Alueiden välinen kilpailu on kiihtynyt viime vuosina. Samalla aluerakenne on ollut muu-toksen keskellä ja muutospaineet näyttävät yhä jatkuvan. Kuntia yhdistetään, seutukun-tien rooli muuttuu ja maakunnallisia tehtäviä määritellään uudelleen. Alueiden välisen kilpailun voimistumiseen vaikuttaa globalisaatiokehitys, joka toisaalta luo kasvualustaa uudelle regionalismille, johon kuuluu kansallisvaltioita pienempien alueiden roolin kasvu.
Muuttuva aluerakenne luo osaltaan painetta alueellisen identiteetin uudelleenmääritte-lyyn. Samalla alueellinen identiteetti toimii merkittävänä muutoksia estävänä tai toisaalta myös edesauttavana voimana. Esimerkiksi kuntaliitosprosesseissa alueellisella identiteetillä on suuri vaikutus. Tällöin keskeiset kysymykset liittyvät siihen, miten ja millaisia alueen symbolisia samastumiskohteita ylläpidetään aluejärjestelmän muuttuessa ja toisaalta millaiseksi toiminnaksi alueellinen identiteetti kanavoituu.
Alueiden välinen kilpailu pakottaa aluekehittäjät kiinnittämään huomiota alueidensa vetovoimatekijöihin ja imagoon. Alueellinen markkinointi on voimakasta ja sitä tekevät kuntien lisäksi nykyään entistä enemmän myös seutukunnat ja maakunnat. On kuitenkin muistettava, että alueellinen identiteetti luo tietyllä tavalla perustan imagotyölle, joten esimerkiksi seutukunnilla, joihin samastutaan heikosti ja jotka tunnetaan huonosti, haas-teet ovat merkittävät. Toisaalta seutukuntien painoarvo voi jatkossa lisääntyä ja niihin voidaan samastua tulevaisuudessa nykyistä vahvemmin. Tällainen kehitys helpottaisi seutukunnallista imagon kehittämistä.
Alueiden välinen kilpailu ulottuu myös maaseudulle, jonka ei ole katsottu olevan vahvoilla kilpailtaessa osaajista tai investoinneista. Muuttoliike on suuntautunut maa-seudulta kaupunkeihin, joten maaseudulla on mietitty erilaisia keinoja muuttoliikkeen hillitsemiseksi ja kääntämiseksi. Käyttöön on otettu erilaisia etuuspaketteja samalla kun markkinointia ja muuta imagotyötä on yritetty kehittää. Työhön tarvittaisiin kuitenkin enemmän suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Lyhytkestoiset imagokampanjat uhkaavat usein jäädä tuloksiltaan heikoiksi. Monesti parasta imagotyötä on alueen myönteinen kehittäminen ja myönteisestä kehityksestä tiedottaminen. Imagotyö ei siis ole pelkästään markkinointitoimenpiteiden muodostama kokonaisuus, vaan se läpileikkaa kaikkia alueen kilpailukykytekijöitä.
Alueellisen imagon kehittäminen ei ole helppoa. Kehittämistyöhön liittyy monia toimi-joita ja erilaisia intressejä ja intressit voivat olla vastakkaisia. Systemaattinen ja selkeästi vaiheistettu imagon kehittämistyö voi olla tavoitteena, mutta käytännössä se on usein mahdotonta. On myös ymmärrettävä, että mikään yksittäinen taho ei voi omia alueellista imagon kehittämistyötä. Toisaalta se ei ole mahdollistakaan, sillä imago rakentuu useiden erillisten prosessien ja monien toimijoiden kommunikaation seurauksena.
Imagon kehittämistyössä on tärkeä muistaa myös tutkimuksen merkitys. Ilman lähtötilan analysointia kehittämisen tavoitteita ja välineitä on vaikea valita. On toisin sanoen haas-tavaa valita päämäärä, jos ei tiedetä, mistä lähdetään liikkeelle. Täytyy kuitenkin muistaa, että tutkimuksen ja kehittämisen välinen suhde on herkkä ja siihen liittyy muun muassa vallankäytöllisiä aspekteja. Tutkimuksella on tärkeä rooli myös imagotyön seurannassa.
