Tämän tutkimuksen kohteena oleva PAM voidaan nähdä mielenkiintoisena luotta-mushenkilötoiminnan ympäristönä, koska monet sellaiset työpaikkatason edunval-vonnan rakenteet, jotka otetaan esimerkiksi isommissa teollisuusorganisaatioissa it-sestäänselvyytenä, eivät ole sitä etenkään PAMin pienemmillä työpaikoilla. Esimer-kiksi luottamushenkilöjärjestelmillä on teollisuudessa voimakkaammat perinteet (ks.
Kukkola 2018, 114). Samoin niillä on myös yksityisiä palvelualoja enemmän vahvoja ja perinteikkäitä ammattiosastoja. PAMin aloista tekee mielenkiintoisen tutkimus-kohteen lisäksi se, että niillä yhdistyvät palvelutyön ja sen teettämisen tapojen suku-puolittuneisuus, naisvaltaisten alojen matalapalkkaisuus ja maahanmuuttajatyövoi-man poikkeuksellisen suuri osuus. Tämän lisäksi alojen edunvalvonta on jäänyt sekä tutkimuksissa (ks. kuitenkin esim. Hentilä 1999; Alho 2015; Danaj ym. 2018; Kall ym. 2019) että julkisessa keskustelussa usein muiden alojen varjoon. PAM edustaa ammattiliitoksi hyvin useita erilaisia ammattialoja, kuten myyjiä, siivoojia, tarjoilijoita, hotellityöntekijöitä, varastotyöntekijöitä ja vartijoita. Näitä aloja yhdistää se, että ne ovat työn luonteeltaan palvelujen tuottamista ja suuri osa työstä tapahtuu asiakkaiden läsnä ollessa.
207 000 jäsenellään PAM on Suomen toiseksi suurin ammattiliitto Teollisuuslii-ton jälkeen, ja PAMin jäsenistä naisia on peräti 76 prosenttia [1.1.2020 tilanne], joten se on SAK:n edustamana liittona poikkeuksellisen naisvaltainen (SAK 2020). PAM on myös poikkeuksellisen vahvasti nuorten työntekijöiden ammattiliitto, sillä sen jä-senistä alle 31-vuotiaita on 35 prosenttia (PAM 2020). Maahanmuuttajataustaisia
kaikista PAMin jäsenistä on noin 5 prosenttia (Alho 2015).8 PAM perustettiin vuonna 2000, kun Liikealan ammattiliitto, Hotelli- ja ravintolahenkilökunnan liitto, Teknisten ja erikoisammattien liitto ja Kiinteistötyöntekijäin liitto yhdistyivät. Sen sopimusalojen kenttää voidaan pitää moniin muihin ammattiliittoihin verrattuna poikkeuksellisen moninaisena. PAM neuvottelee yhteensä 34 työehtosopimusta, ja sen pääsopimusalat ovat kaupan ala, matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluala, kiinteistöpalveluala, apteekkiala, parturi- ja kampaamoala sekä vartiointiala. Tämän lisäksi PAM edustaa työehtosopimusneuvotteluissa myös erityisaloja ja esihenkilöitä.
Järjestäytymisasteiden suhteen PAM ei poikkea kansainvälisistä verrokeistaan, eli sen edustamat alat ovat poikkeuksellisen matalasti järjestäytyneitä. PAMin ilmoittamat järjestäytymisasteet ovat esimerkiksi kaupan alalla 65 prosenttia, matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palvelualalla 70 prosenttia, kiinteistöpalvelualalla 55 prosenttia ja varti-ointialalla 60 prosenttia. (PAM 2020.) Esimerkiksi vähittäiskaupan palkansaajista nai-sia oli 71 prosenttia vuonna 2018, ja sama sukupuolijakauma päti myös majoitus- ja ravitsemistoiminnassa (PAM Taskutilasto 2019 [Tilastokeskus]).
PAMin ylintä päätäntävaltaa käyttää sen valtuusto, joka valitaan kerran neljässä vuodessa kokoontuvassa liittokokouksessa. Valtuusto koostuu puheenjohtajasta, 2 varapuheenjohtajasta, 50 jäsenestä ja 10 yleisvarajäsenestä. Sen kausi kestää neljä vuotta, ja jäsenet valitaan alueiden, ammattiryhmien ja jäsenkunnan rakenteen perus-teella. Valtuusto kokoontuu kauden aikana noin seitsemän kertaa. Liiton käytännön toimintaa johtaa puolestaan liiton hallitus, joka valitsee liiton johdossa olevat työnte-kijät ja johtoryhmän. Hallitus koostuu liiton puheenjohtajasta, hallituksen puheen-johtajan henkilökohtaisesta varajäsenestä, 15 varsinaisesta jäsenestä ja 3 yleisvarajäse-nestä. Myös hallituksen toimikausi on neljä vuotta, ja se kokoontuu arviolta noin 11 kertaa vuodessa. (PAM wiki 2020.) Ammattiosastoja PAMissa on 159 (PAM 2020).
