Multinominaalisen regressioanalyysin tulokset

Parhaita keinoja akateemisen yrittäjyyden edistämiseksi selvitettiin multinominaalisen logistisen regressioanalyysin (MLRA) avulla. Tarkoitusta varten vastaajat jaettiin kol-

meen ryhmään kampuksittain. Luokitteluperusteena on akateemisen yrittäjyyden edis-

tämisen keinojen toteuttamisen helpottaminen sekä aiempien analyysien perusteella todetut erot ryhmien välillä. Referenssiryhmänä toimii 1= kuopiolaiset, 2= joensuulaiset ja 3= savonlinnaiset. Tehtyjä tuloksia ja niiden tuloksia voidaan pitää luotettavana F2-

testisuureen perusteella. Myös kokonaisluokitteluastetta voidaan pitää kohtuullisena, sillä kampusten mielipiteitä selittävässä mallissa selvästi yli puolet luokittui oikein. Tau-

lukossa 5 on esitetty multinominaalisen regressioanalyysin tulokset.

TAULUKKO 5. Multinominaalisen regressioanalyysin tulokset

a)Joensuulaiset a)Savonlinnalaiset b)Jatko-opiskelijat b)Henkilökunta

Muuttujat B S.E Sig B S.E Sig B S.E Sig B S.E Sig

Analyysi paljasti, että kuopiolaiset uskoivat muita kampuksia enemmän innovaatioiden kaupallistamispalveluihin. Joensuulaiset ja savonlinnalaiset eivät uskoneet kyseisiin palveluihin läheskään yhtä paljon. Savonlinnalaiset taas uskoivat liikeideapankin edis-

tävän yrittäjyyttä joensuulaisia enemmän. Tämä selittynee sillä, että savonlinnalaisilla ei välttämättä koulutusalansa puolesta ole substanssiosaamista ja tätä kautta valmista tuo-

tetta tai palvelua. Joensuulaiset näkivät yliopiston ja rahoittajien välisen yhteistyön tär-

keäksi.

Vertaillessa perusopiskelijoita, jatko-opiskelijoita ja henkilökuntaa, voitiin havaita, että jatko-opiskelijat uskoivat muita ryhmiä enemmän innovaatioiden kaupallistamispalve-

luihin. Tämä selittynee sillä, että jatko-opiskelijoilla on usein kehittynyttä substans-

siosaamista omalta tutkimusalaltaan. Yrittäjyyden toteuttamisen hankaluus oli osaami-

sen kaupallistamisen puolella. Jatko-opiskelijat eivät myöskään nähneet liikeideapank-

kia yhtä tärkeänä kuin henkilökunta ja perusopiskelijat. Liikeideapankin arvostaminen korostui etenkin perusopiskelijoilla. Tämä tukee hyvin analyysin aiempaa tulosta inno-

vaatioiden kaupallispalveluiden koetusta tärkeydestä. Jatko-opiskelijat ja henkilökunta kokivat myös yrittäjyystiimien muodostamisen tärkeäksi. Tämä selittynee ainakin osit-

tain jo aiemmin mainitulla erityisosaamisella;; pyritään löytämään tiimi, jolla on vahvaa osaamista kaikilta liiketoiminnan kannalta tärkeäksi koetuilta alueilta. On kuitenkin mielenkiintoista havaita, että henkilökunta ei kokenut koulutusalojen välistä yhteistyötä tärkeäksi. Tätä arvostivat eniten perusopiskelijat.

Avoimissa vastauksissa korostui:

³Osa-aikainen yrittäjyys mahdolliseksi (pysyy opintotukioikeus, työttö-

myyVNRUYDXVMQHKHOSRPSLOlKWHlSLHQHVWLOLLNNHHOOH´

³$YRLQYXRURSXKHOX\OLRSLVWRQMDHOLQNHLQRHOlPlQYlOLOOlHLYDLQDOXHHOOi-

VHVWL´

³/DLQVllGlQQ|Q PXXWWDPLQHQ VLWHQ HWWl HL MRXGX HOLQLNlLVHHQ YHONDYDn-

NHXWHHQMRV\ULW\VNDDWXX´

³Yrittäjyysvaihtoehdon esilläolo yhtenä vaihtoehtona kaikessa opinnoissa MDWRLPLQQRLVVDHOL\ULWWlM\\GHQDVHQQH´

³<OLRSLVWR-RSHWWDMLHQDQWDPDURROLPDOOL\ULWWlMLQl´

Tulosten perusteella voidaan siis päätellä, että jatko-opiskelijat, henkilökunta ja perus-

opiskelijat sekä eri kampukset uskovat varsin erilaisiin yrittäjyyden edistämisen keinoi-

hin. Tämä luo haasteen yrittäjyyden edistämisen toimenpiteille. Ryhmiä ei voida ajatella homogeenisinä, sillä ne ovat tutkimuksen perusteella varsin erilaisia.

