Kyberterrorismia ei voi käsitellä ilman, että törmätään tarpeeseen verrata sitä niin sanottuun perinteiseen terrorismiin. Yleisesti terrorismia, josta tässä tut-kimuksessa käytetään väärinkäsitysten välttämiseksi termiä perinteinen terro-rismi, on tutkittu runsaasti ympäri maailmaa ja tämän tutkimuksen osalta ei ole ollut tarkoitus tai edes mahdollista laaja-alaisesti perehtyä kaikkeen tähän tutki-musmateriaaliin. Sen sijaan tässä tutkimuksessa perinteistä terrorismia on py-ritty tarkastelemaan lyhyesti kyberterrorismin näkökulmasta. Tämän tarkastelun tarkoituksena on ollut löytää yhteys näiden kahden terrorismin muodon välille ja osoittaa ne perusteet perinteisestä terrorismista, joiden varaan kyberterrorismi rakentuu. Tämän tutkimuksen käyttöön on valittu perinteisen terrorismin mää-ritelmä, jonka on arvioitu parhaiten tukevan tutkimusta ja siinä erityisesti kyber-terrorismin käsitteen määrittelyä. Terrorismin määritelmä on esitetty luvun lo-pussa. Tutkimuksen lähtökohtana ja johtopäätöksenä on, että perinteinen terro-rismi on laajempi käsite, jonka osa kyberterroterro-rismi on. Terroterro-rismin eri muotojen käytön myötä on korostunut tarve myös pyrkiä ymmärtämään niitä. Paronen ja Teirilä (2014) ovat arvioineet terrorismia ilmiönä käsittelevässä teoksessaan, että terroristi pyrkii saavuttamaan tavoitteensa äärimmäisellä väkivallalla ja tuhovoi-malla luomansa pelkotilan avulla. Tällaisen ilmiön ymmärtäminen on tarpeen sen vaikutusten arvioimiseksi ja niiden vähentämiseksi.
Perinteisen terrorismin määritelmiä ja sen osatekijöitä on hyödynnetty ky-berterrorismin määrittelemisen apuna myös aiemmin. Esimerkiksi Gordonin ja Fordin (2003) julkaisema kyberterrorismia käsittelevä paljon lainattu julkaisu on pyrkinyt hyödyntämään terrorismista tunnistettavia osatekijöitä ja aiemmin ta-pahtuneita terrori-iskuja. Tutkijat ovat pyrkineet liittämään löytämiään osateki-jöitä ja tapahtumia kybertoimintaympäristöön pyrkimyksenä muodostaa laa-jempi ja käyttökelpoisempi arvio kybertoimintaympäristössä toimivista terroris-teista.
Terrorismille on olemassa satoja erilaisia määritelmiä laatijan näkökul-masta ja terrorismin analysointitavasta riippuen (US Army TRADOC, 2007). Pe-rinteisen terrorismin käsite tuli aktiiviseen käyttöön nykymerkityksessään ja kansainväliseen huomion kohteeksi vuonna 1972 Münchenin olympialaisiin teh-dyn iskun myötä. Tällöin termille vahvistui voimakkaan kielteinen lataus ja se tuli käyttöön nimityksenä väkivallan teoille, joiden katsottiin olevan jollain ta-valla poikkeuksellisia ja uudenlaisia. (Malkki, 2014.)
Yhteisesti hyväksyttyä määritelmää perinteiselle terrorismille on haettu 1970-luvulta asti sekä kansainvälisen diplomatian että akateemisen terrorismin tutkimuksen parissa. Siitä huolimatta yhteisesti jaettua määritelmää ei pitkälli-sistä keskusteluista huolimatta ole, vaikkakin vaikuttaa siltä, että jonkinlainen yksimielisyys vallitsee terrorismin keskeisistä piirteistä. Tämän lisäksi vaikuttaa
myös siltä, että yhdestä terrorismin ominaisuudesta vallitsee kiistaton yhteisym-märrys: terrorismi on erittäin tuomittavaa. Hyvänä esimerkkinä perinteisen ter-rorismin määrittelyongelmista kertoo se, että edes Yhdistyneiden kansakuntien (YK:n) turvallisuusneuvostossa pian syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen hyväk-sytyssä ja kansainvälisen yhteistyön kannalta merkittävässä terrorismin vastaista toimintaa käsittelevässä päätöslauselmassa 1373 terrorismia ei määritellä. Tämä johtuu juuri siitä, että määritelmästä ei olisi saavutettu yksimielisyyttä. (Malkki, 2014.)
