Ohjaamoiden toiminta koettiin teemahaastatteluissa positiiviseksi ja merkittä-väksi toimintamalliksi nuorten näkökulmasta. Vaikka Ohjaamon toimintamallin nähtiin vastaavan paremmin nuorten palveluntarpeita, tiedostettiin ohjaustoi-minnan haasteeksi sen projektiluontoisuus ja toiohjaustoi-minnan kehittämisen ajalliset
haasteet. Yhdessä haastattelussa Ohjaamotoiminnan haasteena mainittiin lisäksi nykyisten palvelujärjestelmien byrokraattisuus. Byrokraattisuus näyttäytyy osit-tain epäyhtenäisinä toimintakäytänteinä. Yhteisten toimintamallien puuttumi-nen on puolestaan yhteydessä toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Kun by-rokraattisuus vielä nykyisin näkyy vahvasti useissa palvelujärjestelmissä, vaatii se Ohjaamolta uudistumiskykyä ja -halukkuutta rakentaa uudenlaisia toiminta-malleja toiminnan pohjaksi. Onnistuneen ohjaustoiminnan yhtenä lähtökohtana on virastomaisuudesta ja hallintorajoja korostavasta palvelujärjestelmästä irrot-tautuminen. Vaikka palvelujärjestelmien ja niiden mielikuvien muuttaminen nähtiin toiminnan kannalta haasteellisena, koettiin se kuitenkin tärkeäksi Ohjaa-mon tehtäväksi. Tutkimuksessaan Paju ja Vehviläinen (2001, 180) ovat tutkimus-aineistoni ohella nähneet erilaisten nuorisoprojektien haasteeksi juuri toiminnan byrokraattisuuden ja hallinnollisuuden ongelmat.
Erityisesti haastatteluissa nostettiin esille Ohjaamon kyky tarjota kattavasti palveluita toimijat yhteen kokoavassa paikassa. Tällaisessa matalan kynnyksen palvelussa olennaista on avun saamisen tehokkuus ja palvelusta toiseen siirtymi-sen poistuminen. Yhden luukun periaatteeseen pohjautuvat palvelut tekevät avun hakemisen nuoren kannalta helpommaksi. Tällaisen palvelumallin tarve näkyy nuorten kohdalla erityisesti siinä, että avun hakeminen oikeasta paikasta on usein haastavaa ja vaatii nuorelta kykyä ja uskallusta palveluun hakeutumi-seen.
Ohjaamon tulevaisuutta pohdittaessa haastatteluissa nostettiin esille toi-minnan jatkuvuuden kysymykset. Jo tässä toitoi-minnan vaiheessa keskeisessä roo-lissa nähtiin olevan yhteiskunnalliset päättäjät. Myös eri toimijoiden taustaor-ganisaatioiden yhteistyön tiivistäminen ja yhteisten toimintalinjojen rakentami-nen koettiin tärkeäksi. Palveluiden kehittämisen tulisi tulevaisuudessa suunnata yhä enemmän tarvelähtöisen palvelukokonaisuuden varaan. Jotta tarvelähtöistä palvelumallia voidaan kehittää, vaatii se ennen kaikkea taustaorganisaatioiden ymmärrystä toiminnan tavoitteista ja lähtökohdista. Kokonaisvaltainen ohjaus-toiminta vaatii toimiakseen toimijoiden yhtenäisyyttä, yhteisiä ohjaus-toimintamalleja, mutta toisaalta myös yhtäläisiä resursseja Ohjaamotoiminnan kehittämiseen.
Aiemmissa tutkimuksissa hyvien toimintamallien uhkana nähdään kuitenkin ti-lanteet, jolloin toimijoiden väliset verkostot katkeavat projektirahoituksen, hen-kilöstömuutosten tai muiden tekijöiden vuoksi (Määttä 2015, 30). Pahimmillaan projektien rahoitus ja taloudelliset tekijät voivat estää jopa nuoren riittävän avun ja tuen saamisen (Määttä & Määttä 2015, 16).
Valtakunnallisen projektin haasteena myös opinnäytetyössäni nähtiin toi-minnan alueelliset erot. Keskeiseksi nousi kysymys toitoi-minnan alueellisesta ja-kautumisesta tasaisesti, mutta toisaalta myös Ohjaamon tarjoamien palveluiden sisällöllinen rikkaus eri alueilla. Myös Nuorten tuki –hankkeessa Ohjaamoiden haasteeksi nähtiin toiminnan maantieteellinen sijainti ja palveluiden tasoerot (Unelmoi, uskalla, onnistu 2014, 79).
Ohjaamotoiminnan tulevaisuutta pohdittaessa moniammatillisuus ja ver-kostoituminen nähtiin merkittäväksi tekijäksi toiminnan jatkuvuuden kannalta.
