OPETUSRYHMÄT JA OPETUKSEN ERIYTTÄMINEN

Jokaisella oppilaalla on koulussa oikeus saada tasolleen sopivaa opetusta ja edetä opinnoissaan tarvittaessa yksilöllisesti. Tämä edellyttää opetuksen eriyttämistä, jota myös perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet korostavat. Oppimisesta syrjäytyminen merkitsee sivistyksellisten oikeuksien toteutumatta jäämistä ja on uhka terveelle kasvulle ja kehitykselle.

Perusopetus luo edellytyksiä elinikäiselle oppimiselle, joka on erottamaton osa hyvän elämän rakentamista. (POPS 2014.) Tutkimukset osoittavat, että eriyttämisen avulla voidaan ehkäistä oppimisvaikeuksia (Baker, Gresten & Lee 2002) ja parantaa oppilaiden oppimistuloksia (Reis, McCoach, Little, Muller & Kaniskan 2011).

A: ”Kun luokassa on paljon oppilaita, mutta oppilaiden taso on suurinpiirtein sama, niin ongelmia ei ole. Kun opetusryhmässä on eri-ikäisiä oppilaita, on se haasteellista. Kuvittele, että samassa luokassa on juuri koulunsa aloittaneita sekä jopa yläasteikäisiä oppilaita, joiden arabian kielen taito lisäksi vaihtelee suuresti.

32 Samasta perheestä voi olla useampi sisarus samassa ryhmässä ja tällä on suuri vaikutus ryhmädynamiikkaan”

B: ”Eräässä koulussa minulla on 25 oppilasta. Jokaisen tuli saada tasonsa mukaista opetusta. Joudun ponnistelemaan kovasti tämän haasteen kanssa.

Haastetta lisää, että välille tunnille ilmestyy oppilaita, jotka eivät ole alkuperäisellä listalla.”

Opettajien vastauksissa tuli selkeästi esille, että ryhmät ovat hyvin heterogeenisiä. Ryhmissä on eri-ikäisiä ja oppimisvalmiuksiltaan hyvin erilaisia oppilaita. Oppilaat tulevat eri puolilta arabiankielistä maailmaa tai eivät ole koskaan arabiankielisessä maailmassa käyneetkään.

Oppilaiden arabian kielen taso on hyvin vaihteleva. Joku on käynyt koulua monta vuotta arabiankielisessä maassa ja toinen puhuu arabiaa kotikielenä toisen vanhempansa kanssa ja sanavarasto rajoittuu muutamaan sanaan kyseisen alueen arabian murretta. Lopulta vielä opetuskieli on standardiarabia, jota kaikki eivät ole edes koskaan kuulleet. Kun puhutaan opetuksen eriyttämisestä, niin opettajien haastattelujen perusteella tuli jopa vaikutelma, että eriyttäminen pitäisi olla ihan jokaisen oppilaan kohdalla huomioiden yllä mainitut seikat.

Seurauksena on myös, että edistyneemmät turhautuvat ja toisaalta joutuvat helposti jopa apuopettajan tehtävään. Oppilaiden lähtökohdat ovat liian kaukana toisistaan. Toiselle tulisi opettaa arabiaa omana äidinkielenä, toiselle lähinnä uuden vieraan kielen perusteita.

Opettajat toivat esille, että oman lisänsä tuovat vielä erityisoppilaat omine haasteineen.

Opettajat kertoivat, että avustajia ei tunnilla juuri ole ollut. Oppituntien sijainti on koulupäivän jälkeen eli muuta kouluhenkilökuntaakin on usein oppituntien aikaan jo vähän paikalla ja opettaja jää tilanteiden kanssa yksin. Opettajat nostivat esille myös opetusta toistuvasti häiritsevät oppilaat. Välillä joudutaan ottamaan jopa oppilaan äiti oppitunnille, mutta lapsi on silti aggressiivinen muita kohtaan. Perusopetuksen opetussuunnitelma korostaa opetuksen eriyttämistä. Tilanteet luokassa kuulostavat haastavilta eriyttämistä ajatellen. Opettajat pohtivat, mitä asialle voisi tehdä. Opettaja pohti voisiko tästä saada lisäkoulutusta työnantajan taholta ja auttaisiko se? Viiden O:n mallille kielten eriyttämiseen eli opetusjärjestelyt, oppimisympäristö, opetusmenetelmät, oppimisen tukimateriaali, oppimisen arviointi (Roiha &

Polso 2018) ei näytä olevan mahdollisuuksia tässä opetusasetelmassa. Oppilaiden oikeus tasavertaiseen oppimiseen ei tässä asetelmassa toteutune.

