Kalastuskolhoosin hyljättyjä rakennuksia
Venäjän ja Viron rajapoijuja
Urhokkaan kansan pojat vuotivat aikoinaan verta Narvan mailla. Piti päästä katsomaan millaisissa maisemissa esi-isät taistelivat.
Viime kesäkuun 25. lähdettiin Lauttasaa-resta illan suussa, mutta matka katkesi heti alkuunsa, kun huomattiin, että akut eivät la-tautuneet. Takaisin maihin vikaa etsimään, sillä kelikin oli ärhäkän tuulinen ja vesisa-de vei kaiken näkyväisyyvesisa-den. Onneksi vika löytyi ja päästiin taipaleelle. Pilkkopimeäs-sä yösPilkkopimeäs-sä AIS oli erinomaisena apuna. Oli hurjan näköistä, kun plotterin näytöllä oma veneneemme oli kuin kärpäsparven keskel-lä. Laivoja kuvaavia nuolenpääsymboleita oli yltympäriinsä. Ja ne laivat kulkivat lu-jaa!
Aamun valjettua osui aavalla merellä sil-miin jotakin outoa. Kiikari varmisti sen ku-miveneeksi, josta pilkisti laidan yli käsivar-si. Joku oli joutunut merihätään ja makasi kumiveneen pohjalla! Kurvattiin koneella pelastamaan pulaan jäänyttä. Kun pääs-tiin lähietäisyydelle, käsivarsi osoittautui airoksi, muuta sisältöä ei veneessä ollut-kaan. Päivittelimme, kuinka pienessä oli pihistetty. Arviolta tuhannen euron kumi-vene oli ollut kiinnitettynä ohuella narulla.
Kiskoimme veneen pystyyn oman paatin perään ja korvasimme takavalon erillisellä patterilampulla.
Aamupäivällä saavuimme Narvajoen suul-le. Narvan kaupunki sijaitsee 14 kilometriä jokea ylöspäin. Joelle on navigoitava tar-kasti, sillä hutiloimalla voi joutua Venäjän aluevesille. Narvajokihan on Peipsijärves-tä Suomenlahdelle laskeva Viron ja Venä-jän rajajoki. Joki on paikoin hyvin matala
ja muutaman kerran töksähdimme pohja-hiekkaan. Joen vironpuoleisella rannalla oli kummitusmaisia suuria betonirakennelmia.
Ne olivat neuvostoaikaisen kalastuskolhoo-sin hylättyjä raunioita, jotka savusivat kuin pommituksen jäljiltä. Jotkut polttivat siellä
ilmeisesesti nuotioita. Viron ja Venäjän raja on merkitty punaisilla jalkapallon kokoisil-la poijuilkokoisil-la keskelle jokea.
Molemmilla rannoilla sojotti vartiotorneja, joista rajamiehet tuijottelivat toisiaan sil-miin.
Narvan satamaan rantautuminen ei onnis-tunut eka kerralla, sillä köli juuttui hiek-kasärkkään muutaman metrin päässä vie-raslaiturista. Omillaan ei päästy eteen eikä taakse. Apuun tuli sataman moottorivene, joka nykäisi meidät avoimeen veteen. Ou-toa oli, että aivan vieressämme oli kylki-kiinnityksessä isokokoinen laiva. Narva-joki ilmeisesti siirtelee hiekkapenkkojaan paikasta toiseen.
NARVA
Alunpitäen tanskalaisten vuonna 1223 pe-rustama Narva on Viron kolmanneksi suu-rin ja itäisin kaupunki, jossa on asukkaita n.
65000. Se poikkeaa olemukseltaan tyystin läntisimmistä kumppaneistaan. Venäjänkie-lisiä narvalaisista oli 2011 alussa peräti 94
% ja venäläistaustaisia heistä noin 80 pro-senttia. Sitä on naapurin Putin oivallisesti hyödyntänyt. Kaikki ne narvalaiset, jotka pystyvät todistamaan venäläistaustansa, saavat oikeuden asioida erikoisviisumilla naapurin puolella Ivangorodissa. Matka ei ole pitkä, vain Narvajoen sillan ylitys. Hin-tataso on Venäjän puolella edullisempi, ja siksi venäläistaustaiset narvalaiset asioivat päivittäin joen toisella puolella hakien sieltä elintarvikkeensa ja polttoaineensa. Kaikilla muilla rajan ylittäjillä pitää olla viralliset, aikaa ja rahaa vaativat viisumit.
Puna-armeijan joukot moukaroivat toisen maailmansodan lopulla Narvan maan tasal-le. Pystyyn jäi vain muutama rakennus. Jär-jettömän tuhoamisen syyksi on arveltu sitä, että Narva oli ennen sotia liian menestyvä ja yksityisyritteliäs länsimielinen barokkikau-punki. Miehityksen jälkeen neukut uudis-rakensivat kaupungin oman näköisekseen.
Niitä jälkiä yritetään nyt parannella.
Narvan maine Viron nuhruisena takapaju-lana ei ole enää tätä päivää. Kaupunki ke-hittyy kiihtyvällä vauhdilla.