Yhteiset toimitilat mahdollistavat eri organisaatioiden työntekijöiden joustavan yhteistyön tekemisen ja yhteisöllisen toimintakulttuurin luomisen. Joustavat yh-teistyömahdollisuudet ja yhteiset toimitilat ovat yhteydessä puolestaan nuorten ohjaus- ja tukipalveluiden joustavaan ja tarvelähtöiseen järjestämiseen. Kaiken kaikkiaan ohjaustyön järjestäminen perustuu aina sosiaaliseen vuorovaikutuk-seen ja erilaisten verkostojen toimintaan. Ohjattava toimii tiiviissä vuorovaiku-tuksessa sekä ohjaajansa että oman sosiaalisen verkostonsa kanssa, kun taas oh-jaajan toimintakentän muodostavat nuoren lisäksi yhteistyöverkostot alueen muiden toimijoiden kanssa. Näin ollen nuoren integroituminen opiskelu- tai työ-yhteisöön perustuu sosiaalisen vahvistumisen ja erilaisissa verkostoissa toimimi-sen harjoitteluun. Sosiaalinen vahvistuminen erilaisissa toimintaympäristöissä auttaa myös kehittämään muiden osa-alueiden osaamista ja näin tukee laaja-alai-sesti koulutuksessa ja työelämässä tarvittavien perusvalmiuksien kehittymistä.
Haastatteluissa toiminnan kehittämisen ja jatkumisen osalta esille nostettiin toiminnan arvioinnin rakentaminen. Opinnäytetyöni aineistoon perustuen voi-daan Ohjaamotoiminta nähdä onnistuneena, nuoria tukevana toimintana. Tule-vaisuudessa olennaista onkin tarkastella ohjaus- ja tukitoiminnan toimivuutta ja
vaikuttavuutta nuoren elämässä. Jatkotutkimusmahdollisuutena tämän opin-näytetyöni valossa voitaisiin nähdä Ohjaamotoiminnan tarkastelu nuoren näkö-kulmasta. Toisaalta tutkimusta voitaisiin kehittää myös toiminnan vaikuttavuu-den arvioinnin osalta valtakunnallisella tasolla. Myös aiempien nuorisoprojek-tien haasteena on nähty niiden vaikuttavuuden arvioinnin epäselvyys (Paju &
Vehviläinen 2001, 180). Ohjaamotoiminnan jatkumista ajatellen tutkimusta voi-taisiin keskittää tarkastelemaan Ohjaamotoimijoiden taustaorganisaatioiden kä-sityksiä toiminnan kehittämisestä ja palvelurakenteiden muutoksesta.
7.2 Ohjaamotoiminta koulutukseen kiinnittymisen valossa
Opinnäytetyöni aineistossa koulutukseen ja työelämään kiinnittymisen nähtiin olevan laaja ja problemaattinen ilmiö. Kiinnittymisen nähtiin linkittyvän vah-vasti nuoren kokonaisvaltaisen elämäntilanteen eri osa-alueisiin. Tätä tutkimus-tulostani heijastaa myös kansainvälinen ymmärrys kiinnittymisen kompleksi-suudesta ja monitahoikompleksi-suudesta (Dotterer & Lowe 2011, Estell & Perdue 2013).
Toisaalta myös kiinnittymisen käsitteeseen liitetyn motivaation nähtiin myös opinnäytetyössäni vaikuttavan nuoren opiskeluihin tai työhön sitoutumiseen.
Motivaation käsitettiin olevan perusta mielekkäiden urasuunnitelmien ja –haa-veiden toteuttamisessa. Tutkimuksessani motivaation yhteys kiinnittymiseen nähtiin kuitenkin huomattavasti merkittävämpänä ilmiönä kuin aiemmissa tut-kimuksissa. Motivaation on todettu olevan tärkeä osa kiinnittymisen prosessia, mutta ei kuitenkaan sen välttämätön osa (Appleton ym. 2008).
Kiinnittymisen prosessiin liitettiin tutkimustuloksissani vahvasti näkemyk-set nuoren lähiympäristön vaikutuksesta. Toimintaympäristöjen erilaisista ver-kostoista mainittiin vahvimpana perhe sekä vertaisryhmät. Kiinnittymisen käsit-teen määrittelyn yhtenä näkökohtana on korostettu lähiympäristön ja eritoten perheen, sosioekonomisen taustan sekä perheen asettamien odotusten merkittä-vyyttä nuoren kiinnittymiselle (Appleton ym. 2006). Koulutukseen kiinnittymi-seen käsitteenä on vahvasti yhdistetty näkemykset eräänlaisesta nuoruuden ke-hitystehtävästä ja siirtymävaiheesta nuoruudesta aikuisuuteen (Mahatmya ym.
