päätöksentekijä. Vasemman yläruudun ”valta omistajilla” tilanteessa valta on keskittynyt kahdelle ja joskus kolmelle henkilölle. (Lainema 2012, 85-86 )
Hallitustyön perusoletuksia Tiihosen mukaan ovat:
- Hallituksella on tiettyjä tehtäviä - Hallituksella on määrätty rakenne - Hallitustyöllä on tavoitteet
- Hallituksen tulee saavuttaa tavoitteiden mukaisia tuloksia
- Hallituksen kykyyn suoriutua tehtävistään vaikuttavat toimintaedelly-tykset
- Hallituksella on vastuu luoda edellytykset toimivalle johdolle menestyä omissa tehtävissään (Tiihonen 2007, 217-218).
Osakeyhtiölaissa (OYL 6:2) on yleistoimivaltasäädöksen lisäksi lukuisa määrä erityisiä säännöksiä, missä on määrätty toimi tai tehtävä nimenomaan hallitukselle tai sen jäsenille. OYL 6:7.2:n mukaan tällaisten asioiden päättämistä hallitus ei voi siirtää yhtiökokouksen päätettäväksi. Esimerkiksi jos yhtiön oma pääoma on negatiivinen, hallituksen on viipymättä tehtävä rekisteri-ilmoitus osakepääoman menettämisestä.
Päätökset osingoista, osakeanneista ja omien osakkeiden ostosta tehdään muodollisesti yhtiökokouksessa, mutta tosiasiassa päätöksenteko keskittyy hallitukseen. Näissä ratkaisuissa hallituksen on osattava ajaa osakkaiden etua. Lisäksi on varmistettava, että johto ja omistajaperhe tekevät linjassa toistensa kanssa olevia päätöksiä.
Lain nojalla yhtiökokoukselle kuuluvat seuravat asiat:
- hallituksen ja tilintarkastajan valinta - tilinpäätöksen vahvistaminen
- vastuuvapauden myöntäminen
- voiton ja muun vapaan pääoman jakaminen
- osakkeiden antaminen, hankkiminen ja lunastaminen - osakepääoman alentaminen
- yhtiön sulautuminen ja jakautuminen - yhtiön asettaminen selvitystilaan - yhtiöjärjestyksen muuttaminen
- yhtiömuodon muuttaminen. (Erma ym. 2014, 18.)
Hallituksen muita tärkeitä tehtäviä ovat taloudellisen lisäarvon tuottaminen, millä turvataan osakekannan arvonnousu ja yrityksen osingonmaksukyky, yritys ei ota liian suuria tai vääränlaisia riskejä taloudellisen lisäarvon tuottamispyrkimyksissään ja että ohjaus- ja palkkiojärjestelmät palvelevat omistajaintressin toteutumista ( Veranen 1997, 92). Hallituksen tehtävä on seurata pääoman tehokkuutta ja siirtää tuottamattomista kohteista pääomaa tuottaviin kohteisiin ( Hirvonen ym. 2003, 69). Aktiivisuudesta huolimatta hallituksen ei pidä alkaa johtamaan yritystä, koska hallitustyöskentely ja johtaminen ovat kaksi eri asiaa (Veranen 1997, 92). Hallituksen operatiiviset tehtävät ovat toimitusjohtajan nimeäminen ja erottaminen (Lainema 1998, 102). Yrityksen menestymisen kannalta on tärkeää toimitusjohtajan työn jatkuva arviointi.
Toimitusjohtajalle voidaan pitää yksityiskohtainen arviointikeskustelu, missä käydään läpi esimerkiksi asetettuja tavoitteita. Tämän arvioinnin yksi tärkeä päämäärä on varmistaa ettei hallituksen ja toimitusjohtajan välisissä tavoitteissa ei ole mitään näkemyseroja (Lainema & Haapanen 2010, 138).
Toimitusjohtajan ja hallituksen työntuloksellisuutta ja oman toimintansa tehokkuutta hallitus seuraa ja toiminnan tehokkuus sisältää seuraavat kysymykset:
1. Onko hallituksella selkeä ja yhtenäinen näkemys roolistaan ja toimintansa tavoitteista
?
2. Vastaako hallituksen tapa toimia roolin ja tavoitteiden vaatimuksia ?
3. Tuovatko kaikki hallituksen jäsenet tarkoituksenmukaisen panoksen hallituksen työskentelyyn ?
4. Mitkä ovat olennaisimmat hallitustyöskentelyn kehittämisen alueet ?) (Lainema, 1998, 147)
Hallituksella on monia rooleja yrityksen jatkuvan kehityksen ja muutoksen vuoksi.
