Kaikkeen uuteen liittyy aina riskejä, toteaa Heino [32]. Näin on myös uuden tekno-logian käyttöönotossa. Siinä riski riippuu teknotekno-logian kypsyydestä. Tässä yhteydes-sä puhutaan hyvin uudesta teknologiasta ja sen hyödyntämisestä bleeding- ja cut-ting edgestä (sanoille ei ole suomenkielisiä vastineita) [32]. Bleeding edgen
hankki-misen riski liittyy yleensä käyttöönoton epäonnistumiseen sekä hyötyjen ja tuotto-jen toteutumiseen. Tässä tapauksessa tekniikka tai koodi on niin uutta, jolloin jou-dutaan tinkimään ohjelman toimintavarmuudesta ja tai sen vakaudesta, jos halu-taan saada uusimpia tekniikoita ja toimintoja käyttöön. Teknologiapäätöksen tekijät eivät yleensä kiirehdi hankintapäätöstään, vaan odottavatkin siihen asti, että tek-nologiasta tulee cutting edgeä [32]. Syy tähän on se, että cutting edgen versiot ovat yleensä ominaisuusvalikoimaltaan parempia ja se on helppokäyttöistä, sujuvaa sekä hyödyllistä [32].
Pilvitoimintamallit ja pilvipalvelut mahdollistaa niiden alla oleva useampi tek-nologia, jotka ovat olleet käytössä jo pidempään [32]. Se antaa niille luotettavuutta.
Seuraavaksi käsitellään lyhyesti virtualisointia, joka on pilvipalveluiden keskeisim-piä teknologioita. Myös tietoliikenne, langattomuus, rajapinnat ja tiedon tallennus ovat pilvipalveluissa oleellisia. Seuraavaksi on viisi alilukua, joissa käsitellään vir-tualisointia, tietoliikennettä, langatonta käyttöä, rajapintoja ja tiedon tallennusta.
2.4.1 Virtualisointi
Heinon mukaan [32] virtualisointi on mahdollisesti 2000-luvun avainteknologia.
Virtuaalinen tarkoittaa yleensä kuviteltua - siis mitä kuvittelemme ja reaalinen to-dellisuutta - siis mitä oikeasti on. Siispä virtuaalitodellisuus on tekototo-dellisuutta - mutta teknologia on ottanut sanan virtuaalinen käyttöönsä. Teknologia kykenee tuottamaan tarpeeksi uskottavia virtuaalisia maailmoja eikä niitä enää voi erottaa materiaalisista maailmoista [49].
Virtuaalipalvelimet vastaavat tavallisia palvelimia sillä erotuksella, että virtu-aalipalvelimissa käyttäjä ei omista laitetta kokonaan, vaan samassa koneessa aje-taan virtuaalisesti monta palvelinta [49]. Virtuaalinen kaupankäynti eli verkkokau-pankäynti on todellista. Ideat ovat hyvä esimerkki virtuaalisuuden merkityksestä.
"Ideat ovat virtuaalisia, sillä niitä ei voi koskettaa, mutta ne tuottavat silti usein ma-teriaalisia lopputuloksia. Ilman ideoita emme koskaan tuottaisi mitään mama-teriaalisia tuotteita, sillä ideat toimivat polttoaineena tekemiselle" [49].
Amazon kutsuu Salon mukaan [85, s.23] virtualisoiduilla laitteistoresursseilla toimivia virtuaalikoneita (virtual appliance) nimellä AMI, (Amazon Machine Ima-ge) Kuvassa 2.3 on kuvattu virtualisointi ja virtuaalikone. AMI:t toimivat pilvipal-veluarkkitehtuurin päällä. Käyttäjä näkee ne yksittäisinä palvelemina, vaikka ne to-dellisuudessa ovat virtuaalisia palvelimen ilmentymiä.
Kuva 2.3: Virtualisointi ja virtuaalikone, Salo [85, s.48].
Virtualisoinnin voi määritellä tarpeellisten toimintojen ja ominaisuuksien kaut-ta, ottamatta kantaa siihen - miten ne on toteutettu. Virtualisointilogiikan kerros käsittelee ja tarjoaa " virtualisoidut " resurssit sen yläpuolella toimivaan asiakasker-rokseen [14]. Asiakas voi käyttää resursseja standardien rajapintojen kautta. Tällöin rajapinnat eivät kuitenkaan kommunikoi suoraan resurssien kanssa, vaan virtuali-sointikerros käsittelee oikeita resursseja ja se voi myös joissain tapauksissa monin-kertaistaa ne useamman asiakkaan kesken [14].
