Euroopan talous- ja rahaliitto on niin ajankohtainen ja jokaista eurooppalaista koskettava aihe, että siihen kohdistuvaa tutkimustyötä saadaan tuskin koskaan päätökseen.
Mielenkiinto aiheeseen kasvaa entisestään, kun Emulla on edessään entistä haastavammat ajat. Talous- ja rahaliiton laajentumisella Keski- ja Itä-Eurooppaan uskotaan olevan monia hyötyjä, mutta sen mukana kasvavat myös riskit, ettei liitto toimisi. Näiden hyötyjen ja haittojen arviointi perustuu pääasiassa optimaalisen valuutta-alueen teoriaan. Tutkimustyö kehittyy koko ajan entistä käytännöllisempään suuntaan.
Suurin osa Optimaalisen valuutta-alueen (OVA) teorian kirjallisuudesta keskittyy neljään suhteeseen, jotka tulivat esiin jo teorian luomisajoilla eli 1960-luvulla. Frankelin ja Rosen (1997) mukaan nämä kriteerit ovat kaupankäynnin laajuus, shokkien ja suhdannevaihteluiden samankaltaisuus, työvoiman liikkuvuuden aste ja fiskaalisten siirtojen järjestelmä. OVA-teoria korostaa siis epäsymmetristen reaalitaloudellisten häiriöiden aiheuttamia ongelmia maiden siirtyessä yhteiseen valuuttaan. Teoriassa rahaliiton hyödyt syntyvät eri valuuttojen käytöstä aiheutuvien transaktiokustannusten ja valuuttakurssiepävarmuuden poistumisesta. Haittana voidaan pitää sitä, että rahaliitossa yksittäinen maa ei voi enää vaimentaa suhdannevaihteluita tai epäsymmetrisiä häiriöitä kansallisella korko- ja valuuttakurssipolitiikalla.126 Käytännössä tutkimukset osoittavat, että maat, jotka käyvät paljon kauppaa keskenään, ovat lähempänä optimaalista valuutta-aluetta verrattuna maihin, joilla kaupankäyntiä on suhteellisen vähän. Transaktiokustannusten eliminoinnista saatava hyöty on merkittävä vain, jos maat ovat kauppakumppanit. Frankel ja Rose127 päätyivät siihen tulokseen, että kauppakumppaneiden suhdannevaihtelut128 alkavat konvergoida. Tästä voisi päätellä, että mitä enemmän mailla on kauppaa keskenään,
126 Työministeriö 1996, 50
127 Frankel & Rose 1997, 761–770; Frankel & Rose 1998, 1009–1023
128 engl. business cycles
sitä samankaltaisemmiksi niiden suhdannevaihtelut tulevat. Näin ollen myös rahaliitto toimisi paremmin.
Euroopan talous- ja rahaliittoa ei voida sanoa optimaaliseksi valuutta-alueeksi. Kouparitsas (1999) huomasi pysyvästi melko korkean työttömyyden olevan merkki huonosta sopeutumiskyvystä häiriöihin Euroopassa. Liikkuminen maasta toiseen työn takia on mahdollista lähinnä vain hyvin koulutetuille, kielitaitoisille erikoisalojen ihmisille129. Wyploszin (1997) mukaan Euroopan maat täyttävät kuitenkin avoimuuskriteerin. Niiden vienti muihin unionimaihin muodostaa suuren osuuden bruttokansantuotteesta. Wyplosz on huomannut tutkimuksissaan, että Euroopan maat ovat erittäin erikoistuneita, jolloin ne täyttäisivät myös Kenenin (1969) optimaalisen valuutta-alueen kriteerin. Yksi tärkeä rahaliittoon liittymisen kriteeri on suhdannevaihteluiden samankaltaisuus. Tämä kriteeri nousee yleensä esille euron käyttöönoton yhteydessä. Sen on huomattu pätevän usein myös maiden kohdalla, joilla on kiinteä kaupankäynti ja taloudellinen suhde Euroopan unionin kanssa.130 Joka tapauksessa kaikkien optimaalisen valuutta-alueen kriteerien täyttävää liittoa ei ole olemassakaan, joten tulee keskittyä siihen, mikä on rahaliiton hyötyjen suhde haittoihin.
