P ATENTTIJURIDIIKAN PERUSTEET

Patenttihistorian katsotaan alkaneen ns. privilegeistä, erioikeuksista. Etenkin 1600-luvulla oli tavallista, että hallitsijat antoivat kansalaisille määräaikaisia privilegejä

kir-jojen painamiseen sekä uusien tai ainakin kyseissä maassa ennalta tuntemattomien kek-sintöjen hyväksikäyttöön [10 s. 4-5]. Myös Ruotsi-Suomessa privilegijärjestelmä edelsi patenttilainsäädäntöä. Privilegilaitos oli ensimmäisen kerran sääntelyn kohteena jo vuonna 1668. Uusi julistus privilegeistä annettiin 1739. Harjoitettu politiikka ei kuiten-kaan tyydyttänyt porvareita, ja kuningas joutui vakuuttamaan vuonna 1789, että privile-gejä ei annettaisi sellaiseen, mikä oli valtakunnassa jo ennestään tunnettua. Kun Suomi liitettiin Venäjään, nämä säännökset jäivät voimaan [10 s. 99]. Ensimmäinen patentti-säännöstö Suomea varten annettiin vuonna 1876. Sen myötä hävisivät tuontipatentit ja luotiin tutkintajärjestelmä. Nykyaikaiseen patenttijärjestelmään siirryttiin kuitenkin vasta 1898. Itsenäisen Suomen ensimmäinen patenttilaki säädettiin vuonna 1943. Voi-massa oleva patenttilaki on vuodelta 1967 ja se on syntynyt yhteispohjoismaisen val-mistelun tuloksena. Vuonna 1980 lakiin tehtiin paljon muutoksia toisaalta patenttiyh-teistyösopimukseen (PCT) liittymistä varten sekä toisaalta sen vuoksi, että patenttila-kimme tulisi vastaamaan patenttialan kansainvälisesti hyväksymiä EPC:stä ilmeneviä uusia periaatteita. Suomi liittyi Euroopan patenttisopimukseen 1.3.1996. Sen vuoksi Suomeen jätettyjen patenttihakemusten määrä on vähentynyt merkittävästi, koska ul-komaiset hakijat hakevat patenttia Suomeen lähinnä Euroopan patenttijärjestelmän kautta. [10 s. 100-101]

Patentti voidaan myöntää keksinnölle, joka täyttää patentoitavuuden vaatimukset. nämä vaatimukset ovat uutuus, keksinnöllisyys ja teollinen sovellettavuus. Patenttilaki ei suo-raan määrittele, mikä keksintö on, sen sijaan lakiin on kirjattu joukko tapauksia, joille patenttia ei voida myöntää. Keksintönä ei pidetä pelkkää löytöä; ”Joka löytää jotakin luonnossa olevaa, jota ei ole aikaisemmin tunnettu, ei tee patentoitavissa olevaa kek-sintöä”. Keksinnöksi ei katsota myöskään taiteellista luomusta. Teostasovaatimuksen täyttyessä taiteellinen luomus saa suojaa tekijänoikeuslaista. Tietoteollisuuden kannalta merkittävin tapaus lienee se, että keksinnöksi ei katsota pelkästään suunnitelmaa, sään-töä, tai menetelmää älyllistä toimintaa, peliä tai liiketoimintaa varten taikka tietoko-neohjelmaa. Vaikka tietokoneohjelman pääasialliseksi suojamuodoksi 1970-luvulla va-kiintuikin tekijänoikeus, patenttisuojan merkitys tällä alueella on kasvanut merkittäväk-si. Viime vuosina käytäntö on kuitenkin muuttunut siihen suuntaan, että ohjelma voi-daan patentoida, kunhan se vaan ratkaisee tietyn teknisen ongelman tai ylipäätänsä si-sältää teknisen aspektin. Koska kehitys eri maissa etenee hivenen eri tahtiin ja jopa eri suuntiin, on käytäntö on hyvinkin kirjavaa. [10 s. 103-105]

Oikeus patentinhakuun keksinnölle on keksijällä tai sillä, jolle keksijä on oikeutensa siirtänyt. Usein kyseessä on työsuhdekeksintö, jolloin työnantajalla on oikeus keksin-töön ja sen hyödyntämiseen. Mikäli työnantaja ei kuitenkaan halua käyttää oikeuttaan, keksijä voi hakea keksinnölle patenttia itse. Jos keksinnöllä on useita keksijöitä, patentti myönnetään heille yhteisesti. Jos useampi on tehnyt saman keksinnön riippumattomasti, oikeus patenttiin on useimmissa maissa sillä, joka hakee patenttia ensimmäiseksi. Mi-käli oikeuden haltijasta syntyy kiistaa, asia on viime kädessä tuomioistuimen ratkaista-va. [10 s 118-119, 148]

