Neuvostoliitto Suomen ja Saksan vihollisena

Suomessa talvisodan ja jatkosodan propaganda halusi esittää venäläisvihan perivihollisuutena, eli vihollisuutta perusteltiin pitkän ajan historiallisena jatkumona. Tällöin vihan esitettiin syntyneen jo varhaisina aikoina ja vaikuttaneen historian aikana vahvasti. Venäläisvihamielisyys oli kuitenkin 1900-luvun radikaaliryhmien synnyttämä ajatus, jota sota-aikana pyrittiin hyödyntämään propagandassa. Toisaalta vihamielisyyttä venäläisiä kohtaan oli esiintynyt historian aikana, esimerkiksi 1800-luvulla venäjänvastaisuus oli osa sortokausien vastustamista, mutta vasta 1900-luvulla luotiin järjestelmällinen ”ryssäviha”. Esimerkiksi 1920-luvulla tärkein syy tämän vihamielisyyden tarpeellisuuteen aiheutui pelosta Neuvosto-Venäjän mahdollisen voimistumisen myötä ja siten pyrkimyksistä liittää Suomi takaisin Venäjän yhteyteen. Tästä johtuen suurelle yleisölle, erityisesti nuorisolle levitettiin kertomuksia isonvihan sisseistä ja entisaikojen urotöistä.²⁶⁸ Toisaalta myös Suuren Pohjan sodan aikaisia kauhukertomuksia liitettiin venäläisiin miehittäjinä, mutta itsenäisyyden ajan venäläisviha tuskin on suoraa seurausta näistä kokemuksista. Tosin kertomukset jättivät muistoksi vahvan venäläispelon ja niitä voitiin hyödyntää juuri sodan aikana propagandassa.²⁶⁹

Suomen taistelu Neuvostoliittoa vastaan heijastui myös laulujen viholliskuvaan. Kuitenkaan Neuvostoliittoa ei mainita lauluissa, vaan vihollisvaltiota nimitetään joko Ryssänmaaksi tai Moskovaksi. Toisaalta sanoituksissa kuvataan enemmän vihollisen sotilaita, joita nimitetään vainolaisiksi ja ryssiksi, mutta myös venäläiset nimet ovat yleisiä propagandassa. Tällöin

266 Kirves 2008, 39.

267 Welch 2014, 50.

268 Klinge 2012, 143.

269 Karemaa 1998, 18.

62 nimitykset kuten Iivana, Aleksei ja Vanja esiintyvät lauluissa ja edustavat neuvostoliittolaisia.

Nimet ovat joko alkuperäisessä muodossaan tai ”suomalaisittain”, kuten Ivanista muokattu Iivana. Vanja taas on saanut uuden merkityksen pilkkanimenä hellittelynimen sijaan: ”Uraliin, taakse sen, juoksee vanjat kuuluu vinha läiske tossujen.”²⁷⁰ Uraliin –laulun sanoitukset korostavat Vanja-nimen lisäksi myös vihollisen pelkuruutta, jota kuvaa sotilaiden vetäytyminen Uralille. Muita neuvostoliittolaisia kuvailevia luonteenpiirteitä lauluissa ovat epärehellisyys ja epäluotettavuus, joka näkyy monissa vertauskuvallisissa lauluissa: ”Onhan se tommonen ryssän kettu, ennenkin Suomessa korvennettu²⁷¹”. Eläinviittauksiin liittyy myös pukki kaalimaassa:

Ryssänmaalla Moskovassa, paarlevuu.

punaisessa pusakassa, eikö juu, istui muuan politrukki

niinkuin kaalimaassa pukki, inkke pinkke paarlevuu.²⁷²

Eläinviittausten tarkoituksena on liittää mielikuvat kyseisistä eläimistä viholliseen. Kettu esimerkiksi yhdistetään viekkauteen ja epäluotettavuuteen. Pukki kaalimaassa taas viittaa vanhaan sanontaan ”laittaa pukki kaalimaan vartijaksi”, jossa kuvataan epäluottamusta asioiden hoidosta. Laulussa otetaan kantaa myös ideologiaan mainitsemalla punaisen pusakan ja politrukin²⁷³, joka myös esitetään epäluotettavana toimessaan.

Luonteenpiirteiden lisäksi vihollisen ulkomuotoa voidaan käsitellä lauluissa. Ulkoiset piirteet ovat vihollisen ulkoiseen olemukseen viittaavia, yleensä negatiiviseksi kuvattuja piirteitä.

Esimerkiksi suomalaisissa lauluissa usein esiintyvä ja erityisen merkillepantava piirre on kuvaukset neuvostoliittolaisten likaisuudesta ja hajusta. Lauluissa todetaan: ”Suomessa ryssä ei kauvoja haise --hei syys sinä saastainen lauma,”²⁷⁴ ja ”Paras ryssä, kuollut ryssä paarlevuu, kuopassansa peitetyssä, eikö juu, se on ryssän elintilaa, siellä ei se ilmaa pilaa”²⁷⁵ sekä:

Oi Molotohvi, tulit väärällä vuorolla.