Bayoumi ja Eichengreen (1996) muodostivat Euroopan maiden tarkasteluun optimaalisen valuutta-alueen indeksin. Indeksin tarkoituksena oli kuvailla maan valmiutta liittyä Emuun.
Tavoitteena oli osoittaa, mitkä Euroopan unionin maat pystyvät parhaiten tukemaan vakaita valuuttakursseja tulevaisuudessa. Bayoumi ja Eichengreen (1996) uskoivat tutkimuksessaan, että Itävalta, Belgia, Alankomaat ja Irlanti olisivat kaikista valmiimpia rahaliittoon. Heidän tutkimuksessaan huonoimmin pärjäsivät Iso-Britannia, Tanska, Suomi ja Ranska. Kuitenkin juuri näistä maista Suomi ja Ranska olivat mukana ensimmäisten joukossa rahaliitossa.
129 Hyvärinen & Okko 1997, 53–54
130 Fidrmuc & Korhonen 2004, 7–10
Fidrmuc ja Korhonen (2004) tutkivat euroalueen ja uusien jäsenmaiden suhdannevaihteluiden korrelaatiota käsittelevää kirjallisuutta. Heidän tutkimuksensa sisälsi lähes 30 julkaisua ja 350 estimaattia suhdannevaihteluiden korrelaatiosta. Meta-analyysi osoitti, että usean Keski- ja Itä-Euroopan uuden jäsenmaan suhdannevaihtelu on ainakin yhtä korreloitunutta euroalueen yhteisen suhdanteen kanssa kuin euroalueen pienten jäsenmaiden. Unkarilla on suurin talouden syklien korrelaatio ja Puola sekä Slovenia ovat melkein samalla tasolla. Jopa Latvialla, joka yleisesti ottaen on pärjännyt huonosti tutkimuksien jäsenmaiden vertailuissa, on suurempi korrelaatio kuin kolmella euroalueen reunamaalla eli Kreikalla, Irlannilla ja Portugalilla. Vaikka Keski- ja Itä-Euroopan jäsenmaiden korrelaatiot ovat kaukana täydellisestä, voi maiden odottaa Fidrmucin ja Korhosen mukaan pärjäävän rahaliitossa kuitenkin melko hyvin.
Ranska oli yksi niistä harvoista Emun perustajajäsenmaista, joka täytti Maastrichtin sopimuksen kriteerit ilman joustoa. Myös Suomi täytti neljä viidestä ehdosta. Ainoa poikkeus oli, ettei Suomi ollut ERM:n piirissä vaadittua kahta vuotta ennen liittymistään.
Euroopan talous- ja rahaliiton mahdollisten uusien jäsenmaiden täytyy siis myös täyttää Maastrichtin sopimuksen kriteerit inflaatiosta, koroista, budjettivajeesta ja julkisesta velasta. Maiden täytyy myös olla valuuttamekanismin ERM 2:n piirissä kaksi vuotta ennen liittymistään. Kaikki uudet Euroopan unionin jäsenmaat ovat sitoutuneet rahaliittoon osallistumiseen. Heillä ei siis ole oikeutta jättäytyä ulkopuolelle, vaikka heillä on mahdollisuus kuitenkin päättää milloin liittyvät ERM:n piiriin. Marraskuun lopussa 2005 Slovakia liittyi ERM 2:een seitsemäntenä uusista Euroopan Unionin jäsenmaista. Nyt ainoastaan suurimmat taloudet Tshekin Tasavalta, Puola ja Unkari ovat järjestelmän ulkopuolella. Nämä maat edelleen taistelevat täyttääkseen taloudelliset ja poliittiset kriteerit. Liettua ja Slovenia jättivät hakemukset emun täysjäsenyydestä vuoden 2007 alusta. Viro ja Latvia pyrkivät jäseniksi vuonna 2008, mutta etenkin Latvialla uskotaan liittymisen viivästyvän muutamalla vuodella.131
131 Euroopan keskuspankki