Tavoiteohjelmassaan 2020–2024 PAM kirjaa ammattiosastojen roolit paikallisen vai-kuttamisen ja ammattiliiton yhteisöllisyyden perustaksi. Niiden rooli nähdään edun-valvontaa tukevana jäsenistön toimintakenttänä, jossa hankitaan lisää jäseniä, vahvis-tetaan työpaikkojen vuorovaikutusta ja paikallisesti toimivana yhteiskunnallisena vai-kutuskanavana.
PAMissa on sen ilmoittamien jäsenrekisteritietojen mukaan 1623 luottamushen-kilöä9, joista naisia on 59 prosenttia ja 55 päätoimisesta pääluottamushenkilöstä naisia on 53 prosenttia. Naisten pienempi osuus luottamushenkilöistä suhteutettuna
8 Myös PAMin toimitsijan henkilökohtaisen tiedonannon mukaan 30.9.2019.
9 Luvussa on rekisteritietojen perusteella haetut ”päätoimiset pääluottamusmiehet”, ”pääluottamus-miehet”, ”alueluottamus”pääluottamus-miehet”, ”luottamus”pääluottamus-miehet”, ”toimipaikkakohtaiset luottamus”pääluottamus-miehet”,
”vara-jäsenistöön johtuu osaltaan siitä, että naisvaltaisilla aloilla on miesvaltaisia aloja enem-män pieniä työpaikkoja (ks. SAK 2004). Kuten aiemmin toin esille, isoissa yrityksissä luottamushenkilöjärjestelmän historia on usein pieniä työpaikkoja pidempi ja vah-vempi, minkä lisäksi PAMin toimitsijan mukaan pienissä toimipisteissä yrittäjävetoi-suus vaikuttaa siihen, että luottamushenkilöksi ei hakeuduta yhtä helposti.10 Toisaalta naisia on jäsenten sukupuolijakaumaan suhteutettuna harvemmin myös ammattilii-ton hallinnossa, sillä esimerkiksi PAMin hallituksen 15 varsinaisesta jäsenestä naisia on 60 prosenttia (PAM 2019b). Luottamushenkilöiden toimikausi on PAMin val-tuustosta ja hallituksesta poiketen kaksi vuotta. PAMin jäsenillä on oikeus esittää, asettautua ehdokkaaksi, äänestää ja tulla valituksi luottamushenkilöksi tai varaluotta-mushenkilöksi työpaikoilla. PAMin erityispiirteet ja kentän heterogeenisyys tekevät siitä tutkimuskohteena mielenkiintoisen, mutta toisaalta alojen, työntekijöiden ja työ-paikkojen kirjon takia myös haastavan.
10 PAMin toimitsijan henkilökohtainen tiedonanto 5.2.2020.
3 AMMATTIYHDISTYSAKTIIVIEN ARJEN
TAVOITTAMINEN TEOREETTISIN KÄSITTEIN
Tutkimukseni teoreettisessa viitekehyksessä yhdistän feminististä työelämän suhtei-den tutkimusta ja työn sosiologista tutkimusta. Tutkimuskohteen ja tutkimusaineis-ton tarkastelemista usean erilaisen teorian kautta on kutsuttu teoreettiseksi triangu-laatioksi (esim. Eskola & Suoranta 2008, 69). Tässä tutkimuksessa eri teorioiden yh-distelemisen tarkoituksena on moniulotteisen kentän ja sitä koskevien erilaisten muu-tosten tavoittaminen toimijoiden arjen näkökulmasta. Työelämän suhteiden tutki-muksen yhtenä ongelmana on pidetty sitä, miten siinä keskitytään rakenteisiin ja ins-tituutioihin sekä samalla jätetään ihmisten toiminta sivuosaan (ks. Danieli 2006, 329;
Wajcman 2000, 183–184; Darlington 2002, 95). Myös teorioiden kehittämisen ja päi-vittämisen on katsottu jäävän empirian varjoon (esim. Hansen 2002, 191; Tapia ym.
2015, 159). Tätä selittää osaltaan myös se, että tutkimusten lähtökohtana on ollut erityisesti yhteiskunnallinen vaikuttaminen käytännön politiikan kautta (esim. Han-sen 2002, 191).
