8. Pohdinta
8.3. Oppimisympäristöt oppilaan kehityksen mukaan
Lapset ja nuoret viettävät suuren osan päivistään koulussa, luokassa hiljaa is-tuen. Ihminen kuitenkin kasvaa ja kehittyy vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa (Korhonen & Valkonen 2006,57). Lapsen ja nuoren kasvua ja kehitystä tähän yhteiskuntaan voi hidastaa oppiminen pelkästään luokkahuoneessa, jos-sa ympäristö säilyy suhteellisen muuttumattomana koko alakoulun ajan. Jo
siir-tyminen luokkahuoneesta koulun käytäville tai pihalle laajentaa oppilaiden kehi-tysympäristöä oppituntien aikana moninkertaisesti. Tarkoituksenmukaiset oppi-misympäristöt tukevat oppilaiden kehitystä ja helpottavat myös itsensä löytämis-tä muuttuvassa yhteiskunnassa.
Mitä vanhemmaksi nuori tulee, sitä enemmän hän viettää aikaa kavereidensa kanssa. Ohjauksen ja opetuksen tarve aikuisilta vähenee, ja suhde muuttuu keskustelevammaksi. (Nurmi, 2010, 130.) Saman ilmiön voi huomata tutkimus-tuloksista. Vanhemmat oppilaat suhtautuvat tunteihin luokan ulkopuolella posi-tiivisemmin kuin nuoremmat oppilaat. Näillä tunneilla oppilaat tekevät töitä luok-katovereidensa kanssa, itsenäisemmin kuin luokassa. Opettaja toimii yleensä vain seuraajana ja keskustelee oppilaiden kanssa esiin nousseista asioista.
Vanhemmat oppilaat kokevat sen positiiviseksi. Nuoremmat oppilaat taas tarvit-sevat enemmän opettajan ohjausta ja tukea, joka onnistuu turvallisesti luokassa opiskeltaessa.
Opettajan tulisi opettaisi vähitellen oppilaansa tunteihin luokan ulkopuolella.
Samaan tahtiin opetus muuttuisi ohjauksen kautta keskustelusuhteeksi oppilaan ja opettajan välille. Opetusympäristö voisi kehittyä esimerkiksi seuraavalla taval-la; ensimmäisillä luokilla vain muutamia kertoja kuukaudessa luokan ulkopuolel-la, alakoulun puolessa välissä määrä voisi olla jo viikoittaista ja ennen alakoulun loppumista oppilaat viettäisivät jo suurimman osan oppitunneistaan muualla kuin luokassa. Paalasmaan (2014, 88-89) esittämät teemaviikot toimisivat erin-omaisesti oppimisympäristöä laajentavana projektina, jossa samalla oppiaineet täydentäisivät toisiaan ja kokonaisuudesta muodostuisi koulun rajat ylittävä to-dellisuus. Koko koulun teemaviikko tai vuosi antaisi jokaiselle luokka-asteelle mahdollisuuden toimia luokkahuoneen ulkopuolella tarkoituksenmukaisesti.
Oppiainerajat kuten luokka-asterajatkin teeman ympärillä hälvenisivät oppilai-den huomaamatta, kun nuoremmat oppii vanhemmilta ja projektiin sisällytetyt tehtävät integroivat niin matematiikkaa, liikuntaa kuin monia muitakin oppiainei-ta. Näin oppilaille luodaan mahdollisimman yhtenäinen ja kokonainen kuva
maailmasta, jota myös perusopetuksen opetussuunnitelma edellyttää (Paalas-maa 2014, 87).
8.4. Jatkotutkimukset
Tutkimusta voisi jatkaa suurentamalla sen otosta ja näin saamalla vieläkin luo-tettavampaa tietoa Rovaniemen alakoulun oppilaiden mielipiteistä luokan ulko-puolella tapahtuvasta opetuksesta. Alkuperäisenä tarkoituksena oli saada tä-hänkin tutkimukseen mukaan enemmän kouluja Rovaniemeltä, mutta aiemmin mainituista syistä johtuen se ei ollut mahdollista.
Laajempi populaatio saman tutkimuksen alla olisi myös kiinnostava. Miten la-pissa oppilaat suhtautuvat eri oppimisympäristöihin, entä koko Suomessa?
Eroaako opettajien käyttämät opetusympäristöt Suomessa maantieteellisesti?
