1916 oston kautta 27.3.1916 perustetulle

"Huittisten mylly- ja sahayhtiölle”. ^Sen osakepääomaoli 7500 mk, osakkeenomis-tajia yli ²⁰ ja johtokunnassa talolliset Evert ^Heikkilä, Gunnar ^Vilen, Mikko Yli-Färkkilä ja Kustaa Sakari sekä

pii-rieläinlääkäri John

Engdahl, jokaoli johto-kunnan pj. Sahanhoitajana ^toimi V. Lei-nonen.

Punakaartilaiset

polttivat 19.4.

1918 peräytyessään ^tämän

teollisuuslai-toksen. Se rakennettiin

kuitenkin

uudel-leen.

Rakennustyöt aloitettiin elokuussa 1918. Laitoksen

suunnitteli

ins.

J.

Mauno-la (Hki), urakoi Hankkija, rakennusmesta-rina jaasentajanatoimi Otto Hakala.

Saha, mylly ja

voimalaitos

rakennettiin tuhoutuneenpaikalle, ^kuitenkin niin että entisen myllyn

kohdalle

tehtiin voimalai-tos. Siihen asennettiin kaksi

pystyturbii-hv. Vähän veden aikaan käytettiin vain suurempaa turbiinia. Sähkö pyöritti kos-kenpartaalle pystytettyä sahaa ja myllyä.

Sahalaitoksen kaksoissyötöllä toimivan raamin sekä justeeraus-^jahalkojen

katkai-susahan

valmisti

Lahden Rautateollisuus Oy, särmäyssahan tamperelainen Oy Sommers, af Hällström ^& Valldens. Toi-nenkatkaisusaha saatiin tuhoutuneen lai-toksen jäämistöstä; samoinhöyläys- ja tu-kinhinauslaitteet.

Mylly sijoitettiin ^sahan

sivurakennuk-seen. Sen laitteistona

oli

^{mm. kolme} jau-hokiviparia, täydellinen ohrankuorimako-ne täristyssihteineen ja

ryyninpienentäji-neen. Eri osastossa oli vehnänjauhatus-laitteet ja^kaksi ajanmukaista kauraryyni-konetta ^(ne tulivat 1920). Uutuutena myl-lyssä oli tuuletuslaitteet, jotka estivät ko-neiston kuumenemisen sekä

jauhonto-mun leviämisen kivistä. Ne imivät myös tuoretta viljaa jauhettaessa syntyneen ve-sihöyryn japitivät myllyn verrattain

puh-taana.

Yrityksen johtajana jälleenrakennus-kautena oli Aleksi Seppälä 1919—21, joh-tokunnan päänä pitkään ^mv. Evert Heik-kilä (vpj ^16—18, pj ^19—33) ja ^hänen jäl-keensä mv. K. A. Käyrä (pj ^33—52). Suu-rimmat osakkeenomistajat ^olivatkin 1920-luvulla Evert Heikkilä ja K. A. Käyrä,

pie-nemmillä

osuuksilla olivat mukana Kalle

Junttila,

Matti

Ala-Färkkilä

jaMikko Yli-Färkkilä.

Yhtiö

hankki

^1919—25 omistukseensa Pikkulan, Koskikylän ja Koskenrannan palstat sekä

Metsä-Heikkilän

tilan Mom-molasta ynnä Myllylän palstan Mauria-lasta. (TMA Tyrvään ^tk 1926 I C VI h

1:18—262 ^§ ja II 141 §; Lauttakylä

29.3.16, 28.11.19).

8. Karhiniemen Kennin höyrysaha,

ve-kotitarvesahaukseen, lyhytikäinen.

9. Kalliokorven höyrysaha, verotettu ensi kerran 1904alussa (1/24 mtl), kotitar-vesahaukseen, lyhytikäinen.

10. Hannulan vesisaha rakennettiin 1905kylän myllyn yhteyteen (1/12 mtl).

11. Löysälän alueella ”Ilmiön Saha- ja Turvepehkutehdas”, perustajina marras-kuussa 1907 isännöitsijä

Johan

^Gustaf

Nordström Turusta jakauppias Kustaa Ee-vertti Rantanen Alastarosta.

Jälkimmäi-sellä oli tällöin kauppa Löysälässä. Teh-das, jonka toimialaan

kuului

myös höyläämö ja mylly ja jonkakunnallisvero oli 2/3 ^mtl, jätti lakkaamisilmoituksen

1911, mutta esiintyi silti kunnallisveron kantoluettelossa 1914 asti. Käytännössä

sen toiminta jatkuikin, ^mutta se siirtyi Rantaselta v. 1917 vampulalaiselle Erland

Jonkalle

^{90 000} mk:n kauppahinnasta. Sa-ha hävitettiin parin vuoden päästä.

