Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko kardiometabolisella kokonaisriskillä, systolisella ja diastolisella verenpaineella sekä HOMA-IR-scorella yhteyksiä kognitiiviseen
suoriutumiseen 6–8-vuotiailla lapsilla. Kardiometabolinen kokonaisriski laskettiin lapsille ottamalla huomioon vyötärönympärys, insuliini, veren glukoosi, triglyseridit, HDL- kolesteroli sekä systolinen ja diastolinen verenpaine. Hypoteesina oli, että kohonnut riski olisi yhteydessä heikentyneeseen kognitioon. Lapset jaettiin kokonaisriskin mukaan kolmeen ryhmään (1= pieni riski, 2= kohtalainen riski, 3= suuri riski).
Kardiometabolisella kokonaisriskillä näyttäisi tämän tutkimuksen perusteella olevan yhteys kognitiiviseen suoriutumiseen pienen ja kohtalaisen riskin ryhmien välillä niin, että kohtalaisen riskin ryhmän jäsenet suoriutuivat kognitiivisessa testissä paremmin kuin ne, joilla oli pienin kokonaisriski. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu alipainoisuuden ja matalan rasvaprosentin yhteys heikompaan kognitioon, ja syyksi tälle on esitetty esimerkiksi ravitsemuksen heikkoutta (61,62). Kokonaisscoren määrityksessä otetaan huomioon vyötärönympärys, joka korreloi henkilön painoindeksin sekä kehon rasvaprosentin kanssa. Täten tulos tukee aiempaa hypoteesia siitä, että alipainoisilla eli todennäköisemmin puutteellisesta ravitsemuksesta kärsivillä lapsilla kognitiivinen suoriutuminenkin on heikompaa.
Kardiometabolisen kokonaisriskin nousu kohtalaisesta suureksi ei sen sijaan ollut merkitsevässä yhteydessä kognitiiviseen suoriutumiseen. Tämä on ristiriidassa aiempien tutkimustulosten kanssa, joiden mukaan nimenomaan ylipainolla ja lihavuudella on yhteys heikentyneeseen
kognitioon (52-55), samoin kuin vyötärönympäryksellä, vyötärö-lantiosuhteella, keskivartalorasvan määrällä ja kehon rasvapitoisuudella (57,58). Eräässä tutkimuksessa toisaalta painoindeksi ei ollut yhteydessä kognitioon niillä lapsilla ja nuorilla, joilla muita kardiometabolisia riskitekijöitä ei ollut (56). Intiassa tehdyssä tutkimuksessa ylipainoiset ja lihavat lapset pärjäsivät kognitiivisissa
testeissä paremmin (59). Tällaista tulosta voi selittää esimerkiksi se, että eri maissa lihavien lasten ravitsemustila saattaa olla erilainen ja sitä kautta olla yhteydessä kognitioon.
Kokonaisriski määritettiin laskemalla yhteen useita riskitekijöitä, joista vyötärönympärys on yksi.
On mahdollista, että aiemmissa tutkimuksissa lihavuuden yhteys kognitioon on selittynyt muilla riskitekijöillä, jotka esiintyvät yhdessä lihavuuden kanssa. Painoindeksi itsessään saattaa korreloida
kognitiiviseen suoriutumiseen herkemmin aliravitsemuksen kuin ylipainoisuuden kautta, sillä lihavuuden ja kognition yhteyksistä tehdyt tutkimukset ovat olleet ristiriitaisia.
Eräs tämän tutkimuksen heikkouksista on se, että koska henkilön kardiometabolinen kokonaisriski määräytyy kaikkien riskitekijöiden yhteenlaskettuna summana, sen perusteella ei voi luotettavasti ennustaa yksittäisten riskitekijöiden, kuten painon tai rasvapitoisuuden, yhteyksiä kognitioon.
Toisaalta, kokonaisriski ei myöskään ota huomioon kaikkia kardiometabolisia riskitekijöitä, joten se ei täydellisesti kuvaa henkilön kardiometabolista riskiä, vaikka varmasti antaa siitä käyttökelpoisen arvion.
Tässä analyysissä tarkastelluilla yksittäisillä riskitekijöillä, eli verenpaineella ja HOMA-IR- scorella, ei ollut merkitsevää yhteyttä kognitioon. Poikkeuksena tästä pojilla HOMA-IR-scorella oli
rasvaprosentin keskimmäisessä kolmanneksessa tilastollisesti merkitsevä positiivinen yhteys kognitioon, vaikka hypoteesin mukaan korkeampi riski olisi negatiivisessa yhteydessä kognitioon.
