Omistajaohjauksella on keskeinen vaikutus yrityksen ylimpään johtoon. Postin tapauksessa omis-tajaohjauksen voidaan olettaa olevan merkittävästi poikkeava moneen muuhun markkinoilla toi-mivaan osakeyhtiöön verrattuna. Posti on aivan viime päiviin saakka ollut 100 % valtio-omisteinen yritys ja vielä runsaat kaksikymmentä vuotta sitten virkamieslaitos. Näiden kahden eri muodon välissä oli lisäksi lyhyt liikelaitosvaihe. Käsillä olevan tutkimuksen kannalta kiinnostavaa onkin olisiko omistajaohjauksella, sen puutteilla tai esimerkiksi yliohjaamisella voinut olla vaikutusta yrityksen kehittämiseen, liiketaloudellisesti tuloksekkaasti tai ylipäätään pitkäjänteisesti kehitetyn yrityksen eri liiketoimintojen kilpailukyvyn kannalta. Tutkimuskirjallisuudessa on pitkään tutkittu organisaatioiden ulkopuolisen vaikuttamisen osuutta organisaatioiden ja yritysten toimintaan.
Riippuvuus valtiosta näkyi selvästi esimerkiksi israelilaisten managerien ja amerikkalaisten puo-lustusvälinealihankkijoiden toiminnassa, kun näiden toimintaa tutkittiin. Vaikka kyseessä oli eri-tyisen paljon valtiosta riippuvainen liiketoiminta, on tutkimuksista löydetty samanlainen vaikutus-mekanismi muistakin organisaatioista ja yrityksistä. Voidaankin sanoa, että mikä tahansa organi-saatio on sitä riippuvaisempi ulkoisesta tahosta, mitä enemmän organiorgani-saation eloonjäänti tai jat-kuvuus on vaakalaudalla. Ja edelleen, mitä enemmän ulkoinen taho pystyy vaikuttamaan eloon-jääntiin vaikuttaviin seikkoihin organisaation kannalta, sitä isompi vaikutus ulkoisella organisaa-tiolla on. Postin tapauksessa valtio omistaa yrityksen ja säätää samaan aikaan Postilain. Johtopää-töksenä Pfeffer & Salancik (2003) nostavat tutkimuksessa esiin sen, että organisaatiot eivät ole autonomisia entiteettejä vaan ovat merkittävästi aina riippuvaisia ulkoisen maailman verkostoista ja organisaatioista. Näiltä samoilta tahoilta organisaatio pyrkii manipuloimaan eri keinoin resurs-seja käyttöönsä, jotta organisaatio selviytyisi. (Pfeffer, Salancik 2003.)
Agenttiteoria on ollut pitkään valtavirtaa governance-tutkimuksessa. Hallintotavan tutkimuksessa on keskitytty tutkimaan omistajien edun valvomista. Agenttiteorian mukaan yrityksen johdolla on parempi tieto yrityksen tilasta, joten oletusarvoisesti opportunistista yrityksen johtoa tulisi valvoa ja näin varmistaa omistajien intressien toteutuminen. Taloustieteen Nobel-palkinnon saanut ja pe-liteorian tutkimuksen alalla meritoitunut Bengt Holmström sivusi aihetta puheessaan (YLE 2017) todeten, että osakkeenomistajien intressin tulisi yrityksessä olla aina painavin, koska osakeyhti-össä osakkeenomistajat ovat viimeisiä, jotka pystyvät yrityksestä poistumaan. Agenttiteorian an-siona onkin ollut omistajuuden ja kontrollin eriyttämisestä tulleiden ongelmien esiintuominen.
Mielenkiintoinen tulos governance-tutkimuksessa agenttiteoriassa on esimerkiksi se, että tiukka hallitus-ylin johto -kontrolli on kriisissä olevalle yritykselle enemmänkin haitaksi kuin hyödyksi.
Johtamisen jänne lyhenee, eikä johdolla ole enää mahdollisuuksia toteuttaa kriisistä ulosjohtavaa
strategiaa. Tätä tutkimustulosta tosin heikentää vähäinen tutkimuskirjallisuus aihepiiristä. Krii-siyrityksistä tietojen saaminen on ollut ylipäätään tutkijoille vaikeaa, eikä rengasvalmistaja Miche-linin kaltaista avoimuutta mönkään menneestä liiketoiminnasta kovin usein nähdäkään (Renault, Dalsace & Ulaga 2010). Jatkokehittelynä agenttiteoriasta on Stewardship-teoria, jossa agenttiteo-riaan verraten nähdään osakkeenomistajien ja johdon intressit vähemmän keskenään ristiriitaisina eli enemmänkin samansuuntaisina mallissa, jossa johdolla on enemmänkin annettavaa (Daily, Dal-ton & Cannella 2003).
