6 OPINNÄYTETYÖPROSESSIN KULKU
8.2 P EDAGOGISEN TOIMINNAN ARVIOINNIN VALLITSEVAT KÄYTÄNTEET
Arvioinnin toivottaisiin olevan selkeämpää ja mielekkäämpää. Sen todetaan olevan laaja käsite, joka tarvitsee avaamista. Karvin tuottaman arvioinnin suhteen ollaan odottavalla kannalla, ja sen toivotaan tuovan paljon uutta ja mielenkiintoista varhaiskasvatukseen.
Lisäksi vastauksissa pohditaan sitä että, ollaanko aina valmiita kehittämään tai miten arjessa saadaan kaikki arviointi näkyväksi. Ongelmaksi koetaan sen jäävän nykyisellään useimmiten pelkäksi sananhelinäksi päiväkodin arjen sisälle. Päällekkäisyyttä arvioinneissa tällä hetkellä on osittain HEKO -arvioinnin ja tiimin vuosiarvioinnin kesken.
” Arvioinnin mahdollistaa ymmärrys siitä mitä arviointi on ja mitä kulloinkin arvioidaan.
Täytyy olla ymmärrys siitä, mitä on varhaiskasvatus, varhaiskasvatuksen pedagogiikka, osallisuus, vasunmukainen toimintakulttuuri, oppimisympäristö, leikki, oppimisen alueet, jotta niitä voidaan arvioida. On myös tiedettävä lapsen vahvuudet ja tuen tarpeet, jotta niitä voidaan arvioida. On ymmärrettävä, että arviointi kohdistuu nyt ennen kaikkea kasvattajan työhön. On oltava myös riittävästi aikaa havainnoinnille, dokumentoinnille ja sitä kautta arvioinnille. On oltava uskallus arvioida ja halu arvioida ja kehittää työtä. ”
Henkilö 3
Nykyisessä arviointimallissa on hyvää se, että se kohdistuu tehtyyn työhön ja sitä tekee ne henkilöt, jotka asiaa käytännön tasolla toteuttaa. Yksittäisen työntekijän osuutta ei arvioida, vaan asioista keskustellaan tiimitasolla.
” Oma tiimi on tällä hetkellä ammatillinen ja pysyvä, se helpottaa arviointia huomattavasti
– yhteinen näkemys ja ymmärrys. ”
Henkilö 4
8.2 Pedagogisen toiminnan arvioinnin vallitsevat käytänteet
Pedagogisen toiminnan suunnittelun ja toteutuksen arviointiin käytetään eniten Järvenpään varhaiskasvatuksessa yhteisiä tiimipalavereita. Asioita käydään läpi viikoittain yhdessä keskustellen ja tiimilomaketta täyttäen. Tiimisopimus laaditaan tiimin jäsenten kesken toimintakauden alussa, joka antaa raamit tulevan kauden toimintatapoihin. Toiminnan toteutuksen osalta edellistä viikkoa arvioidaan tiimipalaverin yhteydessä myös säännöllisesti. Toiseksi eniten järvenpääläisessä varhaiskasvatuksessa käytettiin itsearviointia, jossa välineinä oli omat muistiinpanot ja päivittäinen pohdinta oman työn suhteen. Yhdellä vastaajista oli käytössään ns.
hämähäkinseitti -itsearviointiväline. Vanhemmilta saadut palautteet koettiin myös merkittäviksi itsearvioinnin välineiksi.
Joissain varhaiskasvatusyksiköissä on tapana käydä koko talon yhteisissä pedagogisissa tiimikokouksissa (aineistossa tivako- nimellä) läpi varhaiskasvatussuunnitelmasta nousevia teemoja, ja suunnitella sen pohjalta talon yhteistä toimintakulttuuria ja siihen liittyvää pedagogista suunnittelua. Myös työiltoja kerrotaan joissain yksiköissä käytettävän yhteisiin tiimitöihin tai pienryhmäarviointeihin 2-4 krt toimintakauden aikana. Arviointia toivottaisiin olevan järvenpääläisessä varhaiskasvatuksessa pedagogisen suunnittelun ja -toteutuksen osalta enemmän.