Henkilön kognitio eli tiedonkäsittelykyky on monimutkainen prosessi, johon monella asialla on vaikutusta. Onkin ymmärrettävää, että yksittäisillä riskitekijöillä, kuten verenpaineella, ei välttämättä ole suoraa yhteyttä kognitioon varsinkaan lapsuusiässä. Vaikka jokin riskitekijä olisi koholla, on mahdollista, että muiden riskitekijöiden mataluus kompensoi tätä, esimerkiksi niin, että fyysisesti aktiivisilla lihavilla lapsilla kognitiivinen suoriutuminen on parempaa kuin fyysisesti inaktiivisilla, lihavilla lapsilla. Aikaisemmat tutkimukset niin ikään tukevat tätä hypoteesia (62).
Yksittäisten riskitekijöiden (pois lukien lihavuus ja muut kehonkoostumukselliset tekijät) yhteyksiä kognitioon on aiemmin tutkittu vain vähän.
Aikuisilla taas tilanne on yksittäistenkin riskitekijöiden kohdalla erilainen, sillä pitkään jatkuneiden riskitekijöiden, kuten kolesterolin ja verenpaineen, tiedetään aiheuttavan esimerkiksi
rakenteellisia muutoksia aivojen verisuonirakenteissa ja vaikuttavan sitä kautta.
Tämän tutkimuksen vahvuutena on se, että satunnaisesti valittu otos edustaa hyvin koko väestöä.
Suomessa on yhteensä noin 180 000 6–8-vuotiasta lasta (75), joten tutkimuksen otoksen koko on noin 0,27% koko suomalaisen väestön sen ikäisistä lapsista. Toisaalta, kaikki tutkimukseen
osallistuneet lapset ovat Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueelta, jolloin alueelliset erot esimerkiksi geneettisissä ja myös ympäristötekijöissä voivat vaikuttaa tuloksiin. Alueellisesti suhteutettuna otoskoko on melko hyvä, ja tulokset voitaneen hyvin yleistää koskettamaan kuopiolaisia tai itä-suomalaisia 6–8-vuotiaita lapsia. Tutkimuksen mittauksia voidaan pitää
luotettavana, ja esimerkiksi Raven CPM- tehtäväsarjan suoritti siihen koulutettu tutkija.
Tilastollisessa analyysissä mallien selitysasteet jäivät melko alhaisiksi, eli tarkastellut muuttujat eivät kovin kattavasti selitä muutoksia kognitiossa. Analyysissä saatuja tuloksia voidaan kuitenkin pitää luotettavina, koska ikä ja sukupuoli otettiin analyysissä huomioon.
Aiheesta tehtyjen tutkimusten perusteella näyttäisi siltä, että kardiometabolisilla riskitekijöillä on jonkinlainen yhteys kognitioon lapsilla. Tulokset ovat olleet osittain ristiriitaisia, joten on
epäselvää, mitkä riskitekijät todellisuudessa ovat yhteydessä kognitioon ja millä mekanismeilla.
Esimerkiksi veren lipiditasojen ja kognition yhteyksistä kaivattaisiin tutkimusta. Ylipainolla näyttäisi olevan yhteys heikompaan kognitioon, mutta sekin saattaa selittyä ainakin osittain muiden
riskitekijöiden kasaantumisella näille henkilöille. On myös mahdollista, että tiettyjen
riskitekijöiden yhteisvaikutus kognitiiviseen suoriutumiseen on suurempi kuin näiden vaikutus kognitioon olisi erikseen. Lisäksi riskitekijät esiintyvät usein yhdessä, joten sekoittumisharhan mahdollisuus on olemassa. Esimerkiksi fyysisesti aktiivisemmilla lapsilla saattaa
liikuntaharrastuksen myötä sosiaalista kanssakäymistä tulla enemmän, mikä voisi selittää
parempaa kognitiota. Joidenkin sekoittavien tekijöiden huomioiminen analyysissä on haastavaa.
Yksittäisten riskitekijöiden yhteyksiä kognitioon lapsilla tulisi tutkia lisää ja ottaa huomioon mahdollinen sekoittuminen ja muut tuloksiin vaikuttavat tekijät. Lisäksi olisi mielekästä määrittää lapsille kokonaisriskiscore, jossa otettaisiin huomioon vielä laajemmin eri kardiometaboliset riskitekijät kuin tässä tutkimuksessa. Tällainen analyysi olisi luonnollisesti työläämpi, mutta antaisi vielä tarkemman kuvan siitä, onko kaikkien kardiometabolisten riskitekijöiden summalla yhteys kognitiiviseen suoriutumiseen. Olisi tärkeää myös saada tarkempaa ymmärrystä mekanismeista, jotka saattaisivat selittää kardiometabolisen riskin yhteyksiä kognitioon.