Näillä tutkimuksilla saaman tiedon avulla voitaisi selvittää kohtaako opettajien käytännöt ja oppilaiden toiveet opetusympäristöjen kohdalla. Tutkimuksien tu-lokset toisivat opettajille arvokasta tietoa siitä miten heidän oppilaansa kokevat opettajien käyttämät oppimisympäristöt. Maanlaajuisesta tutkimuksesta voisi myös selvitä syitä siihen miksi tiettyjä oppimisympäristöjä käytetään ja miksi jotkut muut ympäristöt jätetään käyttämättä. Onko kyse resursseista, koulun sijainnista vai jostain muusta.
Aiheeseen liittyvällä laadullisella tutkimuksella voisi selvittää tarkemmin oppilai-den näkemyksiä oppimisympäristöistä. Mistä heidän mielestään koostuu hyvä oppimisympäristö? Esimerkiksi narratiivisella tutkimuksella selvitettynä oppilailta voisi nousta hyviä ideoita opetuksen järjestämiseen. Tärkeintä kuitenkin on että jatkotutkimuksissakin fokus olisi oppilaiden ajatuksissa ja mielipiteissä. Koulu on heitä varten ja mielestäni oppilaat otetaan liian vähän mukaan heitä koskeviin ideointeihin ja päätöksentekoihin. Oppilaiden tulee päästä mukaan kehittämään koulua jossa he viettävät niin suuren osan lapsuudestaan ja nuoruudestaan.
Lähteet
Aaltonen, M., Ojanen, T., Vilhunen, R. & Vilén, M. 2007. Nuoren aika. 2.-3.painos. Porvoo: WSOY
Ahvenainen, O., Ikonen, O., Koro, J. 2001. Johdatus erityskasvatuksen käytän-töön. Tummavuoren Kirjapaino Oy: Vantaa.
Aittola, T 1998. Nuorten oppimisympäristöt. Teoksessa L. Laurinen (toim.) Koti kasvattajana, elämä opettajana. Kasvatus- ja oppimiskulttuurit tutkimuskohtei-na. Atena Kustannus: Jyväskylä, s. 172-189.
Billet, S. 1992. Towards a theory of workingplace learning. Studies in Con-tinuing education, 14 (2), 143-145.
Dewey, J. 1951. Experience and Education (alkup. 1938). New York: Collier Macmillan.
Creswell, J. W. 2005. Educational research. Planning, conducting, and evalu-ating quanta- tive and qualitative research. New Jersey, Merrill: Pearson Educa-tion.
Currie, C., Zanotti C., Morgan, A., Currie, D., de Looze, M., Roberts, C., Sam-dal, O., Smith O. R. F. & Barnekow, V. (toim.) 2012. Social determinants of health and well‐being among young people. Health behavior in school‐aged children (HBSC) study: international report from the 2009/2010 survey. Copen-hagen: WHO regional office for Europe, 2012 (Health Policy for Children and Adolescents, No. 6)
Euroopan komission valkoinen kirja. 2001. EU:n nuorisopolitiikan uudet tuulet, Bryssel, 681
Hakkarainen, K., Bollström-Huttunen, M., Pyysalo, R., Lonka, K. 2005. Tutkiva oppiminen käytännössä. Matkaopas opettajille. WS Bookwell Oy: Porvoo.
Hakkola, K., Virsu, M. 2000. Entä jos… Laulava puu ja muita tarinoita teematyöskentelystä. Tampere: Tammer-Paino Oy.
Heikkilä, T. 2004. Tilastollinen tutkimus. Helsinki: Edita.
Heppell, S., Chapman, C., Millwood, R., Constable, M. & Furness, J. 2004.
Building learning futures. A research project at Ultralab within the CABE / RIBA
”Building Futures” programme. http://rubble.heppell.net/cabe/fi- nal_report.pdf (Luettu: 26.4.2014)
Horelli, L. 1982. Ympäristöpsykologia. Espoo: Amer-yhtymä Oy.
Hyvä kasvu- ja oppimisympäristö 2006. Saatavilla www-muodossa:
http://www.nettineuvo.fi/index.asp. (Luettu 26.5.2014.)
Jonassen D.H. (editor) 1996. Handbook of research on educational communi-cations and technology. New York: Macmillan Library Reference.
Kauppi, A.1993. Monimutkaiset yritysympäristöt avoimina oppimisympäristöinä.