33 9.1.3 OPPIMISYMPÄRISTÖ JA OPETUSMATERIAALI

Oppimisympäristöt käsitteenä on laajempi kuin tila, jossa opiskelu ja oppiminen tapahtuvat.

Oppimisympäristöt ovat kokonaisvaltaisia toimintaympäristöjä ja ne muodostuvat monista erilaisesta tekijöistä. Hyvin toimivat oppimisympäristöt edistävät vuorovaikutusta, osallistumista ja yhteisöllistä tiedon rakentamista. Oppimisympäristön ajanmukaisella varustuksella tuetaan oppilaan kehittymistä nykyaikaisen tietoyhteiskunnan jäseneksi sekä mahdollistetaan digitaalisuuden ja tietoteknologian hyödyntäminen edistäen oppilaan aktiivisuutta, itseohjautuvuutta ja luovuutta. Oppimista edistävä oppimisympäristö on pedagogisesti esteetön ja saavutettava. (Helsingin kaupungin kasvatuksen ja opetuksen toimiala.)

Opettajien haastatteluissa nousi esille, että arabian kieltä opetetaan luokassa, joka ei ole ns.

arabian kielen kotiluokka eikä oppilaidenkaan kotiluokka; oppilaat ovat vieraana luokassa.

Opetusta on pidetty jopa hylätyssä luokassa, jossa ei ole apuvälineitä eikä edes roskakoria.

Helsingin kaupungin julkaisussa ” Oman äidinkielen, kotikielen ja ylläpitokielen opetus – opas kouluille” opastetaan opettajaa korostamaan, että luokassa ja pulpeteissa oleviin tavaroihin ei saa koskea. Opettaja ei voi tehdä luokasta kotipesää, jossa arabian kieli ja eri kulttuurit eläisivät vrt. muiden aineiden aineluokat. Mitään materiaalia ei voi jättää odottamaan seuraavaa tuntia.

Oppilaille välittyi vierailijan tunne eikä ole paikkaa, johon kiintyä.

Suomalaisessa peruskoulussa opetusmateriaali pohjautuu opetussuunnitelmaan ja noudattaa sen sisältöä. Opetussuunnitelma perustuu vallitsevaan oppimiskäsitykseen ja se heijastaa ja tukee yhteiskunnan arvopohjaa. Perusopetus rakentuu elämän ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. Tasa-arvon tavoite ja laaja yhdenvertaisuusperiaate ohjaavat perusopetuksen kehittämistä. Opetus edistää osaltaan taloudellista, sosiaalista, alueellista ja sukupuolten tasa-arvoa. Opetus on oppilaita uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta. (POPS 2014, 15-16.)

A: ”Opetusmateriaali ei ole se suurin ongelma – suurin haaste on kaikenlainen resurssien niukkuus. Oman äidinkielen opetus vaikuttaa saavan vähemmän resursseja kuin esimerkiksi englannin tai ruotsin opetus. Toki se on sikäli ymmärrettävää, että oman äidinkielen opetus on vapaaehtoista ja täydentävää.

