Tässä luvussa tarkastelen musiikkia henkilökohtaisen musiikkisuhteen, elämänkaaren ja merkittävien kokemusten tasolla.
2.4.1 (Hyvä) musiikkisuhde
Lehtonen (2004) kirjoittaa:
Ihmisen musiikkisuhde heijastaa hänen sisäistä minuuttaan ja kertoo paljon ihmisen perus-asenteesta elämään. Musiikkisuhde kertoo myös paljon kaikista niistä vuorovaikutustilan-teista, joissa ihminen ja musiikki ovat aikaisemmin kohdanneet. (Lehtonen 2004, 18.)
Hyvä musiikkisuhde on konsepti, joka on liittynyt suomalaisten musiikkioppilaitosten ta-voitteisiin 1990-luvun puolivälistä lähtien. Lukuisat musiikkikasvatuksen tutkijat ovat käsitelleet ajatusta ihmisten ja musiikin välisestä erityisestä ”suhteesta”. Ilmaisu ”hyvä musiikkisuhde” kristallisoitui suomalaisten koulun musiikinopettajien olemassaolevista ajatuksista, suomalaisen musiikkikasvatuksen tutkimuksellisessa keskustelussa ja opetta-jien, tutkijoiden ja päättäjien välisessä dialogissa 1990-luvulla. Argumentteja konseptin käyttämiseksi kasvatuksellisena tavoitteena käsiteltiin seikkaperäisesti erityisesti
Sibe-lius-Akatemian emeritusprofessori Kari Kurkelan julkaisuissa. (Björk 2016, 57–58.) Kur-kelan kirjoitukset ovat omankin katsaukseni pohjana; muuta taustakirjallisuutta oli vaikea löytää.
Kurkelan tausta sekä musiikin että psykoanalyysin parissa yhdistyivät hänen kirjassaan Mielen maisemat ja musiikki. Musiikin esittäminen ja luovan asenteen psykodynamiikka (1993). Kirjan ajatusten kehittely jatkui useissa Kurkelan myöhemmissä teksteissä, jotka osallistuivat keskusteluun tuloksellisuudesta, tavoittaista ja opettamisen ja oppimisen ar-vioinnista musiikkioppilaitoksissa. (Björk 2016, 58–59.) Mielen maisemat ja musiikki -teoksen peräänkuuluttama luova asenne on ”etsivä, paljastava ja löytävä, mutta myös suo-jeleva, haltuun ottava ja ymmärtävä”. Sellaisen turvin kuuntelijalle avautuu uusia musii-killisia kokemisen mahdollisuuksia. (Kurkela 1993, 467.)
Kurkela puhuu musiikista ystävänä ja liittyy Kohutin ajatteluun self-objekteista (ks.
2.2.3). Musiikkiin on mahdollista projisoida ”grandioosit fantasiat ja idealisoidut odotuk-set”. Samoin musiikillisessa kokemusmaailmassa voidaan manifestoida omia torjuttuja puolia esimerkiksi tietynlaisen musiikinlajin defensiivisellä torjunnalla. Musiikin harvi-naisen joustava luonne tarjoaa siis mahdollisuuksia hyvin monenlaisten tunteiden läpielä-miseen. (Kurkela 1993, 464–466.)
(T)arvitsemme tukevia, lohduttavia ja rohkaisevia self-objekteja läpi maallisen elämämme – ainakin sellaiset tekevät useimpien elämän siedettävämmäksi tai peräti onnellisemmaksi.
(Kurkela 1993, 466.)
Kurkelan (1997) mukaan niin musiikkiin kuin musiikkikasvatukseenkin suhtaudutaan useasti välinearvoisesti, hyödyn näkökulmasta. Tällaisiin perusteisiin ei olekaan vaikea törmätä julkisessa keskustelussa. kuten tämänkin työn edellisissä luvuissa esitellyt tutki-mustulokset osoittavat, musiikin harrastaminen on sisällöllisesti ja aivotoiminnan kan-nalta terveellistä ja parempaa suorituskykyä ennakoivaa toimintaa. Musiikkikasvatuksen (kuten minkä tahansa muunkin kasvatuksen) taustalla voi piillä myös yksilöllinen ja yh-teisöllinen narsismi, ja tällainen toiminta välineellistää paitsi musiikin myös lapsen. (Kur-kela 1997, 285.)