Kaavio 3. Pedagogisen toiminnan arvioinnin toteutuminen
8.3 Lasten osallisuuden, kehittymisen ja oppimisen arvioinnin välineet
Lasten osallisuutta arvioidaan Järvenpään varhaiskasvatuksessa useimmiten tiimipalaverissa. Vastauksista ilmenee, että niissä keskustellaan lasten osallisuudesta yhteisesti ja pohditaan, miten lasten osallisuutta voitaisiin lisätä ja mitkä asiat arjessa jo nyt tukevat osallisuuden toteutumista. Tiimipalaverissa myös käydään keskustelemalla läpi, miten lapsien mielipiteet on otettu huomioon ja kuinka niitä on saatu mukaan toimintaan.
Kaavio 2. Millä välineillä lasten osallisuuden arviointi toteutuu?
Lasten kehittymisen ja oppimisen seurantaa tehdään järvenpääläisessä varhaiskasvatuksessa toimintakauden aikana säännöllisesti. Arviointivälineistä esiopetusikäisillä lapsilla pidetään merkittävimpänä vanhempien kanssa käytäviä keskusteluja. Arjen keskustelujen lisäksi on vähintään kaksi kertaa vuodessa Lapsen esiopetussuunnitelman- keskustelu, joihin tarpeen mukaan osallistuu myös VEO (varhaiskasvatuksen erityislastentarhanopettaja). VEO:lla on myös rooli viedä yksittäisen lapsen asioita verkostopalaveriin. Toiseksi yleisin tapa arvioida esiopetusikäisiä lapsia on tiimipalaverit. Itsearviointi jää arviointivälineissä kolmanneksi.
Vastauksista tulee ilmi, että esiopetuksessa toimivat lastentarhanopettajat kirjaavat havaintoja ja arviointia pääsääntöisesti omiin muistiinpanoihinsa ja Lapsen esiopetussuunnitelman- tiedostoon.
” Itse teen paljon havaintoja lapsista ja toiminnasta.
Havaintoja jaan tiimikavereiden kanssa, mutta harvoin niitä tulee kirjattua minnekään. Vasukeskusteluissa käydään
havaintoja läpi ja arvioidaan toimintaa vanhempien kanssa. ”
Henkilö 5
” Jatkuva arviointi, havainnointi, kirjaukset, keskustelut Vanhempien ja tiimin kanssa.”
Henkilö 6
Järvenpään varhaiskasvatuksen lastentarhanopettajat arvioivat lapsia pääsääntöisesti tiimipalavereissa. Siellä arvioidaan vasun käyttökokemuksia, ohjeistuksen arviointia ja käydään suullisesti läpi tulevat ja olleet vasukeskustelut. Toiseksi eniten käytetty arviointitapa on vanhempien kanssa käytävät VASU -keskustelut. Edellisten lisäksi itsearviointina kirjataan lapsen kehityksen ja oppimisen keskeiset asiat kauden ajalta.
Osa vastaajista kertoo, että arvioi harvoin, tai ei koskaan lasta. Vanhempien osallisuus lapsen asioissa on päivittäistä ja lisäksi heidän kanssaan käydään kerran vuodessa VASU- keskustelu ja osaan niistä osallistuu myös VEO.
Lasten tuen tarpeen arviointi toteutuu pääsääntöisesti järvenpääläisessä esiopetuksessa testilomakkeiden käytöllä, jonka jälkeen niiden tuloksista keskustellaan
VEO:n kanssa, joka pohtii tahollaan jatkotoimenpiteiden tarpeesta ja vie tarvittaessa lapsen asioita moniammatilliseen verkostokokoukseen.
” Lapsen tuen tarvetta arvioidaan keskusteluissa, verkostopalavereissa
yhdessä vanhempien kanssa, tarvittaessa tai vähintään 1-2- kertaa kaudessa.
Lukiva- arviointi, Taidot esiin, KPT, liikuntaradat, yleisen tuen valikko, lasten palautteet sanalliset tai sanattomat.”
Henkilö 7
Lastentarhanopettajat käyttävät arviointiin yleisen tuen taulukkoa tai standardoituja arviointilomakkeita. Veot suunnittelevat, valmistelevat ja arvioivat yhteisiä menetelmiä ja käytäntöjä tuen tarpeeseen omilla kehittämispäivillään, sekä arvioivat lomakkeita ja muita arviointivälineitä 1-2 kertaa toimintakauden aikana. He tekevät myös omia havaintoja ja muistiinpanoja ryhmäkäyntien aikana.
” Omat muistiinpanot aina ryhmäkäynnin ja tiimikäynnin jälkeen;
omat muistiot lapsen palavereista (VASU, LEOPS, LNT, MPR).”
