Opetuksenkehittämistutkimus  tutkimusstrategiana

Kiinnitän tutkimukseni 2000- ja 2010-luvulla kehittyneeseen ja täsmentyneeseen tutkimusstrategiaan, jota viimeaikaisissa julkaisuissa kuvataan termillä educa-tional design research (EDR) eli opetuksenkehittämistutkimus¹¹. Sen lähtökoh-tana on nostaa esille tutkimuksen ja suunnittelun (design) yhteiset ominaisuudet:

toteuttaa luovia ratkaisuja prosessin edetessä ja tuottaa edeltä käsin lukkoonlyö-mätön, avoin loppuratkaisu. Tällaiseen suunnitteluorientoituneeseen tutkimuspe-rinteeseen kuuluvat myös design experiments (mm. Brown, 1992 ja Collins, 1992), design based research (Kelly, 2003), development research (van den Akker, 1999), developmental research (Richey & Klein, 2007) ja formative re-search nimillä esiintyvät lähestymistavat. Tutkimuksessani sovellan opetuksen-kehittämistutkimuksen tutkimusstrategista mallia, jota ovat olleet luomassa Jan van den Akker, Koeno Gravemeijer, Susan McKenney ja Nienke Nieveen (2006) sekä Susan McKenney ja Thomas C. Reeves. Heidän kirjoittamansa Conducting Educational Design Research (2012) vakiinnuttaa termiä teoksen nimessäkin, koska he haluavat erottaa opetukseen kohdistuvan designtutkimuk-sen muista designtutkimuksista (McKenney & Reeves, 2013).

Opetuksenkehittämistutkimuksen tavoitteena on kehittää käyttötietoa, teo-reettisia oivalluksia, käytännön ratkaisuja tai menetelmiä yhdessä tutkijoiden ja toimijoiden kanssa. Teorian vaikutusta kehityshankkeisiin ja vastavuoroisesti kehityshankkeen vaikutusta kehitettävään teoriaan argumentoivat jo opetuksen-kehittämistutkimuksen kehitykseen vaikuttaneet Ann Brownin (1992) ja A. M.

Collinsin (1992) artikkelit. Tutkimuksen käytännönläheisyys ja todelliset käyt-tökontekstit ovat oleellista opetuksenkehittämistutkimuksessa. Designnäkökulma puolestaan korostaa sitä, että tutkimus vertautuu muotoilun ja suunnittelun luo-viin ratkaisuihin. Käytännön ratkaisut voivat olla opetuksessa käytettäviä ope-tusmateriaaleja tai oppimisympäristöjä (educational products), prosesseja, oh-jelmia tai käytäntöjä. Kansainväliset tutkimukset ovat kohdistuneet muun muas-sa opetussuunnitelmatutkimukseen, media- ja teknologiatutkimukseen, ohjaus- ja opetuskäytäntöihin sekä opettajankoulutuksen kehittämiseen. (McKenney &

Reeves, 2012.) Ensimmäinen suomalainen artikkelikokoelma kehittämistutki-muksesta ja design research -tutkimuksista Kehittämistutkimus opetusalalla (toim. Pernaa, 2013) tarkastelee pääosin kemian ja fysiikan opetuksen kehittä-mistutkimuksia. Tutkimukseni on ensimmäinen, jossa opetuksenkehittämistut-kimusta tehdään kielitiedon opetuksen alueella Suomessa.

11 Käännän termin tässä tutkimuksessa opetuksenkehittämistutkimukseksi muita suoma-laisia tutkijoita seuraten (ks. esim. Leppäaho 2007) käyttäen yhdyssanallista muotoa.

Opetuksenkehittämistutkimuksen kahtaalle (teoriaan ja tuotokseen) kohdistu-va huomio voi johtaa siihen, että osa kehittämistutkimuksesta painottaa teoreetti-sia oivallukteoreetti-sia ja malleja ja osa puolestaan käytännön ratkaisuja ja sovellukteoreetti-sia sekä niiden kehittämistä (McKenney & Reeves, 2012, 75, 80). Omassa tutki-muksessani etsin teoreettisia oivalluksia ja kehitän käytännön ratkaisuja niiden pohjalta ja kutsun tutkimustani teoreettisesti suuntautuneeksi opetuksenkehittä-mistutkimukseksi. Tämä strategia ankkuroituu myös artikulaatioteoriaa koske-vaan keskusteluun, jossa ajatuksena on yhdistää ja niveltää eri teorioita uudella tavalla. Artikulaatioteoriassa tavoitteena on tuottaa uudenlaisia yhteyksiä erilai-sia elementeistä ja vaikuttaa sillä tavalla merkitysten muodostumiseen (vrt.