2012). Toisaalta kiinnittyminen on prosessi, jossa yksilön ajatukset, tunteet ja toi-minta linkittyvät toisiinsa (Furlong & Christenson 2008, Li & Lerner 2013). Opin-näytetyöni tuloksien valossa ohjausprosessi perustuu yksilön kokonaisvaltaisen elämäntilanteen tarkastelulle kiinnittymisen näkökulmasta. Holistinen ohjausote pohjautuu ajatukselle nuoren kokemusten, tunteiden, arvojen ja arvostusten ym-märtämisestä – tavoitteena on ymmärtää nuoren tulevaisuudelle asettamia mer-kityksiä ja hyvää tulevaisuutta sanoittavia tekijöitä.
Behavioraaliseen ja sosiaaliseen kiinnittymisen määrittelyssä on painotettu yksilön osallistumisen, sinnikkyyden, aktiivisuuden ja läsnäolon merkitystä opinnoissa. Opinnäytetyössäni näitä kiinnittymisen osa-alueita pyrin tarkastele-maan ohjauksen näkökulmasta nuoren koulutuksen keskeytymistä selittävinä te-kijöinä, joista esimerkkinä mainittiin oppimisvaikeudet ja laajemmin arjen- ja elä-mänhallinnan ongelmat. Emotionaalisen ja sosiaalisen kiinnittymisen merkittä-vyys ilmeni tutkimusaineistossani sosiaalisten suhteiden ja vertaisryhmäverkos-tojen tärkeytenä. Koulutukseen kiinnittymisen määritelmässä emotionaaliseen ja sosiaaliseen kiinnittymiseen on liitetty yksilön tuntemukset opiskelijayhteisöön kuulumisesta, sosiaalisten suhteiden toimivuudesta sekä suhtautumisesta kou-lutukseen. Ohjaamotoiminnan näkökulmasta emotionaalista kiinnittymistä tuke-via tekijöitä vahvistetaan erityisesti nuoren sosiaalisella vahvistamisella, jonka lähtökohtana on vertaisuuden kokemusten kerryttäminen ja vuorovaikutuksen perustaitojen hallitseminen. Konkreettisessa ohjaustoiminnassa sosiaalinen vah-vistaminen ja yhteenkuuluvuuden tunteen kehittäminen näkyvät sekä osana Oh-jaamon ryhmätoimintaa, nuoren omia harrastuksia että nuoren henkilökohtais-ten sosiaalishenkilökohtais-ten verkostojen rakentamisena.
Kognitiivisen ja akateemisen kiinnittymisen tukemiseen liitettiin puoles-taan vahvasti näkemykset opiskelijan itsesäätelytaitojen, omantoiminnanohjauk-sen, opiskeluvalmiuksien ja motivaation kehittämisestä. Toisaalta opiskeluval-miuksia ei käsitetty vain oikeanlaisten opiskelutekniikoiden hallintana, vaan laa-jemmin opinnoissa ja työelämässä tarvittavien perustaitojen opetteluna.
Itsesää-telyn ja omantoiminnanohjauksen osa-alueina Ohjaamotoiminnassa nähtiin nuo-ren oman itsetuntemuksen, toimijuuden ja osallisuuden kehittäminen korostaen nuoren olemassa olevaa osaamista, vahvuuksia ja onnistumisen kokemuksia.
Kiinnittymisen eri osa-alueiden tukeminen ohjauksessa pohjautuu osaltaan myös Kuntun (2011) opiskelukykyisyyden mallin pohjalle. Ohjaamon toiminnan yhtenä lähtökohtana nähtiin nuoren persoonallisuuden, elämäntilanteen, sosiaa-listen suhteiden sekä terveydelsosiaa-listen tekijöiden hahmottaminen. Tällainen nuo-ren elämänkentän hahmottaminen voidaan nähdä liittyvän Kuntun (2011) mallin voimavarojen osa-alueeseen. Nuoren voimavarat toimivat opiskeluiden ja työssä selviytymisen tukipilareina. Opiskelutaitojen osa-alueelta opinnäytetyöni aineis-tossa painotettiin näkemystä nuoren opiskeluorientaation, yksilöllisten opiske-luvalmiuksien sekä sosiaalisten taitojen kehittämistä.
