Myönteinen kokemus käsityöstä

Tähän kategoriaan kuuluvat käsitykset korostuivat kaikissa haastatteluissa. Kaikkien opettajien käsityksissä käsityönopetuksessa oli tärkeää pyrkiä oppilaan myönteiseen kokemukseen käsityöstä. Tällöin kasvatuksessa korostui käsityön tuottaman ilon, elämysten ja mielihyvän merkitys oppilaalle. Kaksi opettajaa koki käsityönopettajan ensisijaiseksi kasvatustehtäväksi mahdollistaa oppilaalle myönteisiä kokemuksia käsityön tekemisen parissa. Opettajilla oli kokemuksia siitä, että käsityötunnilla koetaan omaan työhön ja työskentelyyn liittyen poikkeuksellisen voimakkaita ja mieleenpainuvia tunteita.

”Ne lapsena tulleet elämykset on semmosia, et ne jää tänne johonkin hyvin syvälle, että on kokenu jonkun käsityön parissa semmosen elämyksen.”(Opettaja 5)

”Syntyy jotain, mut osaltaan myöskin se, et millä tavalla se on syntynyt ja ne kokemukset siinä kun asioita tehdään.”(Opettaja 3)

Opettajien näkemyksissä oikeanlainen kasvatus synnyttää luokkaan hyvänolon tilan, jossa oppilaat innostuneina ja itseensä luottavina tekevät ja kokeilevat asioita käsityön parissa. Opettajat kokivat kasvatustehtäväkseen herättää oppilaissa pitkäaikainen kiinnostus käsityötä ja itse tekemistä kohtaan.

”Mä yritän katsoa sitä siltä kannalta, et kun se oppilas lähtee tästä, niin mitä sit tapahtuu, et mitä sitten kun hän on 20v tai 50v niin mitä se tarkoittaa sille ihmiselle siinä elämänvaiheessa, et siihen syntyis kiinnostus, siihen itse tekemiseen. Musta se on mahdottoman tärkeä asia.”(Opettaja 3)

Kaikki haastatellut opettajat korostivat kasvatustehtävässään sitä, että käsityötunneilta jäisi oppilaille onnistumisen ilon kokemuksia. Opettajat käsittivät onnistumiskokemukset tärkeimpinä mielihyvää tuottavina kokemuksina käsityönopetuksessa. Onnistumiskokemusten ajateltiin vaikuttavan myönteisesti myös

oppilaan henkiseen hyvinvointiin ja kasvuun ja ehkäisevän passiivisuutta.

Onnistumiskokemusten vaikutusten toivottiin säilyvän oppilaiden kokemuksissa aikuisikään asti.

”Kyllä se oppilas siinä prosessin aikana aika paljon jollain lailla kasvaa kun se alusta asti sen käy läpi, ja jos se vielä onnistuu ja on tyytyväinen lopputulokseen, niin ihan varmaan se tekee hyvää itsetunnollle ja henkiselle hyvinvoinnille ja kasvulle.” (Opettaja 4)

Opettajat kertoivat silloin tällöin kuulevansa ihmisiltä heidän huonoista kokemuksistaan käsityönopetuksessa. Nämä kokemukset kertoivat opettajien mukaan siitä, että käsityönopetus ei ole ollut mieluista ja oppilaan innostus on tukahdutettu koulussa.

Opettajat kokivat, että heidän on työssään otettava opiksi niistä kasvatuksellisista virheistä, joita käsityönopetuksessa on aikaisemmin tehty ja joiden vuoksi monilla on huonoja muistoja koulukäsityöstä.

”Ehkä kun ne on saanu niitä onnistumisen kokemuksia ja ne on saannu kokeilla erilaisia juttuja, niin niille saattaa herätä se omaehtoinen halu lähtee tekemään käsitöitä pitkänkin ajan jälkeen, ettei sitä oo lytätty täällä alakouluaikana.”(Opettaja 4)

”Se latistaminen on tehty niin totaalisesti siellä jossakin vaiheessa käsityöpnopetuksessa, että sitä pyrin niinkun välttämään, että tavotteena on hyvällä fiiliksellä oppilaita, jotka selviäis täältä luokasta, et niille jäis semmonen mukava olo, et pystyn tekemään käsin jotain ja tää on mukavaa.”(Opettaja 6)

5.3.2 Oppilaan motivointi

Käsityönopetus on muuttunut viime vuosikymmeninä. Nykyaikainen kasvatus perustuu oppilaan motivointiin eikä pakkoon. Opettajat kertoivat, että enää ei vaadita kaikkia oppilaita tekemään täsmälleen samanlaisia töitä, vaan päinvastoin oppilaita ohjataan suunnittelemaan työnsä itse. Opettajien käsitysten mukaan oppilaita motivoi mieluisa tuote ja se, että he voivat tehdä työhönsä omia sovelluksiaan. Vanhempien oppilaiden toiveet työnsä suhteen pyritään huomioimaan opetuksessa niin valmistettavan tuotteen, materiaalien, värien, kuvioiden kuin valmistustekniikankin suhteen. Opettajat kertoivat, että käsityötekniikoiden suosio vaihtelee kausittain. Motivoidakseen oppilaita opettajat

seuraavat aikaansa ja pyrkivät tarjoamaan oppilaille muodin mukaisia virikkeitä.