Vierasvenesataman fasiliteetit ovat aluil-laan. Narvan satamasta löytyy veneilijälle muutama laituripaikka, sähkö ja vesi. Ran-taravintolan yhteydessä olevaa suihkua voi myös hyödyntää. Polttoaine pitää hakea kanistereilla huoltoasemalta. Pelkästään kesällä toimivan rantaravintolan tunnelma, ruoka, juomat ja hinnat ovat meikäläisille sopivat. Kävelymatkan päästä kaupungilta löytyvät sitten kaikki muut oleelliset pal-velut. Naisistaan narvalaiset ovat ylpeitä, eivätkä suotta.
s/y Testeri Narvan vierasvenesatamassa
Vasemmalla virolainen Narvan linna ja joen toisella puolella venäläisten Ivangorodin linnoitus
Apua tulossa
41
KIINNOSTAISIKO PEIPSIJÄRVI Peipsijärvi on Saimaan jälkeen Euroopan viidenneksi suurin järvi. Tälle neitseellisel-le järvelneitseellisel-le voivat veneilijätkin nyt päästä.
Virolaiset ovat EU-rahoituksella rakenta-neet kumikanavan Narvan satamasta Peip-sijärvelle. Järeällä kalustolla veneet nos-tetaan lavetille ja viedään voimalaitoksen ohi. Narvan merikoulun oppilaat hoitavat homman 10 eurolla. Järvelle on alettu ra-kentaa infraa veneilijöiden tarpeisiin. Venä-jä on ahmaissut osan PeipsiVenä-järvestäkin.
Olisi mielenkiintoista tehdä pioneerireissu järvelle, jossa suomalaisveneitä ei tiettä-västi ole aiemmin käynyt. Masto on tieten-kin ylimääräinen haaste, sillä tustieten-kin siirto sujuisi masto pystyssä. Narvalaiset toivot-tavat suomalaiset veneilijät lämpimästi tervetulleiksi. Luvattiin järjestää paikat isommallekin eskaaderille. Paras tarjous oli rapujuhlat Narvan linnan upeasti valaistuil-la valleilvalaistuil-la. Ravut tulisivat talon puolesta.
Paluumatkalle oli luvassa 10 m/s suoraa vastatuulta. Suomenlahden perukassa na-vakka länsituuli saa aikaiseksi melkoisen aallokon. Kun pääsimme merelle, voimis-tui tuuli edelleen. Seuraavaksi etapiksi oli suunniteltu Pranglin saarta, mutta toisin kävi. Hiukan liian kireän aikataulun vuoksi emme yrittäneetkään luovia, vaan puskim-me aallokkoa vastaan dieseltuulella. Vaik-ka veneemme s/y Testeri oli 40 jalVaik-kainen tukeva teräspaatti, oli eteneminen tuskas-tuttavan hidasta ja kuoppaista. Aika ajoin ruorimies sai sprayhoodin yli saavikaupalla merivettä päälleen. Onneksi olimme syö-neet Narvassa tukevasti, sillä ruuanlaitto ei olisi moisessa ryskeessä onnistunut. Kovan kelin vaikutus alkoi näkyä. Keulapurjeen furlex juuttui kiinni eikä purjetta voinut pie-nentää. Urhea miehistön jäsen kävi henken-sä kaupalla selvittämäshenken-sä sotkun vesimas-sojen keskellä ryskäävässä keulassa. Ilta alkoi hämärtyä ja oli selvää, että Prangliin saakka meidän ei kannattaisi näissä olois-sa yrittääkään. Kun yö lopullisesti pimeni, pimeni myös plotteri ja sen myötä AIS. On-neksi veneessä oli toinen GPS ja sen turvin saatoimme navigoida. Olimme tunnollisesti merkinneet tunnin välein sijaintimme pape-rikarttaan, joten aivan hukassa emme olisi olleet vaikka kaikki laitteet olisivat pimen-tyneet. Koska kuljimme Viron rannikon suuntaisesti, olivat majakat erinomainen apu ja antoivat varmuutta siitä, ettemme menneet liian lähelle kivikkoisia rantoja ja tiesimme tarkasti sijaintimme.
Aamulla noin neljän paikkeilla sujahdim-mekin lopulta Vergin suojaisaan satamaan ja tilasimme sataman virolaistytöltä aamus-aunan. Mutta Vergi onkin sitten oma juttun-sa.Mukana reissulla oli:
Kari Avikainen, Tapsa Huttunen, Jere Leikas, Kyösti ”Kössi” Leikas ja Mika Waris.
Teksti ja kuvat: Kyösti Leikas
Tällä vehkeellä vene nousee Peipsijärven kumikanavalle
MÄRKÄ PALUUMATKA
Parin päivän aikana tutustuttiin paikallisen suomalaisoppaan avulla ja autolla Narvan kaupunkiin perusteellisesti. Samalla autol-la tehtiin useita reissuja huoltoasemalle ja saatiin kanistereilla veneen tankki täyteen.