Grossberg, 1992/1995; Rojola, 2004).

McKenneyn ja Reevesin (2012) perusteella opetuksenkehittämistutkimuksen prosessille on ominaista kuusi piirrettä:

- teoreettisuus (käyttää lähtökohtanaan teorioita, tuottaa ja kehittää teo-rioita)

- kokeilullisuus, kekseliäisyys (tuotetaan interventioiden avulla käytän-töjä, toimintaohjelmia, prosesseja, tuotteita)

- yhteistoiminnallisuus (käytännön toimijat, tutkijat, tutkijaryhmät) - toistuvuus (osatutkimukset ja niiden tutkimussyklit)

- monialainen perustan luonti (tutkimuskirjallisuus, kenttäkokeilut, osal-listujien asiantuntemus)

- joustavuus (prosessien vuorovaikutus, alkuvaihe, kehittämisvaihe ja evaluaatio)

Kuvio 3. Opetuksenkehittämistutkimuksen yleismalli McKenneyn ja Reevesin mukaan (2012, 77).

  McKenneyn ja Reevesin (2012, 77) malli (kuvio 3) havainnollistaa opetuksen-kehittämistutkimuksen moniulotteisuuden ja analyysi- ja reflektiovaiheiden (A-D) syklisyyden tai toisteisuuden. Mallissa kuvataan myös, kuinka tutkimuspro-sessin aikana interventioita kehitetään ja niistä raportoidaan koko ajan. Sykleihin liittyvän toisteisuuden ja siihen liittyvien reflektointien esittäminen kuvallisesti jää kuitenkin mielestäni puutteelliseksi vaikka nuolikuviolla

vuorovaikutteisuut-ta kuvavuorovaikutteisuut-taankin. Kuvio ei havainnollisvuorovaikutteisuut-ta sitä, että esimerkiksi arviointi- ja reflek-tiovaihe voi toteutua useaan kertaan. Näin on tapahtunut omissa opetuskokei-luissa ja tutkimuksessani, joka jakaantuu usean vuoden ajalle (kuvio 4).

Kuvio 4. Oma tutkimusprosessi sykleittäin

Sykli 1, 2011 Joutsenlahti & Rättyä 2011 ISY, luokanopettajaopiskelijat sanaluokat

metakognitiot ja käsitteellisen muutoksen teoria; pedagoginen sisältötieto Rättyä 2013a; Rättyä 2012

ISY, luokanopettajaopiskelijat sanaluokat ja lauseenjäsenet visualisoinnit

Rättyä 2013b, 2013c, Rättyä 2014

8. luokkalaiset sanaluokat

yhdistäminen tekstitaitoihin

opetusmenetelmät ainedidaktiikan näkökulmasta Rättyä & Vaittinen 2015; Rättyä 2015

analyysi languaging-käsitteestä linjakas opetus, mielekäs oppiminen tutkimuksen koonti

  Tutkimusprosessi muodostuu kolmesta pääelementistä, jotka ovat vuorovaiku-tuksessa toisiinsa koko ajan.¹² Tutkimusprosessi koostuu neljästä jaksosta:

A. Analyysi- ja selvitysjaksot (Analysis and exploration), B. Suunnittelu- ja kehitysjaksot (Design and construction), C. Arviointi- ja reflektiojaksot (Evaluation and reflection).

D. Käyttöönotto- ja jakelujaksot (Implementation and spread).

Kuviossa näistä kolme ensimmäistä näkyvät alapuolella ja käyttöönotto- ja jakelujaksot on sijoitettu ylös. Jokaisessa aiemmassa vaiheessa syntyneitä proto-tyyppejä tai teoreettisia oivalluksia voidaan jakaa muiden käytettäväksi. Opetuk-senkehittämistutkimuksen kehittymiseen tutkimusstrategiana onkin vaikuttanut konstruktivistinen näkökulma (McKenney & Reeves, 2012).

