Lääkärin etiikka -kirjassa (2013) korostetaan sitä tosiasiaa, että potilaat käyttävät uskomushoitoja ja lääketieteen piiriin kuulumattomia hoitoja joka tapauksessa ja on suotavaa, että potilaat pystyvät avoimesti kertomaan tästä lääkärille. Niinpä lääkärin ei tule suhtautua uskomushoitoja käyttävään potilaaseen kielteisesti ja kritisoida tämän uskomuksia, vaan on pyrittävä avoimeen vuorovaikutuk-seen. Jos on mahdollista, lääkärin tehtäväksi jää arvioida uskomushoidon mahdollinen haitallisuus ja sen aste. Aina riskien arviointi ei ole kuitenkaan mahdollista, avoimuus ja keskusteluyhteys voi kuitenkin auttaa potilasta hahmottamaan oman tautitilansa riskit ja haitat, jos potilas päättää itse-määräämisoikeutensa perusteella jättäytyä lääketieteellisen hoidon ulkopuolelle. Yksittäisen lääkä-rin auktoriteetti perustuu osaltaan koko lääkärikunnan nauttimaan luottamukseen. Potilaan on voita-va luottaa siihen, että häntä hoitavoita-va lääkäri käyttää parhainta lääketieteellistä tietoa ja tieteellistä viitekehystä hänen hoitoonsa (Lääkärin etiikka 2013).
Valmistuva lääkäri lupaa lääkärinvalassaan käyttää vain lääketieteellisen tiedon tai kokemuksensa pohjalta hyödylliseksi osoittautuneita menetelmiä mahdollistaakseen parhaan mahdollisen hoidon potilaalle (Lääkärin etiikka 2013).
Jokainen maailmalla tehty tutkimus osoitti, että pidemmälle lääketiedettä opiskelleet olivat kriitti-sempiä uskomushoitoja kohtaan kuin vasta opintonsa aloittaneet. Tämän tutkimuksen tulokset olivat samansuuntaisia kansainvälisten tutkimusten kanssa: 5. vuosikurssin opiskelijat pitivät eri usko-mushoitoja vähemmän tehokkaina kuin 1. vuosikurssin opiskelijat ja kokivat jopa, että uskomus-hoidot ovat uhka kansanterveydelle. Myös 5. vuosikurssilaisten yleinen suhtautuminen uskomushoi-toihin oli kriittisempi kuin 1. vuoden lääketieteen opiskelijoiden.
Maailmalla tehdyt tutkimukset osoittavat, että miehet ovat kriittisempiä uskomushoitoja kohtaan.
Tämän tutkimuksen tulokset ovat osittain linjassa maailmalla tehdyn tutkimuksen kanssa. Tilastolli-sesti merkitseviä eroja sukupuolten välillä oli kuitenkin vain muutamissa kysymyksissä. Miehet olivat valmiimpia rajoittamaan lainsäädännöllä uskomushoitojen tarjontaa joillekin potilasryhmille.
Miehet myös suhtautuivat yleisesti kriittisemmin uskomushoitoihin kuin naiset. Naiset olivat haluk-kaampia saamaan lisäopetusta uskomushoidoista kuin miehet. Suomi on varsin tasa-arvoinen maa, mukana oli useita tutkimuksia sellaisista maista, joissa tasa-arvo ei ole lähellekään samalla tasolla kuin Suomessa. Tämä osin näkyi myös vastauksissa, miesten ja naisten välille saatiin vain muuta-mia eroja.
Opiskelijoiden arviot uskomushoitojen tehokkuudesta tässä tutkimuksessa osoittivat, että ulkomailla suhtaudutaan uskomushoitoihin positiivisemmin kuin Suomessa. Meillä näkemykset uskomushoito-jen tehosta olivat kriittisempiä ja valtaosa opiskelijoista oli sitä mieltä, että uskomushoitouskomushoito-jen posi-tiiviset terveysvaikutukset johtuvat lumevaikutuksesta. Yli puolet suomalaisista lääketieteen opiske-lijoista oli jopa sitä mieltä, että uskomushoidot ovat ihmisten huijaamista. Suomessa on selkeä jaot-telu siitä, mikä kuuluu virallisen terveydenhuollon piiriin ja mikä uskomushoitojen piiriin. Ehkä suomalaiset lääketieteen opiskelijat ymmärtävät sen, että vain tieteellisin menetelmin tuotettu tieto on sitä, minkä päälle voi oman ammattitaidon rakentaa?
