Persoonaan liittyvät havainnot

Joidenkin vastaajien vastauksissa murteen nimitykseen on liitetty myös toisen tason metakielelle tyypillisiä asenteellisia luonnehdintoja murteesta ja sen puhujista. Näistä luonnehdinnoista positiivista suhtautumista murteeseen kuvaavat letkeä, leppoisa ja lupsakka, jotka ovatkin yleisesti käytettyjä adjektiiveja savolaismurteista (ks. esim. Mielikäinen &

Palander 2014: 109). Pari vastaajaa nimittää Ruuskasen puhumaa murretta kuitenkin myös juntiksi, hämmentäväksi ja itsekorostavaksi. Maallikot usein ilmaisevatkin asenteitaan murteita kohtaan adjektiiveilla, jotka kuvaavat itse kielen sijaan enemmän kielenkäyttäjää ja hänen ominaisuuksiaan tai luonteenpiirteitään (Mielikäinen & Palander 2014: 104). Tällainen puhe on hyvä esimerkki Prestonin mallin toisen tason metakielestä. Yksi vastaaja kuvailee Ruuskasen puhetta nimityksellä studiojulmahuvisketsimäistä, jolla viitataan luultavasti Yleisradion sketsisarjaan, jonka sketseissä yksi huumoritekijä oli henkilöiden käyttämä murre.

Humoristisuus liitetäänkin usein savolaismurteisiin ja yleisesti savolaisuuteen (Mielikäinen &

Palander 2014: 100; Nupponen 2011: 139). Murretta kuvaavia adjektiiveja esiintyy myös toisessa lomakkeen tehtävänannossa, jossa vastaajia pyydettiin kertomaan muita havaintoja Ruuskasen kielenkäytöstä. Myös siellä esiintyy positiivisia adjektiiveja, kuten leppoisa, lupsakka, rento ja luonnollinen, värikäs ja ilmaisuvoimainen. Ruuskasta itseään kuvaillaan haastattelun perusteella ystävälliseksi, rentoutuneeksi/rennoksi ja ihmiseksi, joka puhuu pilke silmäkulmassa. Ylipäätään vastaajien mielikuvat sekä Ruuskasen puhumasta murteesta että hänestä itsestään ovat avoimien vastauksien perusteella pääosin myönteisiä, eikä usein

48 savolaismurteisiin tai yleisesti savolaisiin liitettyjä piirteitä, kuten kieroutta, laiskuutta tai tyhmyyttä (esim. Mielikäinen & Palander 2014: 109; Nupponen 2011: 209–214; Palander 2007:

40) ainakaan tässä vastaajajoukossa yhdistetä häneen. Positiivinen asenne savolaisuuteen ainakin Ruuskasen osalta näkyy myös tutkimassani lehtiartikkelissa.

E-lomakkeessa oli avointen kysymysten lisäksi myös suljettuja kysymyksiä, joissa vastaajan tuli valita valmiista vastausvaihtoehdoista. Olen jaotellut suljetut kysymykset kolmeen erilliseen kategoriaan riippuen siitä, minkälaisia asioita kysymyksillä on haettu takaa.

Ensimmäinen kategoria on ymmärrettävyys eli se, miten vastaajat kokevat ymmärtävänsä Ruuskasen puhetta. Toinen kategoria on miellyttävyys, johon liittyvillä kysymyksillä haettiin vastausta siihen, koetaanko Ruuskasen puhe miellyttävänä kuunnella ja onko hän helposti lähestyttävä. Samaan kategoriaan liittyvät myös adjektiiviparit neutraali–ärsyttävä ja vakava–

hauska. Kolmas kategoria liittyy asiantuntevuuteen eli siihen, koetaanko Ruuskasen puhe asiantuntevana ja uskottavana vai epäuskottavana Lisäksi lomakkeessa oli arvioitavana adjektiiviparit maalainen–kaupunkilainen ja vanhanaikainen–moderni ja epävirallinen–

virallinen, jotka esittelen edellä mainituista kategorioista erillään.

Ymmärrettävyyttä pidetään usein yhtenä tärkeimpänä kielten erottelupiirteenä (Mielikäinen & Palander 2014: 81). Ruuskasen puheen ymmärrettävyyttä selvitettiin lomakkeessa kahdessa eri kohdassa. Vastaajia pyydettiin valitsemaan vaihtoehto, joka kuvaa parhaiten heidän mielipidettään kyseiseen väittämään. Ymmärrettävyyttä mittaavat väittämät ovat ”Puhujaa oli helppo ymmärtää” ja ”Murteenkäyttö häiritsi ymmärtämistä”. Tulosten valossa (kuvio 6) näyttää siltä, että Ruuskasen puhe on murteesta huolimatta helposti ymmärrettävää, sillä vain 6 vastaajaaon väitteen ”Murteenkäyttö häiritsi ymmärtämistä” kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä, ja 44 vastaajaa täysin tai jokseenkin eri mieltä.

