sitä, että asioista oltiin välttämättä samaa mieltä, mutta sitä ei myöskään koettu tie-tyissä ryhmissä negatiivisena asiana. Mielipide-erojen ja asenteiden ei koettu vaikut-tavan kuuluvuuden tunteeseen vuorovaikutussuhteissa, jotka koostuivat ystävistä.
Kuitenkin perheen ja sukulaisten parissa omien näkemysten jakaminen koettiin hai-tallisempana kuin hiljaa pysyminen.
5.4 Näkemyserojen aiheuttamat haasteet ilmastonmuutokseen liitty-vässä vuorovaikutuksessa
Tässä alaluvussa tarkastelen millaisia näkemyseroja ilmastonmuutokseen liittyvässä vuorovaikutuksessa syntyy, millaisia haasteita näkemyserojen koetaan aiheuttavan ja millainen vaikutus sillä on haastateltavien vuorovaikutussuhteisiin ja omiin näke-myksiin ilmastonmuutoksesta.
Tulosten mukaan näkemyserot ilmastonmuutokseen liittyvässä vuorovaikutuk-sessa liittyvät pitkälti siihen, miten yksittäisten ihmisten valintojen koetaan vaikutta-van ilmastonmuutokseen. Eri näkemyksiin oli törmätty kaikissa haastateltavien mer-kityksellisissä vuorovaikutussuhteissa, mutta erityisesti perheen ja sukulaisten pa-rissa. Keskusteluissa ilmastonmuutoksen olemassaoloa ei kielletty, mutta sen tuhoi-suutta ja tarkastelun lähtökohtaa kyseenalaistettiin. Seuraavat esimerkit havainnollis-tavat, millaisia näkemyseroja vuorovaikutuksessa oli:
H1: Ensimmäisenä tulee mieleen yksilön valinnat. Jos itse on esim. kasvissyöjä niin kokee, että ruuantuotanto vaikuttaa. Monien kanssa on eri näkemyksiä siitä. Jotkut taas sitä mieltä, ettei sillä ole vaikutusta ja osa ajattelee, että on.
H2: Ei suoraan eri näkökulmia mitä ilmastonmuutos on, mutta kyllä lähestymistavoissa eroja.
Tai no joo kyllä yhteen olen törmännyt, että ilmastonmuutos on huijaus tai ei ole olemassa, niin se on villimpi kanta.
H4: Ei suoraan asioiden kieltämistä kyllä ole ollut, mutta kyllä se näkyy, että miten me muka voimme yksilöinä vaikuttaa tähän kaikkeen. Ei välttämättä nähdä sitä, että pienistäkin asioista tulee isoja, kun tarpeeksi paljon tekijöitä.
39
Tulokset osoittavat, että ilmastonmuutokseen liittyvässä vuorovaikutuksessa näke-myserot aiheuttivat ristiriitoja ja jännitteitä sen välillä, mitä kannattaa sanoa ja mitä ei.
Näkemyseroja kohdatessa etenkin perhesuhteissa, haastateltavat olivat mieluummin hiljaa ja osoittivat nonverbaalisten eleiden kautta olevansa mukana vuorovaikutusti-lanteessa. Toisaalta taas haasteena pidettiin sitä, miten faktatieto saataisiin näke-myseroissa argumentoitua niin, että toinen osapuoli ymmärtäisi sen ja ei ottaisi sitä häntä kohtaan kohdistettuna hyökkäyksenä. Tämän kuvailtiin olleen joskus turhaa, koska toinen osapuoli ei ollut halukas muuttamaan mielipidettään tai asennettaan edes faktatiedon valossa. Eräs haastateltava kuvaili tilannetta seuraavasti:
H3: (...) siinä tilanteessa (näkemyserosta aiheutunut väittely) kyllä mä perustelin ja puolustin itseäni ja kantaani myös. Painolastia laitoin argumentointiin ja faktoihin ja tämä toinen meni henkilökohtaisiin, niin jouduin puolustamaan vahvasti itseäni. Mutta sitten lopetin sen keskus-telun, kun ei se edennyt mihinkään suuntaan. -- Kertoo ihmisestä jotakin, jos ei voi keskustella hyökkäämättä tai antamasta tilaa toisen mielipiteille.
