8.6.1 Pohjavesialueet ja pohjavesiolosuhteet
Kaivoksen ympäristössä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita (Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta). Maaperän pääosin kivisestä ja hiekkaista moreenista koostuvaa pohjamoreenia voidaan pitää huonosti vettä johtavana (k=10-9–10-5 m/s). Vaara-alueilla maanpeitteen ohuu-den vuoksi pohjaveohuu-den virtaussuuntia ohjailee pääasiassa kalliopinnan topografia, mutta myös kallioperän ruhjevyöhykkeet. Kaivosalueen läheisyydessä sijaitsevat kaivot ovat porakaivoja.
Kuvassa 21 on esitetty pohjaveden virtaussuunnat ja valuma-alueet kaivosalueen ympäristössä ennen kaivostoiminnan aloittamista. Kaivosalueen pohjois- ja länsiosissa luontainen pohjave-den virtaussuunta on länsisuuntaisesti Seurujokeen päin. Kaivosalueen kaakkoisosasta vedet virtaavat kaakkoon ja eteläosasta etelään Suurkuusikonojaa kohti.
Kuva 21. Pohjaveden virtaussuunnat ja valuma-alueet kaivosalueen ympäristössä en-nen kaivostoiminnan alkua (Agnico-Eagle 2007).
Kivilajikoostumuksella on merkitystä pohjaveden laatuun siten, että esimerkiksi liuenneiden aineiden määrä kasvaa kalkkikivien ja tummien kivilajien (gabro, amfiboliitti, mustaliuskeet, metavulkaniitit) suhteellisen osuuden lisääntyessä kallioperässä (Lahermo ym. 2002). Alueilla jossa kallioperä koostuu sulfidirikkaista kivistä ja maaperässä on ko. kiviainesta rapautuneena pohjavesi voi luonnostaan sisältää korkeitakin metallien pitoisuuksia (esim. Roman ym.
2001). Vihreäkivivyöhykkeellä pohjaveden arseenipitoisuus on tavanomaista suurempi johtu-en arsejohtu-enikiisun (FeAsS) esiintymisestä kallioperässä (Lahermo, ym. 1996). Usein maaperän raekoko ja rakenneominaisuudet vaikuttavat enemmän pohjaveden laatuun kuin kivilaji- ja mineraalikoostumus. Esimerkiksi jos pohjavettä sisältävää muodostumaa eli akviferia peittää
vettä läpäisemättömät savikerrokset, liuenneiden aineiden määrä on tilastollisesti liki kaksi-kertainen (Lahermo ym. 2002).
Geologian tutkimuskeskuksen elokuussa 1998–2000 Kittilän alueella tekemän tutkimuksen mukaan alueen pohjavedet ovat lievästi emäksisiä ja sisältävät enemmän liuenneita aineita kuin Suomen pohjavedet keskimäärin. Eräillä kalsiumpitoisilla vihreäkivialueilla sijaitsevien lähteiden vesien pH-arvot olivat jopa yli 8. Muutamissa vesinäytteissä oli paljon sulfaatteja, mikä viittaa kallioperässä oleviin sulfidiesiintymiin. Alueen kallioperän laadusta (arseenikii-su) johtuen lähdevesien ja porakaivovesien arseenin mediaaniarvo (0,6 µg/l) on korkea koko maan arvoihin verrattuna. Suurin Kittilän alueelta tavattu lähdeveden arseenipitoisuus oli 36,2 µg/l ja porakaivoveden 7,61 µg/l (Tanskanen et al. 2004).