Henkilö 8
8.4 Esimiehen rooli varhaiskasvatuksen arvioinnin toteutumisessa
Vastauksissa kerrotaan, että esimies on aikatauluttanut säännölliset tiimivastaavien tapaamiset, joissa arvioidaan keskustellen läpi tiimien tilanteita, sekä syksyisin aikataulutetaan työyhteisöjen tavoitteet, toimintasuunnitelman tekemiset ja niiden arviointiajankohdat.
Työyhteisöissä todettiin olevan käsitelty arviointia kollegiaalisesti, mutta
esimiehen ohjeistusta työyhteisölle arvioinnin tekemiseen toivottiin nykyistä enemmän.
Vastaajista useat toivoivat parempaa ohjeistusta toimintakauden ajalla tapahtuviin arviointeihin.
Kaavio 3. Onko esimiesten ohjeistus arvioinnin tekemiseen riittävää?
Vastauksista ilmeni, että seitsemän kymmenestä vastaajasta käy esimiehen kanssa pääsääntöisesti kaksi kertaa toimintakauden aikana tiimiarviointikeskustelun, jossa koko tiimi kertoo yhdessä kauden tavoitteista ja arvioi toimintaansa. Kolme kymmenestä vastaajista puolestaan kokee, ettei esimies arvioi tiimin toimintaa, mutta arviointia saavutetaan joidenkin vastausten perusteella myös henkilökohtaisen sähköpostin tai henkilökohtaisen keskustelun välityksellä. Itsearviointia tehdään enimmäkseen esimiehen sähköpostilla lähettämän Heko -arviointilomakkeen (Henkilökohtainen arviointi) pohjalta. Tässä koettiin myös olevan hieman päällekkäisyyttä tiimin itsearvioinnin ja ryhmän toimintasuunnitelmien arviointien kanssa.
Arvioinnin toteutumisen lähtökohtana koettiin olevan avoimen ja rakentavan keskustelun työyhteisön sisällä. Palautteen tulisi olla vastavuoroista niin positiivisessa kuin rakentavassa merkityksessä. Varhaiskasvatuksen toiminnan tulisi olla aina tavoitteellista ja suunniteltua, jotta sitä voidaan arvioida. Arvioinnin dokumentoinnin mahdollistaa yhtenäinen lomakepohja viikoittaisissa tiimipalavereissa, sekä aika, jota siihen tulee riittävästi varata. Esimiehen tuen koettiin olevan myös tärkeä edellytys arvioinnin toteutumiselle, sekä sen että tiimit pidettäisiin samoina useampien toimintakausien ajan.
” Runsaat poissaolot ja työntekijöiden vaihtuvuus haastaa tiimin arviointia, mutta ei estä sitä. ”
Henkilö 9
Hyvän tiimin todettiin keskustelevan arvioinnista säännöllisesti ja kaikki sen jäsenet toteuttavat arviointia sitoutuneesti. He myös kehittävät uusia ideoita arvioinnin tekemiseen. Tärkeänä koettiin myös olevan vaikuttamisen mahdollisuus oman arvioinnin pohjalta.
” Arvioinnin toteutuksen mahdollistaa sovitut rakenteet ja aikajänteet, työhön sitoutuminen ja työn kehittämisen mahdollisuus ja tarve.
Arvioitavasta asiasta tulee kaikilla olla tarpeeksi
tietoa ja kokemusta / osallisuus; palaute ja arviointi menee eteenpäin varhaiskasvatuksen johtotiimille, palautteet ja arviointi tuottaa muutoksen toivottuun suuntaan. ”
Henkilö 10
Noin kolmasosa vastaajista koki nykyiset arviointikäytänteet riittävän mielekkäiksi.
Arvioinnin toteutumisen kerrottiin olevan haasteellista, jos siihen ei valmistauduta tai sen tekemiseen ei koko työyhteisö sitoudu. Tiimipalavereissa on useimmiten paljon käsiteltäviä asioita ja arvioinnin kerrottiin jäävän usein listan viimeiseksi asiaksi, eikä sille varata erillistä aikaa. Arvioinnit jäävät usein pintapuolisiksi ja vähäisiksi, eikä arvioinnit ajoitu tapahtumien lähelle, jolloin ne eivät ole enää realistisia arvioitavia. Useampi vastaaja kertoi, että Järvenpään varhaiskasvatuksessa ei ole tällä hetkellä selkeää ohjeistusta millä kaikin keinoin arviointia voidaan tehdä ja yleinen linjaus myös puuttuu siitä, miten arviointia tehdään, kuinka usein ja millä kaikilla tavoilla. Osa vastaajista totesi myös käytössä olevat arviointivälineet huonoiksi.