Pilvilaskennassa virtualisoinnin avulla voidaan erottaa laitteisto käyttöjärjestel-mästä. Tämä mahdollistetaan siten, että laitteistoa käyttävä käyttöjärjestelmä luo virtuaaliympäristön, jossa voidaan ajaa mitä tahansa laitteiston tukemaa koodia [14]. Ajettavia "vieraskäyttöjärjestelmiä" kutsutaan virtuaalikoneiksi. Virtuaaliko-neen VMM-monitori (Virtual Machine Monitor) virtualisoi kaikki oikean koVirtuaaliko-neen resurssit mukaan lukien prosessorin, laitteet, muistin ja prosessit [14]. Näin muo-dostuu virtuaalinen ympäristö eli virtuaalikone. Kaikkiin oikealla koneella oleviin resursseihin päästään käsiksi tietyn rajapinnan kautta. Virtuaalikoneen monitori kä-sittelee oikeat resurssit ja tarjoaa ne virtuaalikoneille. Virtualisoinnin avulla pilvilas-kennassa joukosta fyysisiä palvelimia saadaan useita virtuaalisia palvelininstansse-ja, jotka näkyvät niiden vuokraajille kuten fyysiset palvelimet. Tällä tavalla fyysiset
resurssit jaetaan useiden asiakkaiden kesken [14].
2.4.2 Tietoliikenne
Tietoliikennealan kehitys on mahdollistanut kaupallisesti ja teknologisesti pilvipal-velujen tulemisen. Tietoliikennettä pidetäänkin merkittävänä teollisuuden toimia-lana. Lisäksi pilvipalveluille on ollut olennaista, että luotettavia tietoliikennepalve-luita on ollut saatavilla kohtuuhintaan [32]. Teleoperaattorit tulevat olemaan uusien haasteiden edessä kuten miten luoda uutta myytävää. Vastaus haasteisiin on pilvi-palveluissa. Digital signare on mahdollisesti uusi tuleva operaattoreiden tarjoama palvelu [32]. Digital signare -nimellä kehitetään digitaalisia kylttejä ja näyttöjä, joi-den ohjaamiseen käytetään SaaS-tyyppisiä pilvipalveluita [32].
Seuraavaksi voidaan kysyä, riittävätkö operaattoreiden tai internetin kapasiteet-ti, jos työnantajat ja me kaikki maapallon ihmiset alamme hyödyntää pilvipalveluja.
Tässäkin asiassa pätenee kysynnän ja tarjonnan laki. Tietoliikennepalveluiden hin-nalla voidaan vaikuttaa tietoliikennepalveluiden kysyntään.
Teknologian monet käyttötavat tulisi huomioida arvioitaessa tietoliikenteen ke-hitystä [32]. Koti on siitä hyvä esimerkki. Kotoa internetin kautta pilvipalveluihin voi päästä useampaa kautta, kuten puhelinjaa pitkin, kaapeliyhteyden kautta, lan-gattomasti tai mobiililla mokkula-tyyppisellä 3G-yhteydellä [32]. Verkon nopeutta lisäämällä voitaisiin koteihin saada laajempia palveluita.
2.4.3 Langaton käyttö
Verkko voi olla internetiin yhdistetty tietokone tai vähintään kaksi toisiinsa mah-dollisesti Internetiin yhteydessä olevaa tietokonetta [62]. Langattomassa verkossa tietokoneet yhdistetään johtojen ja kaapeleiden sijasta radiosignaaleilla kuten Wi-Fi-verkossa [62]. Langattoman verkon etuja ovat paikka riippumattomuus ja liikkuma-vapaus, joten hankalia johtoja ei tarvita [62]. Haittoja ovat lankaverkkoa hitaammat yhteydet ja muiden langattomien laitteiden esimerkiksi langattomien puhelimien aiheuttamat häiriöt [62].
Langattomiin pilvipalveluihin liitetään lähiverkon WLAN-tekniikka (Wireless Local Area Network) ja matkapuhelinverkkojen GPRS (General Packet Radio Ser-vice), EDGE (Enhanced Data rates for GSM Evolution), LTE (Long Term Evolution) ja UMTS-tekniikat (Universal Mobile Telecommunications System) alastandardei-neen [32]. Päätelaitteella voi liittyä pilveen joko langattoman lähiverkon tai
matka-puhelinverkkojen kautta. Mobiilisovellukset ovat tarkoitettu viihdekäyttöön, siksi pilvipalveluiden langaton käyttö tuo mukanaan hyötyjen lisäksi myös haittaakin [35]. Älypuhelimet ovat langattomassa viestinnässä keskeisessä asemassa.