”Mun mielestä opettajan tehtävä on tarjota niitä virikkeitä, kimmokkeita, että mistä se idea löytyy.”

(Opettaja 2)

Tekemisen ilo ja ylpeys omasta työstä syntyvät opettajien mukaan onnistuneesta ja omannäköisestä tuotteesta. Tämän lisäksi opettajat kertoivat opetusta suunnitellessaan ottavansa huomioon oppilaiden yksilölliset taidolliset valmiudet niin, että oppilas voi nauttia tekemisestä ja hänellä olisi mahdollisuus onnistua työssään.

”Kun mä tiedän mitä se yksilö osaa, mä voin tarjota sille vaan sentyyppistä tekemistä ja ohjata semmosiin valintoihin, niinkun vaivihkaa, et se oppilas ei joudu kompuroimaan.”(Opettaja 8)

Motivoitumattomia oppilaita opettajat kertoivat motivoivansa työhön perustelemalla miksi jotakin tehdään. Yksi opettaja kertoi houkuttelevansa oppilaita työn pariin. Yhden opettajan käsitys oli, että motivoitumaton oppilas kannattaa jättää hetkeksi omaan rauhaansa, koska joillakin oppilailla on tapana ensin vastustaa kaikkea. Työskentelyä välttelevät oppilaat saivat opettajan kokemuksen mukaan helposti joukkoonsa sellaisiakin oppilaita, jotka muuten olisivat motivoituneita työhönsä. Yhden opettajan käsityksissä työnteon kehottamiseen käytetty aika on pois muilta oppilailta.

”Kyl mä sit perustelen, joku joskus sanoo, et mihin tämmöstäkin tarvitaan, niin kyl mä aina sit selitän sen, et miksi, et ei se vaan oo sitä, et sä teet villasukat, kun mä käsken sun tehä villasukat.”(Opettaja 7)

Yksi opettaja koki, että poikia on joskus vaikea motivoida tekstiilityöhön, koska pojille on tarjolla vähemmän virikemateriaalia kuin tytöille. Opettajan on vaikeampi keksiä pojille heitä kiinnostavia tuotteita, kun valmista materiaalia ei ole, ja sen tuottaminen itse vaatisi opettajalta erityisosaamista. Opettaja koki, ettei halua pakottaa poikia tekemään sellaisia tekstiilitöitä, jotka eivät kiinnosta heitä.

”Et en mä haluais niitä poikia pakottaa siihen, et niiden pitää tehdä ihan kaikki. Se ei kumminkaan kuulu semmoseen yleissivistykseen, et kaikkien pitää osata kaikkea, neuloa ja virkata ja tehdä ja tuunata.”(Opettaja 6)

5.3.3 Kasvatus taidon oppimisessa

Seitsemän opettajan käsityksissä olennainen osa käsityönopetusta on taidon oppiminen.

Yksi opettaja piti käsityönopetuksen tärkeimpänä tehtävänä taidoissa harjaantumista, sitä vastoin yhden opettajan näkemys oli, ettei taidon hallinta itsessään ole keskeistä käsityönopetuksessa. Taitoon harjaantumisen yhteydessä syntyy tuote, joka on oppilaille tärkeä, mutta opettajien käsityksissä tuote ei ole pääasia käsityönopetuksessa. Tuotetta merkityksellisempää on se, että oppilas tuotetta valmistaessaan asettaa itselleen tavoitteita ja pyrkii omaperäisiin ratkaisuihin.

”Koska tota tuotehan voi olla priima, mutta se prosessi voi olla ollut täysin opettajajohtoinen, täysin mallia jäljentävä ilman ajattelua tehty kopio, klooni, jolloin siitä henkiselle kasvulle ja työhön kasvamiselle ei ole ollut mitään hyötyä.”(Opettaja 2)

Taitoon kasvattamisessa opettajat pitivät tärkeänä kasvatustehtävänään kannustaa oppilaita. Oppilaita rohkaistiin tekemään omaperäisiä töitä, oppilaita innostettiin luoviin ratkaisuihin ja oppilaita yllytettiin tekemään kokeiluja. Opettajat kertoivat yllättyvänsä usein oppilaiden tuoreista ja raikkaista ideoista. Epäonnistumisiin opettajat kertoivat suhtautuvansa sallivasti ja jos mahdollista, ne pyrittiin yhdessä oppilaan kanssa kääntämään työn eduksi.