34 Toivoisin, että oman äidinkielen opetukselle olisi kielistudion tapainen luokka.

Nyt olemme muiden luokissa ja olemme saaneet kritiikkiä opettajilta, kun välineitä ja materiaalia käytetty ja pulpetteja siirretty. ”

B:”Opetusmateriaalin puute on suuri taakka. Joudun tekemään opetusmateriaalia jopa viikonloppuisin saadakseni jotakin materiaalia. ”

Opettajat kertoivat, että valmista materiaalia ei ole. Opettajat kokevat, että valmis materiaali helpottaisi heidän työtään. Lisäksi etsiessään opetusmateriaalia opettajat joutuvat ehkä olemaan ns harmaalla alueella huomioiden tekijänoikeudet. Toinen opettaja toi esille, että muualta hankittu materiaali ei myöskään aina välttämättä noudata Suomen opetussuunnitelman arvoja eikä ota huomioon oppilaiden monimuotoisuutta opetusryhmässä. Monien arabimaiden opetusmateriaali voi olla usein uskonnollisesti tai poliittisesti painottunutta. Opettaja kertoi, että sopivan opetusmateriaalin löytäminen on hankalaa ja voi johtaa siihen, että opettaja käyttää synnyinmaansa opetusmateriaalia, joka voi olla esimerkiksi poliittisesti värittynyttä.

Opettajat toivat esille, että taloudelliset resurssit materiaalin hankintaan ovat niukat huomioiden, että mitään valmista materiaalia ei ole. Toinen opettaja nosti esille, että etäopetuksen toteuttaminen teknisesti arabian kielellä on myös erittäin haastavaa. Oppilaillakin tulisi olla arabiankielinen näppäimistö, taito käyttää sitä sekä muut vaadittavat arabiankieliset etätyöhön soveltuvat laitteet. Opetussuunnitelman mukainen tasa-arvo ei täten toteudu; arabian kieli vs esimerkiksi eurooppalaiset kielet.

9.1.4 OPETUKSEN AIKATAULU

Oman äidinkielen opetus on perusopetusta täydentävää opetusta, jota säätelee Opetushallituksen suositus. Oman äidinkielen opiskelu on vapaaehtoista ja perustuu oppilaan ilmoittautumiseen kieliryhmän opetukseen. Opetusta järjestetään eri kouluissa ja oppilas joutuu usein siirtymään toiseen kouluun arabian kielen tunnille. Tunnit ajoittuvat pääsääntöisesti iltapäivään muiden oppituntien jälkeen. Opettajat kiertävät opettamassa eri kouluissa samankin päivän aikana. Siirtymisen väli ovat usein tiukat, toisaalta taas tulee hyppytunteja.

35 A: ”Henkilökohtaisesti kiertävä työ ei ole minulle ongelma, se tekee työstä monipuolista ja motivoivaa. Opetuksen myöhäinen aikataulu on minusta suuri haaste oppilaille. Oppilaat ovat nälkäisiä ja väsyneitä ja muut ovat päässeet jo kotiin. Koulupäivän jälkeen arabian opetuksen aloittaminen vaatii oppilaalta myös paljon, aina lähtien siitä, että kirjoitus kääntyy oikealta vasemmalle ja kirjaimetkin ovat aivan erilaisia. Kestää aina hetken, että kuin oppilaat vaihtavat koodia.”

B: ”Aikataulu on suuri ongelma ja se on erilainen kuin muilla opettajilla. Opetan useassa eri koulussa ja oppilaita on 100-150. Opetus on usein iltapäivällä varsinaisen koulupäivän päätyttyä. Opetuksen ajankohta tuntuu näyttäytyvän oppilaiden silmissä siten, että opetusaine ei ole niin tärkeä ja arvostettu.”

Opettajien vastauksissa nousi selkeästi esille, että tuntein ajankohta on oppilaiden kannalta erittäin haastava. Haastetta lisää, että tunnille osallistuminen tarvitsee usein siirtymisen toiseen kouluun koulupäivän pääteeksi. Helsingin kaupungin julkaisussa ” Oman äidinkielen, kotikielen ja ylläpitokielen opetus – opas kouluille” sanotaan, että opetus järjestetään pääsääntöisesti iltapäivisin klo 13-17, mutta mahdollisesti myös aamuisin ennen muun opetuksen alkamista. Toinen opettajista toi esille, että koulut haluavat usein tunnit samaan aikaan eikä oman äidinkielen tuntia voi myöskään järjestää muun opetuksen päälle. Ratkaistava yhtälö on haastava ja johtaa oppilaiden kannalta ajankohtiin ja käytäntöihin, joiden ei voida katsoa tukevan oppimista.

