Helmi-maaliskuussa 2006 vahtimestareille, huoltomiehille ja siivoojille järjestettiin koulutustilai-suus, jossa käsiteltiin yhteistyötä koulukiinteistössä. Kävin läpi koulutustilaisuuden kulkua tarkem-min luvussa 2.2. Kysyin mielipiteitä ja kokemuksia tilaisuudesta niiltä haastateltavilta, jotka olivat tilaisuutta järjestämässä ja joille koulutus oli kohdistettu.
Ajatus koulutustilaisuudesta perustui tarpeeseen parantaa koulujen energiansäästöä vahvistamalla vahtimestarin ja huoltomiehen yhteistyötä. Tilakeskuksen huoltoteknikko näkee jätehuollon kannal-ta merkittävimmäksi yhteistyön vahtimeskannal-tarin ja siivoojien välillä, mutkannal-ta epäilee, saatiinko yhteis-työtä todella kehitettyä tilaisuuden avulla. Hän pitää tällaisia yhteisiä tilaisuuksia kuitenkin tärkeinä, sillä ”eihän me ehditä siellä kentällä kiertään ja kattoon, että miten se oikeesti toimii. Mutta se, että useissaki tilaisuuksissa oon ollu kertomassa näille käyttäjille”.
Monet haastateltavat kokevat tilaisuudesta olleen hyötyä ainakin yleisen tiedottamisen ja me-hengen luomisen kannalta. Järjestelyissä mukana ollut kiinteistötyönjohtaja arvelee, että jäteasiat tulivat hyvin ymmärretyiksi, koska ne esitettiin ”kokonaisena, ei eriteltyinä paketteina”. Amurin
koulun siivoojat taas kokevat, että koulutus ei ollut tarkoitettu heille, vaan vahtimestareille ja huol-tomiehille. Siivoojien mielestä ryhmätöissä keskityttiin yleisesti yhteistyön sujumiseen, ei niinkään yksityiskohtaisesti jäteasioihin. Siivoustuotantopäällikkö on huolissaan siitä, että koulutustilaisuu-dessa mainittiin monien opettajien osaamattomuus tai haluttomuus lajitella. Yleisöstä kommentoi-tiin, ettei lajittelu kouluilla oikein toimi, ja keskustelu kääntyi syyttämään opettajia. Epäselväksi jäi, oliko kyse yleisestä ilmiöstä vai yksittäisten koulujen ongelmista, ja oliko syy lopulta opettajien.
Ryhmätyöt käytiin läpi niin hallintopalvelukeskuksessa kuin tilakeskuksessa. Ryhmätöiden keskei-set tulokkeskei-set lähetettiin hallintoon ja koulujen ammattiryhmille. Moni arveli yhteistyön toimivan jo nyt hyvin siivoojien, vahtimestarin ja huoltomiehen välillä, mutta näiden ryhmien ja opettajakunnan välisessä yhteistyössä nähtiin parantamisen varaa. Moniammatilliset, viikoittaiset palaverit voisivat kehittää yhteistyötä ja tiedonkulkua koulun sisällä. Rehtori tai joku opettajista voisi olla mukana siivoojien, vahtimestarien ja huoltomiesten kokoontumisissa. Yksi vaihtoehto lisätä tietoa olisi kou-lun yhteinen tiedotusilmoitustaulu. Myös eri koulujen välisessä yhteistyössä nähtiin puutteita, mutta vahtimestarien tiimityöstä oli jo hyviä kokemuksia. Palautteenanto koettiin tärkeäksi: ”hauku kah-den kesken, kehu kaikkien kuullen”, oli yksi ryhmä kirjoittanut. Kriittisiäkin puheenvuoroja kuultiin muun muassa tilaaja–tuottaja -mallia kohtaan. Uuden toimintamallin takia tiedonkulku on joidenkin mielestä huonontunut, koska kaikki hoitavat omaa tonttiaan mahdollisimman tehokkaasti ja pienin kuluin.
Toisten ammattiryhmien työn arvostaminen nousi tärkeäksi, mutta oikeastaan annetussa tehtävässä oli jo sisäänrakennettuna valmis vastaus. Kun työntekijöiden tehtävänä oli pohtia toisten ammatti-ryhmien työn arvostamista, koulun sisällä tapahtuvaa yhteistyötä muun henkilökunnan ja rehtorin kanssa sekä tiedon kulun parantamista eri koulujen välisessä yhteistyössä, niin luonnollisesti ihmi-set vastasivat, että kaikki nämä asiat ovat tärkeitä ja että niitä tulee kouluilla kehittää. Voisi siis ky-syä, saatiinko tällaisella kysymyksenasettelulla kunnollista lisätietoa koulujen asioista. Toki jotkut pienryhmät olivat pohtineet yksityiskohtaisestikin, miten yhteistyötä voisi kehittää omassa kouluyh-teisössä. Tällaisilla tehtävillä yhteistyön merkitys jää ainakin osanottajien mieliin.