49 Kuvio 6. Vastaukset väitteeseen ”Murteenkäyttö häiritsi ymmärtämistä.”

Väitteen ”Puhujaa oli helppo ymmärtää” kanssa samaa mieltä on vielä useampi vastaaja, sillä vain 2 vastaajaa on täysin tai jokseenkin eri mieltä. Kenties siis jotkin yksittäiset murteelliset muodot saattoivat häiritä ymmärtämistä, mutta pääosin Ruuskasta on helppo ymmärtää.

Yleisin näkökulma, jota tavallisilta kielenkäyttäjiltä kieleen liittyen kysytään, on puheen tai murteen miellyttävyys. Usein maallikoiden käsityksiä murteesta on tarkasteltu akselilla hauska–ärsyttävä (Mielikäinen & Palander 2014: 99), mutta omassa lomakkeessani käytän adjektiiviparia neutraali–ärsyttävä, koska haluan ensisijaisesti saada selville, koetaanko murre ärsyttäväksi. Kyselyssä on myös toinen adjektiivipari vakava–hauska, jonka tuloksia esittelen tässä luvussa. Lisäksi vastaajien tuli arvioida väitteitä ”Puhujaa oli miellyttävä kuunnella” ja

”Puhuja vaikutti helposti lähestyttävältä”. Kuten alla olevasta kuviosta 7 näkee, vastaajat pitävät Ruuskasta vain hiukan enemmän neutraalina kuin ärsyttävä (keskiarvo 2,8)

31 13

3 4 2

0 5 10 15 20 25 30 35

täysin eri mieltä jokseenkin eri mieltä ei samaa eikä eri mieltä jokseenkin samaa mieltä täysin samaa mieltä

Murteenkäyttö häiritsi ymmärtämistä.

50 Kuvio 7. Vastaukset adjektiivipariin neutraali–ärsyttävä.

Myös väittämä puhujan kuuntelemisen miellyttävyydestä aiheuttaa jonkin verran hajontaa, vaikka suuri osa (41 vastaajaa) on sen kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä. Kuitenkin kuusi vastaajaa on jokseenkin eri mieltä ja 3 täysin eri mieltä eli negatiivisesti suhtautuvia on enemmän kuin ylempänä olevassa neutraali – ärsyttävä –parissa. Näyttääkin siltä, että vaikka enemmistö suhtautuu Ruuskaseen positiivisesti, osa suhtautuu häneen kuitenkin myös negatiivisesti, pitäen häntä ärsyttävänä tai epämiellyttävänä. Helposti lähestyttävyys ei näytä vastauksista päätellen kuitenkaan kärsivän murteenkäytöstä, sillä väittämän ”Puhuja vaikutti helposti lähestyttävältä” kanssa yli puolet (36 vastaajaa) on täysin samaa mieltä ja 14 vastaajaa jokseenkin samaa mieltä, ja vain 2 vastaajaa suhtautuu siihen negatiivisesti. Vastaajat pitävät Ruuskasta myös lähes yksimielisesti enemmän hauskana (5) kuin vakavana (1), sillä vastausten keskiarvo on 4,2. Tavalliset kielenkäyttäjät yhdistävätkin usein savolaismurteisiin ja savolaisuuteen hauskuuden ja huumorin (ks. esim. Nupponen 2011: 139, Palander 2007: 39).

Kaiken kaikkiaan tutkittavat tuntuvat pitävän Ruuskasta ja hänen puhetapaansa suhteellisen miellyttävänä, vaikkakin joukossa on myös niitä, jotka ovat eri mieltä. Koska omassa tutkimuksessani ei ole yleiskielistä verrokkipuhujaa, johon Ruuskasta voisi verrata, on vaikea sanoa, miten yleiskielinen puhuja vertautuisi murteelliseen. Aiemmissa kansanlingvistisissä tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että murteellisia näytteitä arvioidaan usein positiivisemmin kuin yleiskielisiä (Preston 1999b: 364–366). Myös avointen kysymysten

14

51 vastauksissa esiintyy miellyttävyyteen liittyviä positiivisesti latautuneita vastauksia, kuten esimerkeissä 41 ja 42:

41) Oli mukava kuunnella murretta, jota tavallisesti kuulee hyvin harvoin, varsinkin kun Ruuskasen murre kuulosti luontevalta. (vastaaja 30)

42)Kiehtovaa ja mukavaa kuunneltavaa. (vastaaja 46)

Urheilijat ovat oman persoonansa lisäksi myös tietynlaisessa asiantuntijaroolissa ainakin oman urheilulajinsa ja henkilökohtaisten suoritustensa suhteen, joten heiltä voidaan odottaa haastatteluissa myös asiantuntevuutta. Vastausten perusteella (kuvio 8) vastaajat suhtautuvat pääosin myönteisesti väittämään ”Puhujasta syntyi asiantunteva vaikutelma”, sillä yli puolet vastaajista on sen kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä. Jonkinlaista epävarmuutta kuitenkin osoittaa se, että eniten vastauksia saa vaihtoehto jokseenkin samaa mieltä ja mielipidettään ei ilmaise 10 vastaajaa, joten kenties murretta ei täysin varauksettomasti pidetä asiantuntevuuden puheena.