Tulosten mukaan haasteina näkemyseroissa koetaan myös sosiaalinen paine ja kon-fliktien välttely. Sosiaalinen paine tulee etenkin näkyväksi, jos ilmastonmuutokseen liittyvää vuorovaikutusta käytiin vuorovaikutustilanteissa, joissa oli mukana vie-raampia ihmisiä. Eräs haastateltava kuvaili, ettei tällaisessa tilanteessa kehdannut olla se “ilmastopoliisi”, joka kertoisi, miten olisi oikein toimia ja miten ei. Haastateltavien mukaan konflikteja pyrittiin välttämään silloin, kun näkemyserot nousivat vuorovai-kutuksessa esiin. Tämä nähtiin haastavana, koska vuorovaikutus oli vuorovaikutus-kumppaneiden osalta henkilökohtaisten mielipiteiden esittämistä, eikä nojannut il-mastonmuutokseen liittyvään faktatietoon. Kuitenkin tällaisten tilanteiden hyväksy-minen nähtiin järkevämpänä vaihtoehtona kuin mahdollisten konfliktien syntyhyväksy-minen.
Tulosten mukaan tilanteita kuvattiin tapahtuvan oikeastaan vain vanhempien suku-laisten seurassa.
Tulokset osoittavat, että samankaltaiset näkemykset ilmastonmuutoksesta sy-ventävät vuorovaikutussuhteita entisestään, koska ne nähdään yhdistävinä tekijöinä elämässä. Kuitenkaan eriävien näkemysten ei haastateltavien kertomuksissa etenkään ystävien kanssa koettu vaikuttavan negatiivisesti jo olemassa olevien vuorovaikutus-suhteiden laatuun, mutta uusia vuorovaikutussuhteita muodostaessa samankaltaisia
40
näkemyksiä ilmastonmuutoksesta pidetään tärkeänä asiana. Eräs haastateltava ku-vasi näkemysten vaikutusta seuraavanlaisesti.
H5: Ilmastonmuutoksen torjuminen on kuitenkin vahva ja tärkeä arvo minulle. Kun rupeaa luo-maan uusia ihmissuhteita ja täysin vastakkaiset arvot, niin siinä vaiheessa se vaikuttaa kyllä. Ei tietenkään tarvitse täysin sama ajatus olla, mutta jossakin määrin olisi hyvä olla samanlaisia aja-tuksia aiheesta.
Tulosten mukaan vuorovaikutussuhteilla ei koeta olevan vaikutusta haastateltavien omiin näkemyksiin ilmastonmuutoksesta, mutta sillä koetaan olevan vaikutusta sii-hen, miten eroavia näkemyksiä ymmärretään ja hyväksytään. Haastateltavilla on su-kujuuria alueilla, jossa elinkeinona käytettiin tuotantotapoja, joiden ei välttämättä nähty ajavan ilmastonmuutoksen hillitsemistä. Tämä sai haastateltavat puntaroimaan ilmastonmuutokseen vaikuttamisen ja sukulaisten elinkeinon pysyvyyden välillä. Tä-män vuoksi haastateltavat kertoivat ymmärtävänsä, miksi ilmastonmuutoksen osalta joillakin sukulaisilla oli erilainen näkemys kuin heillä, mutta sen ei koettu vaikuttavan haastateltavien omiin asenteisiin ilmastonmuutoksen osalta. Ilmastonmuutoksen tor-jumisen ja elinkeinon takaamisen puntarointia kuvattiin muun muassa seuraavasti:
H3: Minulla asuu sukua sellaisella alueella, jossa maatalous on elinkeino. Tuo toista näkökul-maa siihen, kun liittyy toisen elinkeinoon. Vaikuttaa kun tehdään läheisiin liittyviä päätöksiä valtion tasolla, niin puntaroi kumpi tärkeämpi ja herättää ristiriitaisia tunteita ja pitäisi tehdä toimia ilmastonmuutoksen hidastamiseksi, mutta samalla sukulaisia asuu missä elinkeino pe-rustuu sellaisille asioille, joita yritetään kieltää. Se herättää ristiriitaisia tunteita. Sukulaisia on (puolue) vastaan elinkeinon takia, niin herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Ymmärrän toi-mien tarpeellisuuden ja ymmärrän sukulaisia, jotka ovat ahdingossa.
H4: Puntarointi liittyy siihen, että kotiseudulla ja suvussa elinkeinona maataloutta ja ajatus siellä ilmastonmuutokseen aika erilainen. Kun on kotoisin sieltä ja se maatalous on tärkeä elin-keino siellä. Niissä ympäristöissä saa myös miettimään uudelta kantilta sen vaikutuksia ja onko niin mustavalkoista tämä koko homma. Ymmärrän heitä kyllä, mutta ajan aika erilaisia ajatuk-sia tästä aajatuk-siasta kuitenkin.