Tilaisuudessa ei ollut mukana muuta koululla toimivaa henkilökuntaa, esimerkiksi opettajia, koska
” he tosiaan -- kuuluu tohon kopakkeeseen, ja sitte se porukka olis levinny liian laajaks” (Kiinteis-tötyönjohtaja). Vaikka koulutustilaisuutta ei ollut tarkoitettu opetushenkilökunnalle, opettajien työ-suojeluvaltuutettu oli paikalla kuuntelemassa. Vastaavan koulutuksen voisi järjestää myös muille koululla toimiville ammattiryhmille. Koulutusta ei voisi kuitenkaan pitää samalla kertaa kaikille,
jotta osallistujien oppimisprosessi ei kärsisi liian suuren osallistujamäärän takia, eikä toisaalta ope-tustyö koulussa koko henkilökunnan ollessa koulutuksessa.
Kaikille kaupungin kestävän kehityksen vastaaville, tai ympäristövastaaville, kuten Amurissa sano-taan, on satunnaisia Tampereen kaupungin järjestämiä kestävän kehityksen koulutuksia. Vuoden 2006 keväällä koulutustilaisuuksia ei ollut järjestetty vielä lainkaan. Ympäristövastaavaopettajien mielestä jäteasiat ovat jo aika hyvin tiedossa opettajakunnalla, joten liiallinen tiedottaminen ja kou-lutus opettajien kesken ei ole tarpeen. Erityisesti biologian ja maantiedon opettajilla ympäristöasiat ovat tuttuja jo luonnontieteellisen yliopistokoulutuksen kautta. Biologian opettaja voi antaa oman tietämyksensä muiden opettajien käyttöön yhteistyön kautta.
Opetushallitus ja Tampereella opetusalan koulutuskeskus OPK tarjoavat vuosittain monia ympäris-töalan koulutuksia. Tamperelaisten koulujen opetushenkilökuntien osallistumisista erikoiskoulutuk-sen kursseille päättää aluerehtori hallintoineen. Vuosittain on tarjolla satoja erilaisia kursseja, joten aluerehtorilla on suuri vastuu päättää, mihin koulutukseen alueella on tarvetta. Ympäristöasiat voi-vat kärsiä valinnassa, koska tarjolla on monia muitakin tärkeitä aiheita.
Siivoojille järjestetään koko- tai puolipäiväisiä koulutuspäiviä kaksi kertaa vuodessa. Niissä jäte-huolto on aina mukana. Siivoojat pitävät koulutuksia hyvinä ja monipuolisina. Heitä kannustetaan kouluttautumaan myös ammatillisesti vaikkapa oppisopimuskoulutuksella. Koska kaikki eivät yh-teisiin koulutustilaisuuksiin aina pääse, siivoustuotantoyksikkö suunnittelee järjestävänsä lähitule-vaisuudessa jäteasioihin liittyvää koulutusta yhteistyössä Pirkanmaan Jätehuollon kanssa. Tarkoi-tuksena on saada siivoojat kehittämään omaa kiinteistöään. Siivoustuotantoyksikkö ehdotti muille yksiköille kiinteistökohtaisia, kaikki ammattiryhmät kattavia koulutustilaisuuksia, mutta ajatus ei saanut kannatusta.
Tampereen Ateria järjestää keittiöhenkilökunnalle lyhyitä omavalvontakoulutuksia, joissa käsitel-lään myös jäteasioita. Hallintopalvelukeskus antaa vahtimestareille yleisopastusta perusjätehuollos-ta ja erityisiä varastointi- ja käsittelyohjeiperusjätehuollos-ta ongelmajätteistä.
On tärkeää välittää tietoa monin eri tavoin. Koulut ja niissä toimivat ihmiset ovat erilaisia. Yhdelle sopii yksi, toiselle toinen tapa toimia. ”Toisille se saattaa mennä esimerkin kautta, toisille se voi mennä koulutuksen kautta, tiedottamisen kautta. -- Ja kun mahdollisimman montaa reittiä yritetään -- tietoja vierä ja levittää, niin mää ainakin olettaisin, että se perille meneminen on sillon vähän niin kun varmempaa.” (Kiinteistötyönjohtaja.)
