Keskusteluiden pohjalta pystyin luokittelemaan oppilaiden mainitsemat musii-kin elementteihin viittaavat sanat neljään ryhmään, jotka kuvaavat sitä, millä ta-valla oppilaat perustelevat iloa, surua, lempeyttä ja jännitystä (ks. taulukko 4).
Lähes kaikki aiheeseen liittyvät maininnat koskivat jollain tavalla yhtä noista tunteista. Tämän luokittelun perusteella voidaan nähdä keskeisimmät ilmaukset, joilla oppilaat kunkin tunteen syntyä perustelevat. Aina he eivät ilmaisseet asiaa sanoin vaan esimerkiksi saattoivat matkia ääntä tai soittotapaa, joka tunteen ai-heuttaa. Huomioin yhtälailla myös nuo ilmaisut sanallisten ilmausten lisäksi.
6.2.1 Ilo
Suurin tekijä, joka sai musiikin kuulostamaan oppilaiden mielestä iloiselta oli no-pea tempo. Heidän mielestään se vaikutti olevan jopa itsestään selvä asia.
O1: No kun se soittaa sillee koko ajan nopeesti ni sit niinku heti tajuaa et se on ilo.
O2: Se on niinkun iloinen kappale ku se on nopee.
Musiikin nopeus tuli iloon liitettynä esiin usein haastatteluissa sekä äänimaise-man ja liiketehtävän jälkeen keskusteltaessa. Nopean tempon lisäksi oppilaat mainitsivat myös rytmikkyyden ja marssimaisuuden iloisuuden luojina. Erään oppilaan mielestä railakas harmonikansoitto vaikutti erään kappaleen kohdalla
olennaisesti tunteen syntyyn ja hän matkikin tuota soittoa vauhdikkaasti eleh-tien, mikä kuvastaa vauhdikkuuden merkitystä iloisen tunteen syntymisessä.
Oppilaat toivat esiin myös iloisen musiikin liikkuvuuden esimerkiksi sointujen ja melodian kuljetuksen suhteen. Tätä ajatusta he havainnollistivat muun muassa laulamalla esimerkin iloisesta ja surullisesta musiikista.
Myös korkeat äänensävyt vaikuttivat olevan merkittävä tekijä iloon liittyen.
Tämänkin asian eräs oppilas totesi ikään kuin itsestään selvyytenä.
”Et jos on vaikka korkeelta ni sit siitä tunnistaa että se on i- johonki iloon…”
Toisaalta eräässä kommentissa yksi oppilaista kertoi kappaleen matalien äänien tuovan siihen leikkisyyttä. Myös rauhallisuus mainittiin iloisuuden tekijänä.
Oppilaat liittivät iloisuuteen myös soiton kovaäänisyyden, mutta varsinaisesti se tuli esiin vain yhdessä kommentissa ja rivien välistä luettuna sekä muiden tun-teiden kuvauksiin verrattuna. Ilon kohdalla oppilaat mainitsivat myös duurin muutamia kertoja.
6.2.2 Suru
Surun kohdalla oppilaiden mielestä vaikuttavin musiikillinen tekijä oli matala äänen korkeus. Oppilaat mainitsivat sen keskusteluissa muita tekijöitä useam-min. Myös hidas tempo teki musiikista heidän mielestään surullista. Musiikin hitaus tuli esiin useaan otteeseen. Yksi oppilaista kuvasi äänimaisemaan tekemi-ään valintoja näin:
”…sen takia mää aattelin et se olis hidasta koska se hidas jotenki niinku sopis siihen surullisemmin.”
Oppilaat mainitsivat muutamaan otteeseen myös soiton hiljaisuuden. Eri-tyisesti hiljaisuus tuli esiin oppilaiden perusteluissa äänimaisemien tunteiden ar-vaamisen yhteydessä. Yhdessä ryhmässä soittajat olivat päätyneet matalien ää-nensävyjen käyttöön ja vähäiseen rytmikkyyteen, jotta musiikki kuulostaisi hil-jaiselta ja sitä kautta surulliselta. Surun kohdalla soitinvalinnat ja sointiväri tun-tuu olevan oppilaiden mielestä olennaisempi asia kuin esimerkiksi ilossa.
”No ne soittimet oli niinku sillee ehkä enemmän surullisen kuulosta kun semmoset josta tulee korkee ääni”
(Oppilas kuvaa äänimaisemaan valittuja soittimia)
Eräiden haastattelemieni oppilaiden mukaan surullinen äänimaisema oli helpoin tunnistaa, koska siinä soittanut triangeli toi selkeän mielleyhtymän kir-kon kelloihin, jotka he ilmeisesti mieltävät surullisen sävyisiksi.
Surun kohdalla oppilaat tarttuivat myös musiikin tulkinnallisiin linjoihin.
