Musiikkisuhteeseen vaikuttavia tekijöitä

Kuten edellä olevat tutkijat ovat määrittäneet, ihmisen musiikkisuhteeseen vaikuttaa oleellisena osana yksilön omat merkitykset musiikille ja omat kokemukset musiikista. Nämä musiikilliset merkitykset ja kokemukset eivät kuitenkaan synny tyhjästä, sillä muun muassa meitä ympäröivä kulttuuri ja käsitys itsestämme vaikuttavat kokemuksiimme, halusimme sitä tai emme. Seuraavaksi syvennyn tarkemmin siihen, mitkä tekijät vaikuttavat musiikkisuhteen syntymiseen.

3.2.1 Kulttuuri ja musiikilliset merkitykset

Yksi tärkeä musiikkisuhteeseen vaikuttava tekijä on kulttuuri. Jokaisella kulttuurilla on omat määritelmänsä ja rajansa sille, mikä kuuluu oleellisena osana juuri heidän omaa kulttuuriaan.

Musiikki toimii tärkeänä elementtinä, kun määritellään omaa kulttuuria. Musiikkisuhteeseen vaikuttaa myös merkittävästi yksilön omat merkitykset musiikille. Ei ole kuitenkaan mielekästä pohtia kulttuuria ja musiikillisia merkityksiä toisistaan erillisinä ilmiöinä, sillä ne limittyvät niin tiiviisti toisiinsa. Luomme musiikillisia merkityksiä oman kulttuurimme sisällä ja musiikilliset merkitykset luovat uutta kulttuuria.

Professorit Taru Leppänen sekä Pirkko Moisala (2003) kirjoittavat kulttuurisesta musiikintutkimuksesta, joka on tutkimuskenttänä hyvin laaja. Kulttuurisen musiikintutkimuksen näkökulmasta musiikki, riippumatta tyylilajista ja paikasta, on aina kulttuurinen ja sosiaalinen ilmiö. Leppäsen ja Moisalan (2003) mukaan musiikin erilaiset merkitykset syntyvät nimenomaan musiikin kontekstissa. Tästä esimerkkinä he käyttävät Sibeliuksen Finlandiaa, joka merkitsee erilaisia asioita kuorossa laulavalle lapselle, konserttia kuuntelevalle sotaveteraanille sekä samoalaiselle kalastajalle. (Leppänen & Moisala 2003.)

Myös yhdysvaltalainen professori Michael B. Bakan (2007) antaa samankaltaisen esimerkin musiikin kulttuurisen kontekstin vaikutuksesta musiikillisiin merkityksiin. Bakanin (2007) mukaan musiikki tulee merkitykselliseksi kahdella tavalla: äänten suhteista toisiinsa sekä kappaleen tai laulun tai teoksen kontekstista. Bakan (2007) käyttää tästä esimerkkinä lastenlaulua ”Maijal’ oli karitsa”. Tunnistamme tämän laulun sen melodian perusteella, sillä nuotit ovat tietyssä suhteessa toisiinsa. Lisäksi tunnistamme sen lastenlauluksi, koska olemme tottuneet kuulemaan kappaleen sellaisessa kontekstissa. Jos olisimmekin eläneet kulttuurissa,

jossa ”Maijal’ oli karitsa” olisikin esimerkiksi hautajaislaulu, suhteemme ja suhtautumisemme kappaleeseen olisi täysin erilainen. (Bakan 2007.)

Myös Juvosella on samansuuntaisia ajatuksia. Juvosen (2008) mukaan musiikin kuunteleminen ja vastaanottaminen on kognitiivinen prosessi, joka vaatii kuulemansa musiikin ymmärtämistä sekä nimeämistä. Juvonen (2008) puhuu musiikillisesta maailmankuvasta, jossa tarpeeksi kulttuurista kompetenssia omaava yksilö pystyy ymmärtämään musiikin merkityksen ja liittämään siihen omakohtaisia arvoja. Juvonen (2008) kirjoittaa myös kulttuurisesta musiikkikäsityksestä, jonka mukaan musiikki on vahvasti sidoksissa musiikkia tuottavaan yhteisöön. Musiikki heijastaa Juvosen (2008) mukaan yhteisönsä käsityksiä siitä, mitä musiikki on ,ja minkälaista sen pitäisi olla sisältäen koko musiikkikulttuurin ja sen sosiaaliset käytänteet sekä yksilöiden välisen vuorovaikutuksen. (Juvonen 2008.)