Perheyrityksissä yrityksen ollessa elinkaaren eri vaiheissa ja eri sukupolvien kausilla hallituksen tehtävät muuttuvat ja kehittyvät. Nämä muutokset aiheuttavat omistajille ja johdolle haasteita ja odotuksia valmistautua ennakolta tulevaisuuden mahdollisuuksia ja tarpeita varten. (Ikäheimonen, Ikävalko & Pihkala 2013.) Huolellinen hallitustyöskentely edellyttää hallituksen jäseneltä kokouksiin osallistumisen lisäksi myös valmistautumista kokouksiin, koska hallituksen jäsenellä on moraalinen ja lakimääräinen velvollisuus käyttää riittävästi aikaa ja kykyjään yrityksen eduksi. Yritys-
ja tapauskohtaisesti vaihtelee aika, minkä verran aikaa hallituksen jäseneltä menee tehtävien hoitamiseen ( Hannula ym. 2014, 52.)
Keskisuurissa ja suurissa yhtiöissä käytetään hallitustyön tehostamiseksi usein hallituksen apuna valiokuntia, jotka valmistelevat ja tuovat sovitut asiat hallituksen päätettäviksi. Päätökset tehdään kuitenkin hallituksessa, koska valiokunnilla ei ole päätösvaltaa. (Perheyritystenliitto 2009, 8.) Johtoryhmän toimintaa voidaan pitää epävirallisena hallintoelimenä ja keskustelufoorumina operatiivisessa liiketoiminnassa ja johdon organisaatiossa. Johtoryhmän tehtävänä on toimitusjohtajan avustaminen.
(Arvopaperimarkkinayhdistys 2008, 17.) Hallituksen jäsen ei voi osallistua hänen ja yhtiön välistä sopimusta koskevan asian käsittelyyn.
2.2.1 Agenttiteoria
Talous- ja rahoitusteoriat ovat olleet agenttiteorian kehittämisen taustateorioina. (Zahra
& Pearce 1989, 301-302.) Hallitustyöskentelyn yksi keskeisimmistä teorioista on 1970-luvulta lähtien ollut agenttiteoria mikä sai alkunsa Jensenin ja Mecklingin toimesta. He julkaisivat vuonna 1976 artikkelin Theory of the Firm; Managerial Behavior, Agency Costs and Ownership Structure aikaisempien päämies-agenttisuhdetta koskevien kirjoitusten pohjalta. He määrittelivät agenttisuhteen sopimukseksi jossa yksi tai useampi henkilö, päämies, palkkaa toisen henkilön, agentin toimimaan puolestaan ja delegoi agentille valtaa (Jensen & Meckling 1976, 5).
Agenttiteoria ei anna selvää vastausta perheyrityksen tuloksellisuuden ja omistuksen yhteydestä, koska teoriaa ei ole tehty erityisesti perheyrityksiä koskevaa tutkimusta varten (Tourunen 2009a, 13). Agenttiteoria kuvaa johdon ja omistajien eroavia intressejä ja se on perinteisesti liitetty corporate governanceen. Agenttiongelmaa ei kuitenkaan ole jos yrityksellä on sama omistaja ja johto. Agenttiteorian ajatus on, että yksi osapuoli pyrkii hyötymään toisen kustannuksella puolellaan olevan informaatioedun avulla.
Usein johdon tavoitteet eroavat päämiesten eli tässä omistajien tavoitteista ellei niiden yhdensuuntaistaimiseksi löydetä keinoja. Omistaja on päämies ja yritysjohtaja on hänen agenttinsa. Omistajalla on osakeyhtiössä viime kädessä valta, mutta hän luovuttaa suuren osan vallastaan yritysjohtajille. Heillä on erityisosaamista ja liiketoiminnallinen osaaminen, mutta omistajalla on rahat. Valvontaongelma syntyy, kun päämies haluaa valvoa, että agentti työskentelee hänen intressien mukaansa. Corporate governancen
mukaan agenttiteorian tärkeimpänä tehtävänä mainitaan agenttiongelman ratkaiseminen (Hirvonen, Niskakangas & Steiner 2003, 29-30.)
