Muuttujat - Äitien masennusoireiden yhteys viisivuotiaiden lasten ylipainoon, fyysiseen aktiiv

Tämän tutkimuksen päämuuttujia olivat äidin masennusoireet, lapsen painoindeksi ja paino-luokka, lapsen fyysinen aktiivisuus ja lapsen paikallaanolo. Taustamuuttujina olivat lapsen su-kupuoli, lasten lukumäärä taloudessa, perheen tulotaso, sekä äidin ikä, parisuhdestatus, tupa-kointi, koulutustaso, painoindeksi, paikallaanolo ja fyysinen aktiivisuus.

Äidin masennusoireet. Äidin masennusoireita mitattiin CES-D-masennuskyselyllä, joka sisäl-tää 20 masennusoireita kartoittavaa kysymystä. Radloffin (1977) ja Weissmanin ym. (1977) mukaan CES-D:n validiteetti on hyvä: se korreloi vahvasti pidempien masennuskyselyjen ja kliinisellä haastattelulla tehtyjen masennusdiagnoosien kanssa. CES-D on havaittu herkäksi ja johdonmukaiseksi masennusoireiden mittariksi, jonka reliabiliteetti on osoitettu toistomittauk-sissa hyväksi. Kyselystä saadun yhteispistemäärän 16 tai enemmän katsotaan viittaavan masen-nukseen (Radloff 1977; Weissman ym. 1977). Tämän pisterajan perusteella muodostettiin di-kotominen muuttuja, joka jakoi äidit kohonneita masennusoireita kokeviin ja korkeintaan lieviä oireita kokeviin.

ISO-BMI ja lapsen painoluokka. Lapsen sukupuolen, iän, pituuden ja painon perusteella mää-ritettiin lapsen painoindeksi ISO-BMI (Saari ym. 2011). ISO-BMI-arvojen perusteella muodos-tettiin edelleen kategorinen muuttuja, joka jakoi lapset kolmeen painoluokkaan: normaalipai-noisiin (ISO-BMI < 25), ylipainormaalipai-noisiin (25 ≤ ISO-BMI < 30) ja lihaviin (ISO-BMI ≥ 30).

Lapsen fyysinen aktiivisuus ja paikallaanolo. Lapsen fyysistä aktiivisuutta ja paikallaanoloa mitattiin ActiGraph-kiihtyvyysanturilla seitsemän päivän ajan. ActiGraph-kiihtyvyysanturi on tutkimusten mukaan luotettava menetelmä viisivuotiaiden lasten fyysisen aktiivisuuden ja pai-kallaanolon mittaamiseen (Pate ym. 2006; Evenson ym. 2008). Mittaustulokset hyväksyttiin mukaan tilastollisiin analyyseihin, mikäli validia dataa oli kertynyt vähintään kolmen päivän ajalta, ja mukana oli vähintään yksi viikonlopun päivä. Kaikista fyysisen aktiivisuuden ja pai-kallaanolon mittauksista rajattiin pois lapsen nukkumisaika päiväkirjaan merkittyjen aikojen perusteella.

Mittaustulosten perusteella lasten fyysinen aktiivisuus jaoteltiin Evensonin ym. (2008) mukaan paikallaanoloon sekä kevyeen ja kohtalaiseen/kuormittavaan aktiivisuuteen. Lisäksi päivän ai-kana kertyneestä askelmäärästä muodostettiin erillinen muuttuja. Tarkempia analyyseja varten tulokset jaoteltiin vielä päivähoidon aikana sekä päivähoidon ulkopuolisena aikana tapahtunee-seen fyysitapahtunee-seen aktiivisuuteen ja paikallaanoloon niiden lasten osalta, joiden päivähoitoajat oli raportoitu.

Taustamuuttujat. Taustamuuttujista lasten lukumäärä taloudessa, perheen tulotaso, sekä äidin ikä, parisuhdestatus, tupakointi ja koulutustaso selvitettiin kyselylomakkeella. Äidin painoin-deksi laskettiin mitattujen pituuden ja painon perusteella. Äidin fyysistä aktiivisuutta ja paikal-laanoloa seurattiin seitsemän päivän ajan SenseWear Armband -mittarilla, joka on luotettava fyysisen aktiivisuuden ja paikallaanolon mittari aikuisilla (Fruin & Rankin 2004; Jakicic ym.

2004). Mittaustulokset hyväksyttiin mukaan tilastollisiin analyyseihin, mikäli validia dataa oli kertynyt vähintään neljän päivän ajalta, ja mukana oli vähintään yksi viikonlopun päivä.