Suomessa selvästi tehokkaimpana hoitomuotona pidettiin akupunktuuria, tehokkaana sitä piti yli puolet vastaajista. Myös eri manipulaatiohoitoja (ks. 2.4.8. Manipulaatiohoidot) pidettiin kohtuulli-sen tehokkaina, vaikuttavimpana niistä pidettiin kiropraktiikkaa. Maailmalla samoja uskomushoito-ja pidettiin myös tehokkaana. Toisaalta maailmalla tehokkaina pidetyt uskomushoidot, kuten kiina-lainen lääketiede, yrttihoidot ja henkiparannus, eivät saaneet suomalaisilta lääketieteen opiskelijoil-ta kannatusopiskelijoil-ta.
Kysyttäessä lääketieteen opiskelijoiden tietämystä eri uskomushoidoista tulokset vaihtelivat ympäri maailmaa aina huonosta hyvään. Parhaiten tunnettuja uskomushoitoja, jotka olivat myös tässä tut-kimuksessa käsiteltävinä, olivat akupunktuuri ja homeopatia. Tutkimus päätyi myös siihen, että monesti opiskelijat kuvittelivat tietävänsä paljonkin eri hoitomuodoista vaikka todellisuudessa tie-tämys on vähäistä tai virheellistä (Yeo ja Yeo 2005). Tässä tutkimuksessa saatujen tuloksien perus-teella lääketieteen opiskelijat kokivat, että heillä on parhaat tiedot akupunktuurista, jopa yli puolet ilmoitti hallitsevansa hyvät tiedot siitä. Muita uskomushoitoja tunnettiin huonosti; vain homeopati-asta, kiropraktiikasta ja vyöhyketerapiasta noin viidennes ilmoitti omaavansa hyvät tiedot.
Tämän tutkimuksen mukaan sama mielipide vallitsee myös suomalaisten lääketieteen opiskelijoiden keskuudessa: puolet koki tarvitsevansa lisäopetusta uskomushoidosta. Lähes jokainen ulkomaalai-nen tutkimus päätyi siihen, että uskomushoidot tulisi ottaa osaksi lääketieteen koulutusohjelmaa.
Reilusti yli puolet suomalaisista lääketieteen opiskelijoista oli sitä mieltä, että uskomushoitoja ei tulisi tarjota lääkäriasemilla. Ulkomaisissa tutkimuksissa vain yhdessä (Yildirim ym. 2010) oltiin samaa kysymystä pohdittu, siinä kolmannes oli sitä mieltä, että uskomushoitoja tulisi tarjota lääkä-riasemilla.
Tutkimus osoitti, että Itä-Suomen yliopiston lääketieteen opiskelijoilla on oman käsityksen mukaan huonot tiedot uskomushoidoista ja että he kokevat tarvetta saada lisäopetusta aiheesta. Tietämys
uskomushoidoista on usein myös väärää tai varsin puutteellista. Käsitys eri uskomushoidoista tullee sanomalehtiä lukemalla, Internetiä selaamalla tai tv-ohjelmien katselulla. Tieto uskomushoidoista on seurausta omasta mielenkiinnosta ja valveutuneisuudesta. Tiedon laatu vaihtelee lähteen mukaan hyvinkin paljon. Jotta tieto lääketieteen opiskelijoiden kesken olisi yhtenäistä, myös tiedot usko-mushoidoista pitäisi yhtenäistää. Lääketieteen opiskelijat ovat kriittisiä uskomushoitoja kohtaan ja kokevat uskomushoidot riskinä tietyille potilasryhmille ja kansanterveydelle. Toiset uskomushoidot koettiin turvallisemmiksi kuin toiset. Manipulaatiohoidoissa ja kuppauksessa he näkevät suurimmat riskit. Muiden uskomushoitojen kohdalla riskit tulevat siinä, että potilaan lääketieteellisen hoidon piiriin pääseminen pitkittyy.
Tutkimuksessa tuli myös ilmi, että lääketieteen opiskelijoiden mielestä sellaisille potilaille, joiden päätöksentekokyky on huono tai alentunut, ei tulisi uskomushoitoja määrätä. Tällaisia ovat esimer-kiksi alaikäiset, vanhukset ja mielenterveyspotilaat.
Saatujen tuloksien perusteella voidaan olettaa, että 5. vuosikurssin opiskelijat ovat kriittisempiä uskomushoitoja kohtaan kuin 1. vuosikurssin opiskelijat. Tämän tutkimusasetelman perusteella ei voida kuitenkaan väittää, että 5. vuosikurssin opiskelijoiden kriittisempi näkemys uskomushoitoja kohtaan johtuisi siitä, että he ovat opiskelleet lääketiedettä pidemmälle. Heidän näkemyksensä saat-toivat olla lähtökohtaisesti kriittisempiä jo 1. vuosikurssilla.
