Pluralismi ja instituutiot

Pluralismissa ja solidarismissa on pohjimmiltaan kyse siitä, millaiset säännöt, normit ja instituutiot säätelevät kansainvälistä yhteisöä, samalla ottaen huomioon valtiojärjestelmän perustavanlaatuiset ominaisuudet: suvereniteetin ja interventiokiellon⁴³. Käsitepari on siis englantilaisen koulukunnan ytimessä määrittäen valtion ja ihmisten oikeuksia, sekä velvollisuuksia. Toisin sanoen kysymys on järjestyksen ja oikeudenmukaisuuden välisestä kamppailusta ja kansainvälisen yhteisön mahdollisuuksista⁴⁴. Buzanin (2014) mukaan tämä johtaa siihen, että pluralismia ja solidarismia ei voida käsitellä toisiinsa nähden vastakkaisina ilmiöinä, vaan ne ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa.

Pluralismin ja solidarismin ytimessä ovat primääri-instituutiot, jotka ovat:

”[…] syviä ja suhteellisen kestäviä sosiaalisia käytäntöjä, jotka ennemminkin kehittyvät, kuin otetaan käyttöön suunnitellusti. Instituutioita ei ainoastaan jaeta yhteisön jäsenten kesken, vaan ne nähdään legitiiminä toimintana. Näin ollen instituutiot muodostavat kansainvälisen yhteisön jaetun identiteetin. Instituutiot eivät ainoastaan muodosta valtion perusluonnetta vaan ne myös määrittävät keskinäisen toiminnan legitiimit muodot ja yhteisön jäsenyyden kriteerit.⁴⁵”

Edelliseen pohjautuen voitaisiin siis nähdä, että pluralismin ja solidarismin määrää, sekä kansainvälisen yhteisön laatua määrittävät erityisesti jaetut primääri-instituutiot. Seuraavissa alakappaleissa esitetään sekä pluralistiset, että solidaristiset instituutiot, joiden mukaan analysoidaan tutkimuksen primääriaineisto. Instituutioiden lisäksi seuraavissa kappaleissa esitetään myös pluralismin ja solidarismin keskeinen sisältö.

43 Buzan 2014, 16–17.

44 Mt. 84.

45 Ibid. Kirjoittajan suomennos.

14

Englantilaisen koulukunnan erikoisuutena pidetään käsitystä kansainvälisen järjestelmän kehityksestä kansainväliseksi yhteisöksi normien ja sopimusten kautta. Teoria mahdollistaa solidaristisen kehityksen tutkimuksen, mutta väkivallan asema järjestystä rikkovana ja kehitystä jarruttavana elementtinä ei ole poistunut.⁴⁶ Revolutionismin rooli englantilaisen koulukunnan teorian osana lupaa globaalin, jopa kumouksellisen solidarismin mahdollisuutta, joka ei ole historiassa toteutunut. Pluralistinen kansainvälinen yhteisö on hallitsevassa osassa englantilaisen koulukunnan tutkimusta, huolimatta globalisaation sille aiheuttamista haasteista. Pluralistisen kansainvälisen yhteisön ytimessä on valtion suvereniteetti, ja koskemattomuus.⁴⁷ Näin ollen pluralistinen käsitys joutuu ongelmiin silloin, kun suurvaltojen etu edellyttää pienempien valtioiden suvereniteetin loukkaamista, tai humanitäärinen interventio olisi tarpeen. Pluralistisen näkökannan mukaan yksilön suojeluun ja ihmisoikeuksiin perustuva solidaarisuus maksaa koko järjestelmän uskottavuuden ja järjestyksen. Pluralismille on ominaista realismin kaltainen taipumus pessimismiin⁴⁸. Vaikka pluralistisessa kansainvälisessä yhteisössä tunnustetaan yhteistyön mahdollisuus, ei sen kuitenkaan nähdä ulottuvan rinnakkaiseloa pidemmälle. Pluralisti suhtautuu skeptisesti arvojen ja kulttuurien tasoittumiseen ja läntisten liberaalien arvojen leviämiseen. Erilaisuus nähdään rikkautena ja muun muassa Kiina, Venäjä ja Brasilia soveltavat edelleen ”kovia” pluralistisia arvoja ja näkemyksiä.⁴⁹

Pluralistin mielestä solidarismin vaarat ovat moninaiset. Mikäli pluralismin perusperiaatteita, kuten suvereniteettia rikotaan, koko yhteisön vakaus on vaarassa. Vaikka länsimainen kansainvälinen yhteisö tuskin laajenee yli kulttuuri-, uskonto- ja maantieteellisten rajojen, ihmisyyteen perustuvat arvot ja eettiset standardit jatkavat todennäköisesti leviämistään.⁵⁰ Kansainvälinen yhteisö onkin toiminut humanitäärisistä syistä entisessä Jugoslaviassa, arabikevään aikana Libyassa ja – ainakin argumentaation tasolla – viimeisimmässä Ukrainan vallanvaihdoksessa, jonka aikana Venäjä otti haltuunsa Krimin alueen, osan suvereenia Ukrainan valtiota. Ongelmana tässä näkemyksessä on se, että solidaarisuudesta tulee tilannesidonnaista ja länsi on osiltaan tahrannut jo maineensa levittämällä ”universaaleja” arvojaan voimakeinoin.