Tulosten mukaan siis erilaisilla näkemyksillä ilmastonmuutokseen liittyvässä vuoro-vaikutuksessa ei koeta olevan negatiivista vaikutusta vuorovaikutussuhteisiin, mutta samankaltaisten ajatusten koetaan vaikuttavan positiivisesti uusien vuorovaikutus-suhteiden muodostumiseen ja syventävän entisestään vanhoja. Erilaiset näkemykset ilmastonmuutosvuorovaikutuksessa herättivät haastateltavissa ristiriitaisia ajatuksia ja saivat pohtimaan omien näkemysten pätevyyttä, mutta loppujen lopuksi sillä ei ko-ettu olevan suurta vaikutusta haastateltavien omiin ajatuksiin ilmastonmuutoksesta.
41
6 POHDINTA
Tämän tutkielman tavoitteena oli ymmärtää millainen merkitys ilmastonmuutokseen liittyvällä vuorovaikutuksella on ainejärjestöjen ympäristövastaavien käsityksiin hen-kilökohtaisesta ja sosiaalisesta identiteetistä. Tässä luvussa esittelen toisen tutkimus-kysymyksen tulokset teoreettisen näkökulman ja ensimmäisen tutkimustutkimus-kysymyksen analyysin tuloksista luodun tulkinnan perusteella. Toinen tutkimuskysymys pyrkii vastaamaan kysymykseen: millä tavoin ainejärjestöjen ympäristövastaavien henkilö-kohtainen ja sosiaalinen identiteetti näyttäytyy osana ilmastonmuutokseen liittyvää vuorovaikutusta erilaisissa vuorovaikutussuhteissa?
Toisen tutkimuskysymyksen tuloksia tarkastellessa on selvää, että haastatelta-ville ilmastonmuutos on tärkeä asia ja osa jokapäiväistä elämää muutoinkin kuin ai-nejärjestön ympäristövastaavan roolin kautta. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että vuorovaikutussuhteilla on merkittävä rooli haastateltavien elämässä. Merkityksellisiä vuorovaikutussuhteita ovat muun muassa perhe ja ystävät. Näihin viiteryhmiin kuu-luminen ja niissä jäsenenä oleminen nähdään asiana, joka tuottaa henkistä hyvinvoin-tia ja turvallisuuden tunnetta. Ilmastonmuutokseen liittyvän vuorovaikutuksen luonne on erilaista eri vuorovaikutussuhteissa ja näkemyseroja voidaan havaita myös hyvin läheisissä vuorovaikutussuhteissa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että vuo-rovaikutus ilmastonmuutoksen kontekstissa on asia, jota tarkastellaan pitkälti erillään vuorovaikutussuhteista ja keskiössä on se, mitä yksilöt itse ajattelevat asiasta. Tutki-muksen merkittävimpänä havaintona voidaankin pitää sitä, että ilmastonmuutosta tarkastellaan vuorovaikutuksessa enemmän osana minuutta eli henkilökohtaista identiteettiä kuin sosiaalista identiteettiä, koska ilmastonmuutoksella on tärkeä mer-kitys haastateltavien omassa elämässä.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että haastateltavien esittämä ilmastonmuu-toksen määritelmä sisältää paljon samankaltaisuuksia taustakirjallisuuden kanssa.
Haastateltavien määritelmä sisältää ymmärryksen ilmastonmuutoksen globaalista ta-sosta, elinolosuhteiden muuttumisesta ja ympäristökonflikteista niin kuin Peterson &
Feldpausch-Parkerin (2013, 513) määritelmäkin. Haastateltavat korostivat myös sitä, ettei ilmastonmuutos näy kaikkialla maailmassa samalla tavalla ja tämä vaikuttaa
42
ihmisten ymmärrykseen sen todellisuudesta. Moser (2010, 33) on korostanut myös omassa tutkimuksessaan tämän asian olevan yksi ilmastonmuutoksesta viestimisen keskeisimmistä haasteista. Tulosten valossa näyttääkin siltä, että haastateltavilla on laaja ymmärrys ilmastonmuutoksesta ilmiönä niin käytännön kuin tieteellisen ajatte-lun tasolla. Haastateltavilla on myös kokemusta ilmastonmuutoksen vaikutusten nä-kemisestä ulkomailta, jonka Burrus & Carneyn (2015, 163) mukaan nähdään lisäävään uskomusten muodostumista asenteiksi ja käsityksiksi esimerkiksi ilmastonmuutosta kohtaan.