Kurkela esittää, että välineellisen hyödyllisyyden sijasta musiikissa on olennaisinta sen
”metafyysinen arvo: mielekkyys, jota se tuo olemiseen”. Musiikki on mahdollisuus kokea todellisuutta ja ilmaista itseään kokonaisvaltaisesti, aidosti ja kehittyneesti. Erilaisten
äänten havainnointi, kuunteleminen ja niiden tuottaminen itsekin on elimellinen osa ih-misenä elämistä, elämän ja itsensä ymmärtämistä. Kurkelan mielestä musiikkikasvatuk-sen merkittävin arvo on musiikillisessa kokemuksessa ja mahdollisuudessa ilmaista itse-ään musiikillisesti. (Kurkela 1997, 285–286.)
Eli olennaista nähdäkseni silloin on merkityksellinen musiikkisuhde ja siihen liittyvä etsimi-nen, yrittämietsimi-nen, löytämietsimi-nen, muuttumietsimi-nen, riski ja turva – ja lopulta mahdollisuus luoda olemiseen mielekkyyttä ja kohdata itsensä hyvin kokonaisvaltaisesti. Jos musiikkikasvatus keskittyy musiikin kannalta olennaiseen, se nähdäkseni tavalla tai toisella tukee hyvän mu-siikkisuhteen syntyä. (Kurkela 1997, 286.)
Näin ollen myös musiikillinen edistyminen voidaan määrittää tällä indikaattorilla. Kur-kela ehdottaa: ”Musiikillista edistymistä on tapahtunut, kun merkityksellinen musiikki-suhde on syventynyt, tullut entistä antoisammaksi ja paremmin hyvää elämää tukevaksi”
(Kurkela 1997, 286). Hyvän tai merkityksellisen musiikkisuhteen sisällön avaaminen ei ole kuitenkaan yksinkertaista. Se voi merkitä erilaisia asioita eri ihmisille: yhdelle tavoit-teellista instrumenttitaitojen harjoittelua, toiselle musiikin kuuntelemisen suomia nautin-toja. Pedagogisiin perustaitoihin kuuluukin dialogisuus ja herkkyys ohjattavien yksilöl-listen tarpeiden ja tavoitteiden ymmärtämiseen ja kunnioittamiseen. Kun musiikkisuhde on myönteisesti merkityksellinen, myöskään suoritukset ”eivät ole kaiken musiikillisen toiminnan päämäärä vaan tulevat kuin kaupanpäällisiksi, kun ovat tullakseen”. (Kurkela 1997, 286–287.)
Keskeisintä musiikissa on Kurkelan mukaan kuitenkin kokemus:
Aito, mahdollisuuksia tarjoava musiikillinen suhde on kahdenvälinen – portti uusiin henki-lökohtaisiin kokemisen maailmoihin. Nähdäkseni musiikinopetuksen – olipa sitten kyse tie-tojen tai taitie-tojen opettamisesta – tulisi aina palvella musiikillisten kokemusten syntymistä.
Musiikillinen kokemus on kaiken musiikillisen toiminnan lähtökohta ja päätepiste. Tieten-kään tällaista kokemusta ei voi keneltäTieten-kään edellyttää. Se syntyy omia aikojaan ja sellaisena kuin on syntyäkseen, kun pedagogin työssä onnistutaan (näin pedagogin työ on ikään kuin puutarhan hoitoa). (Kurkela 1997, 287.)
Paitsi tietoa ja taitoa, musiikki on myös tunnetta, joka puolestaan liittyy olennaisesti (mu-siikilliseen) kokemukseen. Silloin, kun musiikin ymmärtäminen ja tuottaminen tuntuvat paljastavan jotain henkilökohtaisesti tärkeää, ne myös tuottavat meille erityisen paljon tyydytystä. (Kurkela 1997, 288.)