Koska Suomessa ei ole aikaisemmin tutkittu lääketieteen opiskelijoiden käsityksiä uskomushoidois-ta, jatkotutkimuskohteita on paljon. Kysymystä alempi- ja ylempikurssilaisten näkemyseroista voisi laajentaa kattamaan kaikki viisi lääketieteellistä tiedekuntaa. Lisäksi olisi mielenkiintoista seurata laajaa otosta lääketieteen opiskelijoista ja tarkastella esimerkiksi vuositasolla muuttuuko näkemys kriittisemmäksi opiskelujen edetessä. Ulkomailla on paljon pohdittu sitä, tulisiko uskomushoidoista järjestää opintokokonaisuus osana lääketieteellistä koulutusta. Tämä tutkimus osittain vastasi tähän kysymykseen, mutta aiheesta voisi lisätutkimusta tehdä. Aihe on usein pinnalla, siitä keskustellaan niin mediassa kuin lääkäreiden keskuudessakin. Uskomushoidot ovat rahakas bisnes ja monet poti-laat käyttävät niitä. Joskus myös vastaanotolle tulee potilaita, jotka haluavat keskustella uskomus-hoidosta lääkärinsä kanssa. Opintoihin pakollisena sisällytettynä kurssi uskomushoidoista poistaisi harhaluuloja ja vääriä mielikuvia uskomushoidoista, ja tietämys niiden sisällöstä auttaisi varmasti lääkäriä tulevalla urallaan.
Kaiken kaikkiaan tämän tutkimuksen perusteella voidaan olettaa, että mitä pidemmälle lääketieteel-linen koulutus etenee ja tieto lääketieteellisestä tiedosta syvenee, sitä kriittisemmäksi ja
selkeäm-mäksi näkemys uskomushoidoista muuttuu. Sukupuolten välillä ei ole suuria eroja. Tietämys eri uskomushoidoista on vähäistä ja lisäopetusta siitä toivotaan.
LÄHTEET
Akan H, Izbirak G, Kaspar EC, Kaya CA, Aydin S, Demircan N, Bucaktepe PG, Ozer C, Sahin HA, Hayran O.
Knowledge and attitudes towards complementary and alternative medicine among medical students in Turkey. BMC complementary and alternative medicine. 2012;12:115.
Arokoski J., Laimi K. Nuoren niska-hartiakipu on yleinen vaiva. Suomen Lääkärilehti 2014; 69(12):879-884.
Desylvia D, Stuber M, Fung CC, Bazargan-Hejazi S, Cooper E. The knowledge, attitudes and usage of complementary and alternative medicine of medical students. Evidence-based complementary and alternative medicine. 2011;728902.
Damgaard-Mørch NL, Nielsen LJ, Uldall SW. Knowledge and perceptions of complementary and alterna-tive medicine among medical students in Copenhagen. Ugeskrift for Laeger. 2008;170(48):3941-5.
Ernst E. Is reflexology an effective intervention? A systematic review of randomised controlled trials. The Medical journal of Australia. 2009;191(5):263-6.
Forsius A. Vaihtoehtoisesta hoidosta 1999 (luettu 14.10.2014). www.saunalahti.fi/arnoldus/vaihtoeh.html.
Greenfield SM, Brown R, Dawlatly SL, Reynolds JA, Roberts S, Dawlatly RJ. Gender differences among medical stu-dents in attitudes to learning about complementary and alternative medicine. Complementary therapies in medicine.
2006;14(3):207-12.
Hannuksela M, Haahtela T. Akupunktio, akupainallus (shiatsu), moksibustio, kuppaus. Allergia 2009. Kustannus Oy Duodecim 20.11.2009.
Hannuksela M, Haahtela T. Manipulaatiohoidot 2009. Kustannus Oy Duodecim. 20.11.2009. (luettu 9.6.2014) www.terveyskirjasto.fi.
Hannuksela M, Haatela T. Manipulaatiohoidot. Allergia 2009. Kustannus Oy Duodecim 20.11.2009.
Hoitohuone Haniel 2014 (luettu 13.6.2014). www.hoitohuonehaniel.fi.
Homeopatia 2014. Kustannus Oy Duodecim (luettu 10.6.2014). www.terveyskirjasto.fi.
Ilmanen A, Myllykangas M, Tuomainen T-P, ym. Lääkärien suhtautuminen vaihtoehtohoitoihin vuonna 2012. Suomen Lääkärilehti 2013;68(13-14):1014-1018.
Itä-Suomen yliopisto 2014 (luettu 24.6.2014). Terveystieteiden tiedekunta. www.uef.fi.
Jaktenberg T, Evans S, Grant A ym. Evidence-Based Medicine and Naturopathy 2006. The Journal of Alternative and Complementary Medicine 2006;12(3):323-38.