Tutkimustulosteni valossa ohjauksen tavoitteena on mahdollistaa nuoren aktiivinen osallisuus koulutuksessa ja työelämässä ja sitä kautta vahvistaa nuo-ren yhteenkuuluvuuden tunnetta omassa opiskelu- ja työyhteisössä. Ohjaamon toiminnan taustalla on tällöin Finnin (1989) koulutukseen kiinnittymisen osalli-suuden ja identifioitumisen malli (participation-identification model). Toisaalta ohjaustoiminnan tavoitteena on myös vähentää nuoren kokemaa epäonnistumi-sista aiheutunutta turhautumista, joka puolestaan vaikuttaa itsetunnon ja visen minäkuvan kehitykseen. Tavoitteena on ennen kaikkea vahvistaa positii-vista käsitystä itsestä oppijana ja ihmisenä onnistumisen ja ratkaisukeskeisen toi-minnan kautta. Tämä toimintamalli ilmentää Finnin (1989) käsitystä turhautumi-sen ja itsetunnon välisestä yhteydestä kiinnittymiturhautumi-sen näkökulmasta (frustra-tionself-esteem model).
Kiinnittymiseen keskittyvässä tutkimuksessa tärkeään asemaan on nostettu nivelvaiheen ohjaustyön merkitys. Opinnäytetyössäni nivelvaiheen ohjaus il-meni ohjausprosessin ajallisena kestävyytenä ja jälkiohjauksena koulutukseen tai työelämään siirtymisen jälkeen. Nivelvaihetyössä keskeisenä nähtiin oppilaitos- ja työelämäyhteistyön kehittäminen sekä nuoren tukiverkostojen huomioiminen osana ohjausta. Varsinaisina ohjauksen sisältöinä nähtiin puolestaan kiinnitty-mistä olennaisesti tukevat elämänhallintataidot, ura- ja elämänsuunnittelutaidot,
itsenäisyyden edistäminen sekä voimaantuminen. Näiden ohjauksen osa-aluei-den nähtiin toteutuvan kokonaisvaltaisen eli holistisen, opiskelijakeskeisen oh-jausmallin kautta. Holistisesta ohjausmallista kertoivat moniammatillisen yhteis-työkulttuurin luominen, verkostoyhteistyön tekeminen ja sitä kautta vastuurajo-jen ja yhtenäisten toimintamallien luominen. Kaiken kaikkiaan Ohjaamon tuki-toiminnan voidaan nähdä vahvasti nivoutuvan koulutukseen kiinnittymisen kä-sitteen ympärille. Ohjaustoiminnan tavoitteena ja lähtökohtana on tällöin kiin-nittymiseen liittyvien tekijöiden ja osa-alueiden tukeminen ohjauksessa.
LÄHTEET
Euroopan komissio 2011. Komission tiedonanto: Koulunkäynnin keskeyttämi-sen vähentäminen: ratkaiseva osa Eurooppa 2020-strategiaa.
Aaltonen, S. & Berg, P. 2015. Nuorten ja palveluntarjoajien kohtaamiset. Teok-sessa S. Aaltonen, P. Berg & S. Ikäheimo (toim.) Nuoret luukulla: Kolme näkökulmaa syrjäytymiseen ja nuorten asemaan palvelujärjestelmässä.
Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura Julkaisuja 160, 41–127.
Aaltonen, S. 2011. Omalla lomalla. Nuorten näkökulmia lintsaamiseen. Kasva-tus 42 (5), 480–492.
Aaltonen, S., Berg, P. & Ikäheimo S. 2015. Lopuksi: Mitä rekisterit ja haastattelut kertovat meille syrjäytymisestä, nuorista ja palveluista? Teoksessa S. Aal-tonen, P. Berg & S. Ikäheimo (toim.) Nuoret luukulla: Kolme näkökulmaa syrjäytymiseen ja nuorten asemaan palvelujärjestelmässä. Nuorisotutki-musverkosto/Nuorisotutkimusseura Julkaisuja 160, 128–133.
Ahola, S. & Galli, L. 2009. Koulutustakuusta ohjaustakuuseen – nuorten koulu-pudokkaiden nivelvaiheohjauksen kehittäminen. Kasvatus 40 (5), 394–406.
Ahola, S., Galli, L. & Ikonen, S. 2009. Koulutuksesta syrjäytymisen ehkäisy Var-sinais-Suomessa. Koulutussosiologian tutkimuskeskus, RUSE. Luettu 18.10.2015. https://www.doria.fi/bitstream/ hadle/10024/43498/
ruse2009report01.pdf?sequence=1
Alanen, O. 2015. Nuoret osallisiksi. Teoksessa M. Määttä & A. Määttä (toim.) Parempia ratkaisuja koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien nuorten tu-kemiseen. Valtion selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 16/2015, 77–89. Luettu 10.10.2015. http://vnk.fi/documents/10616/1456483/
VNK+16_2015.pdf/2efb35eb-0f6e-4428-93bf-5998df7d983d
Anderson, A. R., Christenson, S. L., Sinclair, M. F. & Lehr, C. A. 2004. Check &
Connect: The importance of relationships for promoting engagement with school. Journal of School Psychology 42 (2), 95–113.