Kuitenkin modernissa maailmassa, jossa pystymme oppimaan myös muista kulttuureista, ei ole täysin itsestään selvää, että musiikilliset merkityksemme rajoittuisivat vain oman kulttuurimme sisään (Nettl, 2010). Myös kulttuurinen musiikintutkimus on saanut eteensä uuden haasteen kulttuurien globalisoitumisen edessä. (Leppänen ym. 2003.)

3.2.2 Musiikilliset kokemukset

Musiikkisuhteeseen vaikuttaa myös yksilön henkilökohtaiset kokemukset musiikista. Ihminen kerää erilaisia musiikillisia kokemuksia elämänsä aikana, ja ensimmäiset musiikilliset kokemuksensa yksilö saakin jo sikiöaikana (Huotilainen 2009). Jo kuuloaistin olemassaolo altistaa meitä erilaisille musiikillisille ärsykkeille (Lehtonen 2010). Yksilön antamat merkitykset vaikuttavat luonnollisesti myös musiikin kokemiseen. Musiikillisista kokemuksista ei voida myöskään irrottaa yksilön tunnekokemuksia, mitä musiikki aiheuttaa.

Suvi Saarikallion (2010) kirjoittaa artikkelissaan musiikin arkielämämerkityksistä, joihin erilaiset musiikilliset tunnekokemukset kytkeytyvät vahvasti. Muun muassa nuorten musiikin kuunteluun liittyvissä tutkimuksissa juuri tunnekokemukset korostuvat. Musiikkia kuunnellaan esimerkiksi ajankuluksi, jännittyneisyyden purkamiseen, rentoutumiseen sekä tunteiden säätelyyn ja hallintaan. (Saarikallio 2010.) Tuomas Eerola sekä Saarikallio (2010) toteavat, että musiikilliset tunnekokemukset syntyvät monenlaisien mekanismien vaikutuksesta. Musiikki

myös vaikuttaa voimakkaasti tunteisiimme ja tunnekokemuksiimme esimerkiksi kappaleiden tulkinnan, musiikin rakenteen sekä persoonamme kautta. (Eerola & Saarikallio 2010.)

3.2.3 Musiikillinen orientaatio

Musiikillisella orientaatiolla tarkoitetaan yksinkertaisesti kiinnostusta musiikkia kohtaan.

Juvonen (2008) jakaa musiikillisen orientaation kahteen osaan: musiikilliseen yleisorientaatioon sekä musiikilliseen erityisorientaatioon. Yleinen musiikillinen orientaatio muodostuu kaikille jo lapsuudessa ja siihen vaikuttavat merkittävästi koti, ystävät, koulu sekä muut musiikilliset toiminnot. Juvosen (2008) mukaan musiikillinen orientaatio vaikuttaa huomattavasti myös musiikin merkityksiin: jos lapsuudessa ei ole syntynyt minkäänlaisia musiikillisia kokemuksia, musiikkikäsityksiä ja skeemoja, musiikillinen orientaatio on neutraali tai jopa negatiivinen. Tällaisissa tilanteissa musiikin merkitys saattaa olla yksilölle hyvin vähäinen tai negatiivinen. Musiikillinen orientaatio luo edellytykset musiikin ja valmiuksien kehittymiselle sekä musiikkiharrastuksen aloittamiselle. (Juvonen 2008.)