Päämiehen ja agentin mahdollisista eriävistä tavoitteista ja päämääristä johtuvia ongelmia kutsutaan agenttiongelmaksi. Toinen ongelma liittyy kustannukseen, mikä aiheutuu päämiehelle agentin valvomisesta. (Eisenhardt 1989, 58.) Johtajan säännöllinen raportointi hallitukselle ja omistajalle on yksi agenttiteorian tehokkaimmista tavoista pienentää kontrollikustannuksia (Fama & Jensen 1983, 302-303 ja 323; Eisenhardt 1989, 65, Ikäheimonen 2014, 30). Hirvosen ym. mukaan agenttiteorian agenttikustannus on agenttiteorian keskeinen termi ja se on kustannus, joka oman pääoman ehtoisen sijoituksen tekijälle syntyy, kun hän pyrkii huolehtimaan siitä, että hänen sijoittamaansa pääomaa käytetään hänen intressiensä mukaisesti. Kun agentti hoitaa päämiehensä pääomaa hyvin on pääoma silloin tehokkaassa käytössä ja se tuottaa ja siitä agentti saa palkkionsa.
Aiheuttamisperiaatteidensa mukaan agenttikustannukset jaetaan kolmeen osaan, joita ovat päämiehen valvontakustannukset, agentin sitouttamiskustannukset ja jäännöskustannus (Jensen & Meckling 1976, 308). Päämiehen on valvottava agenttia eli toimitusjohtajaa siitä, ettei hän hanki etuja ja käytä valtaa väärin mitkä eivät ole osakkeenomistajan ja yrityksen intressien mukaisia (Lainema 1998, 53).
2.3 Osakeyhtiön hallituksen vastuu
Hallituksella on myös oikeudellinen vastuu ja joissakin tapauksissa hallituksen jäsen voi joutua vastaamaan omilla varoillaan. Hallituksen jäsen voi joskus joutua henkilökohtaiseen vastuuseen suoraan osakkeenomistajaa tai yhtiön ulkopuolista henkilöä kohtaan. Hallituksen varajäsen vastaa vain niistä päätöksistä, joihin hän on ollut osallinen. Hallituksen jäsenen ei pidä ryhtyä sellaiseen toimenpiteeseen, josta voi seurata vahingonkorvausvastuu. Hallituksen jäsenen oikeudellinen vastuu perustuu vahingonkorvauslakiin (VahKL) ja osakeyhtiölakiin (OYL). Vastuu hallituksen jäsenellä on perusteiltaan hyvin samanlaista kuin toimitusjohtajan vastuu.
Hallitukseen kuuluvilla kaikilla jäsenillä on samanlainen vastuu hoidettavista asioista ja kukaan jäsenistä ei voi tehdä yksinään hallitukselle kuuluvia päätöksiä. Hallituksen jäsenen vastuita on kolmenlaisia:
- luottamuksen säilyttäminen eli parlamentaarinen vastuu
- tahallaan aiheutetun vahingon korvaamisvelvoite eli siviilioikeudellinen vastuu
- rikosoikeudellinen vastuu. (tjs-opintokeskus 2013, 1.)
Koska hallituksen jäsenen on kaikin tavoin edistettävä yhtiön etua, siksi hallituksen jäsenen vastuu on laajinta yhtiötä kohtaan. Vastuu yhtiötä kohtaan syntyy kaikilla tuottamuksen tasoilla ja siksi korvausvastuu ei edellytä tahallisuutta. Tämän takia lieväkin tuottamus voi johtaa siihen, että hallituksen jäsen joutuu maksamaan omista varoista yhtiölle aiheutuneen vahingon. Yhtenä henkilökohtaisen vastuun edellytyksenä on syy-yhteys. Kun vahinko on aiheutunut hallituksen jäsenen laiminlyönnistä tai päätöksestä tulee korvausvelvollisuus kysymykseen. Tuottamus on se oikeudellinen käsite, kun käsitellään mahdollista korvausvelvollisuutta ja laajassa merkityksessä tuottamus käsittää myös tahallisuuden. Hallituksen jäsen tuottaa yhtiölle vahinkoa tahallisesti harvoin, mutta hän on voinut olla esimerkiksi huolimaton. Tämän vuoksi huolellisuusvelvoite on vaativa ja lieväkin tuottamus voi johtaa korvausvastuun syntymiseen. Jos osakeyhtiölakia tai yhtiöjärjestystä on rikottu hallituksen teolla tai laiminlyönnillä on perusteltua, että korvausvastuu syntyy myös sellaisista vahingoista, jotka ovat tapahtumakulun suhteen lähellä, mutta kuitenkin ennakoimattomia ( Salonen 2000, 48).