Tutkimusprosessin tuloksena syntyvät tuotos ja teoreettinen ymmärrys. Kos-ka tutkimusprosessin aiKos-kana käydään läpi erilaisia syklejä ja niiden aiKos-kana voi-daan hankkia erilaisia tutkimusaineistoja, myös tutkimusprosessin aikana

12 Olen kääntänyt mallin käsitteet tekstiin, mutta liitän alkuperäiset englanninkieliset termit mukaan, kun esittelen moniselitteisiä käsitteitä ensimmäisen kerran seuraavassa kuvauksessa tutkimusprosessin vaiheista.

tyjä tutkimusmenetelmiä voi olla useita. (McKenney & Reeves, 2012.) Tästä syystä kyseessä onkin tutkimuksellinen ote ja tutkimusstrategia, ei menetelmä.

Ensimmäinen jakso (A. Analyysi ja selvitys) käynnistyy orientaatiovaiheel-la, jossa tutkimusongelmaa pohditaan ja tutkimusasetelmaa selvitetään epämuo-dollisesti yhdessä käytännön toimijoiden kanssa. Vaihe johtaa tutkimuskysymys-ten etsimiseen. Orientaatiovaiheessa selvitetään tutkimuskonteksti eli tutkimuk-sen fyysinen toteuttamisympäristö, kohderyhmä, asiantuntijat, organisaatio ja sen toimintaperiaatteet, kasvatuksellinen ympäristö sekä intervention toteutta-mismahdollisuudet kontekstissa. Orientaatiovaiheeseen liittyy kirjallisuuskatsa-uksen tekeminen, joka auttaa hahmottamaan tutkimkirjallisuuskatsa-uksen kehykset sekä tuottaa ideoita ja ymmärtää muiden kokemuksia vertailukohteina. Lopuksi toteutetaan selvitys, jonka tavoitteena on määritellä ongelma (nykytila ja toivetila), tehdä tarvekartoitus ja toteuttaa kontekstianalyysi. Selvitys voidaan toteuttaa kentän kuvauksena, SWOT-analyysina, kyselyllä tai toimintaperiaatteiden synteesinä.

Tällaiset analyysit merkitsevät aineiston keruuta, aineiston analyysiä, raportoin-tia ja osallistujien sitouttamista. (McKenney & Reeves, 2012.)

Omassa tutkimuksessani orientaatiovaihe (kevät 2010) toteutui ennen en-simmäisiä opetuskokeiluja. Suomalaisten kollegojen kanssa käydyt keskustelut johtivat pohtimaan kielitiedon opettamisen opetusmenetelmiä, opetusmenetel-mäkeskustelun vähäisyyttä, opetusmateriaalien yksiulotteisuutta sekä matematii-kan opetuksessa käytetyn kielentämismenetelmän mahdollisuuksia kielitiedon opetuksessa. Toteutin ensimmäistä kertaa kurssia suomen kielen rakenteista luokanopettajakoulutuksen suomen kielen ja kirjallisuuden sivuaineopiskelijoil-le. Kurssisisältöihin tutustuessani ja harjoitusten rakennetta pohtiessani tutustuin aiheesta kirjoitettuun kirjallisuuteen. Kirjallisuuskatsauksen yhteydessä en kui-tenkaan löytänyt tietoa, millaista kielitiedon opetus on suomalaisessa yliopisto-kontekstissa. Orientaatiovaiheen tutkimuskysymykseksi nousi se, miten kielen-tämismenetelmää voidaan hyödyntää kielitiedon, erityisesti lauseopin opetukses-sa. Tutkimuskontekstiksi nousivat oma opetus ja opetusryhmät luokanopettajan-koulutuksessa. Intervention toteuttaminen oli mahdollista kurssilla, ja osa kurs-sin opiskelijoista oli kandidaattiryhmässä, joka tunsi myös kielentämismenetel-män matematiikan opetuksesta. Ideaksi nousi kielentämisen kokeileminen lau-seenjäsenten kertauksen yhteydessä. Orientaatiovaihetta olen kuvannut artikke-lissani "Lauseenjäsenten opetus kielentämismenetelmällä" (Rättyä, 2011b).

