9 TULOSTEN MERKITYS JA POHDINTA
9.3 L OPUKSI
Hengellisen musiikin merkitys on tutkimuksen valossa moninainen. Se voi olla välineenä itsen, lähimmäisen ja Jumalan kohtaamiseen ja tunteiden käsittelyyn. Se voi olla julistuksen väline tai hiljentymisen ja rukouksen paikka. Hengellinen musiikki voi olla jotain näistä tai vaikkapa kaikkia yhtäaikaisesti. Hengellisen musiikin merkityksistä sanoma korostui käsityksissä siten, että se muodosti hengellisen musiikin kaanonin selkärangan informanteille. Tuloksissa näkyi informanttien sitoutuminen pietististisiin herätysliikkeisiin siten, että he korostivat yksilön omien valintojen ja uskonelämän merkitystä sekä evankeliumin viemistä yksittäisten ihmisten luo lähellä ja kaukana. Arvojen alue sai näin ollen informanttien musiikkikokemuksessa suuren painoarvon. Sen sijaan ilmaisun ja materiaalien ulottuvuuksissa musiikkikokemus määrittyi hieman eri tavalla eri informanteille, mutta ei kuitenkaan siinä määrin, että erot olisivat valtavan suuria tai usein toisilleen vastakkaisia.
Tutkimus valottaa sitä prosessia, jossa hengellinen musiikki on suhteessa populaarimusiikkiin ja muihin musiikin uusiin ja vanhoihin virtauksiin. Nuori kirkkomuusikkojen ja musiikkikasvattajien sukupolvi näyttäytyy tämän tutkimuksen valossa erilaisia musiikkityylejä syleilevänä, lyriikoihin ja sanomaan sekä asenteisiin keskittyvänä, kriittisenä joukkona.
Musiikkikasvattajat niin koulun kuin kirkonkin kontekstissa saavat omalta osaltaan vaikuttaa siihen, mitä perinnettä he ottavat mukaan opetukseensa tai harrastetoimintaan. Heidän valintojensa kautta välittyy kuva eri aikakausien musiikeista, mutta myös arvoja ja arvostuksia.
Spirituaalisen musiikkikokemuksen arvojen merkitys onkin kasvattajille olennainen puhuttaessa hengellisestä musiikista.
Tämän tutkimuksen tulokset ovat sovellettavissa myös evankelisluterilaisen kirkon nuorisotyön ja nuorten aikuisten työn suunnitteluun, sillä musiikin vahva merkitys muusikoiden kokemuksissa kertoo sen vaikutuksesta sitouttaa perinteeseen, mutta myös uuden perinteen luomiseen. Yksi merkittävimmistä ja toistuvimmista piirteistä vastauksissa oli musiikin sanoman ja sisällön suuri merkitys suhteessa musiikin muihin elementteihin. Tämä antaa viitteen siitä, että hengellisen musiikin ”neutralisoitumiselle” sanoman suhteen ei löytynyt kaikupohjaa ainakaan näiden muusikoiden ajattelussa.
Kristillisen kulttuurin ja populaarikulttuurin suhde toisiinsa ei ole mutkatonta, samoin kuin ei hengellisen ja muun musiikin välinen vuorovaikutuskaan. Mielenkiintoisena jatkotutkimuksena voisi olla selvittää suomalaisten gospellyriikoiden sisältöä vuosikymmenien kuluessa. Millaisia painotuksia voidaan löytää ja mistä mahdolliset muutokset voisivat johtua? Miten uudet hengelliset laulut sijoittuvat hengellisen musiikin kanonisoitumisen nelikenttään? Mitkä elementit säilyvät, mitkä ovat häviämässä pois? Hengellisen musiikin voimaannuttava vaikutus on sekin varsin mielenkiintoinen alue, johon ei tämän tutkimuksen puitteissa ollut mahdollisuutta perehtyä. Millä tavalla hengellinen musiikki voimaannuttaa sen tekijöitä, ja miten he tätä voimaantumista hyödyntävät, ilmeni kuitenkin joidenkin vastausten takana.