Tutkielmassa taustaoletuksena oli se, että haastateltavilla on vähintään ympäris-tövastaavan pestin kautta kiinnostusta ilmastonmuutoksen asioihin. Tulokset osoitta-vat, että kiinnostusta ilmastonmuutokseen on myös laajasti henkilökohtaisessa elä-mässä, joten ilmastonmuutosta ja ilmastonmuutokseen liittyvää vuorovaikutusta ei tarkastella vain ympäristövastaavan pestin kautta. On mielenkiintoista huomata, mi-ten paljon ilmastonmuutoksen asiat ohjaavat haastateltavien elämää niin ostopäätök-sissä kuin kulutustottumuksissa ja näitä asioita kuvataan jo niin juurtuneiksi omaan käyttäytymiseen, ettei niihin kiinnitetä huomiota. Tähän näyttää vaikuttaneen se, että nämä asiat ovat olleet mukana haastateltavien elämässä jo niin pitkään, että niistä on tullut osa minuutta ja eivät siksi korostu erillisinä tekoina jokapäiväisessä toiminnassa.
Kirjallisuudessa minuutta ja identiteetin käsitettä käytetään yleensä synonyymeinä toisilleen. Minuudella tarkoitetaan yksilön reflektiivistä itsetietoisuutta eli sitä kuka minä olen. Minuus kehittyy ja muotoutuu vuorovaikutuksessa koko elämän ajan.
(Saastamoinen 2006, 170.) Tulokset osoittavat siis, että lähtökohtaisesti haastateltavien kognitiiviset prosessit sisältävät paljon ilmastonmuutokseen liittyvää ajattelua ja poh-dintaa, joka tulee esiin ilmastonmuutokseen liittyvässä vuorovaikutuksessa ja raken-taa haastateltavien omaa identiteettiä.
Identiteetin tutkimus perustuu sille ajatukselle, että yksilöille on ominaista kuu-lua tiettyihin ryhmiin ja yksilöt käsittävät ja ymmärtävät maailmaa suurimman osan ajasta sosiaalisen identiteetin näkökulmasta (Reid & Robinson 2015, 2; Deschamps &
Devos 1998, 2). Tämän tutkimuksen valossa viiteryhmiin kuuluminen nähdään tär-keänä asiana. Viiteryhmistä koetaan saatavan sosiaalista tukea ja henkistä hyvinvoin-tia. Odotettuna tuloksena voidaan pitää sitä, että itse muodostettujen viiteryhmien
43
luonnehditaan kuvaavan parhaiten sitä, millaisia haastateltavat itse ovat. Deschamps ja Devos (1998, 3) ovatkin todenneet, että mitä vahvemmin yksilö kokee kuuluvuuden tunnetta ryhmiin, sitä merkittävämmin hän erottaa itsensä muista ryhmistä.
Kirjallisuudessa kuuluvuutta kuvataan samankaltaisten asenteiden ja mielipitei-den rakentumisena vuorovaikutusprosesseissa (Reynolds 2015, 313). Mielenkiintoi-sena voidaan kuitenkin pitää sitä, että tässä tutkimuksessa kuuluvuuden tunteeseen ei koettu vaikuttavan se, oliko itse muodostettuihin ryhmiin kuuluvat ihmiset saman-kaltaisia heidän kanssaan tai jakoivat samanlaisia ajatuksia ilmastonmuutoksesta.
Haastateltavien vastauksissa ilmastonmuutokseen liittyvässä vuorovaikutuksessa ei siis ollut havaittavissa sosiaalista identiteettiä. Aiheellista onkin pohtia, onko haasta-teltavien näkemys ilmastonmuutoksesta niin vahva, ettei ryhmiin kuuluvien henki-löiden mielipiteillä asiasta ole väliä tai pidetäänkö ilmastonmuutosta asiana, joka ei kuitenkaan ole ryhmiin kuulumisen kannalta tärkeä. Ristiriidassa tämän kanssa on kuitenkin aikaisemman havainnot siitä, että ilmastonmuutoksesta välittämiseen vai-kuttaa voimakkaasti se, mitä ryhmien jäsenet ovat asiasta mieltä (Pearson, Schuldt &
Romero-Canyas 2016, 633, 639).
