Muutosten yleisiä linjoja

Oppiminen ja tunnetilat

Tutkimusongelmiin on pyritty vastaamaan ”paikantamalla ajatus- ja tunne-yh-teyksiä, joissa oppiminen näyttää tapahtuvan”. Kun henkilö sijoittaa tunnetiloja hänelle itselleen ymmärrettäviin yhteyksiin, se on osa refl ektiivistä oppimista ja perspektiivien muutosta. Useissa ilmaisuissa tunteet kohdistuvat itseen ja ovat yhteydessä itsekäsitykseen. Ne realisoituvat myös suhteissa läheisiin ja suhteessa työhön. Itsekäsityksen muutos näyttää olevan muutoksessa, myös ajattelun muu-toksessa olennaista. Toiminnassa toteutuva muutos, jota on edeltänyt ajatusten ja tunnetilojen refl ektointi, ilmentää transformatiivista oppimista.

Alla on muutosta ja oppimista ilmentäviä ilmaisuja ja käsitteitä, joita esiintyy psykoanalyysin käynnistymisen jälkeen henkilöiden haastatteluissa ja useissa eri konteksteissa. Ne ovat nähtävissä prosessin kuvausosiossa. Ilmaisuilla on kuvat-tu omia suhtaukuvat-tumistapoja, jotka ovat muutkuvat-tuneet uusien merkitysperspektiivien omaksumisen yhteydessä. Ne ovat eri henkilöiltä ja eri ajankohdista:

Enemmän, oon oppinut, ei enää, vähemmän, paremmin, oon tajunnut, oon muut-tunut, tunnistan, nopeemmin, kehittymisen tunne, uudenlaista toimintaa, uskallan, erilaista, jaksan, huomaan, on onnistunut, helpottunut, selvemmin”.

Haastatteluaineisto ei tarjoa eriytynyttä kuvaa siitä, millaista tunteiden merkitys-yhteyksien tutkimista on tapahtunut. Negatiivisten tunnetilojen käsittelyllä saattaa olla ”dilemman” funktio, jolloin se edistää refl ektiivistä oppimista. Muutosproses-sin laatu viittaa siihen, että tunteiden käsittely oli tarpeen oppimisen kannalta.

Tätä johtopäätöstä tukevat myös niin psykoanalyysia (luku 2.1), neurobiologiaa (esim. Tallberg 2003) kuin oppimista (Yrjönsuuri & Yrjönsuuri 2003, 73; Hakka-rainen & Lonka & Lipponen 2005, 199, 209–210) ja traumaa koskevat teoriat (Dy-regrov 2000; Schulman 2003, 175–180, 183). Lahtisen (2008) tutkimus tuo esiin negatiivisten tunteiden käsittelyn tärkeyden. Tunteiden kontekstointi on tunteiden eriytymistä, yhteyksissään ymmärtämistä ja integroitumista minuuteen, jolloin ne eivät hallitsemattomasti sävytä itsekäsitystä ja oppimismotivaatiota. Meziro-win (1991, 13) mukaan merkittävimmät oppimiskokemukset ovat itsekäsityksen muutoksia. Aineistossa kuvatut tunnetilat muuntuivat psykoanalyysin kuluessa myönteisemmiksi ja hyvinvointia ilmentävämmiksi. Myös negatiivisina koettuja tunnetiloja esiintyi vielä prosessin loppuvaiheissa. Niiden poistaminen tuskin olisi mahdollistakaan, eikä se ole psykoanalyysin tavoite. Ajatusyhteyksistään päätellen ne eivät hallitse elämää kuten ne alkuvaiheissa hallitsivat.

Tärkeää refl ektiivisessä oppimisessa näyttää olleen negatiivisten tunnetilojen refl ektoiva käsittely (vrt. Kupila 2007, 109) sekä sellainen kaksitasoinen pohdinta, jossa omien asennoitumisten ja tekojen pohdinta liitettiin joihinkin tunnetiloihin ja niiden muutoksiin. Avoimeksi jää, ajatteliko henkilö kyseessä olevan jonkinlai-nen kausaalisuhde vai ei, joka tapauksessa hän liitti nämä seikat toisiinsa.

Haastatteluiden alkuvaiheissa refl ektio on satunnaista tai puuttuu. Myöhem-missä vaiheissa refl ektio vakiintuu. Oppiminen eteni implisiittisestä refl ektiiviseen ja itseä koskevasta toisia, sekä jälleen itseä koskevaksi, implisiittisen oppimisen jatkuessa. Muutos ei ollut lineaarista, vaan syklistä ja spiraalimaista, vaikkakaan kaavioissa tämä ei tule näkyviin. Implisiittiseksi oppimiseksi on tulkittu mm. ref-lektiivisen asennoitumisen omaksuminen, turvallisuuden tunteen kasvu ja ne-gatiivisten tunteiden käsittelyn yhteydessä tapahtuva minäkuvan koheneminen.

Vaikka oppiminen tulkitaan implisiittiseksi, se ei sulje pois sitä, että samanaikai-sesti tapahtuisi myös refl ektiota (vrt. Gillett 1996, 704, French 1998, 48; Stadler &

Roediger 1998, 126).

Kokoavasti voidaan todeta, että haastateltavat oppivat

1. tiedostamattomasti jotakin itseä koskevaa (kokemus omasta arvosta). Ajoit-tain kaoottisuutenakin ilmennyt affektien vaikutus väheni tämän myötä.