Tutkimukseni pyrkimyksenä on kehittää eri tutkimusperinteitä yhdistelemällä sel-laista empiiristä ja teoreettista lähestymistapaa, jonka avulla on mahdollista ymmärtää työpaikkatason ammattiyhdistystoimintaa työelämän muutoksen kontekstissa ja huo-mioida samalla myös erilaisten sukupuolittuneiden käytäntöjen merkitykset ammat-tiliittojen edunvalvonnalle. Määritän tutkimukseni feministiseksi työelämän suhtei-den tutkimukseksi, joka on saanut vaikutteita myös työelämän muutosta ja palvelu-työtä koskevasta sosiologisesta työn tutkimuksesta. Edunvalvonnan sukupuolittunei-den rakenteisukupuolittunei-den ja PAMin edustamien alojen erityispiirteisukupuolittunei-den tarkastelussa hyödyn-nän esimerkiksi eriarvoisuuden järjestelmien (Acker 2006) ja työn prekarisaation (esim. Stan-ding 2011; Porta ym. 2015; Korhonen ym. 2006; Julkunen 2008; Jokinen 2013; Kö-nönen 2014) käsitteitä. Luottamushenkilöiden tarkastelemiseen aktiivisina subjek-teina olen hyödyntänyt esimerkiksi toimijuuden (esim. Giddens 1984; Archer 2010) ja työntekijöiden äänen käsitteitä. Lähestymistapaani on ohjannut kiinnostukseni ammat-tiyhdistystoiminnan sosiaalisiin prosesseihin, minkä takia olen nostanut tutkimukseni keskiöön myös käytäntöjen tutkimisen esimerkiksi sukupuolistavien käytäntöjen (Korva-järvi & Kinnunen 1996; Acker 1997) sekä affektiivisten käytäntöjen (Wetherell 2012) näkökulmasta. Tämän lisäksi tutkimukseni läpäisevänä lähtökohtana on kiinnittää
huomiota erilaisiin yhteiskunnallisiin eroihin niiden risteävyyden huomioivasta inter-sektionaalisesta (Crenshaw 1989; 1991) perspektiivistä. Palaan näihin käsitteisiin ja niitä käsitteleviin osajulkaisuihini tarkemmin seuraavissa alaluvuissa.
Tutkimukseni asettuu sekä empiirisesti että teoreettisesti työpaikkatasolle kohdis-tuvan feministisen työelämän suhteiden tutkimuksen viitekehykseen. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen ymmärtämiseksi on tärkeää määrittää se, mitä suhteilla missäkin kontekstissa tarkoitetaan ja miten eri suhteiden tasot ovat yhteydessä toi-siinsa (ks. esim. Hyman 1978, 43). Michael Burawoy (1982) on jaotellut työn tutki-muksen perspektiivit ensinnäkin yhteiskunnallisiin tuotantosuhteisiin (relations of pro-duction) eli työvoiman ja pääoman väliseen suhteeseen, jossa palkkatyösuhde muo-dostuu. Toisaalta kyse on myös tuotannon paikassa muodostuvista sosiaalisista suh-teista ([social] relations in production), jotka käsittävät työnantajan ja työntekijöiden väli-set sosiaaliväli-set suhteet, työntekijöiden väliväli-set suhteet ja yleisesti koko työpaikan sosi-aalisen ympäristön, joka tarkoittaa tämän tutkimuksen kohdalla myös asiakkaita. Toi-sin sanoen työtä koskevilla suhteilla voidaan viitata työpaikkatason sosiaalisista suh-teista aina globaaleihin tuotantosuhteisiin. Työelämän suhteiden tutkimuksessa tut-kimuskenttää on lähestytty mikro-, meso- ja makrotasojen näkökulmista (esim. Hy-man 1995). Ensin mainittu koskee työpaikkatason sosiaalista ympäristöä, jossa osa-puolten väliset suhteet muodostuvat. Toiseksi mainittu koskee instituutioita ja niiden muodostamia verkostoja. Kolmannessa on kyse kansainvälisestä taloudesta ja politii-kasta. (emt.) Hyman (emt., 43) korostaa, että työelämän suhteiden tutkimuksessa on tärkeää ottaa huomioon kaikkien kolmen tason merkitys ja niiden väliset suhteet.
Tässä tutkimuksessa keskityn erityisesti työelämän suhteiden mikrotasolle eli työpai-koilla tapahtuvaan toimintaan, mutta kuten aiemmin toin esille, sitä on mahdotonta erottaa edellä mainituista muista tasoista.
Seuraavaksi esittelen työelämän tutkimuksen teoreettista keskustelua ja sitä koh-taan osoitettua feminististä kritiikkiä, minkä jälkeen avaan tarkemmin hyödyntämääni intersektionaalista lähestymistapaa. Tarkoituksenani ei ole tehdä tutkimuskentän ko-konaisesitystä vaan avata lyhyesti työelämän suhteiden tutkimuksen keskusteluiden taustaa ja perustella tekemiäni teoreettisia valintoja. Teorian taustoituksessa käytän suomenkielistä termiä työelämän suhteet enkä tee jaottelua englanninkielisten indust-rial relations- ja employment relations -käsitteiden välillä. Suomenkielisessä tutkimuksissa ensin mainittu on joskus käännetty myös teollisiksi suhteiksi (ks. esim. Kauppinen 2005, 11). Englanninkielisessä tutkimuskirjallisuudessa employment relations -käsitteen käyttö on yleistynyt 1990-luvulta lähtien etenkin siksi, että sen katsotaan kuvaavaan paremmin nykypäivän palveluvaltaista työelämää.