Tulosten perusteella voidaan ajatella, että ainakin laaja tietotaito ilmastonmuu-toksesta on syynä sille, miksi näkemyserot eivät vaikuta ryhmiin kuulumisen tai ko-kemuksiin ryhmien jäsenenä. Tämä näkyy esimerkiksi haastateltavien tavassa kertoa, että he ovat valmiita käymään ilmastonmuutokseen liittyvistä faktoista keskustelua ja jopa avoimia näkemyksensä muutokselle asiasta, jos vastaväitteet vakuuttavat heidät.
Tulokset osoittavat tämän kuitenkin olevan epätodennäköistä, koska käsitys ja asenne ilmastonmuutosta kohtaan on niin vahva. Tätä havaintoa tukee myös aikaisemmat tutkimukset (Crano & Gardikiotis 2015, 169–170; Griffin 2009, 182–193) siitä, että asen-teita on vaikeampaa muuttaa silloin, kun yksilöillä on tietystä asiasta vahva näkemys ja sillä on keskeinen rooli elämässä. Jos asenne tiettyä asiaa kohtaan nähdään merkit-tävänä, on yksilöt myös taipuvaisempia puolustamaan omaa kantaansa aktiivisem-min.
Tulosten perusteella voidaan sanoa, että ilmastonmuutokseen liittyvä vuorovai-kutuksen luonne ja keskustelunaiheet vaihtelevat paljon sen mukaan, mikä funktio tietyllä vuorovaikutussuhteella nähdään olevan. Vuorovaikutussuhteissa on myös
44
eroa siinä, millainen rooli identiteetillä on. Hallituskontekstissa odotukset ilmaston-muutosvuorovaikutuksen luonteelle ovat korkeammat kuin muissa ryhmissä. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että haastateltavat odottavat ryhmäläisiltä kattavaa tietotai-toa ilmastonmuutoksen asioista. Ilmastonmuutokseen liittyvää vuorovaikutusta ku-vataan sanoilla “me hallituslaiset”, joten vuorovaikutuksessa erotetaan hallitus omana sisäryhmänään muista ulkoryhmistä. Sisäryhmällä tarkoitetaan sitä ryhmää, johon yksilö kokee itse kuuluvansa (Haslam 2004, 18).
Hallitusryhmää voidaan verrata työelämän vuorovaikutussuhteeksi. Työelämän vuorovaikutussuhteiden ylläpidossa korostuu yleensä suhdekeskeisen vuorovaiku-tuksen sijaan tehtäväkeskeinen vuorovaikutus (Sias 2005, 377). Hallituksessa vuoro-vaikutusta käydään yleensä kokouksissa, joissa keskustelua ohjaa esityslista. Ympä-ristövastaavan pestin myötä myös ilmastonmuutos on yksi vuorovaikutuksen keskei-sistä aiheista esimerkiksi tapahtumien kestävyyden näkökulmasta. Huomioitavaa on-kin se, että koetaanko ilmastonmuutos osana sosiaalista identiteettiä, koska sillä näh-dään olevan tehtäväkeskeisyyteen liittyvä rooli hallituksessa ja tehtäväkeskeisyys lii-tetään yleisesti yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen. Tuloksissa tulee kuitenkin myös ilmi se, että ympäristövastaavat ovat valmiita puolustamaan näkemyksiään il-mastonmuutoksesta, jos he näkevät hallitustoiminnassa sille tarvetta. Tarpeellisia ti-lanteita voi olla esimerkiksi näkemyserot ilmastonmuutoksen vastaisten toimien to-teuttamisesta. Voidaan siis todeta, että ilmastonmuutokseen liittyvää vuorovaiku-tusta hallitustoiminnassa ohjaa ympäristövastaavien sosiaalinen identiteetti, mutta esimerkiksi ristiriitatilanteissa henkilökohtaisen identiteetin rooli nähdään merkittä-vämpänä, koska ilmastoasiat ovat haastateltaville puolustamisen arvoisia asioita.
Työelämän vuorovaikutussuhteiden lisäksi haastateltavat kuvailivat ilmaston-muutokseen liittyvää vuorovaikutusta käytävän merkityksellisissä vuorovaikutus-suhteissa. Merkityksellisiä vuorovaikutussuhteita ovat esimerkiksi ryhmät, joihin kuuluvat ystävät ja perhe. Tulosten perusteella ystävistä koostuvia vuorovaikutus-suhteita kuvataan tärkeiksi, koska niiden muodostumiseen ovat vaikuttaneet osapuo-let itse. Vuorovaikutussuhteessa tyypillistä on se, että osapuoosapuo-let kokevat yhteenkuu-luvuuden tunnetta toisiinsa (Sias 2009, 2). Tulokset osoittavat, että eniten
45
yhteenkuuluvuutta tunnetaan ystävien kanssa, mutta yhteenkuuluvuuteen ei kuiten-kaan nähdä vaikuttavan näkemykset ilmastonmuutoksesta.
