P alvelulaskutus

OSGi-palvelualustaympäristössä laskentatietoa muodostuu kaikilla toimitusketjun eri tasoilla. Laskutuksen ajatellaan yleisesti jakautuvan kolmeen eri ryhmään: kiinteä kuukausittainen laskutus, kertalaskutus ja sisältöön perustuva laskutus.

IP-verkoissa peritään tällä hetkellä yleisesti kiinteitä ja yhteyden kaistanleveyteen perustuvia hintoja. Käyttöaikaan perustuva laskutusmalli sopii huonosti IP- verkkoon. IP-protokolla on suunniteltu yhteydettömän liikenteen välittämiseen, ja näin yhteyden keston mittaaminen IP-verkossa on ongelmallista.

Kiinteässä kuukausilaskutuksessa asiakas saa kerran kuukaudessa, tai jonkin muun sovitun ajan välein, laskun. Lasku kattaa kaikki sopimuksen piirissä olevien palveluiden käytön, joten asiakas tietää tarkalleen laskunsa suuruuden. Tällöin laskenta ei mittaa resurssien käyttöä ja näin suosii paljon verkkoa kuormittavia palveluita. Tämä vastaavasti johtaa yhteyden taijoajan tarpeeseen tehdä investointeja lisätäkseen verkon kapasiteettia. Toisaalta kiinteä veloitus ei edellytä tarkkaa laskentatietojen keräämistä verkosta, mikä osaltaan säästää operaattorin kustannuksia.

Kertalaskutuksessa lasku syntyy, kun asiakas esimerkiksi tilaa uuden palvelun palveluporttiin. Esimerkkinä tästä voisi olla tilausmusiikkipalvelu, jossa kappale maksetaan kerran ja sen jälkeen se tallennetaan palveluporttiin, josta sen voi kuunnella aina haluttaessa.

Sisältölaskutus on nimensä mukaisesti riippuvaista palvelun sisällöstä, esimerkiksi uutistoimisto voi hinnoitella uutisilleen hinnan sen mukaan kuinka tuoreita ne ovat.

Tällöin mitataan enemmän asiakkaan kokemaa hyötyä kuin itse tiedon siirtoa.

Vastaavasti edellä esimerkkinä ollut reittipalvelu voi laskuttaa tilatuista kartoista ja reitistä asiakasta erikseen. Selvästi voidaan nähdä, että tulevaisuudessa sisällöstä velottaminen muodostuu itse datansiirrosta laskuttamista tärkeämmäksi.

Näitä eri laskutusmuotoja voidaan vapaasti yhdistää, jolloin voidaan laskuttaa palvelun tilaamisesta, aktivoinnista ja sisällöstä erikseen. Hyvä esimerkkikohde voisi olla vaikka videopuheluiden uudelleen ohjaus. Palvelun tarjoaja laskuttaa, kun asiakas ostaa itselleen palvelun. Kim asiakas aktivoi palvelun, laskutetaan häneltä

jokin pieni summa ja kaikista uudelleen ohjatuista yhteyksistä asiakas maksaa palveluluokan ja siirrettävän tietomäärän tai keston mukaan. Pitää kuitenkin huomioida, että myös liiketoimintaympäristö, kilpailijat jne., vaikuttavat laskutusmallin valintaan, ei pelkästään tekniset tekijät. Kuvassa 38 on esitetty erilaisten laskentatietojen keräys toimitusketjun kerroksista.

Palvelun

Kuva 39. Laskutuksen muodostuminen toimitusketjun eri tasoilla.

Itse laskutus voi olla ongelmallista, jos kyseessä on pieni palveluiden tarjoaja. Kun palvelun hinta on muutamia euroja, ei ole taloudellisesti kannattavaa lähettää palvelun ostaneille asiakkaille erillistä laskua. Ratkaisun tähän ongelmaan tuovat sähköinen raha (eCash, mikromaksut micropayments), luottokorttimaksut, erilaiset pankkien suoramaksupalvelut, kuten Nordean Solo-maksu, sekä operaattorin tarjoamat laskutuspalvelut.

Sähköisestä rahasta puhutaan, kun asiakas ottaa yhteyttä pankkiin tai muuhun sähköisen rahan jakelijaan saadakseen kolikoita. Tässä vaiheessa pankki nostaa asiakkaan tililtä kolikoita vastaavan summan. Nämä kolikot tallennetaan asiakkaan tietokoneelle erilliseen sähköiseen kukkaroon. Tämän jälkeen asiakas ottaa yhteyden kauppiaaseen ja maksaa ostoksensa pankista saamillaan kolikoilla. Kauppiaalle kolikot hyvitetään hänen palauttaessaan ne pankkiin. Alla oleva kuva (Kuva 40) kuvaa rahan kulkua pankista asiakkaan kautta kauppiaalle ja takaisin pankkiin.