B: ”Aikataulu on hyvin tiukka. Olen kuin kiertävä kaupustelija. Jos myöhästyn bussista tai bussi ei tule ajoissa, niin koko päivän opetusaikataulu sekoaa ja joskus jopa koulun ovet ovat olleet kiinni. Päivästä toiseen ja viikosta toiseen kannat mukanasi kaikki työkalusi; kannettava tietokone ja kaikki opetusmateriaali. Se on raskasta.”

Koulujen monet kielet ja uskonnot -selvityksessä suositellaan, että oman äidinkielen opetus järjestetään oppilaan koulupäivän aikana mieluiten hänen omassa koulussaan, jossa opettajana toimii kelpoinen opettaja (Tainio & Kallioniemi 2019, 9).

36 9.2 KATEGORIA II

TYÖSUHTEIDEN HAASTEET

9.2.1 MÄÄRÄAIKAISUUS

A: ” Työsuhteen määräaikaisuus hankaloittaa elämää. Ei pysty suunnittelemaan omaa tulevaisuuttaan. Työsuhteista päätetään viime tingassa, ei voi koskaan olla varma jatkuuko työsuhde eikä pysty valmistautmaan ajoissa tulevaan lukuvuoteen”.

B: ”Kuvittele, että vuodesta toiseen joudut hakemaan omaa työtäsi. Olen ymmärtänyt, että jos työsuhde on jatkunut tietyn ajan toistuvasti määräaikaisena, niin siitä tulisi lopulta toistaiseksi voimassa oleva. Meidän osalta ei valitettavasti näin ole käynyt. Työsuhteen jatkosta kuulemme juuri ennen lukuvuoden alkua. On vaikea suunnitella ja valmistella lukuvuotta ajoissa. Mutta olen tottunut tilanteeseen.”

Molemmat opettajat toivat esille myös tilanteen vaikutuksen omaan henkilökohtaiseen elämään ja vaikka talouden suunnitteluun. Työssäoloaika on pitkä, mutta määräaikaisuus jatkuu, ikään kuin olisi uusi työntekijä. Tämä vaikeuttaa myös urasuunnittelua ja uralla etenemistä.

Molemmat opettajat toivat esille, että elämänkatsomukseensa ja kulttuurinsa pohjaten ovat hyväksyneet asian, vaikkakin se aiheuttaa jatkuvaa epävarmuutta ja stressiä elämään.

Määräaikaisuus vaikeuttaa opettajien mielestä myös työn pitkäjänteistä suunnittelua ja kehittämistä, koska voi mennä vain lukuvuosi kerrallaan.

9.2.2 OSANA TYÖYHTEISÖÄ

Huhtinen-Hildén (2012, s. 51 & 130) kirjoittaa ammatti-identiteetin rakentumisen lähtevän kysymyksestä: millaiseksi opettajaksi haluan tulla ja miksi nämä juuri arvot ja niitä kohti ponnistelu on tärkeää. Hän huomauttaa, että ammatti-identiteetin kehittyminen on muutakin,

37 kuin yksilön ominaisuuksien kehittymistä. Se on myös itsensä löytämistä siinä yhteisössä, jossa toimii.

A: ”Työyhteisöistä minulla on vain positiivista sanottavaa. Aina kun olen tarvinnut apua, niin on autettu hyvin. Mutta mehän emme juuri työyhteisömme näe. Me arabian kielen opettajat pidämme yhteyttä, kysymme toistemme mielipiteitä asioista ja vaihdamme ajatuksia ja kokemuksia.”

B: ”Kun olemme opettamassa, on usein muiden työyhteisön työntekijöiden työaika päättynyt emmekä näe heitä. Meillä on kuitenkin yhteisiä pilottiprojekteja, esimerkiksi miten autetaan vieraskielisten oppilaiden integroitumista koulumaailmaan. Kun on ollut kontaktia työyhteisöön, niin se on ollut useimmiten positiivinen. Toki kielteisiä kokemuksiakin on, mutta ne ovat normaaleja työelämän tuomia haasteita.”