Erään oppilaan mukaan viulu toi kappaleeseen surullisuutta pitkälinjaisella aal-toilevalla soitollaan, mitä oppilas ei kuitenkaan osannut sanallistaa vaan hän ha-vainnollisti näkemystään toistamalla laulaen viulun soittoa ja eläytyen ”soit-toonsa” myös ilmeellä ja eleillä. Myös toisessa yhteydessä oppilaat mainitsivat musiikin tulkinnan muodostaman nousevan ja laskevan linjan suruun liitettynä.
Luulen, että samaa haki myös yksi oppilaista kuvatessaan, miksi toisten äänimai-sema kuulosti surullisen sävyiseltä:
”… no ensinnäkin toi laattasoitin ni siit kuulu semmonen hiljaa semmonen mut myös niinku kovaa ni siitä tuli semmonen niinku murhe.”
Eräs oppilas mainitsi myös melodian vaikutuksen tunteeseen, mitä oppilaat eivät kovinkaan usein huomioineet. Hän arvioi äänimaiseman tunteen olleen suru, koska kantele soitti alaspäin kulkevaa melodialinjaa. Myös molli mainittiin keskusteluissa muutaman kerran.
6.2.3 Lempeys
Oppilaiden mielestä musiikista tekee lempeän sen tasaisuus. Tämä tuli esiin pa-rissakin eri yhteydessä, mutta kummassakaan he eivät perustelleet sitä tarkem-min.
”Koska meillä oli se lempeys, sen takia me laitettiin sinne että tasaista ja sit-ten niinku..nii ja sit siellä on niitä muita jotain mää en muista..tasaista kui-tenki.”
Lempeyden yhteydessä he mainitsivat myös tahdikkuuden ja hitauden.
H: Minkälainen rytmi teillä oli siinä kappaleessa?
O: Aika hidas.
O: Tai sillee lempee.
Lempeyteen liittyen maininnat liittyvät vain äänimaisematehtävään, joten niitä on vähemmän kuin muiden tässä mainittujen tunnesanojen kohdalla.
6.2.4 Jännitys
Kun oppilaat kuvailivat jotain musiikkia jännittäväksi, he selittivät tunteen syn-tyä lähinnä musiikillisia ääripäitä kuvailevilla asioilla ja kontrasteilla. He mainit-sivat jännityksen luojina matalat äänet esimerkiksi matalien jousisoittimien soit-tamana ja toisaalta myöskin viulujen ja puhaltimien korkeat äänet. Yhden oppi-laan mukaan soitinten äänet kuulostivat jännittävässä kappaleessa pimeiltä. He kuvailivat myös erilaisia aksentoivia ja yllättäen esiin nousevia elementtejä, ku-ten huutavaa ja hallitsevaa torven ääntä, joka kuulosti erään oppilaan mukaan pelottavimmalta. Myös vahva rytmi loi heidän mielestään jännittävää tunnel-maa.
”Ja jos on sellane, sillee vähä sillee rytmittelevä tosi paljon, sellane kovaää-nine se on enemmän sellasta jännittävää.”
Myös eräs toinen oppilas mainitsi soitinten voimakkaat äänet. Yhdestä ää-nimaisemasta keskusteltaessa eräs oppilas kertoi sen kuulostaneen jännittävältä, koska kitara ei kuulostanut varsinaisesti duurilta eikä mollilta. Käytännössä ki-tara oli hieman epävireessä ja sillä soitettu e-mollisointu oli hieman ristiriitainen muun soiton kanssa, mikä luultavasti loi kummallisen ja sitä kautta jännittävän tunnelman.
6.2.5 Yhteenvetoa
Oppilaiden esittämissä perusteluissa tunteiden synnylle elementeistä korostui-vat selkeästi eniten rytmi ja sointiväri. Haastatteluissa sekä liiketehtävän ja ääni-maiseman aikana keskusteltaessa oppilaat mainitsivat rytmiin liittyviä sanoja 26 ja sointiväriin liittyviä sanoja 22. Melodiaan ja harmoniaan liittyviä sanoja mai-nittiin huomattavasti vähemmän; melodiaan viitattiin neljä kertaa, harmoniaan kymmenen.
Alla taulukossa numero 4 on kuvattuna tiivistetysti, millä musiikillisilla te-kijöillä oppilaat selittävä ilon, surun, lempeyden ja jännityksen syntyä musii-kissa.
Taulukko 4. Musiikilliset tekijät, joilla oppilaat kuvasivat tunteiden syntyä.
Ilo Nopea tempo, selkeä rytmi,
liikkuva melodia, duurisävellaji, sointiväri, elä-väinen dynamiikka
Suru Matala äänenkorkeus, hidas tempo, hiljainen ää-nenvoimakkuus, vähäinen rytmikkyys, sointiväri, mielleyhtymät, tulkinta, alaspäin kulkeva melo-dia, mollisävellaji
Lempeys Dynamiikan ja rytmin tasaisuus, hidas tempo Jännitys Kontrastit sointivärissä ja dynamiikassa, iskevä
rytmiikka, kovaäänisyys, harmoninen dissonanssi