Hallittu riskinotto kuuluu hyvän hallituksen ominaisuuksiin ja yritystoimintaan liittyy myös riski. Siksi rajanveto normaalin liiketoimintaan kuuluvan riskinoton ja hylättävän riskinoton välillä on tärkeää, koska siinä kulkee hallituksen jäsenen korvausvastuun raja.
Hallituksen vastuusta ja huolellisuusvelvoitteesta on säädetty osakeyhtiölaissa (OYL 15:1 §). Hallituksen päätöksenteossa on tärkeintä, että kerätään tarvittava ja riittävä informaatio, tutustutaan tietoon ja tarvittaessa on hankittava ulkopuolista apua.
Hallituksen jäsenen pitää vaatia riittävää dokumentaatiota suojautuakseen vahingonkorvausvaatimuksilta. Pöytäkirjaan on siksi kirjattava aina merkittävän
päätöksen riskit ja perusteet. Yhtiöjärjestyksen vastaisia päätöksiä hallitus ei voi tehdä, mutta se voi tehdä yhtiökokoukselle esityksen yhtiöjärjestyksen muuttamisesta.
Osakeyhtiölaki edellyttää, että kaikista hallituksen kokouksista on laadittava pöytäkirja.
Se on numeroitava ja allekirjoitettava. Sisältövaatimuksia pöytäkirjalle ei ole osakeyhtiölaissa, mutta hallituksen jäsenellä tai toimitusjohtajalla on oikeus saada eriävä mielipide pöytäkirjaan kirjattavaksi. Päätöksenteossa hallitus kuitenkin pyrkii yksimielisyyteen. Pöytäkirjoihin kirjataan vain päätökset. Hallituksen pitäisi varmistaa, että kokouksista laadittavat pöytäkirjat antavat oikean ja riittävän kuvan hallituksen toiminnasta ja päätöksenteosta.
Yhtiöjärjestyksen toimiala pykälän mukaan toimialalla tarkoitetaan niitä aloja, joilla yhtiö harjoittaa tai voi harjoittaa toimintaansa. Toimialapykälää on ensin muutettava jos yhtiö aikoo mennä itselleen säätämän toimialan ulkopuolelle. Jos näin ei toimita hallituksen jäsenille syntyy henkilökohtainen vastuu yhtiön ulkopuolisia kohtaan eli osakkeenomistajia. Hallituksen jäsenten vastuuvapaudesta on päätettävä tilikausittain yhtiökokouksessa. Yhtiö ei voi enää toteuttaa mahdollista korvaussaatavaansa asianomaista kohtaan siltä osin, kuin asianomaisen vahinkoa tuottanut käyttäytyminen on ollut yhtiökokouksen tiedossa ja yhtiökokous on vastuuvapauden myöntänyt. Jos yhtiökokoukselle ei tilinpäätöksessä tai tilintarkastuksessa ole annettu olennaisesti oikeita ja riittäviä tietoja ja vaikka vastuuvapaus on myönnetty se ei estä yhtiötä nostamasta korvauskannetta korvausvelvollisuuden perusteena olevasta päätöksestä.
Koska hallituksessa päätökset tehdään useimmiten yksimielisesti, kaikki jäsenet ovat yhteisvastuullisesti vastuussa päätöksistä. Ne hallituksen jäsenet, jotka ovat olleet poissa kokouksesta, mutta jälkikäteen hyväksyneet päätökset ovat myös osallisena päätökseen.
Korvausvastuusta voi vapautua äänestämällä päätöstä vastaan ja se täytyy merkitä hallituksen pöytäkirjaan. Ne hallituksen jäsenet, jotka ovat osallistuneet vahinkoa tuottaneeseen päätökseen joutuvat periaatteessa vastuuseen. Hallituksen jäsen joka on ollut kokonaan poissa kokouksesta ei yleensä joudu vastuuseen päätöksestä.
Hallituksesta jäsenellä on oikeus erota koska tahansa ja voi näin välttyä korvausvastuulta. Ero tulee heti voimaan, kun hallituksen jäsen ilmoittaa eronsa hallituksen kokouksessa. Hallituksen jäsenen vastuu päättyy eroon, mutta korvauksia
voidaan vaatia hallituskauden ajalta. Hallituksen tehtävänä on pitää kaupparekisteritiedot ajan tasalla jos tiedoissa tapahtuu muutoksia.