Opettajat toivat esille, että koska arabian opetus on useimmiten koulupäivän päätyttyä, on vaikea päästä työyhteisön jäseneksi ja yhteistyö muiden oppiainaisen opettajien kanssa jää vähäiseksi. Opettajat kokivat, että oppilaat hyötyisivät, jos arabian kielen opettajat voisivat olla tiiviimmin ja aktiivisemmin työyhteisön jäseniä. Opettajat pohtivat, miten tämä asia ratkaistaan, kun arabian kielen opiskelu on vapaaehtoista ja jo kaupungin ohjeiden mukaan järjestetään useimmiten koulupäivän päätteeksi.

Opettajat nostivat esille opetustoimen järjestämät arabian kielen opettajien ja oman äidinkielen koordinaattorin yhteiset tilaisuudet. Tapaamisissa suunnitellaan yhdessä opetuksen toteutumista, vaihdetaan ajatuksia, kokemuksia ja hyviä käytäntöjä. Opettajat kokivat tilaisuudet hyvin hyödyllisinä, mutta niiden määrä on liian pieni ja niitä tulisi lisätä. Myös opetustoimen järjestämät koulutustilaisuudet koettiin hyvinä. Toiveena oli kaksikielisiin oppilaisiin liittyvää koulutusta.

38 9.3 KATEGORIA III

MUUT HAASTEET

9.3.1. PÄTEVÖITYMINEN

Suomessa ei opettajien käsityksen mukaan voi pätevöityä arabian kielen opettajaksi. Opettajien oletetaan kouluttavan itseään, mutta perustat koulutukselle ovat epäselvät, koska ei edes tiedetä mitä pätevöityminen on ja vaatii.

A: ”Olen yrittänyt hakea yliopistolta opiskelupaikkaa, mutta sain vastauksen, että minun tulisi opiskella arabian kieltä aivan alusta. Henkilö, joka on opiskellut arabian kieltä ja opettanut useita vuosia, joutuu aloittamaan aakkosista. Tämä tuntuu turhauttavalta. Olisi hyvä, jos olisi jonkunlainen systeemi, miten osaamisemme tunnistetaan. Olen ymmärtänyt, että vaikka lääketieteessä ja muillakin aloilla on tehty väylä, miten osaaminen tunnistetaan ja tunnustetaan”

B: ”Osaltani tutkinnon rinnastaminen on haasteellista, koska en ole saanut synnyinmaani tilanteen vuoksi sieltä vaadittavia papereita. Uskon, että tulevaisuus voi olla valoisampi, jos saan nämä asiat hoidettua.”

Opettajat miettivät, että työsuhteet ovat määräaikaisia, koska heillä ei ole opettajan pätevyyttä.

Opettajia askarrutti, miten pätevyys on mahdollista saada, koska Suomessa ei voi pätevöityä.

Koulujen monet kielet ja uskonnot -selvitys toteutettiin vuonna 2017. Siinä todetaan, että valtakunnallisesti 80% arabian kielen opettajista ei ollut suorittanut kelpoisuusvaatimusten mukaisia opintoja (Tainio & Kallioniemi 2019). Helsingin yliopisto yliopistolehtorilta S.

Akarilta saamani suullisen tiedon mukaan Suomessa ei voi pätevöityä arabian kielen opettajaksi, sillä arabian kieli ei ole noussut vielä peruskoulussa opetettavan B1-kielen asemaan. Määräaikaisuudesta huolimatta opettajien haastatteluissa tuli esille, että he olivat kiitollisia työstä, sitoutuneita opetukseen ja heillä oli halu kehittää omaa osaamistaan ja oman äidinkielen opetusta.

39 9.3.2. YHTEYDENOTOT

Tutkimuksissa on todettu, että kodin ja koulun yhtistyö sujumisella on huomattu olevan suuri merkitys oppilaiden koulumenestyksessä. Opettajat toivat esille erilaisia yhteydenottoja vanhempien taholta.