Kehittämistyön suuntaa ja painotuksia voidaan arvioida uudelleen vasta sen jälkeen kun toteutettujen toimenpiteiden vaikutuksia on tutkittu. Prosesseina alueellisen imagon kehittäminen ja siihen läheisesti liittyvä tutkimus ovatkin jatkuvia ja toistuvia. Lisäksi imagotyö tulisi nähdä laajempana vetovoimatekijöiden kehittämistoimintana pelkän markkinoinnin ja mainonnan sijaan.
Kuntaliitos ei välttämättä tuo sanottavasti muutosta alueelliseen imagotyöhön. Joitakin ydinviestejä monipuolistavia elementtejä liitosalueelta voidaan löytää ja imagomarkki-nointiin tuoda, mutta kovin merkittävästi niin sanottu tuotettu kuva ja sen rakentami-seen käytetty retoriikka eivät muutu. Riskinä on se, että valitun profiilin selkeys kärsii jos kuntamarkkinointiin tuodaan merkittävästi uusia sisältöjä liitoksen myötä. Toisaalta liitosalueella ei välttämättä koeta olevan paljon sellaisia asioita, joita olisi hyödyllistä valita mukaan kunnan markkinointiin. Imagohyödyt liitosalueelle ovat lähinnä välillisiä, sillä liitoksen uskotaan parantavan vetovoimaa ja tuovan alueelle uusia asukkaita. Keskuk-sen myönteiKeskuk-sen imagon uskotaankin säteilevän myös sitä ympäröiville seuduille, vaikka ympäröivä seutu ei markkinoinnissa näkyisikään.
Sekä alueellisen imagon että identiteetin rakentumisessa kyse on niin sanotusta aluepu-hunnasta eli siitä, miten aluetta tuotetaan teksteinä ja symboleina. Imago ja identiteetti ovat siis kielivälitteisinä lähtökohtaisesti sosiaalisia konstruktioita. Voidaan sanoa, että aluepuhunnan funktio on tietyssä mielessä muuttunut identiteetin ja me-hengen tuotta-misesta kohti alueellista kilpailukykyä korostavaa imagopuhuntaa, ainakin jos ajatellaan niin sanottua hallinnon virallista aluepuhuntaa. Tärkeää ei siis enää näytä olevan alueen institutionalisoitumiseen ja alueellisen identiteetin voimistamiseen tähtäävä puhunta, vaan houkuttelevuutta ja positiivista imagoa kehittävä retoriikka sekä diskurssit, joiden sisältönä ovat esimerkiksi alueen osaamispääoma tai nykyään paljon käytetyt luovuus ja innovatiivisuus. Samalla puhunta ei suuntaudu niinkään alueen sisälle, vaan entistä enemmän alueen ulkopuolelle markkinointisuunnitelmissa ja imagon kehittämisstra-tegioissa määritellyille kohderyhmille ja alueille. Voidaankin ajatella, että aluepuhunta on kokenut tietynlaisen markkinoinnillisen käänteen, olkoonkin että aluemarkkinointi sinänsä on vanha keksintö.
Toisaalta olisi väärin ajatella, että imagopuhunta ei vahvistaisi samalla myös alueellista identiteettiä. Prosessi on kaksisuuntainen eli vaikka alueellinen identiteetti voidaan näh-dä alueellisen imagon käyttövarana, myös imagotyö vahvistaa alueellista identiteettiä.
Esimerkiksi seutukunnallisessa markkinoinnissa markkinoitava alue konkretisoituu myös alueella asuvien tietoisuuteen, vaikka varsinaiset markkinointitoimenpiteet
kohdentuisi-68 Päätelmät
vatkin ensisijaisesti alueen ulkopuolelle. Alueellinen identiteetti ja imago ovatkin osittain samojen prosessien tulosta.
Alueellinen identiteetti rakentuu monin eri tavoin. Perinteisesti on katsottu, että iden-titeettiä rakentavat erilaiset alueelliset erityispiirteet, kuten esimerkiksi maakunnalliset tunnukset maakuntakukkineen ja -lauluineen. Tärkeä merkitys alueellisen identiteetin rakentumisella on ollut myös kouluopetuksella sekä alueellisella lehdistöllä (Paasi 1986).