Ystävien parissa ilmastonmuutokseen liittyvässä vuorovaikutuksessa näkemyk-siä kuvataan olevan monenlaisia, mutta vuorovaikutuksessa ymmärretään ja hyväk-sytään eriävät mielipiteet, koska ystävät nähdään niin merkityksellisiksi haastatelta-ville. Mielenkiintoista onkin se, että haastateltavien näkemykset ilmastonmuutoksesta ovat hyvin vahvoja, mutta ystävien kanssa niillä ei nähdä olevan merkitystä ilmaston-muutokseen liittyvässä vuorovaikutuksessa. Ystävien kanssa ilmastonilmaston-muutokseen liittyvässä vuorovaikutuksessa korostuu siis henkilökohtainen identiteetti, koska ys-tävät eivät välttämättä ajattele asiasta samalla tavalla. Tämän vuoksi voidaankin poh-tia sitä, että tarkastelevatko haastateltavat ilmastonmuutokseen liittyvää vuorovaiku-tusta ystävien kanssa mieluummin henkilökohtaisen identiteetin kuin sosiaalisen identiteetin roolista, koska sen myötä on helpompi hyväksyä eriävät näkemykset ja säilyttää muutoin positiivinen ryhmäkäsitys. Tällä tarkoitan sitä, että eriävät näke-mykset ilmastonmuutoksesta eivät ole ryhmien olemassaolon kannalta järkevää nos-taa esiin.
Tulokset osoittavat, että ilmastonmuutokseen liittyvää vuorovaikutusta on oleellista tarkastella henkilökohtaisen identiteetin näkökulmasta, jotta ystäviä merki-tyksellisinä vuorovaikutussuhteina voidaan jatkossakin pitää suosimisen arvoisina.
Tätä havaintoa tukee sosiaalisen identiteetin teorian kuvaus siitä, että positiivisen it-setunnon saavuttamiseksi sisäryhmän etua ajetaan ja ryhmän merkitystä korostetaan, jos konteksti tai käsiteltävä aihe nähdään ryhmän statusta nostattavana (Haslam 2004, 21). Voidaankin todeta, ettei ilmastonmuutosta tarkastella ystävien kanssa yhteisenä asiana, koska eriävät näkemykset eivät aja sisäryhmän etua.
Kuitenkin haastateltavat kuvailivat, että uusia vuorovaikutussuhteita luodessa yksilöiden samankaltaisilla näkemyksillä ilmastonmuutoksesta on merkittävä rooli suhteen muodostumisen ja syventymisen näkökulmasta. Samoin myös jo olemassa olevissa vuorovaikutussuhteissa samankaltaiset näkemykset ilmastonmuutoksesta vaikuttavat positiivisesti suhteiden syventymiseen, mutta kuitenkaan vanhoissa vuo-rovaikutussuhteissa eriävillä näkemyksillä ei nähdä olevan negatiivista vaikutusta.