Slovakia liityttyä ERM 2:en, jos se täyttää kaikki muutkin konvergenssikriteerit, voi se päästä Emun täysjäseneksi kahden vuoden päästä. Slovakian keskuspankin hallitus on yhtä mieltä siitä, että maan tavoitteena on Euroopan talous- ja rahaliiton jäsenyys 1. tammikuuta 2009. Hallitus on vahvasti poliittisesti sitoutunut konvergenssisuunnitelmaan. Slovakia täyttää tällä hetkellä kolme Maastrichtin sopimuksen mukaisista viidestä ehdosta. Nämä ovat julkinen velka, pitkät korot ja se, että Slovakian Koruna on valuuttamekanismissa mukana. Slovakian keskuspankin rahapolitiikka on sen mukaista, että inflaatiokriteerin pitäisi täyttyä ajallaan. Myös Slovakian hallituksen fiskaalipolitiikan pitäisi johtaa valtion budjettivajeen hienoiseen parantumiseen, jolloin myös 3 %:n kriteeri täyttyisi. Näiden Maastrichtin mukaisten kriteerien osalta Slovakian liittyminen talous- ja rahaliittoon näyttää erittäin todennäköiseltä.132
Puolan talous on vahvistunut nopeasti viime vuosina ja siten luonut uskoa kohtuullisen nopeaan Euroopan talous- ja rahaliittoon liittymiseen. Puola täytti Emun inflaatiota, julkista velkaa, budjettitasapainoa ja korkotasoa koskevat korvengenssikriteeri arvioitujen lukujen mukaan jo vuonna 2005. Puola ei kuitenkaan vielä ole Euroopan valuuttamekanismin ERM 2:n piirissä. Toisena hidastavana tekijänä voidaan nähdä Puolan poliittinen epävakaus, joka vaikeuttaa konvergenssitavotteisiin sitoutumista.133 Näitä kahta Keski- ja Itä-Euroopan unionimaata eli Puolaa ja Slovakiaa vertaillessa on vaikea sanoa kumpi loppujen lopuksi liittyy Emun täysjäseneksi nopeammin. Luultavimmin niistä kumpikaan ei kuitenkaan ole ensimmäisenä jäseneksi liittyvä Keski- ja Itä-Euroopan maa, vaan se on joku muu.
132 Slovakian keskuspankki & Euroopan keskuspankki
133 Puolan keskuspankki & Euroopan keskuspankki
Lähteet
Alesina, A. & Barro, R. (2002). Currency Unions. Quarterly Journal of Economics, May, 409–436.
Bayoumi, T. & Eichengreen, B. (1993). Shocking Aspects of European Monetary
Integration. In Torres, F. & Giavazzi, F. Growth and Adjustment in the European Monetary Union, Cambridge University Press, Oxford, 193–230.
Bayoumi, T. (1994). A Formal Model of Optimum Currency Areas. CEPR Discussion Paper no. 968, June, 3–6.
Bayoumi, T. & Eichengreen, B. (1996). Ever Closer to Heaven? An Optimum Currency Area Index for European Countries. CIDER WP C96-078, European Economic Review, julkaistu DeGrauwe, P. (ed.) The Political Economy of Monetary Union.
Blanchard, O. J. & Quah, D. (1989). “The Dynamic Effects of Aggregate Demand and Supply Disturbances,” American Economic Review 79, 4, 655–673.
Blanchard, O. J. & Katz, L. F. (1992). Regional Evolutions. Brooking Papers of Economic Activity, 1/1992, 2, 30–31.
Bofinger, P. (1994). Is Europe an Optimum Currency Area? CEPR Discussion Paper no.
915, February, 7, 17.
Borowski et al. (2004). A Report on the Costs and Benefits of Poland´s Adoption of Euro.
www.nbp.pl
Brenton, P. Sheehy, J. & Vancauteren, M. (2001). Technical Barriers to Trade in the European Union: Importance for Accession Countries. Journal of Common Market Studies, Vol. 39, no. 2, 265–284.
Brulhart, M. (2000). Growing Alike or Growing Apart? Industrial Specialization of EU Countries. Paper for UNU/ WIDER Project, EMU and Its Impacts on Europe and Developing Countries. September, http://www.hec.unil.ch/mbrulhar/.
Bruno, M. & Sachs, J. (1985). Economics of Worlwide Stagflation. Oxford, Basil Blackwell.
Calmfors, L. & Driffill, J. (1988). Bargaining Structure, Corporatism and Macroeconomic Performance. Economic Policy, 6, 13–61.
Calmfors Commision (1997). EMU: A Swedish Perspective. Kluwer, Norwell, 50.
