Norja

Norjan osuustoimintalaki (LOV 2007-06-29 nr 81: Lov om samvirkeforetak, SFL) tuli voimaan vasta 1.1.2008, vaikka osuustoiminnalla on maassa pitkät perinteet. Lainsää-däntöhankkeita asian tiimoilta on ollut useita 1900-luvun aikana, mutta ne eivät johta-neet toivottuun tulokseen. Pääasiallinen syy lakihankkeiden epäonnistumiseen tuntui olevan osuuskuntasektorin kielteinen suhtautuminen; osuuskunnat ovat halunneet kehit-tyä omaehtoisesti ilman toimintaa rajoittavaa lakia. Lakikomissio piti osuuskuntalain säätämistä kuitenkin tärkeänä, jotta osuustoiminnasta tulisi todellinen vaihtoehto yritys-toiminnassa. Haluttiin päästä eroon käsityksestä osuustoiminnasta tuntemattomana,

225 Lennung – Nelson-Bülow 2005, s 129-130.

226 Lennung – Nelson-Bülow 2005, s 26.

227 Siljeström – Svennegård 1965, s 15.

228 Laurinkari – Laukkanen – Miettinen – Pusa 1997, s 38, 41, 47, 39-40.

53 täänsanomattomana ja vaikeasti ymmärrettävänä. Laki olisi tarkoituksenmukainen apu uusien osuuskuntien perustamiselle.²²⁹

Norjassa osuuskuntia toimii neljällä suurella sektorilla, jotka ovat maatalous-, kalastus-, kuluttaja- ja asumisoikeusosuuskunnat. Noin neljästätuhannesta osuuskunnas-ta tunnetuimmat toimivat maaosuuskunnas-talousalalla, esimerkiksi Tine ja Nortuna, huolehtien tuot-teiden jalostuksesta, myynnistä, ostamisesta, kasvattamisesta sekä luotottamisesta ja vakuuttamisesta. Kuluttajapuolta edustaa Coop-Norge, joka kuuluu Skandinavian suu-rimpaan ruuan vähittäismyyjä Coop Nordic Group:iin. Kalatalousalan, joka on Norjan toiseksi suurin vientiteollisuuden ala, osuuskunnilla on ensisijainen oikeus myydä kalat ja simpukat. Ruotsin tavoin myös osuuskuntamuotoinen asuminen on suosittua ja edus-taa noin 15 prosenttia markkinoista. Uudistetut kaksi lakia asumisoikeusosuuskunnista tulivat voimaan vuonna 2005²³⁰. Lisäksi osuuskuntia toimii monilla talouden ja sosiaali-sen elämän aloilla. On esimerkiksi kuljetus-, energianjakelu, terveydenhuolto-, kuntou-tus ja kouluosuuskuntia. Tulevaisuuden kehitysnäkymät osuuskuntatoiminnalle ovat uuden lain myötä hyvät.²³¹

Ensimmäinen osuuskuntalaki on puitelaki Suomen OKL:n tavoin, jolloin käy-tännön toiminta määritellään pitkälti osuuskunnan säännöissä. Laissa osuuskunta on määritelty avoimeksi ja vapaaehtoiseksi yhteenliittymäksi, jonka tarkoituksena on tukea jäsentensä taloutta harjoittamalla yhteistä taloudellista toimintaa. Jäsenomistajat hallit-sevat osuuskuntaa demokraattisesti eivätkä ole vastuussa osuuskunnan veloista. Jäseniä norjalaisessa osuuskunnassa pitää olla vähintään kaksi, eikä vähimmäispääomaa OKL:n tavoin ole määritelty. OKL:stä poiketen jäsenenä voi olla myös tila tai perhe. Myös nor-jalainen osuuskunta pitää rekisteröidä kolmen kuukauden määräajassa perustamisesta Norjan kaupparekisteriin, jotta se saa oikeushenkilöllisyyden. Muussa tapauksessa pe-rustaminen on tehoton (12 ja 13.1 §)²³². Hallintoelimiin voidaan valita myös ei-jäseniä.