Lisäksi olisi mielenkiintoista syventyä kanonisoitumisen muihin ulottuvuuksiin, kuten yhteisön arvojen muutoksen heijastumiseen musiikkiin. Koska tässä tutkimuksessa rajoituttiin hengellisen musiikin kenttään ja kristillisiin arvoihin lähtökohtaisesti sitoutuneisiin muusikkoihin, olisi mielenkiintoista kartoittaa hengellisen musiikin saamia merkityksiä lähtökohtaisesti muun musiikin parissa työskentelevien kertomana. Saako hengellinen musiikki samanlaisia merkityksiä heille kuin hengellisen musiikin tekijöille? Pitävätkö he musiikillisesti omaan tyylilajiinsa kuuluvaa gospelmusiikkia omaan gengreensä kuuluvana ja miksi?
Kirjoitin tämän tutkielman ensimmäistä kertaa vuonna 2010- 2011 kasvatustieteen opinnäytetyöksi Oulun yliopistossa. Opiskeltuani musiikkikasvatusta Jyväskylän yliopistossa tutkielmasta muodostui myös musiikkikasvatuksen pro gradu-tutkielma. Merkittävimmät muutokset tapahtuivat luvuissa 3, 5 ja 6, teoriapohjan ja aineiston analyysin tuloksineen säilyessä lähes ennallaan. Tutkielman kirjoittaminen ja läpikäynti uudelleen oli antoisaa ja nosti edelleen esille uusia mahdollisia jatkotutkimuksen aiheita. Miten esimerkiksi hengellisen musiikin kenttään kuulumattomat musiikkikasvattajat kokevat hengellisen musiikin käytön koulukontekstissa? Entä miten musiikkikasvattajat käsittävät spirituaalisen musiikkikokemuksen vaikutukset oppimiseen?
Nuori aikuinen, muusikko, määrittelee hengellisen musiikin merkityksiä siitä lähtökohdasta käsin, miten hän kokee, että voi ilmaista itseään kristittynä ja toteuttaa uskoa elämässään.
Hengellisen musiikin sisällä olevat genret antavat vaihtoehtoja ja uusia näkökulmia kristittynä olemiseen. Pohjalla on silti vahva kristinuskon traditio, johon uudet muodot ovat liittyneet monisäikeisesti, ja joka sävyttää käsityksiä huolimatta populaarikulttuurin vaikutuksesta.
Hengellisen musiikin kaanon muuttuu ja mukautuu ajassa. Se, miten sitoutuminen traditioihin niin sanoman kuin musiikillistenkin elementtien kohdalla, jää nähtäväksi tulevaisuudessa. Yksi elementti kuitenkin pysyy vahvana: sanoman voima.
LÄHTEET
Aejmelaeus, L. (2000). Kristinuskon synty. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
Adedeji, F. (2006). Essentials of Christian Music in Contemporary Times. A Prognosis. Asia Journal of Theology. October 2006, Vol. 20 Issue 2. 230-240.
Argyle, M. (2000). Religious Behavior. London, Routledge, 2000, cop. 1958.
Boyce-Tillman, J. (2007). Spirituality in the Musical Experience. Teoksessa Bresler, L. (toim.) International Handbook of Research in Arts Education, Part 2. (s.1405–1421). Dordrecht:
Springer.
Buber, M. (1993). Minä ja sinä. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö.
Carp, R. M. (2007). Teaching Religion and Material Culture. Teaching Theology and Religion, ISSN 1368-4868, Blackwell Publishing Ltd, 2007, vol 10. no. 1. 2-12.
Creswell, J.W. (1998). Qualitative Inquiry and Research Design. Choosing Among Five Traditions. Thousand Oaks: Sage Puplications.
Evankelis-luterilaisen lähetysyhdistys Kylväjän verkkosivut (2013). Haettu 6.4.2013 osoitteesta www.flom.fi.
Fingerroos, O., Opas, M. & Taira, T. (2004). Uskonnon paikka. Kirjoituksia uskontojen ja uskontoteorioiden rajoista. Suomen Kirjallisuuden seura. Helsinki: Hakapaino Oy.
Haapasalo, J. (2004). Jumalanpalvelus ja musiikki. Teoksessa Haapasalo, J., Lauerma, L., Nissinen, M. Suikkanen P. (toim.) Kirkkomusiikki. (s. 112- 122). Helsinki: Edita Prima Oy.
Haikarainen, R. (2004). Gospel – voiko sen sanoa toisinkin? Teoksessa Haapasalo, J., Lauerma, L., Nissinen, M. Suikkanen P. (toim.). Kirkkomusiikki. (s. 79-83). Helsinki:
Edita Prima Oy.