Tutkimustulosten perusteella tämä saattaisi johtua siitä, että haastateltavien
46
näkemykset ilmastonmuutoksesta ovat syventyneet ja muotoutuneet vasta sen jälkeen, kun vanhat vuorovaikutussuhteet ovat jo olleet olemassa. Näkemykset eivät siis vält-tämättä ole samanlaisia kuin suhteen alkuaikoina. Olemassa olevissa vuorovaikutus-suhteissa ryhmien merkitys on saattanut korostua muiden tekijöiden kuin ilmaston-muutoksen kautta, kun taas uusia vuorovaikutussuhteita luodessa syvälliset käsityk-set ilmastonmuutoksesta voivat vaikuttaa esimerkiksi samaistuttavuuden kokemuk-seen ja tätä kautta suhteen muodostumikokemuk-seen. Vaikuttaakin siltä, että ihannetilanteessa ilmastonmuutokseen liittyvässä vuorovaikutuksessa ystävien kanssa ilmastonmuu-tosta haluttaisiin kuvata “meidän” näkemyksenä asiasta, mutta todellisuudessa hen-kilökohtaisen identiteetin rooli ilmastonmuutoksen osalta on tärkeämpi.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ilmastonmuutokseen liittyvä vuorovaiku-tus on pääosin pinnallista ja mielipiteiden esittämiseen perustuvaa perheen ja suku-laisten kanssa. Ilmastonmuutokseen liittyvää vuorovaikutusta kuvataan jännitteiseksi, koska näkemyseroja on havaittavissa paljon ilmastonmuutokseen liittyen. Jännitteillä tarkoitetaan erilaisten diskurssien kamppailua merkitysneuvotteluissa (Baxter &
Nordwood 2015, 279, 281–283). Tässä tutkielmassa jännitteiden kuvataan liittyvän suurimmalta osalta avoimuuden ja sulkeutuneisuuden jännitteeseen. Avoimuuden ja sulkeutuneisuuden jännitteellä tarkoitetaan itsestä kertomisen ja vuorovaikutuksen säätelemisen jänniteparia (Baxter & Nordwood 2015, 279, 281–283). Tässä tutkiel-massa tämä jännite näkyy haastateltavien halukkuutena jakaa perheelle ja sukulaisille näkemyksiään ilmastonmuutoksesta ja tavassa säädellä heidän kanssaan käytävää vuorovaikutusta. Tulokset osoittavat, että ilmastonmuutokseen liittyvä vuorovaiku-tus perheen ja sukulaisten kanssa ei ole luonteeltaan sellaista, jossa on järkevää tuoda esiin omia näkemyksiään ilmastoasioista, koska näkemysten jakamisella ei nähdä ole-van positiivisia vaikutuksia keskustelun ja suhteen ylläpidon kannalta. Vuorovaiku-tuksessa ei siis uskota siihen, että haastateltavien näkemykset muuttaisivat tai saisivat perhettä ja sukulaisia ajattelemaan ilmastonmuutoksesta eri tavalla.
Vuorovaikutuksen luonnetta kuvataan myös sellaiseksi, jossa ei haluta altistaa itseään ilmastotekojen vuoksi vuorovaikutuksen keskiöön, koska perhe ja sukulaiset eivät välttämättä ymmärrä heidän tekojensa positiivisia vaikutuksia. Tähän vaikutta-vana tekijänä pidetään muun muassa perheen ja sukulaisten vähäistä tietotaitoa
47
asiasta. Mielenkiintoista tuloksissa on se, että haastateltavien näkemys ilmastonmuu-toksesta on hyvin laaja ja sen merkitys elämässä suuri, mutta perheen ja sukulaisten kanssa näkemyksiä ja mielipiteitä mielummin lievennetään konfliktien välttämiseksi.
Vaikuttaisi siis siltä, että ilmastonmuutokseen liittyvässä vuorovaikutuksessa perheen ja sukulaisten kanssa ilmastonmuutosta tarkastellaan henkilökohtaisen iden-titeetin roolista, mutta ilmastonmuutosta osana minuutta lievennetään vuorovaiku-tussuhteiden säilymisen vuoksi. Identiteetin rooli perheen ja sukulaisten kontekstissa on siis vaihteleva ja osittain kompleksinen. Sosiaalisen identiteetin teoriassa koroste-taan sitä, että yksilöiden tulee tunnistaa ryhmät, joihin he kuuluvat, mutta myös si-säistää ryhmän jäsenyys osana itsekäsitystään (Haslam 2004, 21). Voidaankin todeta, että perhettä ja sukulaisia ilmastonmuutokseen liittyvässä vuorovaikutuksessa ei ai-kaisempien tutkimuksien valossa nähdä sisäryhminä, koska haastateltavat eivät mää-rittele itsekäsitystään näiden ryhmien jäsenyyden perusteella.
Tulokset osoittavat, että sukulaisuuskonteksti ilmastonmuutosvuorovaikutuk-sessa on myös ratkaiseva. Erilaisia näkemyksiä voi olla helpompi ymmärtää perhe- ja sukulaisuussuhteissa, koska heitä yhdistää pitkäkestoinen sitoutuminen toisiinsa per-hesuhteen vuoksi, mutta se ei automaattisesti tarkoita sitä, että vuorovaikutussuhteet olisivat läheisiä (Wood 2000, 9). Joitakin vuorovaikutussuhteita etenkin perhesuh-teissa saatetaan ylläpitää, vaikka ne eivät olisi miellyttäviä. Ylläpidossa tavallista on se, että suhteissa osapuolia etäännytetään tarpeeksi itsestään, jotta vuorovaikutus-suhde säilyy. Aikaisempien tutkimusten perusteella etäännyttämisen strategiana voi-daan käyttää esimerkiksi positiivisia keinoja ylläpitääkseen tyydyttävää suhteen tilaa.