Terrorismille on kuitenkin olemassa useita eri valtioiden ja organisaatioi-den käyttöön hyväksyttyjä määritelmiä. Veerasamyn ja Groblerin (2015) mukaan tänä päivänä edelleen käytössä olevan vuonna 1983 laaditun yhdysvaltalaisen määritelmän mukaan terrorismi on alueellisten tai luvattomien ryhmien ja toimi-joiden ei-sotilaallisia kohteita kohtaan harjoittamaa harkittua poliittista väkival-taa, jonka tavoitteena on vaikuttaa kohteisiinsa. Yhdysvaltojen puolustusminis-teriö puolestaan määrittelee terrorismin olevan laitonta uskonnollisesti, poliitti-sesti tai ideologipoliitti-sesti motivoitua väkivaltaa tai sillä uhkaamista pelon luomiseksi ja hallinnon tai väestön pakottamista pääosin poliittisiin tavoitteisiin (US Department of Defense, 2017). Yhdysvaltojen liittovaltionpoliisin (FBI) määritel-män mukaan terrorismi on laitonta henkilöihin tai omaisuuteen kohdistuvaa voi-mankäyttöä ja väkivaltaa, jonka tavoitteena on pelotella tai pakottaa hallintoa, siviiliväestöä tai niiden kaltaisia toimijoita poliittisten tai sosiaalisten tavoittei-den edistämiseksi (US Army TRADOC, 2007).
Kaikesta aiheeseen liittyvästä ristiriitaisuudesta huolimatta Yhdistyneet kansakunnat (YK) on vuonna 1992 kyennyt luomaan kuvauksen terrorismille.
Kuvauksen mukaan terrorismia on levottomuus, joka inspiroi toistuvaan väki-vallan käyttöön osin laittomia yksilöitä, ryhmiä tai valtiollisia toimijoita omape-räisistä, rikollisista tai poliittista syistä siten, että vastakohtana salamurhille, vä-kivallan kohteet eivät ole toiminnan pääkohteita. Täytyy kuitenkin edelleen pai-nottaa, että YK:lla ei ole olemassa kansainvälisesti hyväksyttyä määritelmää pe-rinteiselle terrorismille. (US Army TRADOC, 2007.)
Kaikkein yksinkertaisimmillaan Yhdysvaltain armeija on määritellyt terro-rismin olevan väkivaltaa, joka tapahtuu normaalin lainsäädännön määräämien rajojen ja tavanomaisen sotilaallisen käyttäytymisen ulkopuolella (US Army TRADOC, 2007).
Charles Rubyn (2002) esittämän määritelmän mukaan perinteinen terro-rismi keskittyy kolmeen kriittiseen näkökohtaan: terroterro-rismin motivaatio on po-liittinen, terrorismin kohteena on siviilihenkilöitä, jotka eivät kuulu tai osallistu sotilasoperaatioihin sekä terroritekojen tekijöinä ovat luvattomat alueelliset jär-jestöt tai henkilöt. Tämän määritelmän mukaan voisi tulkita, että valtiot eivät voi syyllistyä terrorismiin.
Terrorismiin liittyvän kysymyksen asettelun lisäksi suhtautuminen terro-rismiin on myös näkökulmakysymys. Terrorismi voidaan nähdä rikollisena toi-mintana, epäsymmetrisenä sodankäynnin muotona tai vaikkapa sosiaalisena on-gelmana, jolloin sen katsotaan olevan yhteiskunnasta syrjäytyneiden pahoin-voinnin kanavoitumista (Paronen & Teirilä, 2014).
Terrorismin käsitteellinen epäselvyys on lisännyt käsitteen poliittista käyt-töä. Siitä onkin tullut yksi käytetyimmistä negatiiviseen leimaamiseen ja musta-maalaamiseen liittyvistä käsitteistä monien maiden sisäpolitiikassa ja myös kan-sainvälisissä suhteissa. Erityisesti käsitteen laaja-alaisuus ja epämääräisyys vai-keuttaa ilmiöstä muodostettavan kokonaiskuvan hahmottamista. Näin ollen jon-kun toimijan leimaaminen terroristiksi mahdollistaa kaikkien käytössä olevien vastakeinojen käyttämisen. (Raitasalo, 2014.)
Swansean yliopiston tutkija Andrew Whiting toi kyberterrorismia käsitte-levässä konferenssissa esille näkemyksen siitä, että perinteinen terrorismi ja sen ymmärrys ovat kehittyneet huomattavasti ajan myötä. Näin ollen tuntuisi erikoi-selta väittää, että kybertoimintaympäristössä tapahtuvat aktiviteetit eivät mah-tuisi mukaan tähän kategoriaan. Veerasamyn ja Groblerin (2015) mukaan uusi osa tätä terrorismin kehitystä on terroristien uusi sukupolvi, jotka toimivat te-hokkuutta, helppoutta ja saavutettavuutta parantavassa digitaalisessa maail-massa. Toisaalta samanaikaisesti hallitseva näkemys terrorismista väkivallan ja huomion välineenä vaikeuttavat kybertoimintaympäristön salaperäisyyden liit-tämistä tähän näkemykseen (MacDonald, Jarvis & Chen, 2013).