Alueellisella identiteetillä on yhä suuri merkitys. Esimerkiksi mahdollisten liitoskuntien asukkaiden voimakas samastuminen kotikuntaansa voi estää kuntaliitosten toteutumisen, vaikka taloudelliset syyt liitosta puoltaisivatkin. Toisaalta alueellinen identiteetti ja vanhaan kotikuntaan samastuminen ei välttämättä heikkene, vaikka kunta lakkautettaisiinkin.
Aluejärjestelmän piiristä hävinnyt alue voi säilyä pitkään eräänlaisena muistinvaraisena alueena, johon kiinnitytään voimakkaasti (Riikonen 1995a, 1995b). Paljon riippuu siitä, millaisia paikallisia tunnusmerkkejä jää elämään ja miten aluepuhuntaa ylläpidetään alueen deinstitutionalisoitumisen jälkeen.
Vaikka uuden regionalismin lähtökohtana on ajatus kaupunkiseutujen ja muiden välitason alueiden roolin kasvusta ja kansallisvaltion roolin heikkenemisestä, alueellinen identiteetti näyttää kiinnittyvän ”perinteisille” aluetasoille eli kotimaahan ja -kuntaan. Vaikka uusi regionalismi onkin siis tuonut uusia alueita aluekehittämisen relevanteiksi yksiköiksi, yksittäisen ihmisen aluesamastumisen kannalta ne ovat jääneet toistaiseksi varsin etäi-siksi. Kehittämishallinnon näkökulmasta alue saattaakin olla merkittävä, mutta heikko samastuminen ei aikaansaa alueen hyväksi tapahtuvaa toimintaa, mikä voi vaikeuttaa sen kehittämistä. Näyttää myös siltä, että puheet kansallisvaltion onttoutumisesta voivat olla vallankäytön ja kehittämisen kontekstissa oikeutettuja, mutta identiteettinäkökul-masta ennenaikaisia.
Koska alueellisella identiteetillä on suuri merkitys, sen tutkiminen on tärkeää. Identiteetin mittaamiseen liittyy kuitenkin haasteita. Eri tutkimuksissa saatuja aluesamastumiseen liittyviä tuloksia vertailtaessa on oltava varovainen, eikä esimerkiksi kuntaan samastujan profiilia voida määritellä eri tutkimusten perusteella kovin tarkasti. Myös eri aluetasoille samastumisesta on saatu erilaisia tuloksia. Osittain erot johtuvat menetelmällisistä te-kijöistä, jotka voivat liittyä esimerkiksi kyselyn rakenteeseen tai otantaan. Toisaalta erot voivat johtua myös tutkimuksenteon ajankohdasta, sillä esimerkiksi kuntaliitosvaiheessa oman kunnan merkitys korostuu ja sitä pidetään tärkeänä. Erot kuntasamastumisen kohdalla selittyvät myös erilaisilla tavoilla hahmottaa omaa kuntaa ja paikallista yhteisöä.
Esimerkiksi kuntaidentiteetti voi tarkoittaa eri henkilöille eri asioita, eikä se välttämättä loppujen lopuksi liity kuntaan hallinnollisena alueena. Tutkimustuloksia yleistettäessä tämän tyyppiset identiteettiin liittyvät tutkimukselliset haasteet olisi kyettävä tunnista-maan nykyistä paremmin.
On tärkeää havaita, että alueellinen imago ja alueellinen identiteetti liittyvät toisiinsa ja ovat samantyylisiä sosiaalisia konstruktioita. Kyse on loppujen lopuksi paikan kielellisestä
käänteestä eli siitä, miten paikka muuttuu sanoiksi, kuviksi ja symboleiksi ja miten ne toimivat aluetietoisuuden rakentajina ja ylläpitäjinä. Kielellistämiseen liittyy aina valintoja siitä, mitä kerrotaan tai esitetään ja mitä taas ei tuoda esiin. Tämä tuo mukaan valtaan ja vallankäyttöön liittyviä kysymyksiä. Valta liittyy varsinkin alueellisen imagon tuottami-seen, sillä alueellinen identiteetti rakentuu suurelta osin henkilökohtaisten havaintojen ja kokemusten kautta. Toisaalta alueellinen identiteetti perustuu oman alueen tunnis-tamiseen muista erottuvana alueena, joten myös siinä aluepuhunnalla ja niihin liittyvillä valinnoilla on oma merkityksensä. Tässä työssä olen tarkastellut alueellisen identiteetin rakentumista osana alueen institutionalisoitumista ja deinstitutionalisoitumista, mikä on korostanut identiteetin kielellis-symbolista ulottuvuutta.