Huhtamo sai 1919 uuden sahan mv. Er-land Rantalan aloitettua yritystoiminnan Ala-Lahden tilallaan. Laitos siirtyi ¹⁹²⁷ lopulla perustetun Ilmiön sahaosuuskun-nan omistukseen (11 osakasta). (Lautta-kylä 16.12.27, 15.12.28).

12. Leppäkoskella Kraatarlan höyrysa-ha, _om. mv.Kustaa Ferdinand ^Sakari,per.

n. 1910kunnallisvero 1/8 mtl. Rekisteröi-ty 1915 nimellä "Leppäkosken saha- ja myllylaitos K. F. ^Sakari”, oy:ksi 1920. Lai-tos tuhoutuitulipalossa 1927 lopulla. Uu-si rakennettiin seuraavan vuoden alku-puolella ins.

J.

^{Maunolan(Hki)}

suunnitte-lemana. Rakennukseen tuli modernein laittein varustettu mylly ja saha. Ener-gialähteenä 2 turbiinia ja imukaasumoot-tori (yht. 120 hv). Kustannukset 350 000

mk. Yritys on toiminut jatkuvasti (1980), omistajanaan K. F. ^Sakarin poika, liike-mies Erkki Sakari.

Yritys oli saanut 1919 oivan

mahdolli-suuden laajentaa toimintaansa, kun K. F.

Sakari oli vuoden lopulla ostanut Nik-kilän kartanon omistajalta Ellen Neuma-nilta "Punkajoen” Yli-Leppäkoskessa ol-leen myllyrakennuksen koneineen ja sa-hankalustoineen sekä 135 aaria vesijät-törantaa. Sakari myi vuoden päästä han-kintansa Leppäkosken Saha ja Mylly Oydle (hallitus: Kustaa Virtanen pj; Kus-taa, Reinhold jaVihtori Sakari; toimitusj.

K. T. ^Hietala). Lauttakylä ^6.1.28,

26.11.54; TMA Tyrvään tk 1926 I ^(C VI ^b

1:18).

13. Hurulan ^saha, rakennettu n. 1910

myllyn yhteyteen ^(1/2 mtl). Käyttövoima saatiin kevättulvien aikaan Punkalaitu-menjoesta, omistaja Vihtori Huru. Saha siirtyi ¹⁹⁴⁵ liikem. Onni Paasikivelle, jo-ka uudisti koneet sähkölläjavesivoimalla toimiviksi. Yritys nousi keskisuurten

sa-hojen joukkoon vientisahaksi, 30 työnte-kijän työllistäjäksi. Paasikivi myi ¹⁹⁷⁵

yrityksensä SahojenLaivaus Oydle. (Laut-takylä 12.3., 24.9.1975).

14. Kuninkaisten mylly ja saha aloitti toimintansa kansalaissodan jälkeen ni-mellä Uolan mylly ja saha. Sen perusti tammikuussa 1918 liikemies Yrjö ^Uola, jokaosti tuolloinmylläri K. Koskisen myl-lyn Punkalaitumenjoen varrelta (19 000 mk).Yrityksen omistivat 1920-luvun alus-sa liikemiehetYrjö Uola(vararikko 1922)

jaArtturi Niemi. Heiltäse siirtyi liikemies Osk. Laurilan kautta liikem. Kosti Läh-teenojalle (s. 1889,k. 1936). Yrityksen ni-mi muuttui 1923 Kuninkaisten mylly ja

sahaksi. Siinä työskenteli 1934 käsiteolli-suustilaston mukaan omistajan lisäksi kaksi miestä. Laitoksenkäyttövoimana oli 2 vesiturbiinia (65 hv) ja 1 öljymoottori.

(VA Til _PtA 1934:25; Lauttakylä 24.2.22, 11.5.23, 20.11.36).

242

2.2.2 Kauvatsa

1. Sääkskosken vesisaha, privilegit ^1757, Suur-Huittisten vanhin saha toimi n. 130 vuotta, sen yhteydessä ollut mylly

vieläkin

kauemmin. Omistaja

1800-luvul-lakauppaneuvos

Johan

^{Grönfeldt Porista,}

1890-luvulla

leskirouva Maria Grönfeldt.

V. ¹⁸⁹³kruununvouti^kertoi, ettei saha ol-lutkäynyt vuosiin. V. 1885 teho 8 hv, sa-hasi 20 viikkoa vuodesta vuorokaudet läpeensä, työntekijöitä ^30, joista 2 ulko-maalaista, työpäiviä 3 600, työpalkat

6 000 mk; sahaus 28 000 tukkia, _tuotanto 41 000 kuutiojalkaa mäntyä ja ^{27 000} kuusta, tuotannon arvo 35 000 mk.