Jos yrityksen omistajilla on selkeä näkemys yrityksen tulevaisuudesta, se tekee hallituksen työskentelystä helpompaa. Hallituksen roolista tulee tärkeä jos omistajastrategia puuttuu kokonaan. Perheyrityksissä omistajat ovat usein myös hallituksen jäseniä. Omistajat käyttävät valtaa usein suoraan ja eivät välitä hallituksesta.
Näissä yrityksissä hallituksen rooli jää usein konsultoivaksi. Hallitukselle voi tulla ongelma vastuun kannalta jos omistaja käyttää valtaa hallituksesta välittämättä ja silti hallitus voi olla vastuussa oman roolinsa perusteella. Omistaja joka on tyytymätön hallituksen toimintaan voi pitää ylimääräisen yhtiökokouksen ja vaihtaa hallituksen itselleen mieluisammaksi.
John Pearce ja Shaker Zahra jakavat toimitusjohtajan ja hallituksen välisen suhteen mukaan yhteistyösuhteet neljään luokkaan (Lainema 1998, 107-114.):
- lakimääräinen hallitus:
kumileimasin
toimitusjohtajan valitsema klubi
vähäinen lisäarvo
Toimitusjohtaja on ainoa kyseenalaistaja. Jos hän valitsee myös hallituksen jäsenet niin hän pitää ne myös roolissaan. Toimitusjohtajan ollessa vahva ja voimakas niin silloin hallituksen rooli voi olla vain ”kumileimasin” ja silloin hallitukselta puuttuu halu ja kyky kyseenalaistaa päätöksiä. Hallitusta voimakas toimitusjohtaja tarvitsee vain niihin tehtäviin, joita laki hallitukselle määrää.
- osallistuva hallitus: siinä, että osallistuva hallitus pyrkii löytämään yhteisymmärryksen johdon kanssa, osallistuva hallitus on resurssi, jota toimitusjohtaja käyttää aktiivisesti ja toimitusjohtajan ja osallistuvan hallituksen jäsenten välillä ei ole valtaeroja.
Osallistuva hallitus ei haluaisi käyttää valtaa yhtään sen enempään kuin tarvitaan,
Hallituksella ei ole paljon valtaa eikä toimitusjohtajallakaan, koska lain mukaan hallitus on oltava. Sisäisen hallituksen enemmistön muodostavat alaiset ja hallitus ei
Yrityksen näkökulmasta määräävä hallitus on muihin vaihtoehtoihin verrattuna voimavara. Hallituksen ulkopuoliset jäsenet ovat sen vahvuus ja sen voima ylittää kaikissa olosuhteissa toimitusjohtajan vallan. Hallituksen ja toimitusjohtajan ollessa eri mieltä asioista syntyy ongelmia. (Lainema 1998, 107-114.)
Hallitukselle tärkeitä kuuluvia tehtäviä ovat toimitusjohtajan palkkaaminen, valvominen ja erottaminen. Näiden tehtävien merkitys on kuitenkin vähäinen pienissä yrityksissä, joissa toimitusjohtaja on usein omistaja ja toimii hallituksen puheenjohtajana tai vaikuttaa muuten paljon hallituksen toimintaan.
3. HYVÄT HALLINTOTAVAT PERHEYRITYKSISSÄ
Käsite corporate governance on tullut Suomeen anglosaksisesta maailmasta ja se on omaksuttu yritysmaailmassa keskeiseksi ohjenuoraksi. Eri yrityksille se merkitsee erityyppisiä asioita ja se muodostaa yrityksen ”käyttäytymissäännöt”. Vaikka termin sisältöä ei ole pystytty sopimaan yksiselitteisesti niin englannin kielessä se muodostaa jo käsitteen (Hirvonen 2003, 23). Termin yleisiä käännöksiä ovat esimerkiksi hyvä hallintotapa ja omistajaohjaus, mutta termin corporate governance käyttö on vakiintunut Suomessa.
Corporate governance termin sisältö suppeimmillaan on osakkeenomistajien ja yritysjohdon välinen suhde ja näiden välinen intressiristiriita. Tätä nimitetään akateemisessa kirjallisuudessa agenttiteoriaksi. (Haapanen, Lainema, Lehtinen, Lähdesmäki 2002, 62.) OECD:n määritelmä on laajempi eli se sisältää sarjan suhteita hallituksen, yrityksen johdon, osakkeenomistajien ja muiden sidosryhmien välillä.
