6.1.3 Yhteenveto työturvallisuuslain mukaisten asioiden perehdyttämisestä
Kokonaisuutena perehdyttäminen työturvallisuuslain mukaisiin asioihin ei ole ollut riittävää, kun lähtökohtana on, että jokainen työntekijä perehdytetään em. asioihin. Kysymyksessä 12 esitettiin väittämä ”olen saanut mielestäni riittävästi neuvontaa ja opastusta työn vaaroista ja turvallisuus-määräyksistä” (taulukko 8). Maavoimissa täysin tai pääosin samaa mieltä oli 52 %, kun Merivoi-missa vain 45 % vastaajista. Tehtävittäin tarkasteltuna riittävästi neuvontaa työn vaaroista ja turval-lisuusmääräyksistä olivat saaneet huollon ja logistiikka-alan tehtävissä olevista 61 % sekä turvalli-suusalan tehtävissä olevista 53 %.
Taulukko 8: Riittävä neuvonta ja opastus työpaikan työn vaaroista ja turvallisuusmääräyksistä tehtä-vittäin.
Olen saanut riittävästi neuvontaa ja opastusta työpaikan työn vaaroista ja
En ole saanut neuvontaa ja opastusta ollenkaan
3,17 % 4,12 % 3,97 % 0,00 % 3,13 % 0,71 %
Kysymyksessä 11 käsiteltiin viimeksi työtehtäviä vaihtaessa tai vastaanotettaessa perehdyttämistä työturvallisuuslain mukaisiin asioihin. Kyselyssä edellä esitettyihin työturvallisuuslain mukaisiin asioihin oli vastaajista perehdytetty keskimäärin vain vajaa 41 prosenttia. Kuitenkin omasta mieles-tään vastaajista yli 51 prosenttia oli saanut riittävästi neuvontaa ja opastusta työpaikan työn vaaroista ja turvallisuusmääräyksistä. Vähiten vastaajia oli perehdytetty työ- ja palvelusturvallisuusriskien arviointiin (17 %) sekä tapaturmavaaroihin (24 %). Useimmat oli perehdytetty työterveyshuollon toimintaan (62 %) ja työpaikan turvallisuusohjeisiin (57 %).
Aliupseeriliittolaisista jopa 52 % oli saanut perehdytystä, kun taas upseeriliittolaisista ja päällystö-liittolaisista vain 37 %. Ilmavoimissa 45 % vastaajista oli keskimäärin perehdytetty työturvallisuus-hengen mukaisiin asioihin. Vastaavasti perehdytystä oli saanut Maavoimissa 41 %, ja Pääesikunnas-sa ja sen alaisisPääesikunnas-sa laitoksisPääesikunnas-sa 38 %. MerivoimisPääesikunnas-sa perehdytystä oli keskimäärin Pääesikunnas-saanut vain 33 %.
Tehtävittäin tarkasteltuna perehdytystä keskimäärin olivat saaneet työturvallisuusasioihin eniten huollon ja logistiikka-alan tehtävissä 55 %, turvallisuusalan tehtävissä 50 %, muissa tehtävissä 46 % sekä teknillisissä tehtävissä olevista (45 %). Vähiten oli perehdytetty koulutus- ja kouluttajatehtävis-sä 39 % sekä esikunta- ja toimistotehtäviskouluttajatehtävis-sä olevista (35 %). Koulutus- ja kouluttajatehtäviskouluttajatehtävis-sä olevi-en osalta vähäinolevi-en perehdytys oli havaittavissa riittämättömäksi. Vain 46 % koki saaneolevi-ensa riittä-västi neuvontaa ja opastusta (taulukko 4).
Vastaajista alle viisi vuotta palveluksessa olleista ammattisotilaista keskimäärin huomattavasti use-ampi (53 %) oli perehdytetty työturvallisuusasioihin kuin yli viisi vuotta palveluksessa olleista.
Heistä asioiden perehdytystä piti riittävänä 51 % vastaajista. Vähiten oli perehdytetty 16–25 vuotta palveluksessa olleista (37 %). Kuitenkin heistä 51 % piti saatua perehdytystä riittävänä.
Vastaajien saama riittävä neuvonta ja opastus työnvaroista ja turvallisuusmääräyksistä voi olla han-kittu myös ammattiin valmistavassa aliupseereiden, opistoupseereiden ja upseereiden koulutuksessa.
Koulutuksissa hankitaan muun muassa oikeudet ammuntojen ja räjäytyskoulutuksen johtamiseen sekä erilaisten välineiden käytön oikeuksia, jotka edellyttävät turvallisuus- ja varomääräyksien osaamista. Varsinkin aliupseeriliiton jäsenet ovat pääosin nuoria ja he ovat saaneet vastikään perus-koulutuksen sotilasammattiin, kuten myös alle viisi vuotta palveluksessa olleet. Kuitenkin työpai-koilla saatu perehdyttäminen työturvallisuuslain mukaisiin asioihin on liian vähäistä, jonka merkitys
korostuu työympäristöjen muuttuessa. Virkaurakursseilla perehdyttäminen ei välttämättä vastaa enää muuttuneisiin tarpeisiin eikä työolosuhteisiin.
