Opettajien koulutustaustan ja harrastusten merkitys opetustyöhön

Jokaisella opettajalla on omanlaisensa polku koulutuksellisessa mielessä, ja näin opettajien saamat valmiudet koulutuksen kautta ovat erilaiset. Tästä huolimatta tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, millaisia valmiuksia opettajat kokevat saaneensa koulutuksestaan ja toisaalta harrastuksistaan. Tässä tutkimuksessa ei ole eroteltu peruskoulutusta ja jatkokoulutusta, koska opettajienkin saattaa olla vaikeata erottaa oman peruskoulutuksensa ja jatkokurssitusten tarkkaa antia.

Opettajia pyydettiin pohtimaan, kuinka paljon valmiuksia he ovat omasta koulutuksestaan saaneet suomalaisen kansanmusiikin opettamiselle (kysymys 19).

Kysymykseen jätti vastaamatta 2 opettajaa, jolloin n=48. Opettajien vastauksista muodostui kolme erilaista luokkaa.

Vain vähän tai ei yhtään tukea koulutuksestaan kokee saaneensa 15 (31,3 %) opettajaa.

Opettajat kertovat oppineensa enemmän kursseilta, kollegoilta, työn kautta tai oman kiinnostuksensa kautta. Koulutuksessa suomalaisen kansanmusiikin osuus on näiden opettajien mielestä ollut vähäinen, yksi opettajista myös viittaa koulutuksensa ajankohtaan, jolloin työkaluja opettamiseen ei juuri annettu.

V37: Yliopistosta ei mitään hyötyä. Kodaly instituutti ja muut kurssit antaneet eväät.

V39: Koulutukseni todella vähäinen!

Jonkin verran ja/tai riittävästi koulutuksestaan tukea on saanut 17 (35,4 %) opettajaa.

Nämä opettajat kokevat saaneensa tarpeeksi tukea, mutta moni opettaja mainitsee kuitenkin lisäkurssituksen. Eräs opettaja toteaa, että koulutuksessa saa perusteet, joiden lisäksi opettaja jatkokoulutuksen kautta hakee lisäoppia. Peruskoulutuksen antamien valmiuksien tasoon vaikuttavat myös opettajankouluttajan tiedot ja taidot, kuten yksi opettajista kertoo.

V14: Jonkin verran ,mutta kyllä opettaja on myös itse vastuussa jatkokoulutuksesta.

Kaikkea ei voi opiskeluaikana saada, eikä kerkiäkkään.

V25: Jonkin verran materiaalia.

Paljon tukea omaan työhönsä koulutuksesta kokee saaneensa 16 (33,3 %) opettajaa. Moni opettaja mainitsee nimeltä omia entisiä opettajiaan koulutuksestaan, ja kiittää hyvästä opetuksesta. Useampi opettaja myös kertoo hyvistä kansanmusiikkijaksoista, joita opiskeluissa on ollut tarjolla. Kaksi opettajaa on soittanut opiskeluaikana perustetuissa kansanmusiikkiyhtyeissä, joiden kanssa on myös keikkailtu.

V32: Hyvin. OKLssa oli kansanmusiikkiryhmä, johon opiskelijatkin olivat tervetulleita.

Lehtorin oma kiinnostus ja osaaminen vaikuttivat. Mielestäni sain sopivat eväät tutustuttaa

"lajiin".

V20: Tietenkin siitä on ollut paljon apua sekä tiedossa että taidossa. Valitettavasti en ole ollut useampaan vuoteen kansamusiikin kurssilla.

Opettajat jakautuvat näihin kolmeen luokitukseen melko tasaisesti. Aineenopettajista vain kaksi koki saaneensa vähän tukea omasta koulutuksestaan, kun taas luokanopettajista peräti 10 koki koulutuksen antaneen vain vähän tukea. On sääli, että 1.-6.-luokkalaisten musiikinopetuksesta vastaavien opettajien koulutus ei ainakaan näitä kymmentä opettajaa ole tukenut riittävästi suomalaisen kansanmusiikin opetuksessa.

Luokanopettajankoulutuksen erilaiset opintopistemäärät ja tätä kautta opetustuntien määrät näkyvät myös luokanopettajien vastauksissa. Suomalaista kansanmusiikkia ei juuri mainita luokanopettajankoulutusten opetussuunnitelmissa ja opinto-oppaissa (ks.luku 5.1). Vaikka opinto-oppaat kertovat vain tämän hetkisen tilanteen, voidaan opettajien vastauksista päätellä, ettei kansanmusiikilla ole aikaisemminkaan ollut kovin vahvaa asemaa luokanopettajakoulutuksessa.