Tuo-tantoromahti 1888 ja^saha lopetti

toimin-tansa. Sen rakennukset ja ^laitteet purki kuitenkin vasta 1920 mv.

Joose

^Kallio.

Kauppaneuvos Grönfeldtin perilliset myivät ^{4.4.1917 sahan}laajoine metsämai-neen kauppaneuvos Alfred Viljaselle Äetsästä. Hinta ylitti ³ milj. mk. Kun Kauvatsa sai ^sähkön, rakensivat liikem.

Eemil Lintu ja mv.

Joose

^{Kallio 1922 —23} vaihteessa Sääkskoskelle 1-raamisen, sähkökäyttöisen sahan. (Lauttakylä 15.1.

1923, Kuntalainen 24.11.1927).

2. Lievikoskella Marttilan ^saha, perus-tanut 1897 mv. Vihtori Marttila myllynsä yhteyteen, ³⁵ hv höyrykone, 24 hv turbii-ni. V. 1900työntekijöinä 7 miestä, työpäi-viä 590, työpalkat 1 420 mk; sahaus

10 500 tukkia, yht. puutavaraa 215 std, tuotannon arvo 21 000 mk. Sahasi vien-tiin. Suurimmillaan 1910: työntekijöitä

19—28, tukkeja 68 000kpl, sahaus800 std puutavaraa ja⁷⁰⁰syltä ripoja; tukkien ar-vo 74 000 mk ja tuotannon 132 800 mk.

Tämä kaksiraaminen ^saha, sen yhteydessä ollut mylly ja lähellä Hälliön maalla

si-jainnut mylly tuhoutuivat tulipalossa

tarhan 300 std puumäärästä paloi

(Sata-kunnan Sanomat 5.7.1911).Kunnallisvero ennen paloa 5/12 mtl.

3. Jalonojan kylässä Wasara ^&Co höyry-saha. Porilainen Wasara ^& Co,rekisteröity

1898, omistajat fil.kand.

Johan

^Anders

Wasara javaskenvalajamestari Frans

Vik-tor Hjulberg, rakensi sahanJalonojan Tas-sarin maalle. V. 1905 työntekijöitä ⁴⁸ (37 mp ⁺ 11 np), työpäiviä ^{3 576,} työpalkat

9 940mk; sahaus 36 523 tukkia, joista saa-tiin 213 755 kpl lautoja, 2 222kpl ripoja ja

184 kpl battenseja. Yhtiöjärjestystä muu-tettiin ^1910siten, ettäosakepääomaksi

tu-li 70 000 mk. Wasara toimi edelleen isän-nöitsijänä, mutta muu hallitus oli jo kau-vatsalainen: Kustaa Vilho ^Oksanen,

Jal-mari Mauri ^Peikko, Kalle Albin Ylinen ja Vihtori Arvid Sipi. V. ¹⁹¹²Wasara jäi ko-konaan pois hallituksesta: Voitto Marttila (isännöitsijä), ^{Oksanen, Peikko,} Sipi ja Oskari Marttila. Yhtiön kotipaikaksi tuli Porin sijastaKauvatsa janimeksi ”Kauvat-san Höyrysaha Osakeyhtiö”. Kunnallisve-ro 2 mtl. Sahan pääomistaja oli kansalais-sodan jälkeen Oskari Marttila aina 1950-luvulle asti.

Johtokunnassa

vaikuttivat mm. Vilho Kopio ja Onni Korpela. Yritys muutti ¹⁹⁴⁶ nimensä Kauvatsa Oy:ksi ja teki vararikon 1957.

2.2.3

Keikyä

1.Aarikkalanhöyrysaha, perustettu 1890-luvun ^alussa, omistaja

J.

Johnsson, siirtyi

1897 mennessä Bernhard Markulan (Mat-tisen) haltuun, t:mi ”Bäärti Markula”. Sa-ha yksiraaminen, 3 hv, v. 1900 työnte-kijöinä 3 ^miestä; sahaus 1 225 tukkia,

jois-ta saatiin 9

m ³

^{lankkuja, 22}

m ³

^{lautoja ja}

19

m ^{3 muuta}

puutavaraa. Kunnallisvero 1/8 mtl. Saha, jonka yhteydessä toimi

1902, koneet myytiin.

2. Keikyän Mylly ja Saha Oy perustet-tiin kansalaissodan jälkeen 1919.

Yrityk-sen perustajia ja johtohenkilöitä^koko so-tia edeltäneenajan olivat kunnan jasrk:n luottamustoimissa

kunnostautuneet

^mv:t

Verner Kyläkoski (ensimmäinen toimi-tusj), K. ^{A. Tala,} Kalle Jaatsi,^{Frans Karvo,}

J.