Perheen tulotasosta muodostettiin kuusiluokkainen muuttuja niin, että perheen bruttotulot sijoi-tettiin luokkiin 20 000 euron välein. Äidin parisuhdestatuksesta muodossijoi-tettiin dikotominen (ei parisuhteessa, parisuhteessa), tupakoinnista dikotominen (ei tupakoi, tupakoi) ja koulutusta-sosta neliluokkainen (ei koulutusta, toisen asteen koulutus, alempi korkeakoulututkinto, ylempi korkeakoulututkinto) muuttuja. Äidin fyysinen aktiivisuus jaoteltiin mittaustulosten perusteella paikallaanoloon sekä kevyeen ja kohtalaiseen/kuormittavaan aktiivisuuteen (Migueles ym.

2017; Myers ym. 2017).

18 6.3 Tilastolliset menetelmät

Aineistoa analysoitaessa tutkittiin ensin äitien masennuspisteiden yhteyttä lasten painoindek-siin, paikallaanoloon ja fyysiseen aktiivisuuteen. Seuraavaksi selvitettiin eroja painoluokissa, ISO-BMI:ssä, paikallaanolossa ja fyysisessä aktiivisuudessa kohonneita masennusoireita koke-vien ja korkeintaan lieviä oireita kokekoke-vien äitien lasten välillä. Lopuksi tarkasteltiin vielä äitien masennuspisteiden yhteyttä lasten painoindeksiin, paikallaanoloon ja fyysiseen aktiivisuuteen vakioituna niillä taustamuuttujilla, joissa havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero kohonneita ma-sennusoireita kokevien ja korkeintaan lieviä oireita kokevien äitien ryhmien välillä. Kaikki ana-lyysit tehtiin koko otoksen lisäksi vielä erikseen pojille ja tytöille.

Tilastolliset analyysit suoritettiin IBM SPSS Statistics 24 -ohjelmistolla. Kaikissa analyyseissa käytettiin tilastollisen merkitsevyyden rajana p-arvoa < 0,05. Aineiston kuvailemiseen käytet-tiin jatkuvien muuttujien osalta mediaaneja ja kvartiilivälejä, sekä kategoristen muuttujien koh-dalla frekvenssejä ja prosenttiosuuksia. Muuttujien normaalijakautuneisuutta tarkasteltiin vi-nouden ja huipukkuuden tunnuslukujen ja histogrammien avulla, sekä Kolmogorov-Smirnovin testillä (Metsämuuronen 2003, 513). Koska muuttujat eivät noudattaneet normaalijakaumaa, päädyttiin käyttämään parametrittomia testejä, joiden taustalla ei ole erityisiä jakaumaoletuksia (Metsämuuronen 2003, 383).

Äitien masennuspisteiden yhteyttä lasten painoindeksiin, paikallaanoloon ja fyysiseen aktiivi-suuteen tarkasteltiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimen avulla. Vakioiduissa analyy-seissä käytettiin Spearmanin osittaiskorrelaatiokerrointa. Spearmanin järjestyskorrelaatioker-roin on parametriton mitta, jonka avulla voidaan tarkastella vähintään järjestysasteikollisten muuttujien välisiä yhteyksiä (Metsämuuronen 2004, 217). Kohonneita masennusoireita ja kor-keintaan lieviä oireita kokevien äitien lasten välisiä eroja tarkasteltiin painoluokkien osalta ris-tiintaulukoinnilla ja χ²-testillä, jotka sopivat ryhmien välisten erojen tutkimiseen luokittelu-muuttujien kohdalla (Metsämuuronen 2004, 134). Koska sukupuolittaisissa tarkasteluissa yli 20 prosentissa taulukon soluista odotettu frekvenssi oli alle viisi, käytettiin näiden tuloksissa eksaktia p-arvoa. Eksakti p-arvo sopii käytettäväksi tilanteissa, joissa χ²-testin oletukset eivät täyty (Metsämuuronen 2004, 146; Mehta & Patel 2012, 11–25). Paikallaanoloa ja fyysistä

aktiivisuutta kuvaavien muuttujien osalta kohonneita masennusoireita ja korkeintaan lieviä oi-reita kokevien äitien lasten välisiä eroja tarkasteltiin Mann-Whitneyn U-testillä. Mann-Whit-neyn U-testi sopii ryhmäerojen testaamiseen silloin, kun tapausten määrä jää pieneksi tai muut-tujat eivät noudata normaalijakaumaa (Metsämuuronen 2003, 319). Ryhmien välisiä eroja taus-tamuuttujissa tarkasteltiin kategoristen muuttujien osalta ristiintaulukoimalla, Fisherin tarkalla testillä ja χ²-testillä, sekä jatkuvien muuttujien osalta Mann-Whitneyn U-testillä.