8.6.2 Pohjavesitarkkailu
Kaivoksen pohjavesivaikutuksia on tarkkailtu vuodesta 2006 lähtien ensin rakentamisvaiheen vaikutusten tarkkailuna ja sittemmin tuotantovaiheen aikaisena tarkkailuna. Vuosina 2006-2008 tarkkailu toteutettiin Kittilän kaivoksen rakentamis- ja tuotantovaiheen pohja- ja suoto-vesien tarkkailuohjelman (Agnico-Eagle Finland 2007) perusteella. Vuoden 2009 alusta lähti-en on noudatettu tuotantovaihelähti-en tarkkailuohjelmaa (Agnico-Eagle Finland 2009), jossa poh-javesitarkkailua muutettiin vähäisessä määrin edelliseen ohjelmaan nähden. Velvoitetarkkai-lussa seurataan alueen pohjavesien laatua sekä vesipinnan korkeuksia. Tarkkailuputkia on si-joitettu rikastushiekka-altaiden ja Rouravaaran ja Suurikuusikon sivukivialueiden ympäristöön sekä asutuksen ja kaivoksen väliselle alueelle ja kaivosalueelle vievän tien läheisyyteen. Ve-denlaatua ja vesipinnan korkeuksia seurataan yhteensä 18 havaintoputkesta, minkä lisäksi pelkkiä vesipintoja seurataan kolmesta putkesta. Vuoden 2009 loppuun mennessä kaikkia put-kia ei ole kuitenkaan pystytty vielä eri syistä tarkkailemaan. Seurantaa tehdään putkien sijain-nista riippuen 4 tai 6 kertaa vuodessa. Velvoitetarkkailussa on mukana myös neljä lähialueen talousvesikaivoa, joista seurataan veden laatua ja vedenpinnan korkeuksia neljä kertaa vuo-dessa.
Pääosa tarkkailuputkista on porattu kallioon, joten vesi edustaa kalliopohjavettä. Myös kai-vosalueen läheisyydessä sijaitsevat kaivot ovat porakaivoja.
Tarkkailussa olevien pohjavesiputkien ja kaivojen sijainti on esitetty kartalla liitteessä 3. Poh-javesien nykytila on pääosin kuvattu vuosien 2007–2009 tietojen perusteella (Pöyry Environ-ment Oy 2009 ja WSP 2010).
8.6.3 Pohjaveden korkeus
Vuosien 2007–2009 tarkkailun perusteella pohjavesipinta on ollut korkeimmillaan kaivospii-rin koillisreunalla rikastushiekka-altaiden yläpuolella Rouravaaran kaivospii-rinteessä (putki PVR7) (kuva 22). Seuraavaksi korkeimmat vesipinnankorkeudet on mitattu rikastushiekka-altaiden alapuolisista putkista (PVR3, S4, PVR5). Pinnankorkeus alenee kaivosalueen länsireunaan päin ja länsireunalla pohjoisesta etelään päin. Pohjavesi on matalimmillaan avolouhoksen ym-pärillä sekä avolouhoksen ja asutuksen välisellä alueella. Pohjavesipinta on paikoin hyvin sy-vällä maanpinnan tason alapuolella, esimerkiksi Rouravaaran rinteessä (putki PVR7) vesipinta on ollut maksimissaan noin 22 m etäisyydellä maanpinnan tasosta.
Malmin louhinta aloitettiin Suurikuusikon avolouhoksesta keväällä 2008 ja vuoden 2009 lo-pussa louhoksen syvin kohta oli noin 80 metriä ympäröivää maan pintaa alempana. Maanalai-seen kaivokMaanalai-seen johtavan vinotunnelin louhinta tehtiin vuosina 2006–2009. Pohjavesipinnat ovat tarkkailun mukaan alentuneet avolouhoksen ympäristössä (PVS12 ja PVA16-20), jossa osa putkista sijaitsee ruhjeisella malmivyöhykkeellä. Vesipinnan alenema on kuitenkin ollut suurin Rouravaaran rinteessä rikastushiekka-altaiden yläpuolella sijaitsevassa havaintoputkes-sa PVR7, joshavaintoputkes-sa vedenkorkeuden vuosikeskiarvon muutos vuodesta 2007 vuoteen 2009 on ol-lut 5,28 m. Kyseisessä putkessa on todettu myös tarkkailun suurimmat vedenpinnan vaihteol-lut.
Pohjavesivesipinnat ovat olleet viime vuosina lievemmässä laskussa myös rikastushiekka-altaiden alapuolella putkissa PVR3 ja PVR5. Kaivospiirin länsireunalla,
pohjavesivirtaus-suunnassa kaivostoimintojen alapuolella (PVS9-11, PVS13, S14 ja PVS15) pohjavesipintojen muutokset ovat olleet vähäisiä.