8.5 Mihin suuntaan arviointia tulee jatkossa kehittää
Järvenpään varhaiskasvatuksen nykyistä arviointia tulisi kehittää systemaattisemmaksi ja selkeämmäksi toteuttaa. Siihen kaivataan yhteisten toimintatapojen sopimista ja selkeää ohjeistusta ja aikataulutusta toimintakauden ajalle. Erityisesti pienten lasten toiminnan arviointi koettiin olevan haasteellista, koska heiltä itseltään ei voida kysyä mielipiteitä aiheesta. Henkilökohtaisen HEKO – arvioinnin tarpeellisuutta kyseenalaistettiin vastauksissa, sillä sen aikataulutus ja tavoitteet eivät kohtaa varhaiskasvatuksen realiteetteja.
Koulutuksen osuutta toivottiin myös lisättävän eri arviointimenetelmien käytön suhteen.
Vasun arviointiin arveltiin lähiaikoina vielä tulevan kuntatasolla yhtenäistä koulutusta, mutta oman työn arvioinnin välineistöön on nykyisellään tarvetta. Parhaillaan toteutettava pedagogisen johtamisen koulutus koettiin hyväksi.
Koulutuksen lisäksi toivottiin myös arviointiin liittyvän eettisen puolen nostamista esille keskustelun aiheeksi. Pohdintaa herätti myös se että, millaisia tilanteita voidaan dokumentoida pedagogisesti? Arvioinnin suhteen toivottiin myös armollisuutta itseä kohtaan ja omaan työhön riittäviä suunnittelun työkaluja.
9 Johtopäätökset
Opinnäytetyön aihe oli annettu Järvenpään kaupungin varhaiskasvatuksen kehittäjiltä ja tieto opinnäytetyön tekemisestä oli viety yhteyshenkilöni välityksellä Järvenpään varhaiskasvatuksen johtoryhmään, josta sitä voitiin markkinoida eteenpäin varhaiskasvatusyksiköiden omiin talonkokouksiin. Opinnäytetyötä varten keräämäni aineiston ajankohta ei ollut otollisin, sillä varhaiskasvatuksessa ollaan touko-kesäkuussa siirtymässä kesähoidon aikaan, eikä säännöllisiä talonkokouksia enää pidetä, eikä sähköpostiin saapuneet kyselyt enää tavoita samassa määrin kuin aktiivisen toimintakauden aikana.
Arvioinnin tärkeys ja ajankohtaisuus on tiedostettu ja sain palautetta tutkimuksen kohderyhmältä, että aiheeseen olisi mielenkiintoista paneutua perusteellisemmin ja
vastauksia miettiä paremmalla ajalla. Sanottiin myös, että perustyön ohessa näin suurta aihekokonaisuutta oli vaikea saada syvällisesti haltuun. Oma ennakko-oletukseni oli, että kevään keskustelu- ja kirjaamiskiireiden väistyttyä aikaa puolestaan olisi ollut enemmän kuin aiemmin keväällä vastailla lähettämääni kyselyyn. Oletin myös, että aiheen koettu tärkeys motivoi myös järjestämään aikaa vastaamiseen. Testausryhmän käyttö ennen varsinaista aineiston keruuta olisi saattanut vaikuttaa kysymysten asetteluun tai määrään tarkemmin tutkimusongelmaa lähestyväksi. Aikataulutuksen tiukkuuden vuoksi en pystynyt testiryhmää operoimaan, vaan lähestyin tutkimusjoukkoa koko laajuudessaan samanaikaisesti.
Päädyin keräämään tutkimusaineiston verkkotutkimuksena, koska Järvenpään kaupungilla on Webropol -kyselyt entuudestaan tuttuja, postituslistat olivat valmiiksi luotuja ja siten kysymysten jakaminen laajalle yleisölle oli teknisesti vaivatonta.
Verkkokyselyn toteutus oli ennakko-oletuksena myös nopea tehdä, mutta vastausajat pidentyivät koska palautettuja vastauksia tuli odotettua vähemmän ja jouduin muistuttelemaan kyselystä ja jatkamaan vastausaikaa. Alhaiset vastausprosentit ovatkin verkkokyselyiden suurimpia ongelmia. (Kananen 2015: 219). Tutkimusaineiston keruun jälkeen olin tilanteessa, jossa sain ilmoituksen Järvenpään kaupungin yhteyshenkilöltä, että vastauskentät olivat tuntemattomasta syystä sulkeutuneet yli viikkoa liian aikaisin, eikä uusia vastauksia voitu lähettää minulle määräämättömään aikaan. Tästä osittain aiheutui aineiston jääminen suppeammaksi kuin olin alun perin ajatellut. Lisäksi vastauksista jäi puuttumaan esimiesten näkökulma tutkimuskysymyksiin, sillä heiltä ei palautunut ainuttakaan vastausta kyselyyn. Jouduin saamani aineiston osalta tekemään päätöksen, että tein tutkimusaineistosta pääsääntöisesti laadullisen ja aineiston sisältöön painottuvan analyysin.