Helsinki: Opetushallitus.
Kauppila, J., Vahnalakka-Ruoho, M. 2012. Elämänkulku ja elinikäinen op-piminen. Teoksessa Juha Suoranta, Juha Kauppinen, Hilkka Rekola, Petri Salo
& Marjatta Vanhalakka-Ruoho Aikuiskasvatuksen risteysasemalla. Tampere:
Juvenes Print, 36-72.
Korhonen, P. & Valkonen, S. 2006. Lasten kokemuksia televisiopelkojen hallin-nasta. Teoksessa Pertti Rautio & Mikko Saastamoinen (toim.) Minuus ja identi-teetti. Tampere: Tampereen yliopistopaino oy – Juves Print, 55-87.
Manninen, J., Burman, A., Koivunen, A., Kuittinen, E., Luukannel, S., Paasi, S., Särkkä, H. 2007. Oppimista tukevat ympäristöt. Johdatus oppimisympäristöajat-teluun. Vammala: Vammalan kirjapaino Oy.
Metsämuuronen, J. 2005. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Jy-väskylä: Gummerus kirjapaino Oy.
Mikkola, K. & Räikkä, J. 2007. Nuoret ja yhteiskunnalliset arvovalinnat. Teok-sessa L. Martikainen (toim.), Minä nuori nainen (121–147). Kuopio: Oy UNI-press Ab.
Nummenmaa, L. 2004. Käyttäytymistieteiden tilastolliset menetelmät. Vammala:
Tammi.
Nurmi, J-E., Ahonen, T., Lyytinen, H., Lyytinen, P., Pulkkinen, L. & Ruoppila, I.
2010. Ihmisen psykologinen kehitys. Helsinki: WSOY.
Ojanen, S. 2000. Mielekkään oppimisen malli ympäristökasvatuksen opettami-seen. Teoksessa Sinikka Ojanen & Hannele Rikkinen (toim.) Opettaja ympäris-tökasvattajana. Helsinki: WSOY, 60-73.
Opetushallitus. 2004. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004.
Helsinki: Opetushallitus. Saatavana www-muodossa: <URL:
http://www.oph.fi/download/139848_pops_web.pdf> Luettu 28.8.2013.
Opetushallitus. 2012. Luonnos perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiksi 2014. Helsinki: Opetushallitus. Saatavilla www-muodossa: <URL:
http://www.oph.fi/download/146131_Luonnos_perusopetuksen_opetussuunnitel man _perusteiksi_VALMIS_14_11_2012.pdf> Luettu 13.9.2013.
Paalasmaa, J. 2011. Suomalainen koulujärjestelmä, kunnallinen perusopetus ja vaihtoehdot.. Teoksessa Jarmo Paalasmaa (toim.) Lapsesta käsin. Kasvatuk-sen ja opetukKasvatuk-sen vaihtoehtoja. Jyväskylä: PS-kustannus, 17-21.
Paalasmaa, J. 2014. Aktivoi oppilaasi. Juva: Bookwell Oy.
Pine, B. & Gilmore, J 1999. The experience economy. Boston, MA: Harvard business school press.
Poikela, S. 1998. Ongelmaperustainen oppiminen Uusi tapa oppia ja opettaa?
Hämeenlinna: Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitos.
Salmivalli, C. 2005. Kavereiden kanssa. Vertaissuhteet ja sosiaalinen kehitys.
Opetus 2000- sarja. Jyväskylä: PS-kustannus.
Sarason, S. B. 2004. Big change question: What is needed to resolve the social and critical issues affecting large scale reform? Macro change demans micro involvement. Journal of Education Change, 5, 289 - 302.
Simola, H. 2004. Kenraali Adolf Ehrnrooth ja PISA:n ihme – Koulutussosiologi-sia huomautukKoulutussosiologi-sia erääseen suomalaiseen menestystarinaan. Kasvatus 1/2004, 91-98.
Soininen, M. 1989. Peruskoulun ala-asteen oppilaiden kouluviihtyvyydestä. Te-oksessa Eira Korpinen, Ella Tiihonen & Pertti Tuomi (toim.) Koulu elämän paik-kana: haasteita ja virikkeitä ala-asteen opetukseen. Kasvatustieteiden julkaisu-sarja B. Teoriaa ja käytäntöjä 34. Jyväskylän yliopisto, 149-154.