6.2 Ammattisotilaiden käsitys omasta tapaturmaturvasta
Työtapaturmaturvasta tiedottamiseen liittyen kysyttiin, että mistä vastaaja on saanut tietoa työtapa-turmaturvasta sekä millaista työnantajan tiedottaminen on ollut työtapaturmasta ja työtapaturmien hoidosta. Tiedottamiseen liittyen tarkastellaan myös, että osataanko toimia tapaturmatapauksissa ja tiedetäänkö kuka on hallintoyksikön tapaturma-asiamies. Lisäksi käsitellään ammattiliittojen ja työnantajan tiedottamista työtapaturmaturvasta
Ammattisotilaiden tietämystä omasta tapaturmaturvastaan kartoitettiin heille tehdyn kyselyn perus-teella. Kyselyn kysymykset 7-10 käsittelivät vakuutusturvan tuntemusta. Kysymykset kartoittivat tietämystä, että missä vakuutuslaitoksessa työnantaja on ammattisotilaat vakuuttanut ja mikä laki määrittää ammattisotilaan vakuutusturvan työssä ja työstä johtuvissa olosuhteissa. Kysymys yhdek-sän sisälsi 17 eri kohtaa tapaturmavakuutusturvan kattavuudesta. Kysymys 10 käsitteli tapaturmava-kuutuksesta korvattavia tapahtumia.
6.2.1 Työtapaturmaturvasta tiedottaminen
Työturvallisuuspäällikön mukaan puolustusvoimissa työtapaturma-asioista on tiedotettu Intranetissä, josta on löydettävissä kaikki laaditut ohjeet ja määräykset. Hallintoyksikkötasolla tiedottaminen hoidetaan tapaturma-asiamiehien, työsuojelupäälliköiden ja palvelusturvallisuusupseerien kautta.
Käytännössä tiedottaminen on hyvin vaihtelevaa hallintoyksiköiden toimijoista riippuen. Tapatur-ma-asioiden käsittely puolustusvoimissa on ohjeistettu Sotilaslääketieteen keskuksen menettelytapa-ohjeessa (AD32315/5.12.2007).
Ammattiliitoista upseeriliitto tiedottaa työtapaturma-asioihin liittyen puolustusvoimien asiainhallinta järjestelmän, www-sivujen sekä osastokokouksissa pidettävien ajankohtaiskatsausten kautta. Vas-taavasti Päällystöliitto on luottanut työtapaturma-asioissa työnantajan tiedotusvastuuseen työturval-lisuuslain nojalla eikä ole tiedottanut asioista organisoidusti. Aliupseeriliitto tiedottaa jäseniään
työ-tapaturma-asioissa www-sivujen, oman lehden, yhdistys- ja jäsenkirjeiden ja sähköpostien välityk-sellä. Valtiokonttorin korvausjohtaja myöntää, että työtapaturma-asioiden tiedottamiseen ei ole heil-lä vahvasti panostettu ja sitä on ollut tarkoitus kehittää. Päävastuu tiedottamisessa on kuitenkin eri hallinnonaloilla.
Työtapaturmaturvasta useimmat olivat saaneet tietoa ammattiliitosta, yli 31 % ja toiseksi useimmin virkaurakurssilta, noin 29 %. Vastaajista noin 31 prosenttia ei ollut saanut mistään tietoa työtapa-turmaturvasta. Noin 14 % vastaajista oli saanut tietoa työtapaturmaturvasta myös henkilöstöosastos-ta ja perehdyttämiskoulutuksessa sekä esimieheltä. Vashenkilöstöosastos-taajishenkilöstöosastos-ta 11 % oli saanut muualhenkilöstöosastos-ta tietoa työhenkilöstöosastos-ta- työta-paturmaturvasta. Tietoa oli itse hankittu muun muassa työkavereilta (38), terveydenhoitohenkilöstöl-tä (26), työsuojeluhenkilöstölterveydenhoitohenkilöstöl-tä (21), Internetisterveydenhoitohenkilöstöl-tä (9), työsuojelu- ja työturvallisuuskursseilta (7) ja Valtiokonttorista (5). Ammattiliitostaan tietoa olivat saaneet Aliupseeriliiton jäsenistä 35 %, Pääl-lystöliiton jäsenistä 33% ja Upseeriliiton jäsenistä vajaa 29 %.
Ammattisotilailta kysyttiin, että millaisena he ovat kokeneet työnantajan tiedottamisen työtapatur-maturvasta ja työtapaturmien hoidosta. Vastaajista 10,4 % ei osannut arvioida työnantajan tiedotta-mista. Niistä vastaajista, jotka arvioivat työnantajan tiedottamista, vain 11,6 % vastaajista piti tiedot-tamista riittävänä tai erinomaisena ja jopa 68,3 % piti työnantajan tiedottiedot-tamista liian vähäisenä tai epäonnistuneena (kuvio 6).