20 7 TULOKSET

Kun RADIEL-tutkimukseen osallistuneiden äitien ja lasten tiedot yhdistettiin tätä tutkimusta varten, saatiin yhteensä 255 tutkimukseen soveltuvaa äiti-lapsiparia. Jokaisesta parista äiti oli täyttänyt CES-D-masennuskyselyn ja lapsesta tiedettiin tähän tutkimukseen tarvittavat perus-tiedot (ikä, sukupuoli, pituus, paino). Näistä edelleen 188 paria oli sellaisia, joilla oli myös on-nistunut lapsen aktiivisuuden mittaus. Sellaisia pareja, joilla lapsen aktiivisuusdata pystyttiin vielä jakamaan päivähoidon aikaiseen ja päivähoidon ulkopuoliseen aikaan, oli yhteensä 138.

Lapsista poikia oli 52 % (n = 132) ja tyttöjä 48 % (n = 123), ja lasten keskimääräinen ikä oli 5,0 (keskihajonta = 0,5) vuotta. Lasten ISO-BMI:n mediaani oli 22,1, kevyen fyysisen aktiivi-suuden 4,9 h/d, kohtalaisen/kuormittavan fyysisen aktiiviaktiivi-suuden 1,2 h/d, paikallaanolon 6,6 h/d ja askelmäärän 9454 askelta/d. Lapsista normaalipainoisia oli 76 % (n = 193), ylipainoisia 17

% (n = 42) ja lihavia 8 % (n = 20). Äideistä 28 % (n = 71) koki kohonneita masennusoireita pistemäärä ≥ 16) ja loput 72 % (n = 184) koki korkeintaan lieviä oireita (CES-D-pistemäärä < 16). Äitien CES-D-(CES-D-pistemäärän mediaani oli yhdeksän pistettä. Tutkittavien äiti-lapsiparien taustatiedot on esitetty tarkemmin taulukossa 1.

Taustamuuttujien osalta kohonneita masennusoireita ja korkeintaan lieviä oireita kokevien äi-tien ryhmien välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero taloudessa asuvien lasten lukumää-rässä, perheen bruttotuloissa ja äidin parisuhdestatuksessa. Kohonneita masennusoireita koke-vien äitien talouksissa asui vähemmän lapsia, heidän perheensä olivat useammin pienituloisia, ja heidän joukossaan oli enemmän ilman parisuhdetta eläviä äitejä. Lasten fyysistä aktiivisuutta ja paikallaanoloa seuraavan kiihtyvyysanturin käytössä ei ollut eroa kohonneita masennusoi-reita ja korkeintaan lieviä oimasennusoi-reita kokevien äitien lasten välillä koko joukossa eikä poikien tai tyttöjen alaryhmissä (liite 2).

TAULUKKO 1. Tutkittavien taustatietojen kuvailua (n (%) tai mediaani (kvartiiliväli)) sekä kohonneita masennusoireita ja korkeintaan lieviä oireita kokevien äitien erot taustatiedoissa.

Kohonneet oireet^a alempi korkeakoulututkinto ylempi korkeakoulututkinto

4 (6)

Äidin painoindeksi 38,0 (35,0–41,5) 39,0 (36,0–41,0) 31,5 (25,6–36,3) 0,053 Äidin fyysinen aktiivisuus (h/d)

kevyt

kohtalainen/kuormittava

4,2 (2,9–5,5) Äidin paikallaanolo (h/d) 10,6 (8,7–11,9) 10,2 (8,7–11,4) 10,2 (8,7–11,6) 0,227

a CES-D-pistemäärä ≥ 16; ^b CES-D-pistemäärä < 16; ^c Ryhmien väliset erot testattu Fisherin tarkalla testillä (neli-kentät), χ²-testillä (muut kategoriset muuttujat) ja Mann-Whitneyn U-testillä (jatkuvat muuttujat). * p < 0,05; ** p

< 0,01 tilastollisesti merkitsevä ero ryhmien välillä. CES-D = Center for Epidemiologic Studies Depression Scale.

7.1 Äitien masennusoireiden yhteys lasten ylipainoon ja lihavuuteen

Äitien CES-D-pistemäärän ja lasten ISO-BMI:n välillä ei havaittu yhteyttä vakioimattomassa (liite 3) eikä perheen bruttotulojen, äidin parisuhdestatuksen ja taloudessa asuvien lasten luku-määrän suhteen vakioidussa tarkastelussa (liite 6). Kohonneita masennusoireita ja korkeintaan lieviä oireita kokevien äitien lasten välillä ei myöskään ollut eroa ISO-BMI:ssä (taulukko 2) tai painoluokkiin (normaalipaino, ylipaino, lihavuus) jakautumisessa (p = 0,192). Poikien alaryh-mässäkään ei havaittu yhteyttä äitien CES-D-pistemäärän ja lasten ISO-BMI:n välillä vakioi-mattomassa (liite 3) eikä perheen bruttotulojen, äidin parisuhdestatuksen ja taloudessa asuvien lasten lukumäärän suhteen vakioidussa analyysissa (liite 6). Myöskään kohonneita oireita ja korkeintaan lieviä oireita kokevien äitien poikien välillä ei ollut eroja ISO-BMI:ssä (taulukko 2). Painoluokkiin jakautumista tutkittaessa havaittiin, että kohonneita masennusoireita koke-vien äitien pojissa oli vähemmän ylipainoisia kuin korkeintaan lieviä oireita kokekoke-vien äitien pojissa (kuvio 1), mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p = 0,078).