Myönteinen alueen imago ja sopivan voimakas alueellinen identiteetti ovat tärkeitä alue-kehittämisen voimavaroja, vaikka niiden roolia ja merkitystä onkin vaikea mitata. Positii-vinen imago lisää alueen vetovoimaa ja alueellinen identiteetti saa asukkaat toimimaan alueen hyväksi. Toisaalta huono imago saa helposti alueen putoamaan pois valintojen kentältä. Heikko alueellinen identiteetti puolestaan vähentää kiinnostusta alueelliseen kehittämiseen ja päätöksentekoon. Lisäksi alueellista imagoa on vaikea rakentaa alueille, joihin ei samastuta ja joita ei tunneta. Tästä syystä alueelliseen imagoon ja identiteettiin on jatkossa syytä kiinnittää erityistä huomiota. Alueiden välisessä kilpailussa menestyvät ne, jotka tunnistavat imagon ja identiteetin merkityksen ja osaavat huomioida ne aluetta kehitettäessä.
70 Kirjallisuus
Kirjallisuus
Agnew, John (2001). Regions in revolt. Progress in human geography, 25: 1, 103–110.
Airaksinen, Jenni, Arto Haveri & Minna Vallo (2005). Seutuyhteistyön tilinpäätös. Seutu-kuntien tuki -hankkeen loppuarvio. Kunnallistutkimuksia. Tampere, Tampereen yliopisto-paino.
Allen, John, Doreen Massey and Allan Cochrane (1998). Rethinking the region. London, Routledge.
Ashworth, Gregory J. & Henk Voogd (1994). Marketing and place promotion. Teoksessa John R. & Stephen V. Ward (eds.). Place Promotion. The use of publicity and marketing to sell towns and regions. Chichester, Wiley.
Barnes, Trevor J. & James S. Duncan (eds). (1992). Writing worlds. Discourse, text and metaphor in the representation of landscape. London, Routledge.
Barnett, Clive (1998). The cultural turn: fashion or progress in human geography? Antipode 30: 4, 379–394.
Berger, Peter & Thomas Luckmann (1994). Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen:
tiedonsosiologinen tutkielma. Helsinki, Gaudeamus.
Blalock, Hubert M. Jr. (1970). An introduction to social research. Englewood Cliffs, Prentice-Hall.
Boorstin, Daniel (1962). The image, or: what happened to the American dream. New York, Atheneum.
Brenner, Neil (1999). Globalisation as reterritorialisation: The re-scaling of urban gover-nance in the European Union. Urban Studies, Vol 36, No 3. 431–451.
Bryman, Alan (1988). Quantity and quality in social research. Contemporary social rese-arch series 18. London, Routledge.
Castells, Manuel (1997). The power of identity. The information age: economy, society and culture, Volume 2. Oxford, Blackwell.
Castells, Manuel (2000). The rise of the network society. The information age: economy, society and culture. 2nd ed, Oxford, Blackwell.
Cosgrove, Denis & Mona Domosh (1993). Author and authority: Wri ting the new cultural geography. Teoksessa Duncan, James & David Ley (eds.): Place/Cul ture/rep resenta tion.
London, Routled ge.
Deacon, Bernard (2004). Under construction. Culture and regional formation in South-West England. European urban and regional studies, 11:3, 213–225.
Deas, Iain & Benito Giordano (2003). Regions, city-regions, identity and institution building: contemporary experiences of the scalar turn in Italy and England. Journal of urban affairs, Vol. 25, No 2. 225–246.
Deas, Iain & Alex Lord (2006). From a new regionalism to an unusual regionalism? The emergence of non-standard regional spaces and lessons for the territorial reorganisation of the state. Urban studies, Vol. 43, No. 10, 1847–1877.
Duncan, James (1993). Sites of representation: Place, time and the discourse of the other. Teoksessa Duncan, James & David Ley (eds.): Place/Cul ture/Rep resenta tion. Lon-don, Routledge.
Duncan, James & David Ley (1993). Representing the place of cultu re. Teoksessa Duncan, James & David Ley (eds.): Place/Cul ture/Rep resenta tion. London, Routledge.