Lua PL, Zakaria NS. A brief review of current scientific evidence involving aromatherapy use for nausea and vomiting 2012. The Journal of Alternative and Complementary Medicine. 2012;18(6):534-40.
Luontaislähde Kotkansiipi 2014 (luettu 10.6.2014). www.kotkansiipi.com.
Martio J. Akupunktuuri, akupainanta, shiatsu, vyöhyketerapia ja kuppaus. Reuma 2007. Kustannus Oy Duodecim 27.11.2007.
Martio J. Käsittelyterapiat. Reuma 2007. Kustannus Oy Duodecim 27.11.2007.
Münstedt K, Harren H, von Georgi R, Hackethal A. Complementary and Alternative Medicine: Comparison of Current Knowledge, Attitudes and Interest among German Medical Students and Doctors. Evidence-based complementary and alternative medicine. 2011:790951 .
Optum 2013. Effectiveness of Homeopathy for Clinical Conditions: Evaluation of the Evidence 2013.
Perinteinen Jäsenkorjaus ry 2014 (luettu 13.6.2014). www.perinteinenjasenkorjaus.fi.
Perinteisen kiinalaisen lääketieteen ammattilaisten sivusto (luettu 10.6.2014). www.akupunktio.net.
Pohjolainen T. Akupunktio. Kipu 2009. Kustannus Oy Duodecim.
Pohjolainen T, Malmivaara A. Manipulaation vaikuttavuus selkäkivun hoidossa 2008. Käypä hoito.
Puustinen R, Saano V. Antroposofisen lääkinnän ideologia ja teoreettiset perusteet. Suomen Lääkärilehti 1995;50(10):1160.
Reiki ry 2014 (luettu 13.6.2014). www.reikiry.fi.
Riccard CP, Skelton M. Comparative analysis of 1st, 2nd, and 4th year MD students' attitudes toward Complementary Alternative Medicine(CAM). BMC. 2008;1:84.
Saano V. Antroposofinen lääkintä. Syöpätaudit 2013. Kustannus Oy Duodecim.
Saano V, Myllykangas M. Uskomuslääkintä, terveydenhoidon villi rinnakkaisjärjestelmä. Suomen Lääkärilehti 2006;61(40):4115-4119.
Saano V. Uskomuslääkinnän määrittelyä ja taustaa. Syöpätaudit 2013. Kustannus Oy Duodecim.
Saano V. Vaihtoehtolääkintä 2005. Kustannus Oy Duodecim 18.7.2005. (luettu 9.6.2014). www.terveyskirjasto.fi.
Saarni S, Kattelus M, Nummi V ym. Lääkärin etiikka 2013. Lääkäriliitto.
Singh S, Ernst E. Trick or Treatment. New York: Norton 2008.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, Valvira (luettu 10.6.2014). www.valvira.fi.
Suomen Antroposofisen Lääketieteen Lääkäriyhdistys ry 2014 (luettu 16.6.2014). www.antroposofinenlääketiede.fi.
Suomen Aromaterapeutit ry (luettu 10.6.2014). www.aromaterapeutit.fi.
Suomen Homeopaatit ry (luettu 10.6.2014). www.homeopaatit.fi.
Suomen kiropraktikkoliitto 2014 (luettu 13.6.2014). www.suomenkiropraktikkoliitto.fi.
Suomen kupparit ja saunaterapeutit ry 2014 (luettu 13.6.2014). www.kuppaus.fi.
Suomen Osteopaattiliitto ry 2014 (luettu 10.6.2014). www.suomenosteopaattiliitto.fi.
Suomen Vyöhyketerapia ry 2014 (luettu 13.6.2014). www.suomenvyohyketerapeutit.fi.
Taylor N, Blackwell A. Complementary and Alternative Medicine Familiarization: What's happening in Medical Schools in Wales? Evidence-based complementary and alternative medicine. 2010;7(2):265-9.
Yeo AS, Yeo JC, Yeo C, Lee CH, Lim LF, Lee TL. Perceptions of complementary and alternative medicine amongst medical students in Singapore--a survey. Acupuncture in medicine: journal of the British Medical Acupuncture Society.
2005;23(1):19-26.
Yildirim Y, Parlar S, Eyigor S, Sertoz OO, Eyigor C, Fadiloglu C, Uyar M. An analysis of nursing and medical stu-dents' attitudes towards and knowledge of complementary and alternativemedicine (CAM). Journal of clinical nursing.
2010;19(7-8):1157-66 .
Zaproudina N, Hietikko T, Hänninen OO, Airaksinen O. Effectiveness of traditional bone setting in treating chronic low back pain: a randomised pilot trial. Complementary Therapies in Medicine. 2009;17(1):23-8.
LIITTEET