Kuvio 8. Vastausten jakautuminen väitteeseen ”Puhujasta syntyi asiantunteva vaikutelma.”

Vastaukset kuitenkin eroavat hieman, kun vastaajia pyydetään arvioimaan Ruuskasen puhetavasta syntyvää vaikutelmaa adjektiiviparin uskottava (1) – epäuskottava (5) avulla.

Vastauksien keskiarvo on 2,62 eli se kallistuu vain hieman uskottavan puolelle. Muissakin

4 3

10

26 10

0 5 10 15 20 25 30

täysin eri mieltä jokseenkin eri mieltä ei samaa eikä eri mieltä jokseenkin samaa mieltä täysin samaa mieltä

Puhujasta syntyi asiantunteva

vaikutelma.

52 tutkimuksissa (ks. esim. Saaristo 2015: 74–80; Bayard, Weatherall, Gallois & Pittam 2001: 22–

49; Preston 1999b: 364–366) murteelliset puhenäytteet ovat saaneet yleisesti matalampia statusarvioita eli arvioita, jotka mittaavat puhujan statusta (adjektiiveista esim. sivistynyt, koulutettu), kuin yleiskieliset. Omassa tutkimuksessani yleiskielisen vertailukohdan puute vaikeuttaa tulosten tulkintaa, sillä vastauksista ei selviä, tulevatko mielikuvat uskottavuudesta tai epäuskottavuudesta juuri murteesta vai puheen sisällöstä. Neljä vastaajaa, jotka pitävät Ruuskasta epäuskottavana ja valitsevat vaihtoehdon 5, ovat myös yhtä lukuun ottamatta samat vastaajat, jotka ovat täysin eri mieltä asiantuntevuutta mittaavan väitteen kanssa.

Avoimissa vastauksissa ei kommentoida suoraan asiantuntevuutta tai uskottavuutta, mutta niissä esiintyy useampaan otteeseen ajatus aitoudesta tai luonnollisuudesta. Aiemmissa tutkimuksissa on huomattu, että murteiden ajatellaan olevan jollain tavalla aidompia kuin esimerkiksi yleis- tai kirjakielen tai alueellisesti tasoittuneen puhekielen (Mielikäinen &

Palander 2014: 84). Vastauksista päätellen aitous ilmentää Ruuskasen tapauksessa hänen rehellisyyttään ja vakuuttavuuttaan murteen puhujana.

43) Aidolta kuullostaa. Ei edes pyri puhumaan muuta kuin savoa. (vastaaja 25)

44) Murre ja luonnollisuus säilynyt vaikka antaa paljon lausuntoja julkisuudessa. (vastaaja 31) Toisaalta jotkut vastaajat ovat sitä mieltä, että Ruuskasen kielenkäyttö on harkittua ja imagoon kuuluvaa eli ei kuitenkaan täysin luonnollista ja aitoa. Murre nähdään myös tahdonalaisena ja piirteenä, jota pystyy varioimaan oman tarpeen ja halun mukaan.

45) Yritti käyttää ja olla käyttämättä murretta. (vastaaja 21)

46) Murteen käyttö vaikuttaa harkitulta, se on selvästi osa urheilijan itsestään luomaa brändiä.

(vastaaja 16)

Koska kielteisesti Ruuskasen murteenkäyttöön näyttää suhtautuvan lähes jokaisessa kysytyssä kohdassa vain muutamia vastaajia, on tarpeen selvittää, ovatko nämä vastaajat jokaisessa kohdassa samoja, ja millaiset taustat heillä on. Negatiivisimmin Ruuskasen murteeseen suhtautuu neljä vastaajaa, joista kaksi on 18–25-vuotiaita, yksi 26–35-vuotias ja yksi 36–45-vuotias. Vastaajista kolme on kotoisin pääkaupunkiseudulta ja yksi Pirkanmaalta. Palanderin

53 mukaan (2011: 133–134) pääkaupunkiseudun nuoret pitävätkin savon murretta toisiksi rumimpana Turun murteen jälkeen. Myös ymmärtämisvaikeuksia pääkaupunkiseutulaiset kokivat tulevan helpoiten savolaismurteiden kanssa johtuen muun muassa erilaisesta sanastosta (mts.: 149).