Eco, Umberto (1985). Matka arkipäivän epätodellisuuteen. Porvoo, WSOY.
Etelä-Pohjanmaan ennakointiportaali. http://etelapohjanmaa.fi/ennakointi/. Luettu 22.12.2007.
Etelä-Pohjanmaan maakuntasuunnitelma 2030 (2006). Seinäjoki, Etelä-Pohjanmaan liiton julkaisu A: 17.
Frisken, Frances & Donald F. Norris (2001). Regionalism reconsidered. Journal of urban affairs, 23: 5, 467–478.
Gold, John R. (1994). Locating the message: place promotion as image communication.
Teoksessa Gold, John R. & Stephen V. Ward (eds.): Place promotion. The use of publicity and marketing to sell towns and regions. Chichester, Wiley.
Grunig, James E (1993). Image and substance: From symbolic to behavioural relationships.
Public relations review, 19: 2.
Haarni, Tuukka, Marko Karvinen, Hille Koskela & Sirpa Tani (toim.) (1997). Tila, paikka ja maisema. Tutkimusretkiä uuteen maantieteeseen. Tampere, Vastapaino.
Harrison, John (2006). Re-reading the new regionalism: a sympathetic critique. Space and polity, Vol. 10, No. 1, 21–46.
Haveri, Arto (2002). Kuntarajojen sopeuttamisen perusmekanismit ja näköalat. Kunnal-listieteellinen aikakauskirja 1:2002. 7–21.
Hirvonen, Timo (2002). Kuntien yhteistyön sisältöjä. Teoksessa Hirvonen, Timo (toim.).
Seutujen hyväksi – kuntien parhaaksi. Helsinki, Suomen kuntaliitto, Acta, Nro 146.
Häkli, Jouni (1999). Meta Hodos. Johdatus ihmismaantieteeseen. Tampere, vastapai-no.
Jessop, Bob (1994). Post-fordism and the state. Teoksessa: Amin, Ash (ed.): Post-fordism:
a reader. Cambridge, MA, Blackwell.
Jokinen, Arja, Kirsi Juhila & Eero Suoninen (1993). Diskurs sianalyysin aakkoset. Tampere, vastapaino.
Kainulainen, Kimmo (2005). Kunta ja kulttuurin talous. Tulkintoja kulttuuripääoman ja festivaalien aluetaloudellisista merkityksistä. Tampere, university press.
72 Kirjallisuus
Karjalainen, Pauli Tapani (1995a). Elämä tässä talossa: lähikartoitusta kirjallisuuden kautta.
Alue ja ympäristö 24:2, 15-24.
Karjalainen, Pauli Tapani (1995b). Mahdollisten maisemien semantiikkaa. Terra 107: 2, 123–125.
Karjalainen, Pauli Tapani (1997). Aika, paikka ja muistin maantie de. Teoksessa Haarni, Tuukka, Marko Karvinen, Hille Koskela & Sirpa Tani (toim.): Tila, paikka ja maisema.
Tutkimusretkiä uuteen maantieteeseen. Tampere, Vastapaino.
Karvonen, Erkki (1997). Imagologia. Imagon teorioiden esittelyä, analyysiä, kritiikkiä.
Tampere, Tampereen yliopisto, Acta Universitatis Tamperensis, ser. A, vol 544.
Karvonen, Erkki. (1999). Elämää mielikuvayhteiskunnassa. Imago ja maine menestyste-kijöinä myöhäismodernissa maailmassa. Helsinki, Gaudeamus.
Karvonen, Erkki (2001). Kaupunkikuvan luomisen perusteita. Teoksessa Kostiainen, Juha (toim.): Tarinoita ja tutkimuksia kaupunkimarkkinoinnista. Acta 141. Helsinki, Suomen kuntaliitto.
Kauppinen, Markku (2003). Kainuun malli kuntien uutena yhteistyörakenteena. Kun-nallistieteellinen aikakauskirja 3: 2003. 171–188.
Keating, Michael (1998). The new regionalism in Western Europe. Territorial restructuring and political change. Cheltenham, Edward Elgar.
Kiljunen, Pentti ja Juhani Pehkonen (1991). Pohjois-Savon maakuntakuvatutkimus.
Helsinki, Suomen Gallup.