9.1 Pedagoginen dokumentointi varhaiskasvatuksessa
Vastauksista ilmeni, että yleisimmin käytetty arvioinnin väline järvenpääläisessä varhaiskasvatuksessa on havainnointi ja siitä nouseva yhteinen keskustelu tiimipalavereissa. Lastentarhan opettajat keräsivät ryhmän lapsista tietoa omaan käyttöön, esim. keskustelujen materiaaleiksi ja myös tiimin tekemien toiminnan tavoitteiden pohjaksi. Rintakorven (2018) tutkimustuloksen mukaisesti Järvenpään varhaiskasvatuksessa keskustellaan kasvattajien havainnoista ja reflektoidaan tehtyjä asioita, sekä suunnitellaan lapsilähtöisesti kauden aikana toimintaa.
Työyhteisön yhteistä keskustelua pedagogisen toiminnan toteutumisen arvioinnin osalta Järvenpään varhaiskasvatuksessa toteutettiin joissain taloissa säännöllisesti.
Dahlbergin, Mossin ja Pencen (1999) mukaan pedagogiseen dokumentointiin sisältyy kaksi ulottuvuutta: sisältö ja prosessi. Sisältönä toimivat materiaalit, joita lasten päivittäisen toiminnan dokumentoinnista syntyy. Sisältö keskittyy siihen, mitä lapset tekevät ja sanovat. Dokumentoinnin jälkeen dokumentoinnit tuodaan tiimin ja koko työyhteisön yhteiseen keskusteluun ja reflektointiin. Nämä keskustelut kuuluvat pedagogisen dokumentoinnin prosessiin. Työyhteisölle tämä tarkoittaa sitä, että pedagogisen dokumentoinnin merkitys tunnustetaan ja sen toteuttamiselle järjestetään aikaa ja resursseja. Keskustelu työtavoista ja käytännön toteutuksesta saattaa muuttua vaiheittain hienostuneemmaksi ja monimutkaisemmaksi, mutta itse pedagoginen työkäytäntö ei muutu lainkaan. Tiimien on pidettävä huoli, että kaikki teoreettinen keskustelu vie myös käytännön työtä eteenpäin. Muutokseen tarvitaan tekijät, pelkät uudet sanat tai hienot käsitteet eivät riitä. (Dahlberg, Moss & Pence 1999: 136, 147–
148.)
9.2 Osallisuuden havainnointi ja arviointi varhaiskasvatuksessa
Varhaiskasvatukseen osallistumista pidetään tärkeänä lasten elämänlaadulle, sekä lapsen lyhyen ja pitkän aikavälin sosiaaliselle ja kognitiiviselle kehitykselle.
Varhaiskasvatus vaikuttaa lapsen elämänlaatuun tässä ja nyt, kun lapsilla on mahdollisuus osallistua itselle mielekkääseen ja pedagogisesti rakennettuun toimintaan.
Tärkeää on, että aikuiset kykenevät sensitiiviseen vuorovaikutukseen ja luovat lapsille hyvin rakennetun oppimisympäristön, jossa lapset ovat vuorovaikutuksessa keskenään.
Se on merkittävä elämänvaihe, jonka kuluessa lapsi elää, kasvaa osana ja osaksi yhteisöään, sekä ympäröivää yhteiskuntaa. (Karila 2016: 13.) Lasten osallisuuden pedagoginen dokumentointi on tärkeää. Lapset dokumentoivat omaa toimintaansa luontevasti ja he osaavat kertoa mitä tietoa he dokumentoivat ja mitä he kokevat tärkeäksi dokumentoida, mitä unohtui tai tehtäisiin toisin seuraavalla kerralla. Lasten kanssa voidaan käydä läpi heidän tekstejään, valokuvia tai videotallenteita. Dialoginen keskustelu tekee dokumentoinnista pedagogista dokumentointia. (Skolverket 2012: 15.)