Täällä haisevat laumasi vastaan otetaan tykkien kuorolla.²⁷⁶

270 Molotohvin koktaili 2002/1942, [CD] Uraliin, raita 17. Myös KA, RA II Uraliin, 18. Pallen versio.

271 KA Rautainen annos I 1941, Silmien välliin, 31. Musiikki: Molotohvin koktaili [CD] 2002/1942, Silmien välliin, raita 4.

272 KA Rautainen annos I 1941, Ryssänmaalla Moskovassa, 20.

273 Myös komissaari, poliittinen ohjaaja. Neuvostoliitossa valvoi puolueen määräysten ja ohjeiden toimeenpanoa.

274 Molotohvin koktaili [CD] 2002/1942, Mottimatit marssilla III, raita 7.

275 Molotohvin koktaili [CD] 2002/1942, Mottimatit marssilla II, raita 6.

276 KA RA I 1941, Oi, Molotohvi, 25.

63 Laulujen sanavalinnoilla propagandistit viittaavat mahdollisesti venäjän armeijan oletettuun huonoon hygieniaan, mutta myös vihollisen koettuun inhottavuuteen. Toisaalta ”Ryssän haju”

oli jo 1800-luvulla tunnettu käsite, jolle ivailtiin ja se oli tunnettu piirre kansan keskuudessa²⁷⁷. Stereotypia likaisista venäläisistä oli siis syntynyt jo ennen sotaa, mutta näitä tiettyjä piirteitä liioittelemalla vihollisesta tehtiin pilkkaa sodan aikaisissa lauluissa. Kuvaamalla vihollista saastaiseksi ja haisevaksi heistä tehtiin samalla inhottavia ja luotaantyöntäviä. Kuitenkaan kaikista räikeimpiä viholliskuvauksia sisältävät laulut eivät sodan aikana nousseet suosioon kansan keskuudessa. Sodan aikana Maaselän radiossa kuuluttajana toiminut Tapio Rautavaara kertoi lyöneensä Silmien välliin -levyn rikki polvea vasten.²⁷⁸ Lisäksi osa näistä

”ryssäntappajaviisuista” oli pahasti myöhässä, sillä niiden ilmestymisaikaan vuonna 1943 osa kansasta ymmärsi, että sota tultaisiin häviämään.²⁷⁹

Saksassa suhde Venäjään ja myöhemmin Neuvostoliittoon oli alusta lähtien kaksijakoinen.

Toisaalta russofiliaa esiintyi Saksassa 1830- ja 40-luvulla, vaikka samaan aikaan ihmiset kokivat myös vahvaa russofobiaa.²⁸⁰ Myös myöhemmin Saksan suhteessa Venäjään oli kaksijakoisuutta, sillä vuodesta 1918 vuoteen 1933 kommunisminvastaisuutta esiintyi, toisaalta samaan aikaan jotkin kaikista vanhoillisimmat piirit Saksan hallinnossa päättivät ylläpitää luottamuksellisia ja mahdollisesti tuottoisia suhteita Venäjään.²⁸¹ Vihollisuus Neuvostoliittoa kohtaan kulminoitui toisessa maailmansodassa ”Generalplan Ostin” kautta. Natsien tavoite oli hajottaa valtio osiin ja siten poistaa Venäjän uhka²⁸².

Kuten suomalaisissa lauluissa, myöskään saksalaisissa lauluissa ei mainita Neuvostoliittoa, vaan käytetään nimitystä Rußland - eli Venäjä. Vorwärts nach Osten toteaa: ”Nun brausen nach Osten die Heere, Ins russische Land hinein”²⁸³. Hyökkäyssuunta on selkeästi kohti itää ja samalla se vielä osoitetaan tarkemmin Venäjän maaksi. Laulu on alun perin vuodelta 1941 ja se tilattiin Saksan Barbarossa-operaatiota varten. Alueena Venäjä esiintyy myös laulussa Kameraden, die Trompete ruft: “Morgen scheint die Sonne uns in Rußland oder Flandern.“²⁸⁴. Sotatila siis tunnustetaan niin idässä kuin lännessä. Tarkastellun aineiston sisällöstä ei löydy aineistoa, joissa kuvattaisiin neuvostoliittolaisia sotilaita. Samankaltaista suomalaistyylistä

277 Vihavainen 2013, 248.

278 Niiniluoto 1994, 51.

279 Kukkonen 2002, 366.

280 Immonen 1987, 46.

281 Luckacs 2006, 13.

282 Vihavainen 2013, 129.

283 Soldaten-Liederbuch 1942, Vorwärts nach Osten / Kohti itää, 117. ”Nyt pauhaa armeija kohti itää, Venäjän maita kohti“.

284 Soldaten Liederbuch 1942, Kameraden, die Trompete ruft / Toveri, trumpetti kutsui, 110. “Huomenna aurinko paistaa meille Venäjällä tai Flanderissa“.

64 vihollisvastaista kuvaamista ei saksalaisissa sodan ajan lauluissa esiinny. Toisaalta suomalaisten lisäksi saksalaisissa lauluissa oli vahva suhde historialliseen kuvaamiseen. Tästä kertoo Fridericus Rex²⁸⁵, jonka tarina sijoittuu seitsenvuotiseen sotaan ja kuvaa Preussin voittoa venäläisestä vihollisesta. Se luo historiallista viholliskuvaa Venäjää vastaan ja perustelee taistelua idästä uhkaavaa vihollista vastaan.