Omistajaohjausteoriat osaltaan selittävät yrityksen kykyä tai heikentynyttä kykyä investoida ja ke-hittää omaa liiketoimintaansa. Tyypillisiä kontrollimekanismeja omistajatahdon välittymiselle ovat budjetti, toiminnanohjaus, tilintarkastus sekä erilaiset riskienhallinnan ja sisäisen valvonnan menettelyt joilla osaltaan pyritään varmistamaan tehokkuus, tuloksellisuus, informaation luotetta-vuus ja toimintaperiaatteiden noudattaminen (Ibid.). Omistaja tyypillisesti käyttää hallituksen kautta valtaa siihen, miten yrityksen omaisuutta kohdellaan – myydäänkö vai ostetaanko uutta.
Vastaavasti toimitusjohtaja ja muu johto voi vapaammin käyttää valtaa yrityksen muihin resurs-seihin, kuten kassassa olevaan rahaan. Yrityksen nykyliiketoimintaan liittymättömät investoinnit tehdään todennäköisimmin kassassa olevalla rahalla tai pieniriskisillä velkasitoumuksilla. Liike-toimintaan liittyvät investoinnit tehdään taas todennäköisesti omalla pääomalla tai kiinteällä omai-suudella. Aineettomat hyödykkeet taas sijoittuvat näiden kahden edellä mainitun välimaastoon – päätösvaltaa käyttää sekä toimiva johto että omistaja. (Chatterjee, Wernerfelt 1991.)
Suomen Valtiolla on olemassa omistajaohjausstrategia ja ”strateginen intressi” Postin suhteen. Sen lisäksi Postilla on oma strategiatyönsä ja hallintomallinsa. Strategista intressiä tarkastellaan ja ver-taillaan Postin sekä Pakettipalveluiden liiketoimintaan ja strategiaan tulososiossa. Eri dimensiot omistajaohjauksessa voivat olla yrityksen menestyksen kannalta olla yhtä hyvin huonoja tai hyviä, mutta yrityksen pyörittämisen kannalta ne luovat joka tapauksessa ylimääräistä monimutkaisuutta yrityksen johtamiseen. Pahimmillaan näkymättömät dimensiot dominoivat omistajaohjauksessa näkyvän ja viestityn virallisen liiketoimintastrategian sijaan. Esimerkiksi edellisessä kappaleessa tutkimuskirjallisuuden tunteman investointikäyttäytymisen kohdalla tilanne (Chatterjee, Werner-felt 1991) voi johtaa siihen, että yrityksen johdon kädet ovat käytännössä sidottuna, vaikka kas-sassa rahaa olisikin. Tällainen tilanne tunnetaan laajasti esimerkiksi perheyrityksiä koskevassa tut-kimuskirjallisuudessa, jossa varsinaisiin liiketoimintaintresseihin yhdistyy yksi intressi lisää, per-heen intressi. (Brundin, Florin Samuelsson & Melin 2008.)
Valtio-omisteisen yrityksen omistajia ovat kaikki suomalaiset, joten vertailu osuuskuntamallisiin yrityksiin ja niitä koskevaan tutkimukseen on todennäköisesti myös omistajaohjauksen samankal-taisuuden näkökulmasta validi. Päätöksenteon hajaantuminen ja toimivan johdon tai muun intres-sitahon korostuminen on tyypillistä osuuskuntamallisille organisaatioille, joita Suomessa ovat esi-merkiksi keskinäinen vakuutusyhtiö LähiTapiola, OP Vakuutus ja päivittäistavaraketju S-ryhmä.
Osuuskuntamallisille yrityksille suuri riski on, että omistajien (asiakasomistajien) lyhyen tähtäi-men edut eli asiakasmaksujen alhaisuus maksimoidaan pitkän ajan investointien kustannuksella.
Esimerkiksi osuuskunnaksi järjestäytyneellä vakuutus- ja pankkialalla tyypillisesti raskaat ja van-hat tietojärjestelmäkorvausinvestoinnit voivat jäädä tekemättä. Tämä taas kerryttää korjausvelkaa mikä näkyy ajan myötä toiminnan tehottomuutena eli korkeana kulusuhteena verrattuna kilpaili-joihin. Mielenkiintoisuudesta huolimatta valtio-omistajaohjauksen aihe on kuitenkin tässä opin-näytteessä liian laaja tutkittavaksi, joten käsillä olevasta tutkimuksesta tyydytään toteamaan omis-tajaohjausmallin olevan osuuskuntamallisissa ja valtio-omisteisissa yrityksissä liiketaloudellisena mallina vähintään ongelmallinen omistajapohjan hajanaisuuden, joskus passiivisuuden vuoksi ja usein ylipäätään siksi, että muut tekijät kuin yrityksen liiketoiminnan liiketaloudellisesti kestävät tekijät korostuvat omistajan strategiassa. (Pöyhönen 2011.)