Heikan (2009) mukaan lasten oppimisesta saa parhaiten tietoa havainnoimalla, ja sitä käytetään useimmiten lapsiryhmän arviointimenetelmänä. Lastentarhanopettaja seuraa
lasten keskusteluja, heidän vuorovaikutusta ja tunteiden ilmaisuja. Havainnoinnin välineinä voidaan käyttää videointeja, äänitallenteita, narratiiveja, valmiita lomakkeita, tarkistuslistoja, piirroksia ja kuvioita esim. sosiogrammeja. Järvenpäässä on käytössä Tenavanetin sähköinen alusta, jonne on luontevaa tallentaa kuva-, video ja tekstimateriaalia lasten arjesta ja vanhempien olisi mahdollista osallistua yhteiseen keskusteluun myös sitä kautta. Tätä ei kuitenkaan kertaakaan mainittu kerätyssä tutkimusaineistossa. Dokumentoinnin ja osallistavan toimintakulttuurin yhdistäminen olisi tälle alustalle mahdollista ja luontevaa. (Heikka 2009: 75, 78-80.)
Lasten sosiaalisten suhteiden rakentumista ja mahdollisia tuen tarpeita yksittäisille lapsille tulee havainnoida systemaattisesti, jotta saatuja tietoja voidaan käyttää arvioinneissa ja vasu -keskusteluissa tai moniammatillisissa työryhmissä. Lapsille tulee antaa riittävästi tilaa ja aikaa päivittäin, jotta heidän ajattelunsa ja merkitystensä havainnointi mahdollistuu luontevasti. Havainnoinnin tulee olla systemaattista yksittäisen lapsen tai lapsiryhmän päivittäistä seurantaa päivähoidon perushoidon ja siirtymisen tilanteissa, omaehtoisissa leikkihetkissä ja muissa lapsen toimissa sekä aikuisten suunnittelemissa ohjatuissa toiminnoissa. Saadakseen riittävästi tietoja lapsen oppimisen arvioimiseksi, kasvattajan on havainnoitava lasta monipuolisesti eri tilanteissa ja kirjattava havaintonsa. Havainnoinnin periaatteista tulisi sopia yhteiset käytännöt, jotta jokainen työntekijä sitoutuu havainnointiin. (Järvinen ym. 2009: 152; Gyekye & Nikkilä 2013: 28–29; Hakkarainen 2002: 270– 271.)
Lapsen osallisuus sosiaalisessa vuorovaikutuksessa on merkittävää. Osallisuus voidaan nähdä lapsen oikeutena osallistua ja vaikuttaa jokapäiväiseen toimintaan. Tämä tarkoittaa, että lapsen tulee saada kokea hyväksyntää ja kunnioitusta omana persoonanaan. On tärkeää, että lapsi oppii ilmaisemaan ajatuksiaan ja ideoitaan ja sitä kautta pääsee aktiivisesti vaikuttamaan asioihin erilaisten yhteistyömuotojen ja päätöksentekotapojen kautta. Jokaisen lapsen tulisi tuntea, että se, mitä hän ajattelee ja päättelee, on aikuisen odotuksissa vakavasti otettavaa ja muistiin merkitsemisen tai valokuvaamisen arvoista. (Wallin 2000: 124; Emilson & Folkensson 2006: 221.)
Alilan (2003) tutkimuksen tulosten peilattavuus oli Järvenpään arvioinnin tilanteeseen osittain yhdenmukaista. Varhaiskasvatuksen opettajat osallistuvat Järvenpään varhaiskasvatuksessa arviointiin ja laatutyöhön pääsääntöisesti keskustellen aiheesta tiimipalavereissa ja ajoittain tehtävien asiakaskyselyjen avulla. He kehittävät toimintaansa näiden markkereiden mukaisesti. Järvenpään kaupungin hallinto
tuottamalla säännöllisiä HEKO -arviointeja ja tekee kehitystyötä, josta opinnäytetyön aihe puolestaan myöskin kertoo.
9.3 Arvioinnin välineet Järvenpään varhaiskasvatuksessa
Saamani tutkimusaineiston perusteella Järvenpään kaupungin varhaiskasvatuksessa ollaan tiedostettu arvioinnin tarve ja siihen liittyvä velvoite, mitä Järvenpään varhaiskasvatussuunnitelmaan (2017) on asetettu. Arvioinnin kehittämisen lähtökohdaksi on tarve tiedostaa arviointikäytäntöjen nykytilanne ja siinä mahdollisesti ilmenevät puutteet. Järvenpäässä on käytössä Tenavanetin sähköinen tallennusalusta, jonne voidaan tallentaa ja dokumentoida lapsen kasvuun liittyvää materiaalia. Sinne kirjataan Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmat, Lapsen esiopetussuunnitelmat, sekä tekstiä ja kuvamateriaalia päivittäisistä tapahtumista. Ideaalitilanne olisi, jos myös perheet saataisiin useammin osallistuttaa lastensa Tenavanetin käyttöön ja heiltä tulisi sinne myös kirjauksia lasten kommenteista omien kuvien ja tarinoiden osalta.