Bullin (1977) mukaan solidaarisuus erotetaan pluralismista siinä vaiheessa, kun säännöt ja instituutiot säätelevät yhteistyötä, eivät ainoastaan yhteistä olemassaoloa. Pluralismissa olemassaolo liittyy

46 Linklater & Suganami 2006, 122–123.

47 Mt, 132–134.

48 Buzan 2014, 94.

49 Hurrel 2007, 287–292.

50 Linklater & Suganami 2006, 145–153.

15

valtioiden oman edun tavoitteluun, eikä näillä ole mitään velvoitetta omata yhteisiä arvoja tai sopia syvemmästä yhteistyöstä.⁵¹ Karuimmillaan pluralistisessa kansainvälisessä yhteisössä tunnustetaan muiden oikeus suvereeniin itsenäisyyteen, ylläpidetään vallan tasapainoa ja järjestystä yhteisössä, sekä taivutaan diplomatian luomiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin.⁵² Bull tunnustautui itse pluralistiksi, mutta piti kuitenkin oleellisena yhteisön solidaarisuuden ja sen potentiaalin empiiristä todistamista. Samaten hän painotti ihmiskunnan moraalista ensisijaisuutta, joka ajaa jopa kansallisvaltioiden oikeuksien edelle. Bull määritteli teoksessaan viisi pluralismin keskeistä instituutiota – sota, diplomatia, kansainvälinen laki, voimatasapaino ja suurvalta-asema –, joita Buzan (2014) käsittelee teoksessaan historiasidonnaisesti, liittäen mukaan kaksi kansainvälisen yhteisön ja valtion ensisijaisuudesta johtuvaa instituutiota, suvereniteetin ja alueellisuuden. Näihin seitsemään Buzan lisää vielä historialliset, mutta merkitystään menettäneet kolonialismin, dynastisuuden, ihmisten eriarvoisuuden ja tärkeimpänä modernin valtioajan ideologiana nationalismin.

Suvereniteetti, alueellisuus ja nationalismi muodostavat kriteerit toimijan kuulumiselle kansainväliseen yhteisöön⁵³. Vaikka Buzanin mukaan nationalismi on muuttanut pluralististen instituutioiden olemusta ja keskinäisiä suhteita, on se kuitenkin luonut osaltaan suvereniteetista ja alueellisuudesta sen kaltaisia instituutioita, jollaisina ne tänä päivänä ymmärretään. Suvereniteettiin ja alueellisuuteen liitetään käsitys kansan ja valtion ykseydestä. Tämä näkyy myös tämän tutkimuksen aiheena olevassa Ukrainan kriisissä. Suurimmat ristiriidat kansainvälisessä yhteisössä liittyvät erityisesti siihen, että Venäjä on loukannut Ukrainan valtiollista suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta. Toisaalta, mikäli Maidanin tapahtumia katsotaan venäläisin silmälasein lännen provosoimina vallankumouksellisina toimina, voidaan kyseenalaistaa myös läntisen maailman pyyteettömyys liittyen Ukrainan suvereniteettiin nähden. Koska suvereniteetin ja alueellisuuden käsitteet ovat keskeisessä osassa Ukrainan tilanteessa, muodostavat ne yhdessä nationalismin kanssa keskeisen osan tämän työn pluralististen instituutioiden tarkastelua.

Pluralismin ja solidarismin käsitteet määrittävät erityisesti kansainvälisen yhteisön piirteitä, jotka säätelevät yhteisössä vallitsevaa järjestystä, sekä oikeudenmukaisuutta. Mikäli nationalistinen suvereniteetti ja alueellinen koskemattomuus määrittävät valtioiden oikeuksia ja velvollisuuksia osana yhteisöä, on kansainvälinen laki nähtävä oleellisena osana kansainvälisen yhteisön järjestystä ja ylläpitoa. Solidaristien kannattaessa naturalistista kansainvälisen lain järjestelmää, jossa sodan

51 Buzan 2004, 144–145.

52 Linklater & Suganami 2006, 130.

53 Buzan 2014, 105.

16

laittomuus on rangaistava ja ihmisoikeudet otetaan kansainvälisen lain piiriin, pluralistien osalta tällainen kehitys on epäedullista⁵⁴. Pluralismille keskeisimpiä ovat positiivinen kansainvälinen laki, joka ei perustu mihinkään universaaliin totuuteen ja oikeuteen, vaan on enemmän diplomaattinen sopimus, joka säätelee kansainvälisen yhteisön toimintaa.

Järjestyksen ylläpito pluralistisessa yhteisössä on oleellista. Bullin alkuperäisistä viidestä instituutiosta kansainvälisen lain lisäksi ainakin voimatasapainon ja suurvalta-aseman käsite takaa yhteisön sisäisen vakauden. Tässä työssä keskitytään järjestyksen ylläpidon osalta kuitenkin pääasiallisesti kansainvälisen lain instituutioon, joka on Ukrainan tilanteessa herättänyt kiivasta keskustelua sekä Ukrainan alkuperäisen vallanvaihdoksen, että Krimin liittämisen yhteydessä.