Kostiainen, Juha (2001). Kaupunkimarkkinointi globaalissa kilpailutilanteessa. Esimerk-keinä Jyväskylän, Tampereen ja Turun kaupunkiseudut. Teoksessa Kostiainen, Juha (toim.): Tarinoita ja tutkimuksia kaupunkimarkkinoinnista. Acta 141. Helsinki, Suomen kuntaliitto.
Kramsch, Olivier Thomas (2002). Reimagining the scalar topologies of cross-border governance: Eu(ro)regions in the post-colonial present. Space and Polity, Vol 6, No 2.
169–196.
Kuntaliitto (2004). Keinot, joilla kunnat houkuttelevat asukkaita. Webropol-raportti 16.3.2004. Julkaisematon.
Leinamo, Kari (2004). Kuntaliitoksen jälkeen. Kuntien yhdistymisen vaikutukset liitosalu-eiden näkökulmasta. Vaasa, Vaasan yliopisto, Levon-instituutti, julkaisu No 111.
MacLeod, Gordon & Martin Jones (2007). Territorial, scalar, networked, connected: in what sense a ’regional world’? Regional studies, Vol. 41: 9, 1177–1191.
Metsämuuronen, Jari (2005). Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Jyväskylä, Gummerus.
Meyer, Birgit & Peter Geschiere (1999). Introduction. Teoksessa Meyer, Birgit & Peter Geschiere (eds). Globalization and identity. Dialectics of flow and closure. Oxford, Blackwell.
Mitchell, Don (2000). Cultural geography. A critical introdution. Oxford, Blackwell publishers Ltd.
Mitchell, Don (2004). Cultural geography at the millennium: a call to (intellectual) arms.
Journal of cultural Geography, 22: 1, 155–157.
Niiniluoto, Ilkka (1980). Johdatus tieteenfilosofiaan. Käsitteen- ja teorianmuodostus.
Helsinki, Otava.
Niiniluoto, Ilkka (2003). Totuuden rakastaminen. Tieteenfilosofisia esseitä. Helsinki, Otava.
Ojankoski, Teija (1998). Oikea pieni kaupunki. Maantieteen ja asukkaiden näkökulma suomalaiseen pikkukaupunkiin. Turku, Turun yliopisto, sarja C, osa 142.
Paasi, Anssi (1984). Aluetietoisuus ja alueellinen identiteetti ihmisen spatiaalisen sidoksen osana. Helsinki, Suunnittelumaantieteen yhdistyksen julkaisuja 13.
Paasi, Anssi (1986). Neljä maakuntaa. Maantieteellinen tutkimus aluetietoisuuden kehit-tymisestä. Joensuu, Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja 8.
Paasi, Anssi (1991). Kulttuuri: maantieteellisiä tulkintoja. Alue ja ympäristö 20: 1, 2–19.
Paasi, Anssi (2001). Bounded spaces in the mobile world: deconstructing ’regional iden-tity’. Tijdschrift voor economische en sociale geografie. Vol. 93, No. 2, 137–148.
Pohjois-Pohjanmaa. Alueen, kulttuurin ja identiteetin muodostuminen (1999). Oulu, Pohjois-Pohjanmaan liiton julkaisu A: 22.
Pohl, Jürgen (2001). Regional identity. International encyclopedia of the social and be-havioral sciences. 12917–12922.
Raagmaa, Garri (2002). Regional identity in regional development and planning. Euro-pean planning studies 10: 1, 55–76.
Raatikainen, Panu (2004). Ihmistieteet ja filosofia. Tampere, Gaudeamus.
Raivo, Petri J (1996). Maiseman kulttuurin transformaatio. Ortodoksinen kirkko suoma-laisessa kulttuurimaisemassa. Nordia geographical publications 25: 1.
Raunio, Mika & Reija Linnamaa (2001). Seinäjoen seudun markkinointi osaajia houkut-televana paikkana asua ja elää. Tampere, Tampereen yliopistopaino.
Relph, Edward (1976). Place and placelessness. London, Pion Limited.
Rhodes, Rod A. W. (2000). Governance and public administration. Teoksessa Pierre, Jon (ed.): Debating governance. Authority, steering and democracy. Oxford, Oxford university press.
Ridanpää, Juha (2005). Kuvitteellinen pohjoinen: maantiede, kirjallisuus ja postkoloni-aalinen kritiikki. Oulu , Nordia geographical publication 34: 2.