Järvenpään varhaiskasvatuksen toiminnan suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin perusta on havainnointi. Sen tehtävä on löytää lapsen ainutlaatuiset piirteet ja lahjakkuudet ja saada tietoa siitä, miten kasvattajan tulee toimia lapsen ja lapsiryhmän kanssa heidän hyvinvointinsa edistämiseksi. Havainnoinnin avulla pystymme tarkkailemaan lasten käyttäytymistä ja kehitystä ja samalla hyödyntää siitä saatua tietoa leikin ja oppimisen suunnittelussa. (Koivunen & Lehtinen 2014: 16; Sharman, Cross &
Vennis 2007: 2,15.)
Korkeakosken (2017) tutkimuksessa todetaan, ettei arvioinnin työkaluja olla otettu yhteiskunnassamme tarpeeksi käyttöön, joka näkyy myös saamissani tuloksissa Järvenpään varhaiskasvatuksen osalta. Tuloksista kävi ilmi, ettei yhtenäisiä arvioinnin välineitä ole paljoa käytössä, vaikka arvioitavaa materiaalia on saatavilla paljon.
Opinnäytetyön aihe on erittäin ajankohtainen, sillä uusi varhaiskasvatussuunnitelma sisältää arvioinnin velvoitteen kunnille. Opinnäytetyön tulokset ovat suuntaa antavia ja niitä on vaikea yleistää, sillä otoskoko oli verraten pieni suhteessa tutkimuksen kohderyhmän määrään. Vastaajista kuudella kymmenestä oli kuitenkin yli kymmenen vuoden, kahdella yli kahdenkymmenen vuoden ja kahdella yli 30 vuoden kokemus työstään, joten heille on muodostunut vakaa käsitys arviointimenetelmistä, joita heidän yksiköissään käytetään. Tuloksissa on edustettuna noin kolmasosa Järvenpään
varhaiskasvatusyksiköistä, mutta avointen kysymysten avulla opinnäytetyön aineistoa saatiin riittävästi analysoitavaksi. (Korkeakoski 2017: 11-12.)
10 Opinnäytetyön tulosten pohdintaa
Laadullisen tutkimuksen luotettavuuden arvioinnissa voi olla tarkoituksenmukaista jättää validiuden ja reliaabeliuden käsitteet huomioimatta. Tutkimushaastattelua tehdessä tutkija on itse osallisena prosessissa ja siten tulkitsee aineistoa oman subjektiivisen näkemyksensä kautta. Tutkijan on oltava tietoinen omasta roolistaan ja hänen ennakkokäsitykset tutkittavasta aiheesta on hyvä tiedostaa ja näiden esittäminen tutkimusraportissa lisää tutkimuksen luotettavuutta. Tutkimusprosessissa on tärkeää, ettei tutkittavaa kohdetta vähätellä, vahingoiteta tai saateta huonoon valoon. Tutkija toimii oikeudenmukaisesti yhteiskunnan normien mukaisesti. Hän ei salaa olennaista asioita, eikä hyväksy virheellistä tietoa. Arvioinnin osuuden tulee olla läpinäkyvää ja
avointa ja se koskee kaikkia tutkimuksen eri vaiheita. Kyse on erityisesti arvoja koskevista valinnoista, eli miksi kyseinen tutkimuskohde valitaan, sen arviointikriteerit ja tehdyn tiedonkeruun menetelmät. Tutkijan oma ammatillinen osaaminen on osa tutkimuksen avoimuutta ja vaikuttavuutta. (Hirsjärvi & Hurme 2004: 185-190;
Korkeakoski 2017: 86.)