Hirsjärvi, S. & Hurme, H. (2008). Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö.
Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press.
Häger, A. (2001). Religion, rock och pluralism. En religionsociologisk studie av kristen diskurs om rockmusik. Uppsala Universitet. Väitöskirja.
Häger, A. (2004). Kristen rockkritik. En analys av skivrecensioner i två årgångar av tidskriften Trots Allt. Teoksessa Häger, A. (toim.) Tro, pop och kärlek. Religionsvetenskapliga skrifter nr 62. (s. 105-118) Turku: Åbo Akademi.
Häkkinen, K. (1996). Fenomenografisen tutkimuksen juuria etsimässä. Teoreettinen katsaus fenomenografisen tutkimuksen lähtökohtiin. Opetuksen perusteita ja käytänteitä 21.
Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.
Irwin, R.L. (2007). Plumbing the Depths of Being Fully Alive. Teoksessa Bresler, L. (toim.) International Handbook of Research in Arts Education, Part 2. (s.1401–1404). Dordrecht:
Springer.
Jokikokko, K. (2010). Tutkimuskurssi IIB harjoitukset. Oulun yliopisto. 16.2.2010.
Kamppinen, M. (2004). Kenttätyö ja kognititivinen uskontoetnografia. Teoksessa Fingerroos, O., Opas, M. & Taira, T. Uskonnon paikka. Kirjoituksia uskontojen ja uskontoteorioiden rajoista. (s. 183–208) Suomen Kirjallisuuden seura. Helsinki: Hakapaino Oy.
Kivekäs, P. (2004). Herätysliikkeiden laulukirjat. Teoksessa Haapasalo, J., Lauerma, L., Nissinen, M. Suikkanen P. (toim.). Kirkkomusiikki. (s. 41–49). Helsinki: Edita Prima Oy.
Kokkonen, J. (1992). Ihminen ja musiikki. Valittuja kirjoituksia, esitelmiä, puheita ja arvosteluja. Helsinki: Gaudeamus.
Korhonen, T. (2006). Jokaisessa kuvassa näen Toisen kasvot. Teoksessa Hallamaa, J., Launis, V., Lötjonen S. & Sorvali, I. 2006. Etiikkaa ihmistieteille. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja. Helsinki: Hakapaino Oy.
Kurkela, K. (2004). Musiikin merkitykset. Teoksessa Haapasalo, J., Lauerma, L., Nissinen, M.
Suikkanen P. (toim.). Kirkkomusiikki. (s. 11–14). Helsinki: Edita Prima Oy.
Könönen, J. & Huvi, T. (2005). Kahden maan kansalaiset. Suomi – gospelin historiaa. Helsinki:
Suomen Lähetysseura.
Laine, T. (2001). Miten kokemusta voidaan tutkia? Fenomenologinen näkökulma. Teoksessa Aaltola, J. & Valli, R. (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin II. Näkökulmia aloittelevalle tut-kijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Jyväskylä: PS kustannus.
Livengood, M. & Book, C. L. (2004). Watering Down Christianity? An Examination of the Use of Theological Words in Christian Music. Journal of Media and Religion, 3(2), 2004, 119-129.
Lohi, S. (2007). Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat. Oulu: Suomen rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry.
Louhivuori, J. (1988). Veisuun vaihtoehdot. Musiikillinen distribuutio ja kognitiiviset toiminnot.
Helsinki: Suomen musiikkitieteellinen seura. Väitöskirja.
Marton, F. (1982). Towards a phenomenography of learning. III: Experience and conseptualisation. University of Göteborg. Department of Education 8.
Marton, F. (1986). Phenomenography: A Research Approach to Investigating Different Understandings of Reality. Oklahoma, University of Oklahoma, College of Education.
Marton, F. (1996). Cognosco ergo sum – Reflections on reflections. Teoksessa G. Dall´Allba &
Hassergren (toim.) Reflections on Phenomenography. Toward a Methodology? (s.109, 163-187). Göteborg: Göteborgs Studies in Educational Sciences.
Marton, F. & Booth, S. (1997). Learning and Awareness. New Jersey: Lawrence Erlbaum.