Vuonna 1997 ensimmäinen corporate governance –suositus julkaistiin Suomessa.
Keskuskauppakamarin ja Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton toimesta ohjeistusta päivitettiin vuonna 2003. Arvopaperimarkkinayhdistys julkaisi listayhtiöiden hallintokoodin eli corporate governance –ohjeiston vuonna 2008 ja viimeisin ohjeistus on julkaistu vuonna 2010. Listatuilta yrityksiltä edellytetään corporate governancen noudattamista, mutta listaamattomille yrityksille ohjeiston noudattaminen on vapaaehtoista.
Corporate governance-käsitteen Michael Hittin ja Robert Hoskisson määrittelevät omistajien välilliseksi tai välittömäksi vaikuttamiseksi yrityksen johtamiseen. Välillisiä corporate governancen välineitä ovat esimerkiksi hallituksen toteuttama valvonta, johdon palkitsemisjärjestelmät ja yrityksen pääomarakenne (Lainema 1998, 15).
Yritysjärjestelyt ja rahoituspäätökset ovat esimerkiksi välittömiä vaikuttamisen keinoja ( Ikäheimonen ym. 2014, 23).
Mielenkiinto hyvää hallintotapaa (corporate governance) kohtaan on lisääntynyt, vaikka ohjeet on ensisijaisesti suunnattu julkisesti noteeratuille yritykselle. Siitä huolimatta ne ovat hyvä ohjenuora listaamattomille yrityksille ja perheyrityksille. Ohjeet eivät sellaisinaan sovi suoraan toteutettavaksi perheyrityksille. Siksi on kehitetty omia hyvän
hallintotavan suosituksia ja Perheyritysten liitto on kehittänyt hyvän hallintotavan ohjeen omaa jäsenkuntaansa ja muita perheyrityksiä varten. Ohjeiden tarkoituksena on ennaltaehkäistä yrityksen johdon vilpillistä toimintaa, johon pyritään asettamalla ohjeistuksia oikeista toimintatavoista. Tämän avulla saadaan toiminnan läpinäkyvyyden ja avoimuuden lisäämistä yrityksen hallinnon ja hallintoelinten osalta.
3.1 Hyvä hallintotapa (corporate governance)
Taloudelliset epäonnistumiset USA:ssa ja niihin liittyneet säännösten noudattamatta jättämiset, laiminlyönnit ja osin väärinkäytökset käynnistivät keskustelun hyvästä hallintotavasta eli corporate governancesta. USA:ssa tämä johti nopeasti uuden lainsäädännön kehittämiseen (Sarbanes-Oxley Act). Eurooppaan siirtyi myös corporate governance –keskustelu ja Suomessa yritysten hyvän hallintotavan kehittämiseen on panostettu voimakkaasti. Suomen listayhtiöiden hallinnointikoodi on arvopaperimarkkinayhdistyksen merkittävin yksittäinen hanke. (Suomela 2010, 7.) Corporate governance on kokonaisuus, missä jaetaan osakeyhtiön osakkeenomistajien, yhtiön johdon ja velkojien välillä valta, varallisuus ja vastuu (Mähönen & Villa 2006, 1).
Suomenkielistä vakiintunutta käännöstä termille ei ole ja siitä käytetään myös termejä hyvä hallintotapa, yhtiön hallinta ja omistajaohjaus. Corporate goverance on koskenut listattuja yhtiöitä ja viime aikoina se on tuonut mukaan muut organisaatiot ja listaamattomat yhtiöt. Lähtökohtaisesti corporate governance on suunniteltu listattujen yritysten läpinäkyvyyden lisäämiseksi ja se pienentää sijoittajien riskiä ja lisää halua sijoittaa yritykseen. Omistajat eivät pääsääntöisesti halua listaamattomissa yrityksissä antaa äänivaltaa ulkopuolisille ja siksi sijoittajanäkökulmalla ei ole merkitystä.
(Airaksinen 2012, 42.)
Osakeyhtiölaki (OYL), arvopaperimarkkinalaki (AML), tilintarkastuslaki (TTL), vakuutusyhtiölaki (VYL), liikepankkilaki (LPL) ja laki luottolaitostoimista (LLT) sisältävät säännöstä hyvästä johtamis- ja hallintojärjestelmästä (KPMG 2008, 15).