Pohjavesipinnat, putket
195,00 197,50 200,00 202,50 205,00 207,50 210,00 212,50 215,00 217,50 220,00 222,50 225,00 227,50 230,00 232,50 235,00
1.2.07 1.4.07 1.6.07 1.8.07 1.10.07 1.12.07 1.2.08 1.4.08 1.6.08 1.8.08 1.10.08 1.12.08 1.2.09 1.4.09 1.6.09 1.8.09 1.10.09 1.12.09
m (N60)
PVR3 S4 PVR5 PVR7 PVS9 PVS10 PVS11 PVS12 PVS13 S 14 PVS15 PVA16 PVA18 S 19 PVA20 PVA21
Kuva 22. Pohjavesipintojen kehitys kaivoksen ympäristössä vuosina 2007 – 2009. Put-ket PVR3-PVR7 rikastushiekka-alueiden ympärillä, putPut-ket PVS9-PVS15 sivukivialu-een/kaivoksen ympärillä ja putket PVA16-22 kaivoksen ja asutuksen välissä olevia tark-kailuputkia.
Talousvesikaivoista tehdyssä seurannassa kaivoksen itäpuolella sijaitsevissa porakaivoissa on havaittu vesipintojen laskua vuodesta 2007 vuoteen 2009. Muutos on ollut suurin Mäkivaaran talon (46:15) kaivossa, jossa vesipintojen vuosikeskiarvo on laskenut 1,39 metriä. Kaikkinen-sa porakaivojen vesipinnoisKaikkinen-sa on ollut huomattavaa vaihtelua. Vesipinnan tasoihin vaikuttaa myös kaivojen käyttöaste.
8.6.4 Pohjaveden laatu
Kaivosalueen ympäristössä sijaitsevissa pohjavesiputkissa veden happipitoisuudet ovat ol-leet kolmena viime vuosina pääosin alhaisia lukuun ottamatta alueen itäosiin sijoittuvia ha-vaintoputkia PVR7, PVA16 ja PVA21, joissa happitilanne on ollut keskimääristä selvästi pa-rempi. Pohjavesien pH-arvot ovat olleet pääosin neutraalin tuntumassa tai lievästi emäksisiä, mikä on tyypillistä vihreäkivialueiden pohjavesille. Poikkeuksena tästä on rikastushiekka-altaan lounaiskulmalla sijaitseva havaintoputki S4, jossa veden pH on ollut toistuvasti alhai-nen (< 4,0) ja pH-arvojen vaihtelu on ollut selvästi suurempaa kuin muualla kaivostoimintojen ympäristössä. Pohjavesien sähkönjohtavuusarvot ovat olleet pääosin tasoa n. 10–50 mS/m.
Valtaosa pohjavesinäytteistä edustaa kalliopohjavettä, jossa sähkönjohtavuus on luontaisesti hieman maaperän pohjaveden sähkönjohtavuutta korkeampi. Sulfaattipitoisuuksissa on ollut huomattavia paikallisia ja ajallisia eroja; pitoisuudet ovat vaihdelleet tasolla n. < 1,0 – 60 mg/l lukuun ottamatta putkea S4, jossa pitoisuudet ovat olleet usein selvästi tätä korkeampia (n. 50 – 440 mg/l).
Teiden ja patojen rakennusaineena käytetystä louheesta, jossa on typpeä räjähdysainejäämänä, voi liueta typpiyhdisteitä pohjavesiin. Myös louhoksen kuivatusvedet sisältävät runsaasti typ-peä. Kaivosalueen pohjavesien kokonaistyppipitoisuudet ovat olleet monin paikoin alle 1000 µg/l. Toistuvasti tasoa 1000–2000 µg/l olevia pitoisuuksia on todettu sivukivialueen länsipuo-leisella suoalueella. Selvästi korkeimmat typpipitoisuudet on todettu rikastushiekka-altaan lounaiskulmalla (S4) syksyllä 2008 ja erityisesti vuonna 2009 (6000–16 000 µg/l). Epäor-gaanisen typen esiintymismuoto on riippuvainen happiolosuhteista; hapettomissa olosuhteissa typpi on ollut yleensä ammoniummuodossa ja hapellisissa olosuhteissa pääosin nitraattimuo-dossa. Fosforipitoisuudet ovat yleensä pohjavesissä alhaisia (< 20 µg/l), koska fosfori pidättyy maa-ainekseen ja on mukana ravinnekierrossa. Kaivoksen ympäristössä fosforipitoisuuksissa on ollut vaihtelua, ja monin paikoin pitoisuustasot ovat em. tasoa korkeampia. Vuonna 2009 fosforipitoisuudet olivat yleisesti selvästi kahta edellisvuotta korkeampia useammassa havain-toputkessa.