Koulun ympäristöagentit ovat saaneet ympäristöagenttikoulutuksen Terälahden koulussa sijaitse-vassa Tampereen luontokoulu Korennossa. Agentit vievät kestävän kehityksen asioita, myös jäte-asioita, eteenpäin muille oppilaille ja henkilökunnalle. Kaikille Tampereen seudun ympäristöagen-teille järjestetään koulutuspäiviä 3–5 kertaa vuodessa joko Korennossa tai jollakin muulla tampere-laisella koululla. Koulutuspäivillä eri koulujen agentit tapaavat toisiaan ja tekevät yhdessä toimin-nallisia harjoituksia. Viimeksi jäteasioita on käsitelty syksyllä 2003 ja 2005, jolloin oppilaat ovat perehtyneet muun muassa Ressun17sekä Repen ja Romun18toimintaan. Koulun vetäjä Niina Mykrä aikoo vastaisuudessa noudattaa koulutuksessaan Tampereen kaupungin kestävän kehityksen vuosit-tain vaihtuvia teemoja.
Mykrä kertoo, että tähän mennessä jätteistä on pidetty yksi koko päivän koulutus joka toinen vuosi.
Oppilaille on annettu koulussa toteutettavia tehtäviä jätteisiin liittyen. Koulutuksissa on paljon toi-minnallisia harjoituksia. Lisäksi agentit opiskelevat jäteasioita verkkomateriaalipaketin avulla. In-ternetsivuilla on omat osiot 5.–6. luokkalaisille, 7.–9. luokkalaisille ja lukiolaisille. Osioissa on taustatietoa kuudesta eri aiheesta: kulutuksesta, energiasta, vedestä, ruoasta, kemikaaleista ja jätteis-tä. Verkkosivustolle on listattu erilaisia omalla koululla toteutettavia tehtäviä, kuten aamunavaus, joulukalenteri ympäristöystävällisistä lahjavinkeistä, jätteiden lajitteluopetusta opettajille, luokkiin paperinkeräyslaatikot, puuttuvan jätelaadun lajittelu kuntoon keskustelemalla asiasta rehtorin kans-sa ja Älä osta mitään -päivään okans-sallistuminen. Internetsivut ovat ”se jätteetön monistenippu, joka yleensä kaikenlaisista koulutuksista saadaan, -- materiaali, johon voi itsenäisesti palata, jos ei muista kaikkea puhuttua”. (Mykrä 2006.) Annettujen tehtävien lisäksi agentit suunnittelevat ja ke-hittelevät itse ympäristöaiheisia tempauksia, kyselyjä ja selvityksiä. Useimmiten omat tehtävät ovat koulussa toimivien aikuisten haastatteluja. Koulutukseen kuuluu myös palautejaksoja.
Ympäristöagenttikoulutuksen tarkoituksena on voimauttaa oppilaita ja saada heidät toimimaan itse ympäristöasioiden puolesta, ilman koululla toimivien aikuisten organisointiapua. Mykrä arvelee agenttikoulutuksen saavuttaneen uuden tason syksyllä 2006, jolloin yläluokkien agenteista on en-simmäistä kertaa syntymässä ”porukka, joka pitää yhteyttä koulutusten ulkopuolellakin.” Agentit ovat tavanneet oma-aloitteisesti esimerkiksi kahviloissa. ”Tätä oikeastaan olen tavoitellut: että
17Ressu on Pirkanmaan Jätehuollon jätteenkäsittelylaitos Tampereen Tarastenjärvellä. Ressussa valmistetaan kierrä-tyspolttoainetta voimalaitoksille.
18 Pirkanmaan Jätehuollon Repe-ongelmajäteauto ja Romu-metallinkeräysauto keräävät pirkanmaalaisista kunnista ongelmajätteitä ja metalli-, sähkö- ja elektroniikkaromuja.
päristöstä kiinnostuneet nuoret ympäri Tamperetta löytävät toisensa ja ryhtyvät yhdessä pähkäile-mään, kuinka toimia ja elää niin, että ympäristöasiat paranisivat.” (Mykrä 2006)
Amurissa ympäristöagenttioppilaiden rooli on kuitenkin häilyvä. Tähän näyttää vaikuttavan merkit-tävästi se ympäristöagenttitoiminnan perimmäinen lähtökohta, että oppilaat toimivat keskenään, ilman opettajan valvontaa. Koulutuksen ja agenttitoiminnan tarkoituksena on ”voimauttaa oppilaita – antaa heille se tuntu, että he itse pystyvät tekemään asioita, eikä aikuisia varsinaisen toiminnan organisoimiseen tarvita.” (Mykrä 2006). Tämä aiheuttaa kuitenkin sen tilanteen, että vaikka agentit ovat ”tosi hyvin toimineet sillain omatoimisesti” (opettajakunnan edustaja), koulun muut toimijat kokevat heidän toimintansa sisäpiirin kerhoksi ja keskinäiseksi puuhasteluksi. Mykrä (2006) jatkaa-kin: ”En tiedä olenko onnistunut... aika vaikeaa se oma aktiivisuus näille hyville ja taitavillekin oppilaille (joita agentit yleensä ovat) on.” Ympäristöagenttien kaksitahoista roolia käsittelen tar-kemmin luvussa 7.4.