Yli tuhannen jäsenen osuuskunnassa täytyy sukupuolikiintiölain mukaan hallinnossa olla vähintään 40 prosenttia kumpaakin sukupuolta.²³³

Ennen lain voimaantuloa toimineiden norjalaisosuuskuntien täytyy sopeutua lain vaatimuksiin viiden vuoden siirtymäajan kuluessa, joka päättyy vuoden 2012 lopussa.

Ennen osuustoimintalakia ne oli rekisteröity osakeyhtiöiksi rajoitetulla vastuulla tai

229 Fjørtoft – Gjems-Onstad 2003, s 2-5.

230 Housing Co-operatives in Norway, s 2-4.

231 Fjørtoft – Gjems-Onstad 2003, s 3-4.

232 Fjørtoft – Gjems-Onstad 2003, s 9.

233 Lindström 1/2008, s 7.

54 loudellisiksi yhdistyksiksi.²³⁴Norjan osuustoimintalain mukaan osuustoimintayrityksen tarkoitus on edistää jäsentensä taloudellisia intressejä, siten että jäsenet toimivat yrityk-sessä ostajina, tuottajina tai muulla vastaavalla tavalla siten, että tuotto, lukuun ottamat-ta normaalia korkoa sijoitetulle pääomalla, jää yritykseen ottamat-tai jaeottamat-taan jäsenten kesken heidän osallistumisensa suhteessa. Osuuskunta voi myös edistää jäsentensä etua yksin tai toisen osuuskunnan kanssa omistamansa yhtiön avulla (SFL 1.3 §). Jäsenet eivät myöskään ole henkilökohtaisessa vastuussa yrityksen veloista (SFL 1:1.2).

Lakia sovelletaan kaikkiin osuuskuntiin niiden koosta riippumatta, lukuun otta-matta asunto-osuuskuntia, keskinäisiä vakuutusyhtiöitä ja tytäryhteisöosuuskuntia (SFL 1:1.4). Lainsäätäjän tavoitteena oli yksinkertainen laillinen viitekehys, joka perustuu osuustoiminnallisten periaatteiden varaan sisältäen runsaasti joustavuutta. Lakikomissio kiinnitti huomiota myös pienosakkaiden ja kolmansien osapuolten suojaan.²³⁵

Osuuskunnassa on lain mukaan avoin jäsenyys, ja FL:n ja OKL:n tavoin liitty-minen voidaan kieltää vain puolustettavista syistä. Jäsenillä on vapaa eroamisoikeus, jota säännöissä voidaan rajoittaa kolmeen tai 12 kuukauteen, riippuen siitä, onko ky-seessä ensimmäisen vai toisen asteen osuuskunta. Lähtökohtaisesti jäsenyys ei ole siir-rettävissä, mutta säännöissä voidaan määrätä toisin. Jäsen voidaan myös erottaa velvol-lisuuksiensa merkittävän rikkomisen seurauksena, ellei säännöissä ole asiasta tarkempia määräyksiä (SFL 23 §).²³⁶

SFL 15 pykälän mukaan jäsenen oikeuksia ovat oikeus saada tieto osuuskunnan vuosittaisesta kokouksesta ja oikeus osallistua siihen, äänioikeus ja oikeus tulla infor-moiduksi johdon taholta sekä oikeus saada tilinpäätös, toimintakertomus ja tilintarkas-tuskertomus lähetetyksi itselle. Jäsenellä on myös taloudellinen oikeus yhtiön voittoon perustuen jäsenen osallistumisaktiivisuuteen yhtiön toiminnassa sekä muut laissa ja säännöissä määrätyt oikeudet. Jäsenten velvollisuus on maksaa määrätty pääoma, nou-dattaa osuuskunnan laillisia päätöksiä sekä nounou-dattaa lakia ja sääntöjä (SFL 16.1).

SFL 10 pykälässä määrätään sääntöjen vähimmäissisällöstä, joka vastaa hyvin pitkälti FL 2:2.1:n vaatimuksia säännöille. Osuuskunnan kokous ja hallitus ovat ainoat pakolliset toimielimet. SFL sisältää myös edustajistoa ja hallintoneuvostoa (supervisory committee) vastaavia elimiä koskevia säännöksiä. Jälkimmäinen on ainoastaan valvova elin, kun taas ensimmäisen roolista voidaan määrätä säännöissä. Toimitusjohtajan puut-tuessa hallitus puheenjohtajineen hoitavat sen tehtävät.