Tyttöjen alaryhmässä ei havaittu yhteyttä äitien CES-D-pistemäärän ja lasten ISO-BMI:n vä-lillä vakioimattomassa (liite 3) eikä perheen bruttotulojen, äidin parisuhdestatuksen ja talou-dessa asuvien lasten lukumäärän suhteen vakioidussa analyysissa (liite 6). Kohonneita masen-nusoireita ja korkeintaan lieviä oireita kokevien äitien tyttöjen välillä havaittiin kuitenkin tilas-tollisesti merkitsevät erot ISO-BMI:ssä (p = 0,031) ja painoluokkiin jakautumisessa (p = 0,012).

ISO-BMI oli suurempi kohonneita masennusoireita kokevien äitien tytöillä kuin korkeintaan lieviä oireita kokevien äitien tytöillä (taulukko 2). Painoluokkiin jakautumista tarkasteltaessa havaittiin, että kohonneita masennusoireita kokevien äitien tytöissä on enemmän ylipainoisia ja lihavia kuin korkeintaan lieviä oireita kokevien äitien tytöissä. Painoluokkiin jakautuminen on esitetty tarkemmin kuviossa 1.

TAULUKKO 2.ISO-BMI-arvot kohonneita masennusoireita kokevien ja korkeintaan lieviä oi-reita kokevien äitien lapsilla.

a CES-D-pistemäärä ≥ 16; ^b CES-D-pistemäärä < 16; ^c Ryhmien väliset erot testattu Mann-Whitneyn U-testillä. * p < 0,05 tilastollisesti merkitsevä ero ryhmien välillä. CES-D = Center for Epidemiologic Studies Depression Scale; IQR = kvartiiliväli; ISO-BMI = lapsen painoin-deksi; Md = mediaani.

KUVIO 1. Painoluokkiin jakautuminen kohonneita masennusoireita ja korkeintaan lieviä oi-reita kokevien äitien pojilla ja tytöillä. Ryhmien väliset erot painoluokkiin jakautumisessa tes-tattiin χ²-testillä. * p < 0,05 tilastollisesti merkitsevä ero ryhmien välillä. KP = kohonneita ma-sennusoireita kokevien äitien pojat (n = 33); LP = korkeintaan lieviä oireita kokevien äitien pojat (n = 99); KT = kohonneita masennusoireita kokevien äitien tytöt (n = 38); LT = korkein-taan lieviä oireita kokevien äitien tytöt (n = 85).

82 72 Kohonneet oireet^a Lievät oireet^b

n Md (IQR) n Md (IQR) p-arvo^c

Kaikki 71 22,1 (20,3–26,5) 184 22,1 (20,3–24,2) 0,521

Pojat 33 21,3 (19,1–24,0) 99 22,3 (20,6–25,6) 0,247

Tytöt 38 22,9 (21,1–27,2) 85 21,8 (20,2–23,6) 0,031*

7.2 Äitien masennusoireiden yhteys lasten fyysiseen aktiivisuuteen

Kaikki fyysiseen aktiivisuuteen liittyvät tarkastelut tehtiin erikseen fyysisen aktiivisuuden ko-konaismäärille, päivähoidon aikaiselle aktiivisuudelle ja päivähoidon ulkopuolisena aikana ker-tyvälle aktiivisuudelle. Missään näistä tarkasteluista äitien masennuspistemäärä ei ollut yhtey-dessä lasten kevyeen tai kohtalaiseen/kuormittavaan fyysiseen aktiivisuuteen eikä askelmää-rään (taulukko 3). Yhteyksiä ei löytynyt myöskään vastaavissa perheen bruttotulojen, äidin pa-risuhdestatuksen ja taloudessa asuvien lasten lukumäärän suhteen vakioiduissa tarkasteluissa (liite 6). Fyysisessä aktiivisuudessa ei myöskään ollut eroja kohonneita masennusoireita ja kor-keintaan lieviä oireita kokevien äitien lasten välillä (liite 4).