Analyysi- ja selvitysjaksot auttavat McKenneyn ja Reevesin (2012) mukaan ongelman käsittämisessä ja muiden hankkeiden vertailussa. Jakso toteutuu am-mattilaistapaamisissa, verkostoitumalla ja vierailuilla, joissa tavoitteena on vauhdittaa tutkimusta. Jaksoon liittyvä dokumentaatio tuottaa tarkemman on-gelman määrittelyn, kartoittaa laajempia tavoitteita ja selkeän suunnitelmaehdo-tuksen.

Omassa tutkimuksessani ensimmäinen analyysi- ja selvitysjakso merkitsi li-sätiedon hankkimista kollegatapaamisissa ja sähköpostikeskusteluissa.

Tutki-muskirjallisuuteen tutustuminen rohkaisi avaamaan tutkimuskysymystä laajem-maksi. Tutkimuskirjallisuuteen syventyminen tuotti rinnastuksia prosessikirjoi-tuksen opeprosessikirjoi-tuksen ja kielitiedon opeprosessikirjoi-tuksen välille ja konkretisoi metatietojen merkitystä. Yhteisöllisen oppimisen ja oppimisprosessin ymmärtäminen nousi-vat tutkimukseeni vahvemmin tämän jakson ansiosta. Myöhempien syklien ana-lyysi- ja selvitysjaksot ovat kohdistuneet opiskelijoiden ja oppilaiden tuottamien aineistojen analysointiin (Rättyä, 2013b, 2014b, 2015b; Rättyä & Vaittinen 2015). Vuosien 2015 ja 2016 aikana analyyseissä olen palannut erityisesti kie-lentämiskäsitteen tarkasteluun kansainvälisessä tutkimuksessa (Joutsenlahti &

Rättyä, 2014).

Suunnittelu- ja kehitysjaksot (B.) merkitsevät tutkimuksen konkretisoitu-mista suunnitelman luurankomallista prototyypiksi. Suunnittelujakso merkitsee ratkaisujen kartoittamista ja tutkiskelua. Kartoitettaessa ratkaisuja työstetään suunnitelman luurankomallia ja sen teoreettisia perusteita. Ratkaisujen tutkistelu voi olla ideoiden keksimistä, punnitsemista ja kokeilua. Suunnittelujakson jäl-keen suunnitelmaa muokataan ja uudistetaan sen mukaan, mitä prototyyppien kokeilut tuottavat. (McKenney & Reeves, 2012.)

Omassa tutkimuksessani suunnittelu- ja kehitysjaksot toteutuivat useammassa syklissä, ja niiden välillä palasin takaisin analyysi- ja selvitysjaksoon sekä kirjal-lisuuskatsauksen laajentamiseen. Ensimmäisessä syklissä (kevät 2010) kokeilin kielentämistä lauserakenteiden opetuksessa. Ensimmäisessä interventiossa siis tuotin luurankomallin menetelmästä, jota kokeiltiin opiskelijoiden kerratessa lauserakenteita ja lauseenjäsenien määrittelyitä. Opiskelijat tuottivat tentin yh-teydessä kirjallisen aineiston, joka paljasti oleellisia asioita siitä, miten lauseen-jäsenten opetuksessa tulisi opettaa myös erilaisia ratkaisustrategioita osana meta-taitoja. Näiden tulosten (Rättyä, 2011b) perusteella kehitin seuraavaa kurssia varten osuuden, jossa tarkastellaan ja sovelletaan kielentämistä opetusmenetel-mänä. Kielentämismenetelmän harjoituksiin liitin visualisointien käytön kielitie-don opetusmenetelmänä. Tällaista prototyyppiä kokeilin toisessa syklissä (tam-mi–helmikuu 2011). Kokeilut tuottivat uusia ideoita, joita testasin ja arvioin uusien opiskelijoiden kanssa kolmannessa syklissä (helmi–maaliskuu 2012).

Liitin prototyyppiin dialogisen kielentämisen ja etsin elementtejä mallia varten.

Palasin mallin kokeilemiseen uudelleen tammi-maaliskuussa 2013. Tässä nel-jännessä syklissä yhdistin kielentämismenetelmään visualisoinnin ja etsin mene-telmien synergiaa. Neljännen syklin jälkeen siirryin arviointijaksoon, jonka tu-loksena valmistuivat artikkelit Rättyä, 2014b ja 2015b.