Tämän jälkeen omien tunteiden tunnistaminen ja hallinta paranivat.

2. Objektisuhteen vuorovaikutuksessa tapahtui implisiittistä oppimista. Hen-kilöt oppivat jotakin toisista, vaikka kukaan ei opettanut. He oppivat uusia merkitysperspektiivejä.

3. Refl ektio alkoi toimia aiempaa vakiintuneemmin. Itsen ja ympäristön hal-linta parani oleellisesti. Tapahtui muutosta objektista toimijaksi.

4. Itsekäsitys ja itseymmärrys muuttuivat, samoin suhde läheisiin ja työhön, jolloin on jo kyse transformatiivisesta oppimisesta.

Tapahtunutta oppimista voidaan kuvata myös Martonin, Dall’Alban ja Beatyn (1993) kategorioiden mukaan ”ymmärtämiseksi”, ”jonkin näkemiseksi erilaisella tavalla” ja ”muuttumiseksi ihmisenä”. Tuloksia voidaan tulkita Mezirowiin (1990) nojaten siten, että oppimisen tuloksena on viitekehyksiä, jotka ovat aiempaa katta-vampia, erottelekatta-vampia, läpäisevämpiä ja integroivampia.

Oppimisen tuloksena itsesäätelykyky ja kyky kohdata uusia elämänkokemuk-sia olivat aiempaa parempia. Tätä ilmentää tuleminen kohteena olemisen sijasta enemmän toimijaksi, objektista agentiksi.

Aineistolähtöinen kuvaus

Negatiivisina koetut tunnetilat – häpeä, pelko, masennus, arvottomuus – jäivät pois lähes kokonaan tai ne sijoitettiin ymmärrettäviin yhteyksiin. Niiden merki-tys muuttui ja niiden vaikutus väheni, sillä toiminta helpottui niin ihmissuhteissa kuin työssä ja harrastuksissa. Tällä näyttää siis olleen positiivisia vaikutuksia hy-vinvoinnille. ”Tunteiden tietäminen voimistaa elämänhallinnan prosessia ja ym-märryksen tunnetta” (Damasio 2003).

Teorialähtöinen kuvaus

Sisäisen muutoksen suunta on kohti parempaa tyytyväisyyttä suhteessa itseen, tyy-dytystä tuottavia ihmissuhteita ja palautunutta tai parantunutta työkykyä. Tämän kuvauksen avulla voidaan arvioida, millaisia tavoitteita on saavutettu kun arvioin-tiperustana on psykoterapian tavoitteiden määritelmä. Psykoanalyysi on Helsingin Psykoterapiaprojektin (HPTP) määrittelyssä psykoterapian muoto. Psykoterapian tavoitteiksi on määritelty:

1. Oireiden lievittäminen tai poistaminen

2. Itseoivalluksen (ymmärryksen) ja itsetunnon vahvistuminen 3. Tavoitteellisen toiminta- ja työkyvyn edistäminen.

(Raitasalo 2004)

Alla olevat näytteet osoittavat, kuinka psykoterapian tulokset ovat kuvattavissa transformatiivisen oppimisen tuloksina, muutoksina ajattelutavoissa, puhumisen tavoissa, tunnetilojen kuvaamisessa, toiminnassa arkielämäntilanteissa ja ihmis-suhteissa. Muutos on oppimista, jos tuloksena on tietoa, taitoa tai valmiutta, joka palvelee sopeutumista tai ympäristön hallintaa. Oppiminen on tuottanut kykyjä kontrolloida, ohjata, arvioida ulkoista tai sisäistä ympäristöä. Kuvaukset on siirret-ty tähän ”Oppimiskokemukset ja tunnetilat” -osiosta, jossa ne on esitetsiirret-ty yksilö- ja haastattelukohtaisesti. ”Alkuvaihe” tarkoittaa haastatteluja I–III ja ”Myöhemmät vaiheet” haastatteluja IV–VIII. Ilmaisut kuvaavat aineistossa esiintyneitä

oppimis-ta ja muutosoppimis-ta ilmentäviä ajatussisältöjä ja niiden muutosoppimis-ta. Transformatiivinen oppiminen sisältää sekä merkitysten että käyttäytymisen muutoksia (Mezirow 1992), jotka näkyvät seuraavissa kuvauksissa. Jokaisessa sarakkeessa on yksi tai useampi ilmaisu jokaiselta haastateltavalta, (poikkeuksena sarake ”suhde työhön ja harrastuksiin, alkuvaihe”, josta puuttuvat henkilöiden I ja III ilmaisut). Ne eivät ole tärkeysjärjestyksessä eikä esitys kuvaa niiden esiintymisfrekvenssejä.

Taulukko 16. Koko aineisto, muutostrendi

Suhde itseen

Alkuvaihe (haastattelut 1-3): Myöhemmät vaiheet (haastattelut 4-8):

Vaikeus hallita ajatuksia ja tunteita Ei uskoa eikä luottamusta itseen Sekavuuden tunne

Ilmaisuissa, joissa kuvataan suhdetta itseen ja läheisiin, kuvastuu perspektiivien ja tunnetilojen muutos, ja ilmaisuissa, joissa kuvataan suhdetta työhön ja harras-tuksiin, toimintaa koskeva muutos, mitkä ovat transformatiivisen oppimisen osa-alueita.