Musiikkikasvatus avartaa luontevimmin oppilaiden musiikin kokemista näiden omasta kokemusmaailmasta käsin. Näin mahdollistetaan musiikin kehittyminen lapsen tai nuoren elämää rikastuttavaksi sisällöksi, ehkä koko elämän aikaiseksi ”ystäväksi”. (Kurkela 1997, 288.)
Musiikin kuunteleminen on lähes kaikkien suomalaisten tavoitettavissa oleva musiikin har-rastamisen muoto. Syvä musiikillinen kuuntelukokemus – eetos – lienee myös välttämätön edellytys sille, että voi motivoitua musiikin tuottamiseen tarvittavien taitojen ja tietojen han-kintaan. Kun musiikinopettaja onnistuu lahjoittamaan oppilailleen innoituksen sekä tiedot ja taidot aktiiviseen musiikin kuuntelemiseen, hän on antanut heille erittäin arvokkaan ja mah-dollisesti elämänikäisen lahjan. Musiikista voi kehittyä tekijä, joka antaa lisäsyyn ja voimaa elämän välttämättömyyksistä suoriutumiseen. (Kurkela 1997, 288.)
Kurkela ehdottaa siis oppilaan kanssa työskentelyn ja edistymisen arvioinnin päätavoit-teeksi hyvän musiikkisuhteen syntymisen. Vaikka asiaa on vaikeaa mitata ja havainnollis-taa, se ei poista hyvän musiikkisuhteen luomisen arvoa kriteerinä oppilaitosten musiikin-opetuksen järjestämisessä. (Kurkela 1997, 290.)
2.4.2 Musiikki elämänkaaressa
Musiikilliset tunnekokemukset palvelevat monenlaisia yksilöllisiä psyykkisiä päämääriä.
Ihmiset pyrkivät alitajuisesti tyydyttämään psyykkisiä tarpeitaan maksimaalisella tasolla, mikä ohjaa sitä, millaisia toimintoja he valitsevat ja millaisiin mieltyvät. Musiikki on abstrakti ilmiö, jota taipuu monenlaisiin tulkintoihin; siihen, mitä musiikin vastaanottaja psyykkisesti kaipaakaan. (Saarikallio 2010, 288.)
Millä tavoin mieliala sitten vaikuttaa musiikkivalintoihin? Ei ole epäilystäkään siitä, ett-eikö mielialoja voitaisi käsitellä, ohjata, muuttaa ja optimoida valitun musiikin keinoin.
Tämä voi olla tietoista, totuttua tai tiedostamatonta toimintaa. Tiedetään myös, että huo-non tuulen paikkaaminen on keskeisempi motivaatio musiikin käyttämiselle kuin hyvän-tuulisuuden ylläpito musiikin avulla. Musiikillisen tunne-elämän säätelyn yhdeksi erityis-kysymykseksi jää, miksi surua tuntevat tai neutraalissa mielialassa olevat ihmiset usein valitsevat ”surullista” musiikkia kuunneltavakseen. Tai vielä suoremmin: miksi ihmiset nauttivat negatiivisista tunteista musiikissa? Asiaa on selitetty ihmisen sisäsyntyisenä tar-peena käsitellä omaa suruaan, mikä tapahtuu musiikin kautta turvallisen, symbolisen etäi-syyden päästä. (Eerola & Saarikallio 2010, 273; Konečni 2010, 716.)
Kimmo Lehtonen (2003) keräsi aineiston suomalaisten kertomuksia musiikista osana elä-mänsä merkittäviä hetkiä. Noin 200 kirjoittajan aineisto kerättiin virittämällä tutkimus-henkilöt musiikin avulla muistelemaan elämänsä merkittäviä käännekohtia. Tämän jäl-keen he saivat kirjoittaa paperille mielikuviaan näistä käännekohdista kuunnellen sa-malla, mikä musiikki heidän mielessään alkaa soida. Syntyi syvällinen, sekä elämän mer-kittäviä hetkiä että niitä kehystävää musiikkia luotaava aineisto, joka ”osoitti selkeästi, että myös ns. ’tavallisten ihmisten’ elämän varrelle sijoittuu monia hyvin traumaattisia ja vaikeita kokemuksia” (Lehtonen 2003, 414). Kuvatut käännekohdat jakautuivat neljään keskeiseen teemaan: 1. syntymä ja lapsuuden idylli; 2. tutun ja turvallisen jättäminen; 3.