234 Lindström 1/2008, s 7.

235 Fjørtoft – Gjems-Onstad 2003, s 6-7.

236 Fjørtoft – Gjems-Onstad 2003, s 10.

55 Kokous on myös norjalaisen osuuskunnan ylin päättävä elin (SFL 37 §). Kaikilla jäsenillä on oikeus osallistua kokoukseen itse tai laillisen edustajansa edustamana. Val-takunnallisten tai yli 100 jäsenen osuuskuntien säännöissä voidaan määrätä, että jäseniä edustavat edustajat (delegate), jotka edustavat jäsenryhmiä. Edustajat voidaan valita korkeintaan neljäksi vuodeksi kerrallaan ja heidän tulee olla osuuskunnan jäseniä (37.1

§). Näiden ryhmien tulee perustua alueellisuuteen, jäsenten määrään tai heidän ja osuuskunnan välisten liiketointen merkittävyyteen.

Lähtökohtaisesti jäsenellä on yksi ääni kokouksessa. Säännöissä voidaan määrä-tä liiketointen määrään perustuvasta äänimääräsmäärä-tä (SFL 38 §). Kellään ei saa olla yksin enemmistöä äänistä. Päätökset tehdään lähtökohtaisesti yksinkertaisella enemmistöllä.

Kuitenkin sääntöjen muuttamiseen vaaditaan kahden kolmasosan enemmistö annetuista äänistä. Suomen OKL:n tavoin myös korkeampia, neljän viidesosan määräenemmistö-vaatimuksia vaaditaan tiettyihin sääntömuutoksiin (SFL 54.2 §). Kyse on jäsenten rahal-lisen vastuun lisäämisestä osuuskunnalle tai velkojille, osallistumisvelvollisuuksien li-säämisestä tai eroamisoikeuden rajoittamisesta.

Hallituksen ja toimitusjohtajan rooli on SFL:ssa Norjan lakien julkisista osake-yhtiöistä (LOV 1997-07-13:Lov om aksjeselskaper) ja yksityisistä osakeosake-yhtiöistä (LOV 1997-06-13, nro 45, Lov om almennaksjeselskaper) mallien mukainen. Harmonisointi-mahdollisuuksien lisääminen muun yhtiöoikeuden kanssa olikin lainsäätäjän tavoittee-na. Yli 30 työntekijän osuuskunnissa työntekijöillä on oikeus edustajaan hallituksessa.

Yli tuhannen jäsenen osuuskuntien hallituksessa on myös oltava merkittävä osuus mo-lempia sukupuolia, hallituksen jäsenten määrästä riippuen vähintään noin 40 prosenttia kumpaakin (SFL 67.1 ja 69.1 §).²³⁷

Osuustoiminnalla on Pohjoismaissa hyvin samantyyppinen käytännön historia ja kult-tuuri. Vaikka maiden lainsäädännöt ovat sikäli erityyppisiä, että Ruotsin osuuskunnat toimivat taloudellisten yhdistyksien lain puitteissa ja Suomessa ja Norjassa puhutaan nimenomaisesti osuuskunnista, Ruotsin ja Norjan osuustoimintalakien mukaiset hallin-nointijärjestelmät eivät merkittävästi eroa Suomen laista. Kaikki perustuvat yhteispoh-joismaalaiseen oikeusperinteeseen. Ruotsin lainsäädäntö on ollut pohjoismaisena malli-na osuuskuntien hallinnon järjestämiselle. Asumisoikeusyhdistysten ja -osuuskuntien osalta käytäntö on erilainen Suomessa, missä laki asumisoikeusasunnoista (16.7.1990/650) ei ole osoittautunut suureksi menestykseksi.

237 Fjørtoft – Gjems-Onstad 2003, s 6, 12-13.

56 Pohjoismainen yhteistyö olisi eduksi osuuskuntatoimijoille, koska kyseisissä maissa on samankaltaisia ongelmia osuuskunnan imagon ja tunnetuksi tekemisen kans-sa. Myös yhteisiä neuvontakäytäntöjä kehittämällä voidaan auttaa etenkin aloittavia osuuskuntia.

8.4 EU