Poikien alaryhmässä havaittiin äitien masennuspistemäärän olevan yhteydessä lasten päivähoi-don ulkopuolisena aikana tapahtuvaan kohtalaiseen/kuormittavaan fyysiseen aktiivisuuteen (taulukko 3). Kohtalaista/kuormittavaa aktiivisuutta kertyi pojille runsaammin, jos äidin ma-sennuspisteet olivat korkeammat. Perheen bruttotulojen, äidin parisuhdestatuksen ja taloudessa asuvien lasten lukumäärän suhteen vakioidussa analyysissä yhteys ei kuitenkaan säilynyt tilas-tollisesti merkitsevänä (r = 0,23; p = 0,067). Fyysisessä aktiivisuudessa ei havaittu tilastilas-tollisesti merkitseviä eroja kohonneita masennusoireita ja korkeintaan lieviä oireita kokevien äitien poi-kien välillä (taulukko 4). Kuitenkin kohtalaisen/kuormittavan aktiivisuuden määrässä päivähoi-don ulkopuolisena aikana havaittiin lähes tilastollisesti merkitsevä ero (p = 0,050) kohonneita masennusoireita ja korkeintaan lieviä oireita kokevien äitien poikien välillä. Kohtalaista/kuor-mittavaa aktiivisuutta kertyi päivähoidon ulkopuolisena aikana enemmän kohonneita oireita kokevien kuin korkeintaan lieviä oireita kokevien äitien pojille. Poikien päivähoidon ulkopuo-lisen ajan fyysinen aktiivisuus on esitetty tarkemmin kuviossa 2. Tarkemmat tiedot kaikista poikien fyysisen aktiivisuuden tarkasteluista löytyvät taulukoista 3 ja 4 sekä liitteestä 6.

Tyttöjen alaryhmässä äitien masennuspistemäärä oli yhteydessä lasten päivähoidon ulkopuoli-sena aikana kertyvään askelmäärään (taulukko 3). Tytöille kertyi enemmän askeleita, jos äidin masennuspisteet olivat korkeammat. Perheen bruttotulojen, äidin parisuhdestatuksen ja talou-dessa asuvien lasten lukumäärän suhteen vakioidussa analyysissä yhteys ei kuitenkaan säilynyt tilastollisesti merkitsevänä (r = 0,22; p = 0,084). Päivähoidon ulkopuolisen ajan askelmäärässä

havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero kohonneita masennusoireita ja korkeintaan lieviä oireita kokevien äitien tyttöjen välillä. Kohonneita masennusoireita kokevien äitien tytöille kertyi pvähoidon ulkopuolisena aikana enemmän askeleita kuin korkeintaan lieviä oireita kokevien äi-tien tytöille (taulukko 5). Tyttöjen päivähoidon ulkopuolisen ajan fyysinen aktiivisuus on esi-tetty tarkemmin kuviossa 2. Tarkemmat tiedot kaikista tyttöjen alaryhmän fyysisen aktiivisuu-den tarkasteluista on esitetty taulukoissa 3 ja 5 sekä liitteessä 6.

TAULUKKO 3. Äitien CES-D-pistemäärän yhteys lasten fyysiseen aktiivisuuteen.

Pojat Tytöt Kaikki

* p < 0,05 tilastollisesti merkitsevä ero ryhmien välillä. ρ = Spearmanin järjestyskorrelaatiokerroin;

CES-D = Center for Epidemiologic Studies Depression Scale; LPA = kevyt fyysinen aktiivisuus; MVPA

= kohtalainen/kuormittava fyysinen aktiivisuus; PHA = päivähoidon aikana; PHU = päivähoidon ulko-puolella.

TAULUKKO 4. Fyysinen aktiivisuus kohonneita masennusoireita ja korkeintaan lieviä oireita kokevien äitien pojilla.

a CES-D-pistemäärä ≥ 16; ^b CES-D-pistemäärä < 16; ^c Ryhmien väliset erot testattu Mann-Whitneyn U-testillä.

* p < 0,05 tilastollisesti merkitsevä ero ryhmien välillä. CES-D = Center for Epidemiologic Studies Depression Scale; IQR = kvartiiliväli; Md = mediaani.

TAULUKKO 5. Fyysinen aktiivisuus kohonneita masennusoireita ja korkeintaan lieviä oireita kokevien äitien tytöillä.

a CES-D-pistemäärä ≥ 16; ^b CES-D-pistemäärä < 16; ^c Ryhmien väliset erot testattu Mann-Whitneyn U-testillä.

* p < 0,05 tilastollisesti merkitsevä ero ryhmien välillä. CES-D = Center for Epidemiologic Studies Depression Scale; IQR = kvartiiliväli; Md = mediaani.