^{Honko ja} Felix Torpo. Isännöitsijänä Toivo Karvo. Yhtiö ryhtyi 1921 rakenta-maan sähköä ja voimaverkkoa korottaen osakepääomansa 150 000 markaksi. Säh-kökäyttöinen, ajanmukainen mylly

val-mistui yhtiölle ¹⁹²⁰ puolella, sahalaitos myöhemmin. Mylly oli Äetsän voimalai-toksen rakentamisen jälkeen ainoa Kei-kyässä. (Lauttakylä ^{1.11.21, 10.2.22,}

1.11.32, 1.12.67; SK 26.10.37).

3.—4. Honkolan Sirkkeli, jota nimitet-tiin myös Honkolan ^sahaksi, toimi 1925

lähtien ainakin viime sotiin asti Honko-lassa. Sen yhtenä omistajana oli Verner Kyläkoski. Vastaavanlainenpieni

saha-laitos oli veronkantokirjoissa vuodesta 1932 lähtien mainittu Kiviniemen Sirkke-liOsuuskunta.

2.2.4

Vampula

1. Punolassa

Jonkan

^höyrysaha,

perusta-nut 1890-luvun alussa mv. Erland

Jonk-ka-Kuuskoski, jolla oli sahalaitos myös Pöytyällä. V. 1900 siinä sahattiin 8 000 tukkia. V. 1914 Eelu

Jonkka

^pyysi

sahan-sa kunnallisveroa alennettavaksi 11/2 mthsta 1/8 ^mthiin, koska

"Jonkan

^{saha ei}

ole yleinen sahalaitos”, sillä siellä sahat-tiin pääasiassa omia metsiä. Naapurien

metsien sahaus kesti enintäänkymmenen päivää, mistä saadun tulon

Jonkka

^arvioi

45 markaksi päivältä. Taksoituslautakun-ta alensi ¹ mthksi (HKuk 29.5.1914).

Jon-kan höyrysaha tuhoutui tulipalossa

15.8.1915 vastaisena yönä. Samalla paloi

sen vieressä ollut höyläyskone, 8 tapulia lautoja ja toista sataa syltä ripoja ^(TMA

LKrVkirjekons. 29.8.1915/2206).

2. Sallilan ^vesisaha, perustettu 1890-lu-vun lopussa myllyn yhteyteen. Laitosta piti Kustaa Koskinen 1901 asti, jolloin August Saari ja Nestor Rängman ostivat sen. Heiltäyritys siirtyi 1914

Juho

^Oskari

Heikkilälle. Saha oli yksiraaminen, varus-tettu sirkkelillä, jasitäpyöritti ^{aluksi 8} hv turbiini. Sahattujen tukkien määrä vaihte-li 1900—05 vuosittain 1 000—3 000. työn-tekijöitä oli 2—3, työpäiviä ^80—325, työpalkat 75—650 mk. Kunnallisvero ko-ko tuotantolaitokselle 1/6—1 mtl. Saha siirtyi ¹⁹¹⁴ helmikuussa Sallilan Säh-kölaitos Oy:n omistukseen ja purettiin

1920voimalaitosta rakennettaessa.

3. Kukonharjan myllyn yhteyteen pe-rusti talollinen lisakki Juurakko-oja ¹⁹¹⁴ vesisahan. Se jatkoi toimintaansa kansa-laissodan jälkeen jaoli 1920-luvullaEmil Nikulan omistuksessa. (Lauttakylä

22.2.1929).

4. Rutavan sahan rakensi 1920-luvun alussa mv. Erland

Jonkka

^{(s. 1878,}

k. 1931), joka oli maaherranpäätöksellä

10.3.1920 saanut luvan perustaa vesilai-toksen Rutavankoskeen. Hän rakensi sin-ne myllyn ja sahan sekä sähkölaitoksen ynnä uittoruuhen. Yritys siirtyi ^{1932 mv.}

Arvo Harakan omistukseen. Laitos tarjosi 1930-luvullatyötä ^20—30 hengelle ja sa-hasi vientiin. Se tuhoutui tulipalossa

1930-luvun lopussa, rakennettiin uudel-leen ja myllystä tehtiin valssimylly. A.

Harakan Mylly ja Saha muutettiin 1945 Rutava Oy:ksi, koska omistaja halusi

säi-lyttää kotitilansa pika-asutustoiminnalta.

Sähkövoima-aseman (2 generaattoria, 230—350 kwh), valssimyllyn ja 1-raami-sensahan(keskim. 400—500 std/v) lisäksi 244

yritys laajensi tuotantoaan seinä- ja

hor-mitiilien

^tekoon, kun sille valmistui 1951

In document Suur-Huittisten historia III, 2 (sivua 67-71)