Metsämuuronen, J. (2003). Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. 2. uudistettu painos. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
Miles, M. B. & Huberman, A. M. (1984). Qualitative Data Analysis. A Sourcebook of New Methods. 10.painos. California, Beverly Hills: Sage Publications.
Moberg, M. (2009). Faster for the Master! Exploring Issues of Religious Expression and Alternative Cristian Identity within the Finnish Christian Metal Music Scene. Åbo Akademi University Press. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
Nikula, M. (2012). Oli halu soittaa heviä ja julistaa sanaa. Suomalaisen gospelmuusikon profiili.
Jyväskylän yliopisto. Musiikin laitos. Pro gradu.
Nissinen, M. (2004). Musiikki kirkossa. Teoksessa Haapasalo, J., Lauerma, L., Nissinen, M.
Suikkanen P. (toim.). Kirkkomusiikki. (s. 15–20). Helsinki: Edita Prima Oy.
Nissinen, M. (2004). Musiikki, ihminen ja Jumala. Teoksessa Haapasalo, J., Lauerma, L., Nissinen, M. Suikkanen P. (toim.). Kirkkomusiikki. (s. 23–25). Helsinki: Edita Prima Oy.
Niikko, A. 2003. Fenomenografia kasvatustieteellisessä tutkimuksessa. Joensuu: Joensuun yliopisto.
Pajamo, R. & Tuppurainen, E. (2004). Suomen musiikin historia. Kirkkomusiikki. Helsinki:
WSOY.
Perttula, J. & Latomaa, T. (toim.) (2005) Kokemuksen tutkimus. Merkitys- tulkinta – ymmärtäminen. Helsinki: Dialogia Oy.
Quantz, D. 2009. Canons in Collition. Liturgy, 24 (4), 2009, s. 32–39.
Raamattu. Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos.
Rautiainen, T. 2005. Aspekteja musiikillisesta kommunikaatiosta ja nonkommunikaatiosta.
Teoksessa Musiikin filosofia ja estetiikka.. Teoksessa Torvinen, J. & Padilla, A. Musiikin filosofia ja estetiikka. Kirjoituksia taiteen ja populaarin merkityksistä. (s. 205-220) Helsinki: Yliopistopaino.
Sanders, J.A. (1984). Canon and Community : A Guide to Canonic Criticism. Minneapolis:
Fortress.
Sanders, J.A. (1987). From Sacred Story to Sacred Text. Minneapolis: Fortress.
Sjöborg, A. (2004). Religion i rocktexter. Teoksessa Häger, A. 2004. (toim.) Tro, pop och kärlek. (s. 42-59) Religionsvetenskapliga skrifter nr 62. Turku: Åbo Akademi.
Small, C. (1998). Musicking. The Meanings of Performing and Listening. Middletown:
Wesleyan University Press.
Suutari, P. (2005). Populaarimusiikki, identiteetti ja musiikin merkityksellistäminen. Teoksessa Torvinen, J. & Padilla, A. Musiikin filosofia ja estetiikka. Kirjoituksia taiteen ja populaarin merkityksistä. (s. 315-331) Helsinki: Yliopistopaino.
Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen verkkosivut (2013). Haettu 6.4.2013 osoitteesta www.sley.fi.
Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen verkkosivut (2013). Haettu 12.3.2013 osoitteesta www.sekl.fi.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon verkkosivut (2013). Aamenesta öylättiin- sanasto. Haettu 12.4.2013 osoitteesta www.evl2.fi/sanasto.
Syrjälä, L. (2010). Kvalitatiivisen tutkimuksen jatkokurssi. Oulun yliopisto, 16.- 18.2.2010.
Toivanen, P. (2010). Länsimaisen taidemusiikin historia. Jyväskylän yliopisto, 13.9.2010.
Torvinen, J. (2007). Musiikki ahdistuksen taitona. Filosofinen tutkimus musiikin eksistentiaalis-ontologisesta merkityksestä. Suomen musiikkitieteellinen seura. Helsinki: Yliopistopaino.
Uljens, (1993). Den pedagogiska flugan: en analysmodell för didaktisk handlande. Vasa: Åbo Akademi.
Uljens, M. (1996). On the Philosophical Foundations of Phenomenography. Teoksessa Teoksessa G. Dall´Allba & Hassergren (toim.) 1996. Reflections on Phenomenography.
Toward a Methodology? (s.109, 163-187). Göteborg: Göteborgs Studies in Educational Sciences.