Kohonneet oireet^a Lievät oireet^b

n Md (IQR) n Md (IQR) p-arvo^c

Kevyt fyysinen aktiivisuus (h/d) päivähoidon aikana

päivähoidon ulkopuolella

23 päivähoidon ulkopuolella

Kohonneet oireet^a Lievät oireet^b

n Md (IQR) n Md (IQR) p-arvo^c

Kevyt fyysinen aktiivisuus (h/d) päivähoidon aikana

päivähoidon ulkopuolella

29 päivähoidon ulkopuolella

KUVIO 2. Fyysisen aktiivisuuden määrät (keskiarvot, mediaanit, kvartiilivälit, minimit ja mak-simit) päivähoidon ulkopuolisena aikana kohonneita masennusoireita ja korkeintaan lieviä oi-reita kokevien äitien pojilla ja tytöillä. Ryhmien väliset erot testattu Mann-Whitneyn U-testillä.

A) kevyt aktiivisuus, B) kohtalainen/kuormittava aktiivisuus, C) askelmäärä. * p < 0,05 tilas-tollisesti merkitsevä ero ryhmien välillä. KP = kohonneita oireita kokevien äitien pojat (n = 16);

LP = korkeintaan lieviä oireita kokevien äitien pojat (n = 55); KT = kohonneita oireita kokevien äitien tytöt (n = 24); LT = korkeintaan lieviä oireita kokevien äitien tytöt (n = 43).

* A)

7.3 Äitien masennusoireiden yhteys lasten paikallaanoloon

Äitien masennuspistemäärä ei ollut yhteydessä lasten paikallaanoloon vakioimattomassa (liite 3) eikä perheen bruttotulojen, äidin parisuhdestatuksen ja taloudessa asuvien lasten lukumäärän suhteen vakioidussa tarkastelussa (liite 6). Paikallaanolossa ei myöskään havaittu eroa kohon-neita masennusoireita ja korkeintaan lieviä oireita kokevien äitien lasten välillä (liite 5). Äitien masennuspistemäärä ei ollut yhteydessä lasten päivähoidon aikaiseen tai päivähoidon ulkopuo-lisena aikana tapahtuvaan paikallaanoloon vakioimattomissa (liite 3) eikä perheen bruttotulo-jen, äidin parisuhdestatuksen ja taloudessa asuvien lasten lukumäärän suhteen vakioiduissa tar-kasteluissa (liite 6). Paikallaanolossa päivähoidon aikana tai sen ulkopuolisena aikana ei ha-vaittu eroja kohonneita masennusoireita ja korkeintaan lieviä oireita kokevien äitien lasten vä-lillä (liite 5).

Niin ikään poikien tai tyttöjen alaryhmissä äitien masennuspistemäärä ei ollut yhteydessä lasten paikallaanoloon, eikä päivähoidon aikaiseen tai päivähoidon ulkopuolisena aikana tapahtuvaan paikallaanoloon vakioimattomissa (liite 3) eikä perheen bruttotulojen, äidin parisuhdestatuksen ja taloudessa asuvien lasten lukumäärän suhteen vakioiduissa analyyseissä (liite 6). Tyttöjen tai poikien alaryhmissä ei havaittu eroa paikallaanolossa kohonneita masennusoireita ja korkein-taan lieviä oireita kokevien äitien lasten välillä, eikä eroa ollut myöskään päivähoidon aikana tai päivähoidon ulkopuolisena aikana tapahtuvassa paikallaanolossa (liite 5). Tarkemmat tiedot kaikista lasten paikallaanoloon liittyvistä tarkasteluista on esitelty liitteissä 3, 5 ja 6.

29 8 POHDINTA

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää äitien masennusoireiden yhteyttä viisivuotiaiden lasten ylipainoon, fyysiseen aktiivisuuteen ja paikallaanoloon. Lisäksi selvitettiin aiheeseen liit-tyviä sukupuolieroja. Tulosten perusteella äitien kohonneet masennusoireet ovat yhteydessä tyttöjen suurempaan painoindeksiin. Lisäksi havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero tyttöjen pai-noluokkiin jakautumisessa kohonneita masennusoireita ja korkeintaan lieviä oireita kokevien äitien lasten välillä. Ylipaino ja lihavuus olivat yleisempiä kohonneita masennusoireita koke-vien äitien tytöillä. Äitien masennuspistemäärä ei ollut yhteydessä poikien painoindeksiin, eikä poikien painoindeksissä tai painoluokkiin jakautumisessa havaittu eroa kohonneita masennus-oireita ja korkeintaan lieviä masennus-oireita kokevien äitien lasten välillä.

Äitien masennusoireiden havaittiin olevan joiltain osin yhteydessä lasten päivähoidon ulkopuo-lisena aikana tapahtuvaan fyysiseen aktiivisuuteen. Poikien alaryhmässä äitien kohonneet ma-sennusoireet olivat yhteydessä lasten runsaampaan päivähoidon ulkopuolisena aikana tapahtu-vaan kohtalaiseen/kuormittatapahtu-vaan fyysiseen aktiivisuuteen. Tyttöjen alaryhmässä puolestaan äi-tien kohonneet masennusoireet olivat yhteydessä lasten runsaampaan päivähoidon ulkopuoli-sena aikana kertyvään askelmäärään. Nämä yhteydet eivät kuitenkaan säilyneet tilastollisesti merkitsevinä, kun analyysit vakioitiin perheen bruttotulojen, äidin parisuhdestatuksen ja talou-dessa asuvien lasten lukumäärän suhteen. Äitien masennusoireet eivät olleet yhteydessä lasten päivähoidon aikaiseen fyysiseen aktiivisuuteen eivätkä lasten paikallaanoloon.