Tolonen, T. 2001. Nuorten kulttuurit koulussa. Ääni, tila ja sukupuolten arkiset järjestykset. Helsinki: Gaudeamus.
Tuomivaara, T. 2005. Tieteellisen tutkimuksen perusteet. Saatavilla www-muodossa: http://www.mv.helsinki.fi/home/ttuomiva/Y125luku6.pdf. Luettu:
20.8.2014.
Tähtinen, J., Laakkonen, E. & Broberg, M. 2011. Tilastollisen aineiston käsitte-lyn ja tulkinnan perusteita. Turku: Turun yliopiston kasvatustieteiden laitos ja Opettajankoulutuslaitos.
Uusitalo, H. 1991. Tiede, tutkimus ja tutkielma. Johdatus tutkielman maailmaan.
Porvoo: WSOY.
Uljens, M. 1997. School didactics and learning. East Sussex: Psychology press Ltd.
Valli, R. 2001. Johdatus tilastolliseen tutkimukseen. Jyväskylä: Gummerus kir-japaino Oy.
Valli, R. 2010. Kyselylomaketutkimus. Teoksessa Aaltola, Juhani (toim.), Valli, Raine, Ikkunoita tutkiumusmetodeihin 1. Juva: PS-kustannus.
Vehkalahti, K. 2008. Kyselytutkimuksen mittarit ja menetelmät. Vamma-la:Tammi.
Vilkka, H. 2005. Tutki ja kehitä. Keuruu: Tammi.
Liitteet
Hei!
Olen Lapin yliopiston neljännen vuosikurssin luokanopettajaopiskelija. Teen gradu tutkimusta koulun/luokan ulkopuolella tapahtuvasta opetussuunnitelman mukai-‐
sesta opetuksesta ja siitä mitä mieltä oppilaat ovat tällaisesta opetuksesta. Työtäni ohjaa dosentti Sari Poikela. Aihe on tällä hetkellä hyvin ajankohtainen ja varmasti useassa opettajainhuoneessakin puheenaiheena ollut. Haluan selvittää mitä mieltä oppilaat ovat opetuksesta joka järjestetään luokan seinien ulkopuolella.
Toteutan tutkimukseni määrällisenä kyselytutkimuksena ennen joululomien alkua ja pyytäisinkin teidän koulustanne muutamaa luokkaa osallistumaan kyselyyn.
Kyselyn muodon vuoksi olen rajannut vastaajajoukoksi 3-‐6-‐luokkalaiset alakoulun oppilaat Rovaniemeltä. Kyselyyn voi käydä vastaamassa netissä ja sen täyttäminen ei vie oppilailta kuin muutamia minuutteja.
Ideana olisi että sellaisen oppitunnin aluksi jossa muutenkin käytetään tietokonei-‐
ta, oppilaat saisivat tietokoneilla käydä täyttämässä netissä kyselyni. Voisiko tei-‐
dän koulunne yksi tai useammat 3-‐6 luokat käydä vastaamassa kyselyyni? Jos suostutte vastaamaan niin lähetän teille linkin minkä kautta pääsette suoraan ky-‐
selyyn.
Jos haluatte tietää lisää tutkimuksestani vastaan mielelläni kysymyksiini joko säh-‐
köpostitse tai puhelimitse. Alla yhteystietoni.
Kyselytutkimus alakoulun 3-‐6 luokkalaisille.
Rastita sopivin vaihtoehto.
Rastita mielestäsi paras vaihtoehto seuraavissa kysymyksissä! Vain yksi rasti per kysymys.
7. Onko opettajanne pitänyt teidän luokan tunteja muualla kuin omassa luo-‐
kassanne? (liikuntatunteja ei lasketa)
! Ei koskaan (jos vastasit tämän, siirry suoraan kohtaan 10)
! Joskus
! Usein
8. Kuinka usein oppituntejanne pidetään muualla kuin luokassa? (liikuntatun-‐
9. Missä muualla oppituntejanne on pidetty kuin luokassa? (liikuntatunteja ei oteta huomioon)
10. Mitä mieltä olet tunneista jotka pidetään luokkahuoneen ulkopuolella?
uskonnon tunteja?
17. Miten luokkanne oppilaat käyttäytyy jos olette luokassa?
18. Miten luokkanne oppilaat käyttäytyvät jos oppitunti pidetään luokan ulko-‐
puolella?