(Dindia 2014, 3–4, 23.) Tällaisena keinona voidaan pitää esimerkiksi henkilökohtaisten näkemysten vähäistä jakamista aiheesta, josta tiedetään olevan näkemyseroja. Tämän tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että ilmastonmuutokseen liittyvässä vuorovai-kutuksessa haastateltavat hyödyntävät tätä strategiaa ylläpitääkseen vuorovaikutus-suhteen sillä tasolla, minkä he kokevat vuorovaikutus-suhteen kannalta oleelliseksi. Kuitenkin aihe vaatisi lisätutkimusta, jotta voitaisiin tarkastella laajemmin ilmastonmuutokseen liit-tyvää vuorovaikutusta sukulais- ja perhesuhteissa esimerkiksi vuorovaikutussuhteen jatkuvuuden eli olemassaolon säilymisen näkökulmasta.
48
7 ARVIOINTI
Tässä luvussa tarkastelen tutkimuksen arviointia. Laadullisessa tutkimuksessa arvi-oinnilla tarkoitetaan koko tutkimusprosessin arviointia eli tutkijan tekemien valinto-jen luotettavuutta. (Eskola & Suoranta 1998, 211). Laadullisessa tutkimuksessa tutkija toimii itse keskeisenä tutkimusvälineenä (Eskola & Suoranta 1998, 211), joten on oleel-lista tarkastella tutkijan tekemien valintojen ja päätelmien uskottavuutta ja perustel-tavuutta. Tämän tutkielman arviointi perustuu Tracyn (2013) kokoamaan kahdeksaan laadullisen tutkimuksen arviointikriteeriin. Nämä kahdeksan arviointikriteeriä ovat 1) aiheen merkittävyys (worthy topic), 2) perusteellisuus (rich rigor), 3) vilpittömyys (sincerity), 4) uskottavuus (credibility), 5) merkityksellisyys (resonance), 6) merkittävä kontribuutio (significant contribution), 7) eettisyys (ethical) ja 8) johdonmukaisuus (meaningful coherence). Tämän tutkielman arvioinnissa hyödynnän ja sovellan ai-heen merkittävyyden, perusteellisuuden, vilpittömyyden, uskottavuuden ja eettisyy-den kriteerejä, koska ne soveltuvat ja palvelevat parhaiten tämän tutkielman tavoitetta.
Aiheen merkittävyys. Tracyn (2013, 231) mukaan aiheen merkittävyys liittyy ajankoh-taisuuteen, merkityksellisyyteen sekä se herättää lukijassa mielenkiintoa ja tunteita.
Relevantit tutkimusaiheet tuovat yleensä esiin jotakin uutta ja ovat merkityksellisiä niin tutkimustieteen kuin yhteiskunnallisuuden näkökulmasta. Tämän tutkimuksen aihe on merkityksellinen, koska se tarjoaa uutta näkökulmaa identiteetin ja sosiaalisen identiteetin tarkasteluun ilmastonmuutokseen liittyvässä vuorovaikutuksessa. Hen-kilökohtaisen ja sosiaalisen identiteetin tutkimuksella on pitkät juuret, mutta ilmas-tonmuutoksen kontekstia ei yksilön näkemyksen kautta vuorovaikutussuhteissa ole juurikaan tutkittu. Tutkimusta on tehty poliittisten puolueiden ja kansakuntien näkö-kulmasta, mutta yksilöä vuorovaikutussuhteissa ja ryhmissä ei ole tämänhetkisen tie-don valossa tarkasteltu.
Ilmastonmuutos on myös ajankohtainen ja keskeinen aihe yhteiskunnallisesta näkökulmasta, joten siihen liittyvällä tiedolla eri tieteenaloilta on tarvetta. Toteutin tämän työn mukana Climate Communications Studio Oy:n (CCS) projektia, jonka ta-voitteena on tarjota valtakunnallisesti tietoa kunnille, kaupungeille ja järjestöille
49
tehokkaasta ja tarkoituksenmukaisesta ilmastonmuutosviestinnästä. Tämä tutkielma antaa kyseiselle projektille eväitä ymmärtää, millä tavalla ilmastonmuutosta
tehokkaasta ja tarkoituksenmukaisesta ilmastonmuutosviestinnästä. Tämä tutkielma antaa kyseiselle projektille eväitä ymmärtää, millä tavalla ilmastonmuutosta