74 Kirjallisuus
Riikonen, Heikki (1995a). Paikallisyhteisö ja alueellinen muutos. Tutkimus alueellisen trans-formaation ilmenemisestä Oulun Koskelankylässä. Oulun yliopisto, maantieteen laitos.
Riikonen, Heikki (1995b). Sukupolvet ja alueellinen muutos. Terra 107: 2, 88–100.
Rope, Timo & Jari Mether (1987). Mielikuvamarkkinointi. Espoo, Weilin & Göös.
Rosenqvist, Olli (2004). Maaseudun asemoituminen myöhäismodernissa yhteiskunnassa.
Vaasa, Acta Wasaensia No 129, Aluetiede 9.
Ryan, K. Bruce (1990). The official image of Australia. Teoksessa Zonn, Leo (ed.): Place im-ages in media. Portrayal, expe rience and meaning. Savage, Rowman & Littlefield.
Saartenoja, Antti (2004). Kaupungin ja maaseudun vuorovaikutus alueellisessa kehittä-mispolitiikassa. Turku, Turun yliopiston julkaisuja, sarja C, osa 214.
Saleh, Mohammed Abdullah Eben (1998). Place identity: The visual image of Saudi Arabian cities. Habitat international, Vol. 22, No 2, 149–164.
Sandberg, Siv & Krister Ståhlberg (1997). Kuntalaisten kunta ja valtio. Helsinki, Kunnal-lisalan kehittämissäätiö, Polemia-sarjan julkaisu nro 25.
Soimakallio, Annukka (2000). Savon maakuntakuvatutkimus. Kuopio, Pohjois-Savon liitto.
Storper, Michael (1997). Territories, flows and hierarchies in the global economy. Teok-sessa Cox, Kevin. R. (ed.): Spaces of globalisation: reasserting the power of the local.
New York, The Guilford press.
Ståhle, Pirjo & Markku Sotarauta (2002). Alueellisen innovaatiotoiminnan tila, merkitys ja kehittämishaasteet Suomessa. Esiselvitys. Tulevaisuusvaliokunta. Teknologian arviointeja 13. Eduskunnan kanslian julkaisu 8/2002.
Suomen kuntaliitto (2006a). Seutuyhteistyö.
http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;348;23197;60115;60116.
Luettu 19.10.2006.
Suomen kuntaliitto (2006b). Kunta- ja palvelurakenneuudistus.
http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;55264;55275;82183.
Luettu 30.10.2006.
Suomen kuntaliitto (2006c). Ajankohtaiset kuntaliitokset.
http://www.kunnat.net/k_peruslistasivu.asp?path=1;29;348;4827;50631.
Luettu 21.12.2007.
Swanstrom, Todd (2001). What we argue about when we argue about regionalism.
Journal of urban affairs, 23: 5, 479–496.
Sörlin, Sverker (1999). The articulation of territory: landscape and the constitution of regional and national identity. Norsk geografisk Tidsskrift-Norwegian journal of geo-graphy. Vol. 53, 103–112.
Talvitie, Juha (2000). Kunta vai maakunta? Globalisaatio ja regionalismi. Vammala, Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-sarjan julkaisu nro 36.
Tuan, Yi-Fu (1974). Topophilia. A study of environmental perception, attitudes and values.
New Jersey, Prentice-Hall.
Töttö, Pertti (2004). Syvällistä ja pinnallista. Teoria, empiria ja kausaalisuus sosiaalitutki-muksessa. Tampere, vastapaino.
Urry, John (1990). The tourist gaze. Leisure and travel in contemporary societies. Lon-don, Sage.
Valentine, Gill (2001). Whatever happened to the social? Reflections on the ‘cultural turn’ in British human geography. Norsk Geografisk Tidsskrift-Norwegian journal of geography. Vol 55, 166–172.
Wallerstein, Immanuel (1979). The capitalist world-economy. Cambridge, University press.
Wallerstein, Immanuel (1991). Geopolitics and geoculture. Cambridge, University press.
Van ‘t Klooster, Susan, Marjolein B. A. Van Asselt & Sjaak P. Koenis (2002). Beyond the essential contestation: construction and deconstruction of regional identity. Ethics, place
& environment, Vol. 5, No. 2, 109–121.