Appleton, J. J., Christenson, S. L. & Furlong, M. J. 2008. Student engagement with school: critical conceptual and methodological issues of the construct.
Psychology in the Schools 45 (5), 369–386.
Appleton, J. J., Christenson, S. L., Kim, D. & Reschly, A. M. 2006. Measuring cognitive and psychological engagement: Validation of the Student En-gagement Instrument. Journal of School Psychology 44 (5), 427–445.
Archambault, I., Janosz, M., Fallu, J-S. & Pagani, L. S. 2009. Student engagement and its relationship with early high school dropout. Journal of Adoles-cence 32 (3), 651–670.
Arnkil, T. & Eriksson, E. 1999. Kelluvia vuoropuhelurakenteita. Teoksessa P.
Virtanen (toim.) Verkostoituva asiakastyö. Helsinki: Kirjayhtymä Oy, 71–
109.
Betts, J. E., Appleton, J. J., Reschly, A. L., Christenson, S. L. & Huebner, E. S.
2010. A Study of the Factorial Invariance of the Student Engagement In-strument (SEI): Results From Middle High and High School Students.
School Psychology Quarterly 25 (2), 84–93.
Blondal, K. S., & Adalbjarnardottir, S. 2012. Student disengagement in relation to expected and unexpected educational pathways. Scandinavian Journal of Educational Research 56 (1), 85–100.
Bruun, H. 2002. Verkosto tulevaisuuden sommitelmana. Teoksessa S. Inkinen, H. Bruun & F. Lindberg (toim.) Tulevaisuus. Nyt. Riskiyhteiskunnan haas-teet ja mahdollisuudet. Helsinki: Oy FINN LECTURA Ab, 92–113.
Coman, G.J., Evans, B.J. & Burrows, G.D. 2002. Group counselling for problem gambling. British Journal of Guidance and Counselling 30 (2), 145–158.
Dotterer, A. M. & Lowe, K. 2011. Classroom Context, School Engagement, and Academic Achievement in Early Adolescence. Journal of Youth and Ado-lescence 40 (12), 1649–1660.
Eskola, J. & Suoranta, J. 2000. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere:
Vastapaino.
Eskola, J. & Wallin, A. 2015. Eläytymismenetelmä: perusteet ja mahdollisuudet.
Teoksessa R. Valli & J. Aaltola (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1.
Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. Jyväs-kylä: PS-kustannus, 56–69.
Eskola, J. 1997. Eläytymismenetelmäopas. Tampere: TAJU.
Estell D. B. & Perdue N. H. 2013. Social support and behavioral and affective school engagement: The effects of peers, parents, and teachers. Psychology in the Schools 50 (4), 325–339.
Finn, J. D. 1989. Withdrawing from school. Review of Educational Research 59 (2), 117–142.
Fredricks, J. A., Blumenfeld, P. C. & Paris, A. H. 2004. School engagement: Po-tential of the concept, state of evidence. Review of the Educational Re-search 74 (1), 59–109.
Furlong, M. J. & Christenson, S. L. 2008. Engaging students at school and with learning: A relevant construct for all students. Psychology in the schools 45 (5), 365–368.
Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. 2001. Tutkiva oppiminen. Älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen. Helsinki: WSOY.
Hart S. H., Stewart, K. & Jimerson, S. R. 2011. The Student Engagement in Schools Questionnaire (SESQ) and the Teacher Engagement Report Form-New (TERF-N): Examining the Preliminary Evidence. Contemporary School Psychology 15, 67–79.
Herranen, J., Määttä, M. & Souto, A-M. 2015. Opiskelu mahdolliseksi. Teoksessa M. Määttä & A. Määttä (toim.) Parempia ratkaisuja koulutuksen ja työn ul-kopuolella olevien nuorten tukemiseen. Valtion selvitys- ja tutkimustoi-minnan julkaisusarja 16/2015, 57–76. Luettu 10.10.2015. http://vnk.fi/do- cuments/10616/1456483/VNK+16_2015.pdf/2efb35eb-0f6e-4428-93bf-5998df7d983
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara P. 2004. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.
Hirvonen, M. & Muuronen, A. 2013. Ammatillisten oppilaitosten haasteet ja mahdollisuudet opiskelijoiden tuen järjestämisessä. Teoksessa S. Määttä, L. Kiiveri & L. Kairaluoma (toim.) Otetta opintoihin. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti, 28–35.
Ihatsu, M. & Koskela, H. 2001. Keskeyttääkö vai ei? Ammatillisten oppilaitosten aktivointi ja koulutuksen keskeyttämisen vähentäminen -projektin alku-kartoitus. Opetushallitus. Luettu 15.11.2015. http://www.oph.fi/down-load/ 49151_keskeyttaako_vai_ei.pdf
Jäppinen, A-K. 2007. Kiinni ammattiin – ote opintoihin. Keskeyttämisen vähen-täminen ammatillisessa peruskoulutuksessa. Opetusministeriön julkaisuja 2007:27.