Contini, B. (2001). Earnings Mobility and Labor Market Segmentation in Europe and USA:
Preliminary Explorations. LABORatorio R. Revelli, Centre for Employment Studies, Working Paper Series, No. 4. April.
Decressin, J. & Fatás, A. (1995). Regional Labor Market Dynamics in Europe. European Economic Review, 39, 1627–1655.
DeGrauwe, P. & Vanhaverbeke, W. (1993). Is Europe an Optimum Currency Area?
Evidence from Regional Data.
DeGrauwe, P. (2003). The Economics of Monetary Union. New York, NY, Oxford University press, 6–7, 55–76.
Eichengreen, B. (1993). Labor Markets and European Monetary Unification. In Masson, P.
& Taylor, M. Policy Issues on the Operation of Currency Unions. Cambridge University Press, 130–162.
Engel, C. & Rogers, J. (1996). How Wide Is the Border. American Economic Review, Vol.
86, Issue 5, 1112–1125.
Euroopan Keskuspankki (2001). EKP:n Rahapolitiikka. Käännös Suomen Pankki.
Euroopan Keskuspankki (2004). EKP:n Rahapolitiikka 2004. Käännös Suomen Pankki.
Euroopan Keskuspankki (2004). Lähentymisraportti. Käännös Suomen Pankki.
Euroopan komissio (2003). Yhtenäisempi, erilaisempi. Euroopan unionin mittavin laajentuminen. Julkaisusarja Muuttuva Eurooppa. Luxemburg.
Fatás, A. (1997). Dynamic Aspects of Currency Areas, EMU: Countries or Regions?
Lessons from the EMS Experience. European Economic Review, 41, 743–751.
Fidrmuc, J. (2001). The Endogeneity of Optimum Currency Area Criteria, Intraindustry Trade and EMU Enlargement. BOFIT Discussion Paper, no.8, 7–8.
Fidrmuc, J. & Korhonen, I. (2004). A meta-analysis of business cycle correlation between the euro area and CEECs: What do we know – and who cares? BOFIT Discussion Paper, no.20.
Fleming, J. M. (1971). On Exchange Rate Unification. Economic Journal, vol. 81.
Frankel, J. A. & Rose, A. K. (1996). The Endogeneity of the Optimum Currency Area Criteria. NBER Working Paper 5700.
Frankel, J. A. & Rose, A. K. (1997). Is EMU More Justifiable Ex Post than Ex Ante?
European Economic Review, 41, issues 3–5, 761–770.
Frankel, J. & Rose, A. (1998). The Endogeneity of the Optimum Currency Area Criterion. Economic Journal, 108, 1009–1025.
Frensch, R. (2001). Introduction some perspectives on currency relations between EMU and Central and East European EU accession countries. Economic Systems, 25.
Gylfason, T. & Lindbeck, A. (1986). Wages, Money and Exchange Rates: With Endogenous Unions and Governments. Institute for International Economic Studies, November, Stockholm, 3–9.
Haaparanta, P & Peisa, P. (1997). Talouden rakenne ja häiriöt. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja, 21/1997, 3.
Healey, N. (1999). Economic and Monetary Union. In McDonald, Frank and Dearden, Stephen (eds.), European Economic Integration, Addison Wesley Longman Inc., New York, NY, 94–116.
Horvath, J. (2003). Optimum currency area theory: A selective review. BOFIT Discussion Papers, no.15, 8, 12, 15–16.
Hyvärinen, J. & Okko, P. (1997). Emu- alueelliset vaikutukset ja kuntatalous.
Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimusjulkaisut, nro 12, 52–54.
IMF (2000). Chapter IV: Accession of Transition Economies to the European Union:
Prospects and Pressures, World Economic Outlook—Prospects and Policy Issues. IMF, Washington, October, 138–174.
Kenen, P. B. (1969). The Theory of Optimum Currency Areas: An Electic View. Teoksessa Mundell & Swoboda, Monetary problems of the International Economy. Chicago, 49–50, 637–639.
Kenen, P. B. (1985). Macroeconomic Theory & Policy: How the Closed Economy Was Opened. In Jones, R. W. & Kenen, P. B. Handbook of International Economics, vol. 2, 637–639.
Kotilainen, M., Alho, K. & Erkkilä, M. (1994). Suomen valmistautuminen Emu-jäsenyyteen. ETLA-sarja B 103, 15.