8.1 Äitien masennusoireiden yhteys lasten ylipainoon ja lihavuuteen

Koko otosta tutkittaessa ei havaittu eroa ylipainoisten ja lihavien määrässä kohonneita masen-nusoireita ja korkeintaan lieviä oireita kokevien äitien lasten välillä. Tulos on ristiriidassa aiem-pien tutkimustulosten kanssa, joiden mukaan ylipaino ja lihavuus on yleisempää kohonneita masennusoireita kokevien äitien alle kouluikäisillä lapsilla (Benton ym. 2015; Marshall ym.

2018). Tässä tutkimuksessa havaittiin kuitenkin painoindeksin olevan suurempi kohonneita ma-sennusoireita kokevien äitien tytöillä verrattuna korkeintaan lieviä oireita kokevien äitien tyt-töihin. Myös ylipaino ja lihavuus oli yleisempää kohonneita masennusoireita kokevien äitien

tytöillä. Poikien alaryhmässä puolestaan kohonneita masennusoireita kokevien äitien lapsissa oli vähemmän ylipainoisia kuin korkeintaan lieviä oireita kokevien äitien lapsissa, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Myös kahdessa aiemmassa tutkimuksessa on saatu viitteitä siitä, että äitien masennusoireet saattavat olla yhteydessä poikien pienempään ja tyttöjen suurempaan painoindeksiin varhaislapsuudessa. Duarten ym. (2012) tutkimuksessa keskivaikeita masennus-oireita kokevien äitien päiväkoti-ikäisillä tytöillä oli suurempi painoindeksi kuin korkeintaan lieviä oireita kokevien äitien tytöillä. Keskivaikeita masennusoireita kokevien äitien päiväkoti-ikäisillä pojilla puolestaan painoindeksi oli hieman pienempi kuin korkeintaan lieviä oireita kokevien äitien pojilla (Duarte ym. 2012). Park ym. (2018) taas havaitsivat äitien raskaudenai-kaisen masennuksen olevan yhteydessä poikien vähäisempään painoon ensimmäisten kolmen elinvuoden aikana. Äitien synnytyksen jälkeinen masennus puolestaan oli yhteydessä tyttöjen suurempaan pituuteen suhteutettuun painoon ensimmäisten kolmen elinvuoden aikana (Park ym. 2018).

Aiemman tutkimustiedon perusteella vallitsee kuitenkin varsin yksimielinen käsitys siitä, että äitien kohonneet masennusoireet ovat yhteydessä alle kouluikäisten lasten ylipainoon (Benton ym. 2015; Marshall ym. 2018). Tässä tutkimuksessa yhteys löydettiin vain tyttöjen alaryh-mässä. Aiemmista tutkimustuloksista eriävä tulos saattaa johtua Suomen ainutlaatuisesta var-haiskasvatusjärjestelmästä, jossa päivähoidon hintaan sisältyvät lapselle hoitopäivän aikana tar-jottavat ateriat. Suomalaiset lapset syövät hoitopaikassaan päivittäin pääsääntöisesti kolme ra-vitsemussuositusten mukaista ateriaa, jotka kattavat noin kaksi kolmasosaa päivittäisestä ener-gian ja ravintoaineiden tarpeesta (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2018). Aiemmat tutki-mustulokset olivat muualta maailmasta, missä useammin syödään päivähoidossa tai koulussa kotoa tuotuja eväitä. On havaittu, että äitien masennus vaikuttaa lasten ruokavalion laatuun (Marshall ym. 2018), ja omia eväitä syödessään lapset altistuvat tälle heikommalle ruokavali-olle jokaisella aterialla myös päivähoidon aikana. Lisäksi esimerkiksi Amerikassa on havaittu, että varsin usein myöskään aterioita tarjoavat päivähoitopaikat eivät noudata lasten ravitsemus-suosituksia tai eivät edes ole kuulleet niistä (Andreyeva & Henderson 2018). Selityksenä sille, miksi varhaiskasvatuksessa tarjottava terveellinen ravinto ei kuitenkaan suojaa kohonneita ma-sennusoireita kokevien äitien tyttöjä ylipainolta, saattaa olla sukupuolten väliset eroavaisuudet äidin syömistottumusten omaksumisessa. Ruokavalion on havaittu olevan heikompilaatuinen masentuneilla kuin masentumattomilla (Gibson-Smith ym. 2018), ja epäterveellisten

ruokailutottumusten taas huomattiin siirtyvän äideiltä ainoastaan tyttölapsille (Elfhag & Linné 2005). Täten kohonneita masennusoireita kokevien äitien tytöt ehkä poikia herkemmin kerryt-tävät ylipainoa viettäessään aikaa perheidensä parissa.