A: ”Osa vanhemmista hermostuu, kun lapsi osallistuu arabian kielen opetukseen ja loppujen lopuksi hän ei osaa kirjoittaa omaa nimeänsä, vaikka sitä on aina harjoiteltu. Vanhemmat unohtavat, että standardiarabian ja puhekielen ero on erittäin iso. Jos isä on arabiankielinen, joka puhuu omaa murretaan lapsensa kanssa ja äiti on suomenkielinen, niin suomenkielisessä ympäristössä lapsi puhuu käytännössä vain suomea. Isät kuitenkin odottavat, että koulussa lapsi yhtäkkisesti oppii puhumaan arabiaa heidän murteellaan. Vanhemmat eivät joskus hyväksy kun heidän lapsiaan ohjataan ja ohjeistetaan ja ottavat sen kritiikkinä – vanhemmat ajattelevat, että heidän lapsensa on parempi kuin muut lapset eivätkä heidän lapsensa häiritse. Ohjeistukset liittyvät usein luokassa häiritsemiseen. On tietysti myös paljon hyvin yhteistyökykyisä vanhempia. ”

B: ”Vanhempien rooli oppimisessa on tärkeä. Jos vanhemmilla on keskenään eri kielet (ei kumpikaan suomi), niin vanhemmat saattavat panostaa juuri oman äidinkielensä opetukseen. Tämä tuo lapselle haastavan tilanteen. Taakka voi olla liian haastava ja motivaatio lopahtaa. Valitukset voivat kohdistua kuitenkin opettajaan ”

Opettaja toi esille, että vanhemmat valittavat, miksi heidän lapsensa ei ole osallistunut arabian kielen opetukseen, vaikka lain mukaan kyseinen oppilas ei ole oikeutettu osallistumaan opetukseen ts. oppilaan äidinkieli tai kotikieli ei ole arabia eikä muualta hankittuakaan kielitaitoa ole. Lisäksi vanhemmat valittavat, että lapselle ei ole kerrottu arabian kielen opetuksesta. Osa oppilaista saapuu tunnille vasta kun opetusta on mennyt jo kuukausia ja vanhemmat olettavat, että oppilaan kanssa käydään erikseen läpi kaikki jo opetettu.

Opettaja painotti, että kodin ja koulun välinen yhteistyö on tärkeää, mutta mahdollisesti haastavaa. Suurin osa vanhemmista on tullut konfliktialueilta ja yhteistyö voi olla haastavaa

40 samalta alueelta tulleen opettajan kanssa. Opettaja kokee, että kyse voi toisaalta ehkä olla lopulta vaan vanhempien vastuunoton pakenemisesta. Usein myös identiteettikysymykset nousevat esille; kaikki arabiaa puhuvat eivät ole arabeja.

Suomalaisissa peruskouluissa pohjataan enenevästi sähköisiin työvälineisiin. Opettaja kertoi, että hän näkee vain emokoulunsa Wilman eikä näe muista kouluista tulleiden oppilaiden tietoja.

Perussyy tähän on opettajan mukaan ymmärrettävä, mutta tilanne vaikuttaa tietojen saamista ja yhteydenpitoa perheisiin.

A: ”Toivon, että arabian kielen opetus otetaan tosissaan Suomen kouluissa.

Arabian kielen opetuksen laatu on riippuvainen opetusjärjestelyistä ja opettajan osaamisesta. Toivon, että aktiivisesti opetukseen osallistuville, opetukseen osallistuminen näkyisi jossain myös virallisena merkintänä. Tiedän, että opetus ei ole pakollista, mutta että opetukseen osallistumisesta ja oppimisesta saisi virallisen merkinnän, lisäisi se opetuksen arvoa ja motivoisi oppimista”.

B: ”Omalla äidinkielellä on suuri merkitys lapsen kasvulle ja kehitykselle. Tätä vasen olisi toivottavaa, että annetaan enemmän resursseja liittyen opetuksen järjestämiseen, opettajien ammattitaidon kehittämiseen ja materiaaleihin ja muihin resursseihin. Kielen oppimista tutkitaan eri tiedekunnissa. En ole nähnyt tutkimuksia arabian kielen opettamisesta. Arabian kieli on kuitenkin hyvin eri.

Toivoisin tutkimustietoa, joka hyödyntää juuri arabian kielen opettajia.”