Kultamalmin rikastusprosessi on otettu käyttöön vaiheittain. Vaahdotuksen rikastushiekan ja neutralointisakan seoksen (NP-hiekka) läjitys alkoi lokakuussa 2008 ja syanidiliuotuksen sa-kan (CIL-hiekka) läjitys joulukuussa 2008. Molemmat jakeet läjitetään kaivosalueen pohjois-puolella sijaitseville rikastushiekka-altaille. Kokonaissyanidin ja vapaan syanidin pitoisuuksia on seurattu rikastushiekka-altaiden alapuolisista putkista (PVR3, S4, PVR5 ja PVR6), joissa pitoisuudet ovat jääneet kaikilta osin analyysimenetelmän määritysrajaa (10 µg/l) pienemmik-si. Polttoaineen jakeluaseman vieressä (PVS12) pohjavedessä ei ole havaittu vuosina 2008 ja 2009 öljyhiilivetyjä.
Pohjavesien pitoisuudet ovat viime vuosina olleet monilta osin alhaisia ja pohjaveden laatu on täyttänyt pääosin esimerkiksi talousvedelle annetut laatunormit (STM 461/2000). Pitoisuuksi-en ylitykset ovat olleet suurimmat raudan osalta. Paikoin pohjavedessä havaitut kohonneet metallien (As, Ni, Cu, Sb) pitoisuudet voidaan selittää alueen kallioperän laadulla. Rikastus-hiekka-altaan lounaispuolella (S4) pitoisuuksien vaihtelu on ollut suurta pH-arvojen ja sulfaa-tin lisäksi sähkönjohtavuuden, typpiyhdisteiden, sekä metalleista myös kuparin, nikkelin, sin-kin ja raudan osalta. Syynä suuriin pitoisuusvaihteluihin voi olla putken mataluus (vähäinen vesimäärä ja ajoittainen kuivuminen) ja sijainti lähellä sulfidipitoista vyöhykettä. Kuvassa 23 on esitetty pohjaveden laadun kehitys vuosina 2007–2009 sulfaatin, kokonaistypen ja arseenin osalta.
Kokonaistyppi
0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000
1.8.07 1.10.07 1.12.07 1.2.08 1.4.08 1.6.08 1.8.08 1.10.08 1.12.08 1.2.09 1.4.09 1.6.09 1.8.09 1.10.09 1.12.09
µg/l
PVR3 PVR5 PVR6 PVS9 PVS10 PVS11 PVS12 PVS13 PVS15 S4 PVR7 PVA16 PVA18 PVA20 PVA21 15 000 ja 16 000
Sulfaatti
0 25 50 75 100 125 150 175 200 225 250
1.8.07 1.10.07 1.12.07 1.2.08 1.4.08 1.6.08 1.8.08 1.10.08 1.12.08 1.2.09 1.4.09 1.6.09 1.8.09 1.10.09 1.12.09
mg/l
PVR3 PVR5 PVR6 PVS9 PVS10 PVS11 PVS12 PVS13 PVS15 S4 PVR7 PVA16 PVA18 PVA20 PVA21 320 j a 440
Arseeni
0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 55 60
1.8.07 1.9.07 1.10.07 1.11.07 1.12.07 1.1.08 1.2.08 1.3.08 1.4.08 1.5.08 1.6.08 1.7.08 1.8.08 1.9.08 1.10.08 1.11.08 1.12.08 1.1.09 1.2.09 1.3.09 1.4.09 1.5.09 1.6.09 1.7.09 1.8.09 1.9.09 1.10.09 1.11.09 1.12.09
µg/l
PVR3 PVR5 PVR6 PVS9 PVS10 PVS11 PVS12 PVS13 PVS15 S4 PVR7 PVA16 PVA18 PVA20 PVA21
Kuva 23. Sulfaatti-, kokonaistyppi- ja arseenipitoisuuksien kehitys kaivoksen ympäris-tössä vuosina 2007–2009.
Tarkkailussa olevien neljän lähinaapurin talousvesikaivon veden laatu asettuu samaan vaihte-luväliin pohjavesiputkista todetun vedenlaadun kanssa. Kaivovedet ovat olleet tutkituilta osin talousvedelle asetetuttujen laatuvaatimusten ja -suositusten mukaisia lukuun ottamatta yksit-täisiä raudan, mangaanin ja sameusarvon ylityksiä. Kaivostoiminnalla ei ole havaittu olevan vaikutuksia kaivovesien laatuun. Vedenlaadussa ei ole tapahtunut viime vuosina merkittäviä muutoksia.
8.7 LUONTO JA KASVILLISUUS