Tammikuussa 2006 keskuskauppakamarin hallitus antoi asialuettelon listaamattomien yhtiöiden hallinnoinnin kehittämiseksi. Se on annettu niille yhtiöille, joille listayhtiöiden corporate governance –suositus on liian raskas, mutta jotka haluavat kehittää omaa hallinnointi- ja ohjausjärjestelmäänsä.
Asialuettelo käsittää osuudet esimerkiksi hallituksesta, yhtiökokouksesta, toimitusjohtajasta, palkitsemisjärjestelmästä, riskien hallinnasta ja sisäisestä valvonnasta, yhtiöjärjestyksestä ja tilintarkastuksesta. Yhtiö voi itse päättää menettelytavoistaan omien tarpeiden mukaan ja asialuettelon noudattaminen on vapaaehtoista. Sisäisen valvonnan osiossa on pienempien yhtiöiden hallinnan osalta mainittu sisäisen työnjaon vaaralliset työyhdistelmät ja riskienhallinnan tavoitteet ovat samat kuin listatuilla yhtiöillä.
Hyvä hallinto ja johtaminen muodostuu monista eri kokonaisuuksista ja näitä ovat:
- hyvä johtamisjärjestelmä, organisaation arvomaailma ja ilmapiiri - johdon huolellisuus ja lojaliteetti
- avoin raportointi
- sitoutuneisuus, osaaminen, riippumattomuus, hyvä kokoonpano, huolellisuus ja lojaliteetti ovat perusta hyvälle hallitukselle
- toimielimien välisistä tehtävistä ja niiden suhteista. (KPMG 2008, 12-13.)
Hallituksen jäseniin ja hallituksen kokoon ottavat kantaa lähes kaikki corporate governance –ohjeistukset. Corporate governance 2003 –suosituksen kohta 17 käsittelee hallituksen jäsenten riippumattomuutta ja sen mukaan hallituksen jäsenten enemmistön on oltava riippumattomia yhtiöstä ja lisäksi vähintään kahden jäsenistä on oltava riippumattomia yhtiön merkittävistä osakkeenomistajista. Riippumattomuuden arvioinnissa ohjeistaa suositus 18. (KPMG 2008, 26). Lojaliteettivelvollisuus suhteessa yhtiöön ja sen osakkeenomistajiin on mainittu osakeyhtiölaissa. Hallituksen jäsenen on asetettava osakkeenomistajan ja yhtiön etu oman etunsa edelle ja hän ei saa käyttää edukseen yhtiön varallisuutta eikä muutakaan hyvää edukseen. ( Hannula ym. 2014, 100.) Hyvään hallintatapaan liittyvät termit ulkopuolinen hallituksen jäsen ja riippumaton hallituksen jäsen. Nämä eroavat toisistaan sillä, että henkilö joka ei ole yhtiön palveluksessa on ulkopuolinen jäsen. Listayhtiöiden hyvään hallintapaan liittyy riippumattomuus, mutta listaamattomissa yhtiöissä harvemmin mietitään riippumattomuutta.
Ensisijaisena tehtävänä hallituksella on yhtiön edun ja omistajien intressien tasapuolinen valvonta. Johdon raportoinnin avulla tulee varmistaa, että hallituksen jäsenten tiedonsaanti on ajan tasalla. Yrityksen täytyy noudattaa lakeja ja määräyksiä ja hallituksen väline tähän on sisäinen valvonta. Hallituksen jäsen voi erota hallituksesta hallituksen kokouksessa tai yhtiökokousten välillä esimerkiksi ilmoittamalla eron puheenjohtajalle. Häneltä ei vaadita perusteluja eroon eikä erottamiseen ei vaadita perusteluja. Kun eroilmoitus on tehty, ero astuu voimaan ja yhtiö ilmoittaa muutoksen kaupparekisteriin. Kesken kauden hallituksen jäsen voidaan erottaa, mutta se edellyttää ylimääräisen yhtiökokouksen järjestämistä. Osakkeenomistajat ovat nimittäneet hallituksen jäsenet ja he myös erottavat ne.
Ilmiönä corporate governance voidaan jakaa kahteen osaan sisäiseen ja ulkoiseen.
Sisäinen corporate governance tarkoittaa omistajien vaikutusta yrityksen johtamistapaan niin, että yrityksen strategisessa ja operatiivisessa toiminnan ohjaamisessa toteutuvat omistajien tavoitteet ja yrityksen toiminta yhtiökokousten välillä. Osakemarkkinoiden käyttäytymistä yhtiöön päin tarkoittaa ulkoista corporate governancea. (Hirvonen ym.