”Mä yritän kannustaa siihen erilaisuuteen, et tehkää nyt, teillä on niin ihania ideoita, et keksikääpä vielä niistä jotain semmosta mitä vois tuohon kohtaan laittaa.”(Opettaja 5)

Opettajat kertoivat kehuvansa oppilaita ja rohkaisevansa heitä luottamaan omiin kykyihinsä siitä riippumatta oliko oppilas taitava vai ei. Oppilaan kehumisella opettajat kokivat tuottavansa oppilaalle iloa, mutta myös kasvattavansa oppilaan uskoa itseensä.

”Siis tottakai mä täällä koulussa kun lapset tekee, niin mä aina kannustan ja kehun ja haluun sitä tosi taitamatontakin oppilasta viedä eteenpäin.”(Opettaja 8)

”Kun näkee, et se tekee ihan hyvin, ja voi vähän kehua, et ”noin vaan, tollalailla se just pitikin tehdä, et hieno!” Niin se ilo mikä oppilaan kasvoilta nousee sillon kun se huomaa, et hän onnistu tässä asiassa ja se antaa uskoa, et voi onnistua jossakin muussakin.”(Opettaja 5)

Vaikka oppilaita motivoikin omien sovellusten tekeminen tuotteeseen, niin toisaalta oppilaat halusivat, jos mahdollista, käyttää työssään valmiita kuvioita ja malleja.

Joillekin oppilaille omien ideoiden keksiminen tuotti vaikeuksia. Tällöinkin opettajat kertoivat korostavansa oppilaille oman ajattelun ja oman panostuksen merkitystä käsityössä. Opettajien käsityksistä ilmeni, että tuotteen ideointi vaatii oppilaalta henkistä ponnistelua, joka kasvattaa oppilasta.

”Ne haluais ottaa tuolta netistä ja skannata ja näin, mut mä aina yritän painottaa sitä, et käsityö on sitä, et ”sä laitat ittes likoon siihen mitä sä teet”, niin.”(Opettaja 8)

”Mä meen oikeen niinkun ohjaamaan ja patistamaan, et ”koita nyt miettii jotain omaa siihen”, et toisille se on hyvinkin hankalaa.”(Opettaja 7)

Opettajien käsityksistä ilmeni, että oppilaita kasvatettiin taitoon kannustamalla heitä yrittämään. Opettajat kertoivat tukevansa oppilaiden yritteliäisyyttä kertomalla heille, että oppiminen vie aina aikansa. Opettajien käsityksistä kävi ilmi, että oppilaita rohkaistiin harjoittelemaan ja heitä kannustettiin tekemään parhaansa, mutta oppilaita ei lannistettu vaatimalla heiltä liikaa omaan taitotasoonsa nähden. Oppilaille vakuutettiin, että vaikka uuden oppiminen viekin aikaa, niin he oppivat taidon, jos vain haluavat oppia. Toisaalta opettajien käsityksistä ilmeni myös, että oppilaiden ei annettu luovuttaa yrittämättä.

”Mä aina sanon oppilaille, et ”se riittää kun te teette parhaanne. Kenenkään ei tarvi parempaan pystyä, mut se, et kun sä yrität, niin sä myöskin opit”. Usein oppilailt tulee: ”En mä osaa”, ”En mä kuitenkaan opi”, mut et se riittää kun tekee parhaansa eikä lyö hanskoja tiskiin yrittämättä.”(Opettaja 4)

Yksi opettaja katsoi voivansa tukea oppilaiden kasvua parhaiten siten, että hän kehitti jatkuvasti omia taitojaan. Hän kertoi kehittelevänsä ajanmukaisia tuoteideoita yhdistäen niihin uusinta teknologiaa. Pitämällä käsityönopetustaan ajan tasalla, opettaja katsoi pystyvänsä paremmin motivoimaan oppilaita ja perustelemaan käsityönopetuksen tarpeellisuutta nykyaikana.

Yksi opettaja kyseenalaisti taidon hallinnan keskeisyyden käsityönopetuksessa.

Opettajan käsityksissä nykymuotoisessa käsityönopetuksessa korostetaan liikaa teknistä osaamista, sorminäppäryyttä ja käsityötekniikoita. Hän katsoi, että koneiden, laitteiden ja taitojen hallinnan tulisi jäädä käsityönopetuksessa sivuosaan, koska emme voi tietää onko näille taidoille tulevaisuudessa tarvetta. Useat opettajat kritisoivat sitä, että

käsityönopetus mielletään lähinnä oppiaineeksi, joka tukee arjessa selviytymistä.

Tällöin ei opettajien mukaan nähdä käsityönopetuksen korkeampia kasvatuksellisia tavoitteita.