Paljon tukea koulutuksestaan saaneista opettajista moni mainitsee oman opettajansa nimeltä, mikä kertoo ehkä siitä, että persoonalla on vahva merkitys siinä, miten paljon opinnoista saa itselleen eväitä tulevaisuutta varten. Toisaalta nämä mainitut opettajat ovat myös henkilöitä, joilla on osaamista ja intoa erityisesti suomalaisen kansanmusiikin opetukseen ja ovat oman innostuksensa avulla saaneet opiskelijat mukaansa ja pystyneet siirtämään tietoa ja taitoa eteenpäin ehkä enemmän kuin joku muu opettaja olisi saanut samoille oppilaille välitettyä. Paljon tukea koulutuksestaan saaneet opettajat ovat jo opiskeluaikanaan voineet olla musiikillisesti lahjakkaita ja kiinnostuneita. Näin ollen koulutus on tukenut heitä, vaikka koulutus ehkä olisi ollut vähäisempääkin. Opettajan oma musiikillinen tausta jo ennen koulutukseen menoa varmasti näkyy myös siinä, paljonko

opettaja kokee koulutuksesta tukea saavansa. Tästä asiasta ovat kirjoittaneet muun muassa Ahonen (2009) ja Juvonen (2006), joiden näkemyksiä asiasta esiteltiin luvussa 4.2.

Opettajat arvioivat oman harrastustaustansa vaikutuksia omaan opetustyöhönsä, ja sitä ovatko he mahdollisesti saaneet harrastuksistaan sellaisia apuvälineitä, joita koulutus ei ole heille tarjonnut (kysymys 20). Opettajien vastauksista muodostui kuusi luokkaa, jotka esittelen seuraavassa. Seitsemän opettajaa jätti vastaamatta, jolloin n=43.

13 (29,5 %) opettajaa on sitä mieltä, etteivät heidän harrastuksensa ole tukeneet heitä opetustyössään. He eivät löytäneet mitään yhteyttä omien harrastustensa ja työn väellä.

Kaksi (4,5 %) opettajaa kokee saaneensa harrastuksistaan vähän apua.

V42: Eipä ole juuri ollut tukea

V36: vähän, laulaminen kansanmusiikkiyhtyeessä auttaa

Jonkin verran tukea harrastuksistaan on mielestään saanut 5 (11,4 %) opettajaa.

Harrastusten katsottiin auttavan muun muassa lauluohjelmiston valinnassa. Eräs opettaja on jonkin verran tehnyt kansanmusiikista sovituksia, ja toinen opettaja arvioi klassisen musiikin harrastajan olevan helpompaa tarttua kansanmusiikkiin kuin esimerkiksi rock-musiikin harrastajan.

V14: Ehkä laulupuolella jotain uutta ohjelmistoa

Selkeästi tukea harrastuksistaan on saanut 21 (47,7 %) opettajaa. Monella opettajalla suomalainen kansanmusiikki on osana lauluohjelmistoa joko yksinlaulussa tai kuorossa.

Erilaiset soittoharrastukset ovat myös opettajien mainitsemia tukikeinoja. Yksi opettajista on tanhunnut ennen lastensa syntymää ja toinen opettaja kertoo Kaustislaisten sukujuurtensa vaikuttavan asiaan.

V28: Kyllä, koska laulaminen on ihmisen mukana aina. Siihen ei tarvita erityisiä välineitä ja piuhojen säätämisiä.

V22: On ollut, varsinkin bändi ja kuoromusiikki.

Kaksi opettajaa (4,5 %) ei osannut arvioida, onko oma harrastustausta auttanut opetustyössä. Toinen opettajista kertoo, ettei ole harrastanut varsinaisesti kansanmusiikkia, eikä ilmeisesti kokenut, että muu musiikinharrastaminen on auttanut häntä tässä asiassa.

Opettajien vastauksista voidaan huomata, että omilla harrastuksilla on noin puolelle opettajista apua. Onkin vaikeaa arvioida, kuinka paljon opettajan työssä on selkeästi koulutuksen antamaa oppia, ja kuinka paljon opettajien omat taustat ovat osana opettajien ammattitaidossa suomalaisen kansanmusiikin, tai minkä tahansa musiikin opettamisessa.

Koulutuksen ja harrastusten välille olisi hyvä löytää jokin yhteys. Olisi tärkeää että opettajankoulutuslaitokset hyödyntäisivät enemmän opiskelijoiden vahvuuksia ja tukisivat harrastuneisuutta, jotta opiskelijat saisivat paremmat valmiudet opettajantyöhönsä.

Partanen (2009) toteaa artikkelissaan, että musiikkinäytteiden poistuminen opettajankoulutuslaitosten pääsykokeista on saattanut vaikuttaa musiikillisesti lahjakkaiden hakijoiden luokanopettajakoulutukseen pääsemiseen. Voidaankin pohtia, pitäisikö harrastuneisuutta ja osaamista kartoittaa jo pääsykoevaiheessa. (Partanen 2009, 67.)