Järvinen, T. & Jahnukainen, T. 2001. Kuka meistä onkaan syrjäytynyt? Margi-nalisaation ja syrjäytymisen käsitteellistä tarkastelua. Teoksessa M. Suutari (toim.) Vallattomat marginaalit. Yhteisöllisyyksiä nuoruudessa ja yhteis-kunnan reunoilla. Nuorisotutkimusverkosto, 125–151.
Karjalainen, M. 2006a. Oppilaan- ja opinto-ohjauksen kehittämishankkeen ai-kana luodut toimintamallit tai hyvät käytännöt. Teoksessa M. Karjalainen
& H. Kasurinen (toim.) Ohjauksen toimintakulttuurin muutos alueelli-sessa yhteistyössä. Oppilaan- ja opinto-ohjauksen kehittämishankkeen ra-portti. Tutkimusselosteita 31. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino, 81–
109. Luettu 15.11.2015. http://www.oph.fi/download/30245_ohjauk-sen_toimintakulttuurin_muutos_alueellisessa_yhteistyossa.pdf
Karjalainen, V. 2006b. Verkostokehittäminen – Palveluparadigman muutos-voima. Teoksessa R. Seppänen-Järvelä & V. Karjalainen (toim.) Kehittä-mistyön risteyksiä. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, 251–268.
Kemppi, J. 2008. Mitä opimme nuorten profiileista? Kokemuksia nuorten osalli-suushankkeen toiminnasta. Teoksessa H. Lehtonen (toim.) Sytykkeitä syr-jäytymisen ehkäisemiseen. Tampereen yliopisto: Opettajankoulutuslaitos, 140–149.
Kettunen, J. & Kiiveri, L. 2013. Opinnot katkolla – tarinoita keskeyttäjistä. Teok-sessa S. Määttä, L. Kiiveri & L. Kairaluoma (toim.) Otetta opintoihin. Jy-väskylä: Niilo Mäki Instituutti, 73–81.
Kiiveri, L. & Häkkinen, S. 2013. Ohjauksesta voimaa ja nuottia eteenpäin. Teok-sessa S. Määttä, L. Kiiveri & L. Kairaluoma (toim.) Otetta opintoihin. Jy-väskylä: Niilo Mäki Instituutti, 235–256.
Kiiveri, L., Määttä, S., Ilveskoski, M., Suvilehto, T., Wennström, K., Salmi, E. &
Kairaluoma, L. 2013a. Opiskelijoiden motivaation vahvistaminen – teori-asta käytäntöön. Teoksessa S. Määttä, L. Kiiveri & L. Kairaluoma (toim.) Otetta opintoihin. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti, 153–184.
Kiiveri, L., Peltomaa, I. & Toivanen, J. 2013b. Nivelvaihetyö ja keskeyttämisen ehkäisy. Teoksessa S. Määttä, L. Kiiveri & L. Kairaluoma (toim.) Otetta opintoihin. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti, 83–96.
Kivelä, S. & Ahola, S. 2006. Koulutusyhteiskunnan syrjäpoluilla. VaSkooli-mushankkeen 1. osaraportti. Turun yliopisto. Koulutussosiologian tutki-muskeskus, RUSE. Luettu 17.10.2015. http://ruse.utu.fi/pdfrepo/Ra-portti1.pdf
Kivelä, S. & Ahola, S. 2007. Elämää nivelvaiheessa. Nuorten syrjäytyminen ja sen ehkäisy. VaSkooli-projektin loppuraportti. Turun yliopisto. Koulutus-sosiologian tutkimuskeskus, RUSE. Luettu 16.10.2015. http://www.vas-kooli.fi/elamaa_nivelvaiheissa.pdf
Kivijärvi, A., Peltola, M. & Souto, A-M. 2015. Maahanmuuttajataustaisten nuor-ten onnistuneiden koulutussiirtymien tukeminen. Teoksessa M. Määttä &
A. Määttä (toim.) Parempia ratkaisuja koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien nuorten tukemiseen. Valtion selvitys- ja tutkimustoiminnan
julkai-susarja 16/2015, 23–26. Luettu 10.10.2015. http://vnk.fi/docu- ments/10616/1456483/VNK+16_2015.pdf/2efb35eb-0f6e-4428-93bf-5998df7d983d
Kohtaamo-hanke esittäytyy. Luettu 20.10.2015. http://www.peda.net/img/
portal/3094364/ Hankkeen_perusesittely_ja_yhteystiedot.pdf?cs
=1427791359
Komonen , K. 1999a. Valintoja vai ajautumista? Ammattikouluopinnot keskeyt-täneiden nuorten koulutuspolut. Teoksessa T. Tolonen (toim.) Suomalai-nen koulu ja kulttuuri. Tampere: Vastapaino, 247–266.