Ward, Stephen V. (1998). Selling places. The marketing and promo tion of towns and cities 1850 - 2000. London, E & FN Spon.
Vartiainen, Perttu & Pertti Saarelainen (2002). Seutuistumisen uusia näköaloja Keski-Suomessa. Joensuu, alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatia, raportteja 3/2002.
Wheeler, Stephen M. (2002). The new regionalism. Key characteristics of an emerging movement. Journal of american planning association, 68: 3, 267–278.
Virkkala, Seija (1999). Yritykset kansallisissa projekteissa ja globalisaatiossa –esimerkkinä Outokumpu-konserni. Alue ja ympäristö 28: 1, 31–43.
Vuolteenaho, Jani (2003). Uusia sanoja, uusia maailmoja: tekstuaalisuus, sosiaalisesti tuotettu tila ja maantieteen kulttuurinen käänne. Terra 114: 4, 237–252.
Zimmerbauer, Kaj (2002). Etelä-Pohjanmaan imago. Maakunnallisten mielikuvien jäljillä.
Seinäjoki, Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus, Sarja B, 25.
Zimmerbauer, Kaj & Timo Suutari (2004). Imago, identiteetti ja alue – seudullisen ima-gotyön haasteet. Alue ja ympäristö 1:2004, 30–40.
Zimmerbauer, Kaj (2005). Seutukuntien imagon kehittämisen haasteet. Etelä-Pohjanmaan seutukuntien tunnettuuden ja identiteetin tarkastelua. Kunnallistieteellinen aikakauskirja 1:2005, 8–21.
76 Kirjallisuus
Zimmerbauer, Kaj & Ulla Korpimäki (2006). Houkuttimet ja imago maaseutumaisten kuntien muuttoliikkeen hallinnassa. Kuntajohdon näkemyksiä kolmessa eteläpohjalais-kunnassa. Maaseudun uusi aika 1:2006, 5–18.
Zimmerbauer, Kaj (2006a). Tutkimuksen integroiminen alueellisen imagon kehittämis-prosessiin. Tapaus Etelä-Pohjanmaa. Terra 118: 3–4, 159–171.
Zimmerbauer, Kaj (2006b). Kunnan deinstitutionalisoituminen. Alueellinen identiteetti kuntaliitoksessa: esimerkkinä Peräseinäjoen ja Seinäjoen liitos. Kunnallistieteellinen aikakauskirja 2:2006, 109–121.
Zimmerbauer, Kaj (2007). Imago ja kuntarakenteen muutos. Seinäjoen ja Peräseinäjo-en kuntaliitoksPeräseinäjo-en vaikutus alueellisPeräseinäjo-en imagon kehittämisePeräseinäjo-en. Alue ja ympäristö 36: 2.
31–42.
Zimmerbauer, Kaj & Timo Suutari (2007). Alueellinen identiteetti kuntarakenteen muu-tosprosesseissa – Aluesamastumisen olemuksen ja tutkimuksellisten haasteiden jäljillä.
Kunnallistieteellinen aikakauskirja 4:2007, 348–359.
Äikäs, Topi Antti (2001). Imagosta maisemaan. Esimerkkeinä Turun ja Oulun kaupunki-imagojen rakentaminen. Oulu, Nordia geographical publication 30: 2.
Äikäs, Topi Antti (2004). Imagoa etsimässä. Kaupunki- ja aluemarkkinoinnin haasteista mielikuvan mahdollisuuksiin. Helsinki, Suomen kuntaliitto, Acta 166.
välisen kilpailun kiihtyessä. Imago nähdään tärkeänä vetovoimatekijänä ja identiteetti aluekehittämisen käyttövarana, joten niihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Hyvän imagon koetaan tuovan alueelle uusia ihmisiä ja investointeja, hyvän identiteetin puolestaan motivoivan asukkaita alueen kehittämistyöhön. Toisaalta voimakas alueellinen identiteetti voi myös estää aluerakenteen
välisen kilpailun kiihtyessä. Imago nähdään tärkeänä vetovoimatekijänä ja identiteetti aluekehittämisen käyttövarana, joten niihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Hyvän imagon koetaan tuovan alueelle uusia ihmisiä ja investointeja, hyvän identiteetin puolestaan motivoivan asukkaita alueen kehittämistyöhön. Toisaalta voimakas alueellinen identiteetti voi myös estää aluerakenteen