9.3.3 TASA-ARVOISUUS

Helsingin kaupungin maahanmuuttajien kasvatuksen ja koulutuksen kehittämissuunnitelmaohjelmassa on neljä päätavoitetta:

1. Kaikilla helsinkiläisillä on yhdenvertaiset ja saavutettavat mahdollisuudet kasvatukseen ja koulutukseen.

2. Oppimisympäristöt, pedagogiset ratkaisut ja ohjaus edistävät ulkomaalaistaustaisten oppimistuloksien paranemista vastaamaan kantaväestön oppimistuluksia

41 3. Toimintakulttuuri on osallistavaa ja se perustuu jokaisen arvostukseen,

tasavertaisuuteen, luottamukseen sekä oppijan omiin vaikutusmahdollisuuksiin

4. Henkilöstön osaaminen on kielitietoista ja ottaa huomioon asiakkaan monimuotoiset tarpeet

Opettajat olivat huolissaan tasa-arvon toteutumisesta. Ryhmät ovat niin heterogeenisiä, että tasa-arvo opetuksessa ei välttämättä toteudu. Oppitunnut pidetään koulupäivän päätteeksi.

Tunnit eivät ole omassa koulussa eli saavutettavuus ei välttämättä toteudu esimerkiksi nuorille ala-asteen oppilaille. Materiaalia ei ole ja luokassa ollaan vieraina eikä saa koskea mihinkään eli oppimisympäristö ei tue oppimista. Saatu numero ei näy virallisessa todistuksessa.

Vapaaehtoisuus ei tarkoita epätasa-arvoista.

42 10 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET

Oppilaan oman äidinkielen osaamisella on todettu olevan vaikutusta oppilaan identiteetin kehittymiselle. Oman äidinkielen osaamisella on tutkitusti vaikutusta myös uuden kielen oppimiseen ja tätä kautta muuhun koulumenestykseen, joka tekee pohjaa menestymiselle ja osallisuudelle yhteiskunnassa. Pisa-tutkimuksissa eivät vieraskieliset ole yltäneet kantaväestön tuloksiin (Pisa18). Arabia on yksi maailman isoista kielistä, joten sen osaamisella on myös yhteiskunnallista ja taloudellista merkitystä. Arabiankielisen väestön osuus on lisääntynyt ja lisääntyy jatkuvasti Helsingissä. Helsingin arabiankielisestä väestöstä on lapsia ja nuoria iso osa (Tilastokeskus, 2020).

Helsingin kaupungilla on paikallinen oman äidinkielen opetussuunnitelma, mutta erillistä paikallista kielikohtaista arabian oman äidinkielen opetussuunnitelmaa ei ole. Arabian kieli poikkeaa jo kirjoitusasultaan suomen kielestä ja arabiaa omana äidinkielenä opiskellaan hyvin erilaisista lähtökohdista käsin. Opetusta varmaankin helpottaisi, jos arabian kielelle olisi laadittu oma kielikohtainen opetussuunnitelmansa tavoitteineen. Väkisinkin kysymykseksi kuitenkin nousee, että tavoitteet eivät voine olla kaikille oppilaille samat johtuen eri lähtökohdista ja kielen taitotasosta. Opetusryhmän kooksi on Helsingin ohjeessa mainittu 8-12 oppilasta. Onko oikea lähtökohta ajatellen laadukasta ja tarkoituksenmukaisesta opetusta, aloittaa se määrittelemällä opetusryhmän koko? Opettajien kokemista haasteista peilaten, on ilmiselvää, että tarkoituksenmukainen opetusryhmä tulisi määritellä muilla tavoin.