Komonen, K. 1999b. Yksilöllinen valinta vai portti koulutukselliseen syrjäyty-miseen? – ammattikouluopinnot keskeyttäneiden nuorten koulutuspolut.
Teoksessa M. Kuorelahti & R. Viitanen (toim.) Holtittomasta hortoilusta hallittuun harhailuun – nuorten syrjäytymisen riskit ja selviytymiskeinot.
Nuorisoasiain neuvottelukunta. NUORAn julkaisuja 14. Helsinki: Manner-heimin lastensuojeluliitto, 117–127. Luettu 20.10.2015. http://www.mi-nedu.fi/export/sites/default/OPM/Nuoriso/ nuorisoasiain_neuvottelu-kunta /julkaisut/muut_tutkimukset/holtittomasta_hallittuun.pdf Koskinen, T. 2007. Toisen asteen yhteys? Aktivointia ammatilliseen
koulutuk-seen ja keskeyttämisen ehkäisyä - kokemuksia ja hyviä käytäntöjä. Ope-tusalan koulutuskeskus.
Kouvo, A., Stenström, M-L., Virolainen, M. & Vuorinen-Lampila, P. 2011. Opin-topoluilta opintourille. Katsaus tutkimukseen. Jyväskylän yliopisto. Kou-lutuksen tutkimuslaitos. Tutkimusselosteita 42. Luettu 20.2.2016.
http://ktl.jyu.fi/img/portal/20810/G042.pdf
Kunttu, K. 2011. Opiskelukyky. Teoksessa K. Kunttu, A. Komulainen, K. Mak-konen & P. Pynnönen (toim.) Opiskeluterveys. Helsinki: Duodecim, 34–35.
Kuronen, I. 2011. ”Mun kompassin neula vaan pyörii.” Keskeyttämiskokemuk-sia ammatillisesta koulutuksesta. Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutki-muslaitos. Tutkimusselosteita 41. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.
Luettu 20.2.2016. https://ktl.jyu.fi/img/portal/19837/G041_ verkkojul-kaisu.pdf
Kuronen, I. 2013. Keskeyttämisilmiön tarkastelua. Teoksessa S. Määttä, L. Kii-veri & L. Kairaluoma (toim.) Otetta opintoihin. Jyväskylä: Niilo Mäki Insti-tuutti, 61–71.
Lairio, M. & Puukari, S. 2000. Ohjaus- ja neuvontapalvelut yliopistoissa. Teok-sessa J. Onnismaa, H. Pasanen & T. Spangar (toim.) Ohjaus ammattina ja
tieteenalana 2: ohjauksen toimintakentät. Jyväskylä: PS-kustannus, 160–
179.
Launonen, A. 2005. Ammatillisen koulutuksen keskeyttämisen ehkäisy ja am-matilliseen koulutukseen aktivointi − rahalla vai rakkaudella? Päättynei-den tavoite 3 -ohjelman ESR-projektien 2000–2003 loppuraporttien ja laa-dullisten raporttien analysointi ja projektien vaikuttavuuden selvittämi-nen. Opetushallitus. Helsinki: Edita. Luettu 3.3.2016.
http://www.oph.fi/download/47383_ESR_julkaisu2005.pdf
Li, Y. & Lerner, R. 2013. Interrelations of Behavioral, Emotional, and Cognitive School Engagement in High School Students. Journal of Youth & Adoles-cence 42 (1), 20–32.
Linnakylä, P. & Malin, A. 2008. Finnish Students' School Engagement Profiles in the Light of PISA 2003. Scandinavian Journal Of Educational Research 52 (6), 583–602.
Mackie, S. 1998. Jumping the hurdles. Paper presented at Higher Education Close Up Conference, University of Central Lancashire, July 6-8. Luettu 27.5.2016.
<URL:http://www.leeds.ac.uk/educol/docu-ments/000000689.doc>
Linnamaa, R. & Sotarauta, Y. 2000. Verkostojen utopia ja arki. Tutkimus Etelä-Pohjanmaan kehittäjäverkostosta. Tampereen yliopisto. Alueellisen kehit-tämisen tutkimusyksikkö, Sente-julkaisuja 7, Tampere. Luettu 15.9.2015.
http://www.uta.fi/jkk/sente/netlibrary/J_72000_Verkostojen _uto-pia_ja_arki.pdf
Mahatmya, D., Lohman, B. J., Matjasko, J. L. & Feldman Farb, A. 2012. Engage-ment Across DevelopEngage-mental Periods. Teoksessa S. L. Christenson, A. L.