2003, 28.) Osa sisäistä valvontaa ja johtamista on riskienhallintaa ja sen organisoinnista vastaa ylin johto. Epävarmuustekijöitä on tarkoitus tunnistaa riskienhallinnan avulla, koska ne voivat vaarantaa tavoitteiden saavuttamista. Yrityksen kaikki toiminnot tulee
Toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen muodossa hallitus raportoi omasta toiminnastaan vuosittain (Suomela 2010, 20). Suomelan mukaan kirjanpito on kirjanpitoa ja se ei saa vaikuttaa yrityksen operatiiviseen toimintaan. Hallituksen on huolehdittava ettei johto ryhdy erityisiin toimenpiteisiin sen perusteella, että päätökset vaikuttavat raportoitaviin lukuihin ja tilinpäätökseen. Koska kaiken operatiivisen päätöksenteon pitää perustua puhtaasti liiketaloudellisiin seikkoihin.
Hallituksen ja sen yksittäisen jäsenen vastuun määrittelee pitkälle osakeyhtiölaki ja vastuu on erittäin laaja. Luonnollisesti hallituksen oletetaan kantavan vastuu omista tekemisistään ja toimistaan sekä laiminlyönneistään ja tekemättä jättämisistään.
Hallituksen jäsenelle maksettavan palkkion kautta voidaan arvioida jäsenen vastuuta.
Suomessa hallituksen jäsenille maksettavat korvaukset ovat suhteellisen pieniä.
(Suomela 2010, 19-21.) Koska päätökset hallituksen kokouksissa tehdään yhdessä ei yksittäisellä jäsenellä ole valtaa päättää yhtiön asioista. Hallituksen jäsen ei vapaudu vastuusta, vaikka on poissa hallituksen kokouksesta ja päätöksenteosta. Siksi kokoukset ovat olennaisen tärkeitä vastuiden kannalta. Tehtävien laiminlyönnistä on kyse jos hallitus ei pidä kokouksiaan. ( Hannula ym. 2014, 50.)
3.2 Omistajuuden hallinta
Eri sukupolville omistajuus merkitsee eri asioita ja omistajuuskin on erilaista. Omistaja on sitoutunut yritykseen henkisesti ja samalla hän antaa perheyritykselle myös kasvot.
(Elo-Pärssinen & Talvitie 2010, 17.) Omistajan sitoutuminen yritykseen on erilaista kuin ulkopuolisen johdon eikä se ole pelkästään taloudellista. Yrityksen maine on sama kuin omistajan maine (Elo-Pärssinen & Talvitie 2010, 18). Hallituksen ja johdon työskentelyn lähtökohtana on omistajien tavoitteet ja siksi on tärkeää ymmärtää omistajarakenne. Se viittaa siihen kuinka hajaantunutta yrityksen omistus on ja keitä omistajat ovat. Omistajia on erilaisia ja eri kokoisia ja kaikilla on erilaiset syyt ja tavoitteet omistukseensa. Jos omistus on hajautunut paljon niin se heikentää yksittäisen osakkeenomistajan halua valvoa yritysjohdon toimintaa. ( Haapanen ym. 2002, 65-67.) Omistajat voivat valita eri omistajaohjauksen strategioista eli he voivat osallistua yrityksen johtoon, hallitustyöskentelyyn, valita ulkopuolisista asiantuntijoista muodostuvan hallituksen tai olla vain omistajan roolissa. Omistusrakenne määrittelee pitkälti, minkälaista vallankäyttöä toteutetaan yrityksessä. Jos omistajia on useita, valta liittyvät kiinteästi yhteen ja johtaminen liittyy yrityksen liiketoimintaan. Yrityksen erottaminen yrittäjän persoonasta voi olla vaikeaa tai mahdotonta perheyrityksen työntekijälle, koska useimmiten omistaja samalla johtaa perheyritystään
henkilökohtaisesti. Vallasta luopuminen liittyy omistajuuteen ja käytännössä siihen vaikuttavat asenteet ja arvot joita yrityksessä on. (Veranen 1987, 80-99.)
Hyvä hallinta perheyrityksissä sisältää yrityksen, omistajuuden ja perheen hallinnan,
Hyvä hallinta perheyrityksissä sisältää yrityksen, omistajuuden ja perheen hallinnan,