Perinteisessä terrorismissa ja kyberterrorismissa on olemassa samoja yhtei-siä piirteitä sekä luonnollisesti yhteisenä tekijänä nimenomaan terrorismi (Flemming & Stohl, 2001). Toisaalta juuri kyber-etuliite vahvistaa entisestään ter-rorismin moniin erilaisiin määritelmiin liittyviä väärinkäsitysten mahdollisuuk-sia (Limnéll, Majewski & Salminen, 2014). Pahimpien arvioiden mukaan tulevai-suuden terroristi kykenee voittamaan sotia ampumatta laukaustakaan tuhoa-malla kriittisen kansallisen infrastruktuurin, jos tällaiseen kyberhyökkäyksen uh-kaan ei ole ennalta osattu varautua (Bogdanoski & Petreski, 2013).
Perinteisen terrorismin ja kyberterrorismin raja on hämärtymässä. Nyky-ään lähes kaikki terroristiset teot sisältävät tietoteknologian hyödyntämistä jos-sain muodossa. Lisäksi uudet terroristiorganisaatiot voivat olla hyvin rahoitet-tuja ja teknologisesti osaavia ryhmittymiä, joiden kohdeyleisönä on koko maa-ilma ja joilla on kyky tuottaa huomattavaa vahinkoa suuressa määrässä kohteita.
Samanaikaisesti webbisivuista on tullut voimakas strategisen kommunikaation väline. Perinteisten joukkotiedotusvälineiden sijaan terroristiset ryhmittymät voivat nyt tuoda viestinsä globaalin yleisön eteen ilman hallinnon sensuuria ja välikäsiä. (Limnéll, Majewski & Salminen, 2014.)
Kybertoimintaympäristössä internet on ideaalinen toimintaympäristö ter-roristijärjestöille. Veerasamyn ja Groblerin (2011) mukaan terroristit käyttävät in-ternettiä rekrytointiin, harjoitteluun, kommunikaatiovälineenä, operaatioidensa toteuttamiseen, propagandaan, rahoituksen hankintaan ja psykologiseen sodan-käyntiin. Käytännössä kansainväliset terroristijärjestöt käyttävät internettiä kaik-kiin päivittäisiin toimintoihinsa.
Tässä tutkimuksessa terrorismin määritelmänä kyberterrorismin taustalla käytetään Yhdysvaltain armeijan hyvin yleistä määritelmää terrorismille. Sen mukaan terrorismi on väkivaltaa, joka tapahtuu normaalin lainsäädännön mää-räämien rajojen ja tavanomaisen sotilaallisen käyttäytymisen ulkopuolella. (US
Army TRADOC, 2007). Tämä määritelmä kuvaa hyvin terrorismin yleistä luon-netta kuitenkin rajaamatta liian tarkasti siihen kuuluvia tekijöitä ja näin ollen mahdollistaa kyberterrorismin käsitteen määrittelyn painopisteen muodostami-sen nimenomaan kybertoimintaympäristöön. Samalla käsite terrorismi ei rajoita kyberterrorismin määrittelyä muuten kuin sillä edellytyksellä, että teon tulee kuitenkin olla luonteeltaan väkivaltainen.
3 TUTKIMUSMENETELMÄN ESITTELY
Tutkimuksen tutkimusmenetelmä on pyritty valitsemaan tutkimuksen ta-voitteiden, tutkimusongelman ja käytössä olevan aineiston kannalta mahdolli-simman optimaalisesti. Lisäksi tutkimusmenetelmän valintaan ovat vaikuttaneet laaditun tutkimuksen laajuus opinnäytetyönä, siihen käytössä oleva aika sekä ta-loudelliset resurssit. Myös tutkijan aiemmat kokemukset ovat vaikuttaneet tutki-musmenetelmän valitsemiseen. Valitun tutkitutki-musmenetelmän on edellä mainit-tujen tekijöiden mukaisesti arvioitu olevan hyvin soveltuva tähän tutkimukseen.
Tutkimuksessa käytetty tutkimusmenetelmä on pyritty kuvaamaan sellaisella tarkkuudella, että sen avulla tutkimus olisi mahdollista suorittaa haluttaessa uu-delleen. Erityisesti tutkimuksesta on pyritty kuvaamaan kuinka sen aineisto on hankittu ja kuinka sitä on analysoitu.