Reschly & C. Wylie (toim.) Handbook of research on student engagement.
Springer: New York, Dordrecht, Heidelberg, London, 45–63.
Martela, Frank & Jarenko, Karoliina 2014: Sisäinen motivaatio - Tulevaisuuden työssä tuottavuus ja innostus kohtaavat. Eduskunnan tulevaisuusvalio-kunnan julkaisu 3/2014. Luettu 14.3.2016. https://filosofianakate-mia.fi/tiedostot/sisainen-motivaatio.pdf
Mehtäläinen, J. 2001. Joustavat koulutusväylät ja uravalinta. Osaraportti I: Kou-lutusväylän valinta ja ensimmäinen lukuvuosi toisella asteella. Helsinki:
Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisusarja A12:2001. Luettu 12.9.2015. http://www.hel.fi/wps/wcm/connect/6fe8ccf1-1c3b-4835-
a8cc-bcad90b21172/Joustavat%2Bkoulutusvylt%2Bja%2Burava- linta.%2BOsaraportti%2B1%2BKoulutusvyln%2Bvalinta%2Bja%2Bensim-
minen%2Blukuvuosi%2Btoisella%2Basteella.pdf?MOD=AJPE-RES&CACHEID=6fe8ccf1-1c3b-4835-a8cc-bcad90b21172
Mehtäläinen, J. 2003. Joustavat koulutusväylät ja uravalinta. Loppuraportti.
Helsinki: Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisusarja A2:2003. Lu-ettu 12.9.2015. http://www.hel.fi/wps/wcm/connect/037271b7-09b2-
47b6-bc32-292eff48fe36/A2_2003.pdf?MOD=AJPE-RES&CACHEID=037271b7-09b2-47b6-bc32-292eff48fe36
Muuronen, A. 2013. Muut nuorta tukevat ihmiset kouluympäristössä. Teok-sessa S. Määttä, L. Kiiveri & L. Kairaluoma (toim.) Otetta opintoihin. Jy-väskylä: Niilo Mäki Instituutti, 227–233.
Määttä, A. & Keskitalo, E. 2014. Ulkoringiltä sisärinkiin. Kumuloituneista on-gelmista kärsivät nuoret aikuiset pirstaleisessa palvelujärjestelmässä. Yh-teiskuntapolitiikka 79 (2), 197–207. Luettu 20.2.2016. https://www.jul-kari.fi/bitstream/handle/10024/116235/maatta.pdf?sequence=1
Määttä, A. 2015. Yksittäisistä toimenpiteistä hyvin johdetuksi kokonaisuudeksi.
Teoksessa M. Määttä & A. Määttä (toim.) Parempia ratkaisuja koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien nuorten tukemiseen. Valtion selvitys- ja tutki-mustoiminnan julkaisusarja 16/2015, 27–31. Luettu 10.10.2015.
http://vnk.fi/documents/10616/1456483/VNK+16_2015.pdf/2efb35eb-0f6e-4428-93bf-5998df7d983d
Määttä, M. & Määttä, A. (toim.) 2015. Parempia ratkaisuja koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien nuorten tukemiseen. Valtion selvitys- ja tutkimustoi-minnan julkaisusarja 16/2015. Luettu 10.10.2015. http://vnk.fi/docu- ments/10616/1456483/VNK+16_2015.pdf/2efb35eb-0f6e-4428-93bf-5998df7d983d
Määttä, M. 2004. Moniammatilliset ryhmät ehkäisevän päihdetyön toteuttajina Helsingissä. Tutkimuskatsauksia 4/2004. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus.
Määttä, M. 2007. Yhteinen verkosto? Tutkimus nuorten syrjäytymistä ehkäise-vistä poikkihallinnollisista ryhmistä. Luettu 20.2.2016. https://helda.hel-sinki.fi/bitstream/handle/10138/ 23454/yhteinen.pdf?sequence=2 Niikko, A. 2003. Fenomenografia kasvatustieteellisessä tutkimuksessa.
Joen-suun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuksia n:o 85.
Norris, C., Pignal, J. & Lipps, G. 2003. Measuring school engagement. Education Quarterly Review 9 (2), 25–34.
Nummenmaa, A.R. 2004. Moniammatillisen ohjauskulttuurin kehittäminen. Te-oksessa H. Kasurinen (toim.) Ohjausta opintoihin ja elämään – opintojen ohjaus oppilaitoksessa. Opetushallitus, 113–122.
Nuorisolaki 27.1.2006/72. Luettu 15.10.2015. https://www.fin-lex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20060072
Nuorisolaki 27.1.2006/72. Luettu 15.10.2015. https://www.fin-lex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20060072