Kaupungin ohjeessa opetuksen järjestämisestä on mainittu, että arabian kielen opetuksen tulee olla standardiarabialla. Myös arabiankielisessä maailmassa koulukieli on standardiarabia. Tässä tutkimuksessa tuli selkeänä haasteena esille, että arabian kielessä vallitseva diglossia on merkittävä haaste sekä oppilaille että opettajille. Miten vastata tähän haasteeseen, sitä ei tämä tutkimus kattanut. Näen kuitenkin, että arabian kielen opettajat ovat tässä avainasemassa; he tuntevat sekä kielen että oppilaat. Ilman syvällistä tuntemusta arabian kielestä ei diglossiaa ja sen merkitystä opetukselle voi arvioida. Diglossian haasteeseen vastaamisesta Helsingin peruskouluissa tarvitaan ehdottomasti lisää kielitieteellistä tutkimustietoa. Diglossian osalta arabian kielen opetus ja kielen opetuksen haasteet eroavat monen muun kielen opetuksesta, mikä tulisi huomioida opetuksen käytännön järjestelyissä ja opettajien täydennyskoulutuksessa.

Tutkielmani alussa otettiin esille mitä tarkoitetaan kun sanotaan arabian kieli? Jos ajattelemme, että arabian kielen opetus tarkoittaa yhtä ja yhtenäistä, niin emme ole hahmottaneet

43 kokonaisuutta. Väittäisin, että olemme paljon suurempien haasteiden edessä kuin esim italiaa tai englantia omana äidinkielenä opetettaessa. Koulutuksen järjestäjätahon olisi myös oltava tietoinen tästä haasteesta ja sen vaikutuksesta opetukseen ja oeptusjärjestelyihin.

Merkittävä haasteena tuli esille opetusryhmien heterogeenisyys. Heterogeenisyys koski niin oppilaiden ikää, oppimisvalmiuksia, erityisiä haasteita sekä kielitaidon tasoa. Huomioiden opetusryhmien suuri heterogeenisyys sekä opetusjärjestelyt ja materiaalipula, vaikutti opeuksen eriyttäminen hyvin haastavalta. Tutkijana minulle tuli vaikutelma, että nykytoimintaympäristössä huomioiden kielen diglossia, opetusryhmien suuri heterogeenisyys ja opetuksen käytännön järjestelyt, asetetaan arabian kielen opettajat erittäin haastavan, jollei jopa mahdottoman, haasteen eteen. Tätä kaikkea tehdään lisäksi määräaikaisissa työsuhteissa.

Mieleen nousi kysymys, kuinka oppilaan oikeus tasa-arvoiseen ja tarkoituksenmukaiseen opetukseen toteutuu. Jos tarkastelee perusopetusta täydentävän oppilaan oman äidinkielen opetuksen tavoitteita koskien peruskoulunsa päättävää oppilasta, on kielitaidon oltava jo erittäinkin hyvä. Herää kysymys, saavutetaanko nämä päämäärät? Näiden päämäärien saavuttamiseksi oletusarvoisesti käytännön järjestelyt ja sopivan materiaalin pula pitäisi olla helpommin ratkaistavissa kuin syvät kielelliset haasteet.

Opettajien määräaikaiset työsuhteet vaikeuttavat pitkäjänteistä opetuksen kehittämistä ja jättävät mahdollisesti opettajat ulkopuolisemmaksi työyhteisöstä. Kielitietoista opetusta on nostettu viime aikoina vahvasti esille ja tässä, kuten monessa muussakin koulun vuorovaikutustilanteessa, oman äidinkielen opettajista olisi varmaankin hyötyä. Lisäksi työajat ennen tai jälkeen varsinaisten oppituntien ja useat opetuskoulut eivät antane sijaa perusopetuksen opetussuunnitelman toteamukselle, että oman äidinkielen opetuksessa tehdään

Opettajien määräaikaiset työsuhteet vaikeuttavat pitkäjänteistä opetuksen kehittämistä ja jättävät mahdollisesti opettajat ulkopuolisemmaksi työyhteisöstä. Kielitietoista opetusta on nostettu viime aikoina vahvasti esille ja tässä, kuten monessa muussakin koulun vuorovaikutustilanteessa, oman äidinkielen opettajista olisi varmaankin hyötyä. Lisäksi työajat ennen tai jälkeen varsinaisten oppituntien ja useat opetuskoulut eivät antane sijaa perusopetuksen opetussuunnitelman toteamukselle, että oman äidinkielen opetuksessa tehdään

In document Arabian kielen opettajien opetuksen haasteet helsinkiläisissä peruskouluissa (sivua 32-0)