8.2 Äitien masennusoireiden yhteys lasten fyysiseen aktiivisuuteen

Koko otosta tutkittaessa äitien masennusoireet eivät olleet yhteydessä lasten kevyeen tai koh-talaiseen/kuormittavaan fyysiseen aktiivisuuteen eivätkä askelmäärään. Lasten aktiivisuudessa ei myöskään ollut eroja kohonneita masennusoireita ja korkeintaan lieviä oireita kokevien äitien lasten välillä. Tulos on yhteneväinen Fernaldin ym. (2008) ja Marshallin ym. (2018) havainto-jen kanssa. Toisaalta Gray ym. (2008) havaitsivat äitien kohonneiden masennusoireiden olevan yhteydessä lasten vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen, mutta heidän tutkimuksensa käsitteli vanhempia, 8–17-vuotiaita lapsia. Kuitenkin myös kahdessa muussa tutkimuksessa havaittiin viitteitä vastaavasta yhteydestä alle kouluikäisillä lapsilla (Heerman ym. 2017; Hutchison ym.

2019). Tutkimusnäyttö äitien masennusoireiden yhteydestä lasten fyysiseen aktiivisuuteen on siis edelleen varsin ristiriitaista, eikä siitä voida tehdä yhteneviä johtopäätöksiä. Tulokset eivät välttämättä ole myöskään täysin vertailukelpoisia, sillä fyysisen aktiivisuuden mittaamiseen käytetyt menetelmät ovat olleet moninaisia. Osassa tutkimuksista käytettiin kiihtyvyysanturia kuten tässä tutkimuksessa (Heerman ym. 2017; Marshall ym. 2018), osassa äidit ovat arvioineet lasten aktiivisuutta erilaisin kyselylomakkein (Fernald ym. 2008; Hutchison ym. 2019), ja yh-dessä tutkimuksessa oli käytetty lasten omaa arviota aktiivisuudestaan (Gray ym. 2008).

Tässä tutkimuksessa havaittiin kuitenkin äitien kohonneiden masennusoireiden olevan yhtey-dessä poikien runsaampaan päivähoidon ulkopuolisena aikana tapahtuvaan kohtalaiseen/kuor-mittavaan aktiivisuuteen sekä tyttöjen runsaampaan päivähoidon ulkopuolisena aikana kerty-vään askelmäärään. Aiemmin ei ole selvitetty äitien masennusoireiden vaikutusta erikseen las-ten päivähoidon aikaiseen ja päivähoidon ulkopuolisena aikana tapahtuvaan aktiivisuuteen. Tu-los on siis uusi, mutta vaikuttaisi loogiselta. Päivähoidon aikana sekä kohonneita masennusoi-reita että korkeintaan lieviä oimasennusoi-reita kokevien äitien lapset ovat samoissa ryhmissä, leikeissä ja touhuissa, ja heitä ohjaavat samat aikuiset. On siis loogista, että lapset äidin masennusoireista

riippumatta liikkuvat päivähoidon aikana yhtä paljon. Päivähoidon ulkopuolisena aikana sen sijaan lapset viettävät aikaansa perheidensä kanssa, ja altistuvat myös äitien masennusoireille.

Äitien kohonneiden masennusoireiden havaittiin päivähoidon ulkopuolisena aikana olevan yh-teydessä poikien osalta kohtalaiseen/kuormittavaan fyysiseen aktiivisuuteen ja tyttöjen osalta askelmäärään. Tämä eroavaisuus saattaa osittain selittyä pelkästään poikien ja tyttöjen liikku-misen eroavaisuuksilla. Pojat valitsevat tyttöjä useammin vauhdikkaita leikkejä (Blatchford ym. 2003; Dudley ym. 2018), ja poikien tiedetään liikkuvan tyttöjä enemmän kuormittavalla intensiteetillä (Willenberg ym. 2010; Dudley ym. 2018). Tytöt puolestaan hakeutuvat rauhalli-sempiin leikkeihin ja aktiviteetteihin kuin pojat (Blatchford ym. 2003; Dudley ym. 2018). Täten on loogista, että myös erot kohonneita masennusoireita ja korkeintaan lieviä oireita kokevien

In document Äitien masennusoireiden yhteys viisivuotiaiden lasten ylipainoon, fyysiseen aktiivisuuteen ja paikallaanoloon (sivua 22-0)