Hirsjärven (2001) mukaan kaikkiin tutkimuksiin tulee sisältyä eettistä pohdintaa. Tärkeitä eettisiä näkökulmia ihmisiin kohdistuvissa tutkimuksissa ovat informointi, suostumus, luottamuksellisuus, seuraukset ja yksityisyys. Eettiset toimintatavat huomioidaan tässä tutkimuksessa tutkimusluvan hakemisen yhteydessä olevan tutkimussuunnitelman myötä. Lisäksi kyselyyn vastaavia henkilöitä informoitiin kyselylomakkeen sisällöstä, sekä heidän osuudestaan tutkimusaineiston keräämisessä. Kyselyyn vastaaminen on vapaaehtoista. Tutkimusaineistoa käsiteltiin luottamuksellisesti, eikä lopullisessa raportissa ilmene yksittäisen henkilön tietoja. (Hirsjärvi 2001: 19 – 20.)
Laadullisen tutkimuksen reliabiliteetin arvioinnissa korostuvat analyysin systemaattisuus sekä tulkinnan luotettavuus. Systemaattisessa analyysissä avataan tutkimuksen aikana tehdyt valinnat ja rajaukset, sekä analyysin etenemistä ohjaavat periaatteet.
Luotettavuutta parantaa, kun esitellään, mistä aineiston kokonaisuus koostuu ja kuvataan ne aineiston osat, joille päähavainnot on rakennettu. Tärkeää on myös käsitellä aineiston heikkouksia. Validiteetin arvioiminen puolestaan tarkoittaa sekä kerättyjen aineistojen että niistä tehtävien tulkintojen sopivuuden arviointia. Validiteettia vahvistavat myös tulkintojen perusteena olevien kriteerien avaaminen, analyysiohjelmien käyttäminen, aineistokoosteiden tekeminen ja visualisointi sekä poikkeustapausten tarkastelu. (Ruusuvuori ym. 2010: 27.)
Tämän opinnäytetyön luotettavuus näkyy luokittelujen valinnoissa ja lisäksi saatuja tuloksia havainnollistetaan suorilla haastattelulainauksilla. Analyysissä on pyritty vastaamaan tutkimuskysymykseen jättämällä aineistosta epäolennaiset vastaukset pois.
(Hirsjärvi ym. 2007: 227-228.) Alasuutarin (2011) mukaan laadullisin menetelmin tehty opinnäytetyö on kuitenkin tekijänsä näköinen. Vaikka opinnäytetyön tekijänä pyrin olemaan puolueeton, saattoi oma kokemus varhaiskasvatuksen opettajan työstä vaikuttaa tulosten tulkintaan omakohtaisen ymmärryksen kautta. (Alasuutari 2011: 83).
Opinnäytetyössä on toimittu hyvän tieteellisen käytännön mukaan aina aiheen ideoinnista lähtien tulosten raportointiin saakka. Aineistosta poimitut tulokset ja niiden
perusteella tehdyt johtopäätökset vastaavat tutkimuskysymykseen ja niissä on yhtäläisyyksiä teoriapohjaan. Kaikkiin kirjallisen tuotoksen viittauksiin ja lainauksiin on merkitty lähdeviitteet (Tuomi & Sarajärvi 2013: 132-133.) Tulokset eivät ole mielestäni yleistettävissä koskemaan koko Järvenpään varhaiskasvatuksen arvioinnin tilannetta, vaan ne perustuvat muutaman työntekijän näkemyksiin heidän omassa kontekstissa.
Vastausten luotettavuutta lisää kuitenkin henkilöstön pitkät työsuhteet varhaiskasvatuksessa, joten oletettavaa on, että heillä on asiasta vahvaa omakohtaista tietoa. Jatkotutkimuksen aiheena olisi mielenkiintoista saada tietoa Järvenpään varhaiskasvatuksen esimiesten näkökulmaa arvioinnin toteutukseen. Millä systemaattisuudella ja menetelmillä heidän yksiköissään arviointia toteutetaan?
Tämän päivän varhaiskasvatuksessa on lasten asemaa tuotu aktiivisemmin esiin pohtimalla heidän osallisuuttaan ja heidän henkilökohtaista hyvinvointiaan. Lasten ajatusten, mielipiteiden ja ideoiden kuuleminen on tärkeää, sekä niiden dokumentointi pedagogisesti, jotta heidät saadaan osallisiksi omaan varhaiskasvatukseensa.
Tämän päivän varhaiskasvatuksessa on lasten asemaa tuotu aktiivisemmin esiin pohtimalla heidän osallisuuttaan ja heidän henkilökohtaista hyvinvointiaan. Lasten ajatusten, mielipiteiden ja ideoiden kuuleminen on tärkeää, sekä niiden dokumentointi pedagogisesti, jotta heidät saadaan osallisiksi omaan varhaiskasvatukseensa.