kuolema, menetys, osattomuus ja epätoivo; ja 4. suunnan löytäminen, individualisaatio ja eheytyminen. (Lehtonen 2003, 407–409, 414.) Yksikään kirjoitus ei keskittynyt ainoas-taan yhteen mainituista teemoista, vaan yhdistelivät useampaa teemaa keskenään. Kirjoi-telmat olivat luonteeltaan ennen kaikkea selviytymistarinoita, joissa musiikilla on tärkeä rooli elämän käännekohtien käsittelyssä. (Lehtonen 2003, 410.)
Musiikki antaa taiteellisen purkautumisväylän (katharsis) kaoottiselle, sekavalle ja ahdista-valle psyykkiselle energialle. Musiikki on voimakkaiden tunteiden kieli, joka voi tuoda ”ju-miutuneeseen elämään” uutta merkityksellisyyttä, uudistaa identiteettiä sekä avata uusia mahdollisuuksia. (…) Prosessi toimii myös toisinpäin. Kriisissä oleva kuuntelija voi saada musiikista rauhoittavia ja minuutta uudistavia kokemuksia, jossa sekavat mielensisällöt aset-tuvat (psyykkisen työn avulla) hallittavaan järjestykseen, jolloin sitominen merkitsee myös välitöntä empaattista kokemusta. (Lehtonen 2003, 413.)
Musiikilla on kyky ”sitoa itseensä” levottomuutta ja ahdistusta. Kaoottinen psykofyysi-nen energia vapautuu musiikin sitomana ”integraation ja eheytymisen palvelukseen”. Ku-vatut musiikin värittämät merkittävät hetket ovat tällä tavoin tarkasteltuina onnistuneen sitomisen tulos. (Lehtonen 2003, 413–414).
Kertomuksissa korostui kokemusten toistuvainen luonne: aikuisiän kriisi aktivoi myös lapsuudessa koettuja samansävyisiä tapahtumia. Lapsuudessa ja nuoruudessa ongelmat koettiin voimakkaina, koska ne tulivat vastaan ensimmäistä kertaa. Nuori aikuisuus (ikä-vuodet 19–25) muodostivat silti aineiston merkittävimmän kriisivaiheen. Tuon elämän-vaiheen vaikeudet ja pettymykset liittyivät ”elämän suuntaan ja valintoihin, omaan iden-titeettiin, itsenäistymiseen sekä parisuhteen muodostamiseen”. Nuori aikuisuus lieneekin ansaitsemattomasti jäänyt murrosikää vähemmälle huomiolle tutkimuksellisesti. Kyp-semmässä aikuisuudessa merkkipaaluja olivat ”omien lasten syntymä, avioerot ja -ongel-mat sekä läheisten sairaus ja kuolema”. (Lehtonen 2003, 414.)
Ekstistentiaalinen yksinäisyys nousi teemana esiin, samoin elämän ambivalenssi tunkeu-tui muun muassa menettämisen pelkoon ja riippuvuuteen rakastamisen varjona. Tietoi-suus onnen katoavaisuudesta ja jatkuva ponnistelu korostuivat. (Lehtonen 2003, 414.) Sellainen musiikki, joka oli lohduttanut ihmistä lapsena, säilytti lohduttavan merkityk-sensä myös myöhemmän elämän kriiseissä. ”Sitomiseen käytettyyn musiikkiin sitoutuu psyykkistä energiaa, joka voidaan mobilisoida myös myöhemmin.” Tällaisina kappaleina nousivat esiin varsinkin vanhat hengelliset laulut sekä ”Täällä Pohjantähden alla” -laulu kahtena eri versiona. Klassisen musiikin osalta eritoten J. S. Bachin musiikki ja Albinonin Adagio ”olivat reunustaneet monien elämänpolkua”. (Lehtonen 2003, 414.)