Pilvisovelluksia voidaan rakentaa langattomille laitteille kahdella tavalla, joko sovellus valmistetaan nimenomaista älypuhelinta tai vastaavaa päätelaitetta varten tai tehdään widget eli pieni sovellus [32]. Widget-sovelluksessa käyttäjän näkyville tulee graafisia, yksinkertaisia komponentteja mahdollisesti yhtä käyttötarkoitusta vasten. Käyttötapa on kuitenkin sama molemmissa sovelluksissa eli päätelaitteesta käytetään sovellusta, joka voi hakea syöttö- tai tukitietoja internetistä.
2.4.4 Rajapinnat
Heinon mukaan [32] sovellus tarvitsee rajapinta API:n (Application Programming Interface), jotta se voi kutsua resurssia tai toiminnetta. Rajapintojen avoimuudella tarkoitetaan sitä, että teknologiaa voidaan hankkia useammalta toimittajalta. Mikä tahansa taho voi valmistaa samanlaisia tuotteita itse silloin, kun rajapinta on mää-ritelty ja dokumentoitu eli standartoitu. Sellaisten sovellusohjelmien tekeminenkin on tällöin mahdollista, joilla ohjelmistot ja laitteet voivat vaihtaa tietoja keskenään kuten public- ja private-tyyppisten pilvikoneistojen yhdistämisessä.
Pilvipalvelujen kehittämiseen Heinon mukaan [32] löytyy useita rajapintoja, jot-ka määräävät sen, millä tavalla ohjelma on yhteydessä pilvessä olevaan resurssiin.
REST (Representational State Transfer) on Roy Fieldingin [20] vuonna 2000 kuvaa-ma ohjelmistoarkkitehtuuri hajautetuille hypermediajärjestelmille eli ohjelmistolle ja siihen liittyville sopimuksille ja käytännöille. REST perustuu HTTP-protokollaan (Hypertext Transfer Protocol). Fieldingin on myös yksi WWW:n (World Wide Web) käyttämän HTTP -protokollan määrityksen kirjoittajista. REST:iä on muun muas-sa käytetty Web 2.0 -tyyppisten sovellusten rakentamisesmuas-sa. SOAP (Simple Object Access Protocol) on kevyt XML-pohjainen (Extensible Markup Language) protokol-la järjestelmäriippumattomaan ja hajautettuun tarkoitettuun tietojen vaihtoon, jota voidaan pitää REST:lle vaihtoehtona.
2.4.5 Tiedon tallennus
Yleensä tiedot tallennetaan Heinon mukaan [32] vain yhteen paikkaan oman ko-neen kiintolevylle tai yrityksessä omaan tallennusjärjestelmään. Pilvipalveluissa os-tetaan levytilaa pilvipalveluiden tarjoajilta jolloin ostetut verkkopalvelut
mahdol-listavat sen, että tiedostoja voi tallentaa pilveen miltä tahansa laitteelta ja ne näky-vät välittömästi myös kaikissa muissa samaan tiliin kytketyissä välineissä. Siispä esimerkiksi kodin kaikkien tietokoneiden käyttöjärjestelmät tai niiden versiot, eivät tarvitse olla samoja. Pilvessä internetkiintolevy toimii kopioiden säilytyspaikkana, jossa käyttäjällä on kansionsa, johon käyttäjä yhdistyy käyttäjätunnuksella ja salasa-nalla [109]. Pilveen tallennetut tiedostot ovat käytettävissä kaikilta nettiin liitetyiltä tietokoneilta omalta käyttäjätililtä [109]. Suurimmalla osalla pilvipalveluita tarjoa-vista yrityksistä on myös omat mobiilisovellukset, joiden kautta pilveen voi siirtää tiedostoja myös älypuhelimesta ja tabletista sekä muokata niillä jo pilvessä olevia tietoja [32].
Heino mainitsee [32], että pilveen tallennus on nyt mahdollista tietoliikenteen puolesta, mutta aikaisemmin kopiointi on ollut vaivalloista, koska tietoliikenneyh-teydet ovat olleet hitaita. Tiedon varmistamiseen riittää kopio tai useita kopioita tiedostosta, koska varmistettavasta tiedosta suurin osa on strukturoimatonta. Repli-kointiohjelmalla korvataan varsinainen varmistus. Se nopeuttaa varmistamista huo-mattavasti, koska replikointiohjelma osaa kopioida pilveen vain tiedostoihin tehdyt muutokset. Replikointiohjelma kryptaa pilveen kopioidut tiedostot.