Arviointijakso (C.) tarkoittaa interventioiden empiiristä testaamista. Arvi-ointijakso on McKenney ja Reevesin (2012, 133–151) mukaan 9-portainen. Kir-jaan sen rinnalle oman tutkimukseni arviointivaiheet.

Kuvio 5. Arviointivaiheen rakentuminen omassa tutkimuksessa

Mallin vaiheet Oman tutkimuksen vaiheet

fokuksen vakiinnuttaminen lauseenjäsennyksen rinnalle sanaluokkien opetus tutkimusmenetelmien valinta sisällönanalyysi opiskelijoiden tuottamista

aineistoista

osallistujien valinta opettaja oman työnsä tutkijana, opettajaopiskelijat, 8.-luokkalaiset

tutkimuksen raportointi artikkelit ja esitykset konferensseissa ja jul-kaisuissa

Koska tutkimukseni kohdistui pääosin luokanopettajakoulutuksen opintojaksojen yhteen osaan, sen kokeiltavuus ja muiden opettajien osallistuminen tutkimuk-seen muissa tutkimusympäristöissä ei ole mahdollista samassa muodossa. Eri luokanopettajakoulutuksessa opetussuunnitelmat ovat erilaisia ja opetuksen si-sältöjen jako ei välttämättä tapahdu samalla tavalla. Opintojaksolähtökohta, jos-sa opiskelijat vaihtuvat joka vuosi, asettaa myös omat ehtonjos-sa sille, millaista aineistoa opiskelijoilta voi kerätä.

McKenney ja Reeves (2012, 151–158) kutsuvat retrospektiivista tutkimus-hankkeen tarkastelua tutkimus-hankkeen havainnoista ja löydöistä reflektioksi. Reflektio voi tapahtua asiaa tuntemattomien kanssa spontaanisti tai tarkasti tutkimuksen ja kehitysprosessin vaiheisiin ja tuotoksen suunnitteluhaasteisiin kohdennettuna.

Tällöin merkittävään osaan nousevat havaintojen synteesi, relevanttien havainto-jen teko ja johtopäätösten tekeminen. Reflektion tarkoitus on johtaa lisääntyvään teoreettiseen ymmärrykseen ja suosituksiin sovellusten tai tuotosten käytöstä.

Omassa tutkimuksessani arviointivaihe ja reflektio ovat tapahtuneet suunnit-telu- ja kehitysjakson rinnalla syklisesti. Aitoa reflektointia ovat olleet palautteet kollegoilta, esitelmien kuuntelijoilta ja artikkelien vertaisarvioijilta tutkimus-hankkeen eri vaiheissa. Erityisesti kansainväliselle yleisölle rakennetut esitykset

ja niiden yhteydessä käydyt keskustelut ovat lisänneet teoreettista ymmärrystä opetusmenetelmistä. Toisaalta arviointeihin yhdistyy myös strukturoitu reflek-tointi siinä mielessä, että artikkeleiden ja esitelmien yhteydessä olen keskittynyt kehitysprosessin tiettyihin kokonaisuuksiin ja tuotoksiin enkä ennen tätä raport-tia koko kokonaisuuden esittelyyn.

Käyttöönotto ja levitys (D.) tapahtuu tutkimusprosessin lopussa. Prosessin päätyttyä on pohdittava, miten tutkimuksessa tuotettua tietoa tai tuotoksia voi-daan hyödyntää käytännössä tulevaisuudessa. Tuotoksen tulisi olla arvoalisää-vää. Tutkimusprosessit ovat usein laajoja ja monisyisiä, joten niistä kirjoittami-sessa on keskityttävä rajattuihin alueisiin. (McKenney & Reeves, 2012.) Olen kirjoittanut useita artikkeleita ja pitänyt esitelmiä tutkimukseni eri sykleistä.

Tässä julkaisussa keskityn tarkastelemaan suunnittelu- ja kehitysjaksoissa sekä reflektiovaiheissa esillenousseita teoreettisia näkökulmia ja oivalluksia, jotka olen esittänyt viidessä vertaisarvioidussa artikkeleissani.

4.4 Tutkimuksessa käytetyt aineistot ja analyysimenetelmät