2.4.3 Merkittävät musiikkikokemukset
Monet ihmiset kokevat musiikin herättämiä myönteisiä tunnetiloja intensiivisesti. Tällai-siin kokemukTällai-siin liitetään usein transsendenssin, transformaation ja jopa henkisyyden tai hengellisyyden tunteita, ja niiden verrattainen harvinaisuus nostaa niiden arvoa niitä ko-kevien ihmisten mielessä ja elämässä. Merkittävistä musiikkikokemuksista tapaa säilyä eläviä muistikuvia vielä vuosia niiden tapahtumisen jälkeen, ja niihin vedotaan usein tär-keimpänä syynä musiikillisen toiminnan jatkamiselle. Tällaiset kokemukset voivat ilmetä aivan arkisissa tai sitten erikoistuneemmissa konteksteissa, kuten konserttisaleissa tai us-konnollisissa tiloissa. Mikä tahansa musiikinlaji voi aiheuttaa näitä kokemuksia, sekä mu-siikin kuuntelemisen että esittämisen aikana. Huippukokemukset eivät myöskään vaikuta edellyttävän erityistä musiikillista asiantuntemusta, ja kaikenikäiset ihmiset raportoivat niistä. Nämä kokemukset eivät ole hallittavissa taidolla tai tahdonvoimalla – ne tapahtu-vat yleensä ilmoittamatta. (Whaley & Sloboda & Gabrielsson 2009, 452, 459.)
Yllättävästi musiikillinen kokemus on jäänyt verrattaen vähäiselle huomiolle musiikki-psykologiassa (Gabrielsson 2010, 547). Myöskään huippukokemuksia ei ole tutkittu pal-jon. Tämän seurauksena aihe ei ole hyötynyt täysimääräisesti alan uusimmasta metologi-sesta kehityksestä. (Whaley & Sloboda & Gabrielsson 2009, 460.) Metodologisista han-kaluuksista ja verrattain vähäisestä alan kirjallisuudesta huolimatta musiikillisista huip-puhetkistä voidaan melko suurella varmuudella esittää muutama fakta:
1. Kaikki yksilöt eivät ole yhtäläisen taipuvaisia huippukokemuksille. Jotkut persoonallisuuden elementit (erityisesti joustavuus ja avoimuus) vaikuttavat edistävän näitä kokemuksia.
2. Kaikki musiikinlajit ja -tyylit voivat aiheuttaa huippukokemuksia, vaikka-kin esteettisen arvon havaitseminen vaikuttaa tärkeältä tuollaisen kokemuk-sen syntymiseksi.
3. Musiikillisia huippukokemuksia tapahtuu useissa erilaisissa ympäristöissä ja olosuhteissa, sekä formaaleissa että epäformaaleissa musiikin kuuntelun ja esittämisen tilanteissa.
4. Huippukokemuksiin kuuluu vahvoja ja erottuvia hahmottamiseen liittyviä, kognitiivisia, fyysisiä ja emotionaalisia komponentteja, jotka tekevät koke-muksista erityisen huomattavia.
5. Huippukokemukset jäävät usein mieleen, ja niillä on kausaalista merkitystä lukuisten jälkivaikutusten myötä, jotka vaikuttavat pitkään huippukokemus-ten esiintymisen jälkeen. (Whaley & Sloboda & Gabrielsson 2009, 459–
460.)
Musiikillisista huippukokemuksista puhutaan myös tämän tutkielman aineiston analyysin yhteydessä. Niillä on ollut tärkeä merkitys varsinkin haastateltavieni kertomuksissa hen-kilökohtaisen musiikkisuhteensa alkamisesta (ks. 4.2.1).
3 Tutkimusasetelma
Tässä luvussa esittelen tutkimustehtäväni sekä tutkimusprosessin vaiheet tutkimusmene-telmän valinnasta aineiston hankintaan ja sen analysointiin asti.