Kaavio 2: Patentoinnin vaiheet

Kaaviossa 2 esitetään patentoinnin vaiheita karkealla tasolla. Aikajana alkaa ongelman tunnistamisesta. Ongelman tunnistamisen jälkeen sille keksitään ratkaisu. Mikäli ratkai-su on patentoitavissa oleva keksintö, laaditaan patenttihakemus. Etuoikeusvuosi alkaa siitä päivästä, kun patenttihakemus on pantu vireille. Etuoikeusvuoden aikana on mah-dollista jättää samasta keksinnöstä jatkohakemuksia, vaikka keksintö olisikin tullut jul-kiseksi. Tällöin on pyydettävä etuoikeutta ensimmäisestä hakemuksesta. Etuoikeuden pyynnön ansiosta keksintö katsotaan uutuutta ja keksinnöllisyyttä tarkasteltaessa sama-na päivänä kuin etuoikeushakemus on jätetty. Mikäli keksintö ei ole tullut julkiseksi, jatkohakemuksia voidaan jättää ilman etuoikeutta. Kotimaisesta patenttihakemuksesta annetaan välipäätös 6 - 9 kuukauden kuluessa. Käytännössä varsinkin tietotekniikkaan liittyviä välipäätöksiä ei kuitenkaan kyetä antamaan luvatussa ajassa. Patenttihakemus pysyy salaisena ensimmäiset 18 kuukautta.

Kansainvälinen patenttihakemuksen kansalliseen vaiheeseen siirtymiseen on kaksi mahdollisuutta. Siihen on kuitenkin siirryttävä useimmissa tapauksissa viimeistään 30

x kk 0kk 12kk

kuukauden kuluessa etuoikeushakemuksen jättöpäivästä. Käytännössä jana jatkuu myös 30 kuukauden jälkeen kansallisten hakemusten käsittelyllä. Suomen tapauksessa täydel-linen jana päättyy 20 vuoden kohdalla patenttihakemuksen kirjaamisesta, kun suoja-aika viimeistään päättyy. On kuitenkin huomattava, että eri maissa jana voi olla eri mittai-nen. On myös mahdollista, että saman keksinnön osalta on olemassa useampi jana. Näin käy esimerkiksi silloin, kun etuoikeusvuoden etuoikeutta ei käytetä, vaan jätetään jatko-hakemukset ilman etuoikeutta.

Useimmissa maissa patentin myöntämisen jälkeen kuka tahansa voi tehdä patenttia vastaan väitteen. Suomessa väiteaika patentin myöntämisen jälkeen on yhdeksän kuu-kautta. Tämän jälkeen patentin voi mitätöidä vain tuomioistuin. Väitteen perusteena voi olla esimerkiksi se, että keksintö on tunnettu jostakin aikaisemmasta julkaisusta. Väite-menettelyssä patentti voidaan mitätöidä kokonaan tai sen suojapiiriä voidaan supistaa.

Eräissä tapauksissa myös patentin haltija voi itse tehdä väitteen patenttiaan vastaan.

Tämä olisi tarkoituksenmukaista, jos jälkikäteen havaitaan, että keksintö ei ole tietyiltä osilta uusi. Patentin suojapiirin rajoittamisella väitemenettelyn avulla voitaisiin välttää kallis oikeuden käynti. Yhdysvalloissa ei ole käytössä väitemenettelyä [10 s. 123-124]

Patentti on voimassa useimmissa maissa enintään 20 vuotta hakemispäivästä. Patentin voimassa pitämisestä peritään vuosimaksuja, jotka kasvavat vuosittain. Mikäli vuosi-maksua ei makseta, patentti raukeaa. Kasvavia maksuja perustellaan patenttien korke-ammilla arvoilla. Euroopan patenttiviraston teettämän tutkimuksen mukaan sen myön-tämän 8-12 vuotta voimassa olevan patentin arvo on keskimäärin noin 10 miljoonaa euroa. Korkeampien maksujen vuoksi arvottomia patentteja ei kannata pitää voimassa.

On kuitenkin huomattava, että myös ns. häirintäpatentilla on kilpailuvaikutukseensa perustuva arvo. [19 s. 9]

Patenttijärjestelmässä patentit jaetaan luokkiin. Luokkajärjestelmän tarkoituksena on jakaa patentit sopiviin kokonaisuuksiin. Luokitusjärjestelmä helpottaa esimerkiksi kil-pailijaseurantaa ja patentoitavuustutkimusta. Yrityksen toimialan keskeisiä patentti-luokkien seuraaminen on järkevää, vaikka yritys ei itse patentoisikaan mitään. Patentti-julkaisujen seuraaminen on olennaista jo senkin vuoksi, että mikäli kilpailija saa paten-tin väärin perustein, väite tätä vastaan on tehtävä yhdeksän kuukauden kuluessa.