Kouparitsas, M. (1999). Is the United States an Optimum Currency Area? Chicago Fed Letter, The Federal Reserve Bank of Chicago, no.146.
Krugman, P. (1989). Differences in Income Elasticities and Trends in Real Exchange Rates. European Economic Review, 33/5, 1031–1047.
Krugman, P. (1993a). What Do We Need to Know about the International Monetary System? Essays in International Finance, No. 193, Princeton, NJ, Princeton International Finance Section.
Krugman, P. (1993b). Lessons of Massachusetts for EMU. In Torres, F. & Giavazzi, F. The Transition of Economic and Monetary Union, Cambridge University Press, 241–269.
Krugman, P. & Obstfeld, M. (2000). International Economics, theory and policy. USA, Addison-Wesley Publishing Company, 622–637.
Lopes, J. & Tavares, J. (2003). Trade versus Currency Agreements: Which Causes What to Economies? Prepared for European Trade Study Group Meeting in Madrid, www.etsg.org/ETSG2003/papers/tavares
Lucas, R. E. (1976). Econometric Policy Evaluation: A Critique. Reprinted in 1981 in Studies in Business Cycle Theory, Cambridge, MA, MIT Press, 104–130.
Mannonen, P. (1994). Valuuttaunionisuunnitelma, häiriöihin sopeutuminen ja hyvinvointi.
Eurooppa-Instituutin keskusteluaiheita, 2/94, 6, 16–21, 23–27, 33–34, 46–51.
McKinnon, R. I. (1963). Optimum Currency Areas. The American Economic Review, 717–
725.
McKinnon, R. I. (2001). Optimum Currency Areas and the European Experience.
Economics of Transition, 10, 2.
Melitz, J. (1993). The Theory of Optimum Currency Areas, Trade Adjustment and Trade.
CEPR Discussion Paper No.847, October, 10–12.
Mongelli, F. P. (2002). New views on the optimum currency area theory: what is EMU telling us? European Central Bank Working Paper Series, working paper no.138.
Mundell, R. A. (1961). A Theory of Optimum Currency Areas. The American Economic Review, 657–665.
Mundell, R. A. & Swoboda, A. (1969). Monetary Problems of The International Economy.
The University of Chicago Press, Chicago, 112.
Mundell, R. A. (1973). Uncommon Arguments for Common Currencies. Teoksessa Johnson & Swoboda, The Economics of Common Currencies. London: Allen & Unions, 114–132.
Mundell, R. (1999). Man of the Hour. The Economist, October 16, http://nobelprizes.com/nobel/economics/1999a.html.
Nitsch, V. (2002). Honey, I Shrunk the Currency Union Effect on Trade. World Economy, Vol. 25, Issue 4, 457–474.
Persson, T. (2001). Currency Unions and Trade: How Large Is the Treatment Effect?
Economic Policy, 33, 435–448.
Puhani, P. (1999). Labor Mobility - An Adjustment Mechanism in Euroland? Empirical Evidence for Western Germany, France and Italy. IZA (The Institute for the Study of Labor in Bonn) Discussion Paper no. 34, March.
Puolan keskuspankin internetsivut www.nbp.pl
Puolan keskuspankki (2006). Inflaatioraportti. www.nbp.pl
Rama, M. (1994). Bargaining Structure and Economic Performance in the Open Economy.
European Economic Review, 38, 403–415.
Ricci, L. (1997). A Model of an Optimum Currency Area. IMF Working Paper, WP/97/76.
Rose, A. (1999). Does a Currency Union Boost International Trade?
http://faculty.haas.berkley.edu/arose/CMR.pdf.
Rose, A. (2001). Common Currency Areas in Practice. Forthcoming in The Case for Flexible Exchange Rates Reconsidered, Bank of Canada.
Slovakian keskuspankin internetsivut www.nbs.sk
Tavlas, G. S. (1994). The Theory of Monetary Integration. Open Economies Review, Vol. 5, no. 2, 211–230.
Työministeriö (1996). Arvioita EU:n sisämarkkinoiden ja EMU:n kolmannen vaiheen vaikutuksista Suomen työmarkkinoihin. Työpoliittinen tutkimus nro 136, 50–51.
Wyplosz, C. (1997). EMU: Why and How It Might Happen. Journal of Economic Perspectives, 11(4), 3–22.