Varto, J. (1996). Laadullisen tutkimuksen metodologia. Helsinki: Kirjayhtymä.
Voipio, A. (1925). Hengellisen laulun elinkysymyksiä. Helsinki: Kustannusyhtiö Kirja.
Vapaavuori, H. (2004). Mikä virsi? Teoksessa Haapasalo, J., Lauerma, L., Nissinen, M.
Suikkanen P. (toim.). Kirkkomusiikki. (s. 26–27). Helsinki: Edita Prima Oy.
Valkonen, L. (2006). Millainen on hyvä äiti tai isä? Viides - ja kuudesluokkalaisten lasten vanhemmuuskäsitykset. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Väitöskirja.
LIITTEET
LIITE 1
Kysely 1.
Hei!
Teen pro gradu- tutkielmaa musiikkikokemuksen merkityksestä hengellisessä musiikissa. Tämä kysely on osa tutkielmani aineistoa.
Voit vasta kysymyksiin vapaasti yhdellä tai useammalla virkkeellä kysymysten alapuolelle. Vastaamiseen menee n.15 min.
Musiikin tekemisellä tarkoitetaan tässä kyselyssä kaikkea musisointia, myös sovittamista, sanoittamista ja säveltämistä. Vastauksia käsitellään luottamuksellisesti.
Kiitos avustasi!
Ilona Haverinen 044-5967344
ilonahaa(a)mail.student.oulu.fi 1. Ikä
2. Sukupuoli
3. Opinnot (tutkinnot, opinnot musiikin parissa)
4. Kerro toiminnastasi hengellisen musiikin parissa. Mistä kaikki alkoi? Miksi olet päätynyt tekemään juuri hengellistä musiikkia?
5. Millainen musiikki on hengellistä musiikkia?
6. Mitä hengellinen musiikki sinulle merkitsee?
7. Eroaako hengellisen musiikin tekeminen ja kuunteleminen muun musiikin tekemisestä tai kuuntelemisesta? Jos eroaa, miten?
8. Millaisia kokemuksia sinulla on hengellisen musiikin käytöstä koulussa?
9. Kerro lyhyesti jostakin sinulle merkityksellisestä kokemuksesta hengellisen musiikin parissa.
LIITE 2
Kysely 2.
Hei!
Vastasit huhti-toukokuussa pro gradu- tutkielmaani liittyvään kyselyyn, joka liittyi tutkimukseni ensimmäiseen vaiheeseen.
Tässä on vielä pari tarkentavaa kysymystä samasta aiheesta, joihin tarvitsisin näkemystäsi.
Vastauksia käsitellään luottamuksellisesti. Jos haluat kysyä jotain kysymyksiin tai tutkimukseeni liittyen, ota rohkeasti yhteyttä.
Kiitos vastauksistasi ja avustasi!
Ilona Haverinen 044-5967344
ilonahaa(a)paju.oulu.fi
Hengellisen musiikin piiriin kuuluu nykyisin musiikillisesti hyvin erilaisia tyylilajeja klassisesta musiikista gospeliin ja ylistysmusiikista heavyrockiin. Kysymykset liittyvät näihin tyylilajeihin.
1. Mihin hengellisen musiikin tyylilajin (esim. kirkkomusiikki, kevyt gospelmusiikki, raskas gospelmusiikki, jokin muu) koet itsellesi läheisimmäksi? Miksi?
2. Millaista musiikkia käytät hengellisen elämän hoitamiseen?
Apuna voit käyttää seuraavaa jaottelua:
a) hiljentyminen ja rukous b) ylistys ja kiitos
c) muu tarkoitus (tunteiden käsittely tms.)
3. Voiko hengellisen elämän hoitamiseen käyttää muuta kuin hengellistä musiikkia?
4. Minkä tyylistä hengellistä musiikkia teet mieluiten? Millaista musiikkia et halua tehdä?
Miksi?
5. Minkä tyylistä muuta kuin hengellistä musiikkia kuuntelet/teet?
6. Onko makusi musiikin suhteen muuttunut vuosien saatossa? Jos on, miten?
7. Koetko jonkin herätysliikkeen laulut itsellesi tärkeiksi? Jos koet, miksi?
8. Tulisiko hengellisen musiikin mielestäsi erottua populaarimusiikista? Jos, miten?