Sähköisen rahan ongelmana on se, miten pankki huomaa, jos samaa kolikkoa käytetään moneen kertaan.

Pankki

Kuva 40. Rahan kulkema reitti sähköisen rahan tapauksessa. [20]

Luottokorttimaksu eroaa sähköisestä rahastaja suoramaksupalvelusta siten, että siinä rahaliikenteen riskin ottaja on luottokortin myöntäjä esimerkiksi pankki tai luottolaitos. Muuten maksu on yhtä suoraviivainen kuin tavallisessa laskukaupassa.

Ongelmia luottokorttimaksussa tuottaa lähinnä tilaajan varmentaminen. Tällä hetkellä on suhteellisen helppo vihamielisen tahon saada tietoonsa luottokortin numeroja käyttää sitä hyväkseen Internetissä tehdyissä kaupoissa.

Suoramaksupalvelussa pankki toimii välittäjänä asiakkaan ja kauppiaan välillä. Sen jälkeen kun asiakas on valinnut haluamansa tuotteen, maksaa hän sen pankin tarjoamalla suoramaksupalvelulla. Tässä palvelussa kauppias toimittaa pankille ostoksen yhteissumman ja oman tilinumeronsa. Näistä tiedoista pankin suoramaksupalvelu tuottaa asiakkaalle laskun, jonka asiakas voi maksaa käyttäen hyväkseen pankkinsa tarjoamaa verkkopankkia ja sen tunnuksia. Näin kauppias saa maksun ostetusta tavarasta heti ja voi toimittaa tuotteen asiakkaalle ilman, että kauppiaan tarvitsee seurata tuotteen maksua (reskontra). Seuraava kuva (Kuva 41) selventää suoramaksupalvelun toimintaa.

Pankki

Kuva 41. Suoramaksupalvelun toiminta asiakaan ostaessa tuotteita kauppiaalta.

[20]

Ongelmaksi suoralaskupalvelun osalta muodostuu se, että kauppiaan täytyy tehdä sopimus kaikkien rahalaitosten kanssa tarjotakseen tasapuolisen palvelun kaikille asiakkailleen. Tämä syö nopeasti palveluiden myynnistä saatavaa voittomarginaalia, koska pankit veloittavat tapahtumakohtaisen maksun lisäksi kiinteää palvelumaksua suoramaksupalvelun käytöstä.

Laskutuspalvelu sopii hyvin operaattorin tarjoamaan palvelupakettiin.

Operaattoreilla on jo olemassa valmis laskutusjärjestelmä ja -suhde. Heille pienienkin maksujen laskuttaminen ei ole kannattamatonta toimintaa, sillä asiakkaalle lähetetään joka tapauksessa lasku esimerkiksi yhteydestä Internetiin.

Tällöin operaattori voi laskuttaa asiakasta palvelun tarjoajan puolesta niin, että kaikki asiakaan verkossa suorittamat transaktiot liitetään osiksi yhteyslaskua.

Yleisesti operaattori voi olla, kuten jo mainittiin, olemassa oleva puhelinoperaattori tai erillinen laskutusoperaattori. Tämän vuoksi käytetään jatkossa edellä mainituista operaattoreista yleisesti nimitystä laskentaoperaattori.

Tavanomaisen laskutuksen kanssa on myös mahdollista tarjota asiakkaalle erilaisia laskun rajoituspalveluita, joilla asiakas voi seurata laskun muodostumista. Toinen vaihtoehto on niin sanotun ennalta maksettu palvelumaksu (Pre-Paid), missä asiakas maksaa operaattorille etukäteen tietyn summan. Käyttäessään palveluita verkossa tätä ennalta maksettua vähennetään kunnes se loppuu ja asiakkaalle lähetetään asiasta viesti. Tämän jälkeen asiakas ei voi käyttää verkon maksullisia palveluita ennen kuin hän on tallentanut lisää rahaa palvelutililleen.

Samoin kuin suoramaksupalvelu vaatii tämäkin malli kauppiaan ja operaattorin välisen sopimuksen. Mutta jos palvelualustaympäristöstä halutaan tehdä varmatoiminen, on operaattori joka tapauksessa tehnyt sopimuksen palveluntarjoajien eli kauppiaiden kanssa palveluiden tarjoamisesta palvelualustoille operaattorin verkossa. Tähän samaan sopimukseen voidaan hyvin liittää kauppiaan sopimus laskutuksen hoitamisesta operaattorin laskentajärjestelmien kautta.