Musiikillisesta erityisorientaatiosta puhutaan sitten, kun yksilöllä on tarpeeksi musiikillista kompetenssia, toisin sanoen musiikillinen asiantuntijuus esimerkiksi soittoharrastuksen kautta kasvaa (Juvonen 2008). Lehtori Erja Kososen (2010) mukaan musiikki on yksi nuorten suosituimmista harrastuksista. Musiikin harrastaminen ei länsimaissa tarkoita välttämättä ammatillisiin valmiuksiin pyrkivää soitonopetusta, Kososen (2010) mukaan myös lyhyet alkeiskurssit lasketaan musiikkiharrastukseksi. Myös koulut ovat tukemassa kouluikäisten musiikillista orientaatiota merkittävällä tavalla. (Kosonen 2010.)

3.2.4 Identiteetti ja minäkuva

Musiikkisuhteeseen vaikuttaa merkittävästi myös yksilön identiteetti. Identiteetti vastaa kysymykseen ”kuka minä olen?”. Toisin sanoen, identiteetillä tarkoitetaan ihmisen käsitystä omasta itsestään. Identiteetin rakentumiseen vaikuttavat sekä yksilön biologiset ja psykologiset ominaisuudet että sosiokulttuurinen ympäristö, jossa yksilö toimii. (Fadjukoff 2009.) Myös musiikki on vahva identiteetin rakentaja, joka voi liittää ihmisiä yhteen ja erottaa heitä toisistaan. Musiikki auttaa myös luomaan omaa identiteettiä. Musiikkianalyyttisessa ajattelutavassa musiikin merkitys pysyy samanlaisena, jolloin musiikin kuuntelija ikään kuin

unohtaa identiteettinsä ja on osa kuulemaansa musiikkia. Sen sijaan sosiaalinen musiikkikäsitys ymmärtää, että musiikin olemus ja merkitys muuttuu kuuntelijan mukana, sillä identiteetillä on valtava vaikutus musiikkikokemuksiimme. (Leppänen ym. 2003.)

Myös Bakan (2007) kirjoittaa identiteetin vaikutuksesta musiikkisuhteeseemme. Hän käyttää esimerkkinä identiteetin vaikutuksesta yksilön musiikkisuhteeseen esimerkkinä intohimoista hip-hop musiikin ystävää. Yksilötasolla hip-hop musiikki voisi vaikuttaa esimerkiksi itsetuntoon, pukeutumiseen, itsensä ilmaisuun sekä kommunikointiin muiden kanssa.

Laajemmassa kuvassa hip-hop musiikin ystävä saattaisi luoda ystävyyssuhteita saman musiikkimaun omaavien kanssa. (Bakan 2007.)

Juvonen (2008) taas kirjoittaa musiikillisesta minäkäsityksestä, joka on osa minäkäsitystä ja sitä kautta osa persoonallisuutta. Musiikillinen minäkuva on Juvosen mukaan ”- -yksilön tietoista, subjektiivista käsitystä musiikillisista ominaisuuksistaan, toiminnastaan ja edellytyksistään toimia erilaisissa musiikillisen toiminnan tilanteissa.” Musiikillinen minäkuva voi olla luonteeltaan joko positiivista tai negatiivista ja se voi muuttua erilaisten kokemusten myötä. (Juvonen 2008.)

Kirsi Tulamo (1993) kirjoittaa väitöskirjassaan musiikillisella minäkäsityksellä olevan kolme pääulottuvuutta. Ensimmäinen ulottuvuus on tiedostettu minäkäsitys, joka kuvastaa yksilön omaa kokemusta musiikillisesta minästään suhteessa ympäristöön. Tämä koostuu monista erilaisista käsityksistä ja tuntemuksista. Toinen ulottuvuus on musiikillinen ihanneminäkäsitys, joka viittaa siihen, millainen yksilö haluaisi olla tai mitä hän tavoittelee. Kolmas ulottuvuus on musiikillinen toveriminäkäsitys, eli millaisena yksilö kokee muiden hänet näkevän.

Toveriminäkäsityksellä on suora yhteys minäkäsitykseen ja minäkäsitys pohjautuu ihanneminäkäsitykselle. Minäkäsityksellä ja ihanneminäkäsityksellä voi olla myös keskenään ristiriita, jos esimerkiksi yksilö asettaa itselleen liian korkeita tavoitteita. (Tulamo 1993.)