7 YHTEENVETO

7.1 Yhteenveto ja johtopäätökset

Tutkielman tavoitteena oli kartoittaa akateemisten yrittäjyyshalukkuutta Itä-Suomen yliopistossa ja tuoda esiin toimivia keinoja akateemisen yrittäjyyden edistämiseksi Itä-

Suomen alueella. Tutkimus on jatkoa vastaavalle vuonna 2007 Kuopion yliopiston Kou-

lutus- ja kehittämiskeskuksen toimeksiantona toteutetulle tutkimukselle.

Tutkielman tulokset osoittavat, että Itä-Suomen yliopistossa on selvää kiinnostusta yrit-

täjyyttä kohtaan. Puolet vastaajista ilmoitti ainakin harkitsevansa oman yrityksen perus-

tamista tulevaisuudessa. Kuopion kampuksella vastaajista yli puolet vastaajista ilmoitti ainakin harkitsevansa yrityksen perustamista. Tämän mukaan yrittäjyyden todennäköi-

syys on Kuopion alueella pysynyt samana verrattuna vuonna 2007 Kuopion alueella toteutettuun tutkimukseen. Vastanneista eniten yrittäjinä jo toimi miehiä ja henkilökun-

nan jäseniä. Seuraavalla sivulla tutkimuksen keskeiset tulokset on asetettuna Krueger &

Carsrud (1993) intentiomalliin (kuvio 21).

Tulokset paljastavat, että akateeminen väestö on heterogeeninen sekä yrittäjyysasenteil-

taan sekä uratavoitteiltaan. Yrittäjyyden houkuttelevuus, todennäköisyys, hyväksyttä-

vyys ja toteutettavuus koettiin varsin eri tavoin ryhmien välisessä vertailussa. Ryhmien heterogeenisuus tulisikin huomioida yrittäjyyttä edistävissä toimenpiteissä. Tulokset ovat yrittäjyyden edistämisen keinojen osalta hyvin samanlaiset kuin vuonna 2007 Kuopion alueella toteutetussa tutkimuksessa. Yrittäjyyden houkuttelevuuden, todennä-

köisyyden, hyväksyttävyyden ja toteutettavuuden osalta tulokset ovat myös yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta hyvin samankaltaisia kuin aiemmassa tutkimuksessa.

Tutkimusten tulosten mukaan naiset suhtautuvat selvästi kielteisemmin yrittäjyyteen kuin miehet. Miehet näkivät yrittäjyyden selvästi todennäköisempänä ja houkuttele-

vampana uravaihtoehtona. Tulokset tältä osin ovat samat kuin Kuopion alueella vuonna 2007 toteutetussa tutkimuksessa ja muissa kansainvälisissä yrittäjyyden sukupuolta sel-

ventävissä tutkimuksissa. Mielenkiintoisena seikkana yrittäjyyden houkuttelevuutta ja

todennäköisyyttä tarkastellessa voidaan havaita jatko-opiskelijoiden positiiviset intenti-

ot. Yleisesti ottaen Suomea tarkasteltaessa aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että koulutustaso ja yrittäjyysintentiot korreloivat negatiivisesti keskenään. Tämän tutki-

muksen tulokset kuitenkin osoittavat muuta. Yrittäjyyden todennäköisyys ja houkuttele-

vuus erosi selvästi myös kampusten välisessä vertailussa. Kuopiolaiset suhtautuivat kautta linjan yrittäjyyteen myönteisemmin kuin joensuulaiset ja savonlinnalaiset. Kuo-

piossa merkittävänä tekijänä ovat varmastikin yrittäjyyden pääainetasoisten opintojen mahdollisuus sekä myönteiset yrittäjyysesimerkit. Savonlinnalaisten negatiivista yrittä-

jyystodennäköisyyttä selittää varmasti pitkälti kampuksen koulutusalat. Savonlinnan kampus on keskittänyt luokanopettajaopiskelijoiden koulutukseen. Vastaavia tutkimus-

tuloksia on saatu myös aiemmissa tutkimuksissa (Galloway & Brown 2002). Joensuun alueella negatiiviseen suhtautumiseen taas vaikuttaa varmasti muun muassa yritysten lopettamisesimerkit. Joensuussa on Kuopiota ja Savonlinnaa korkeampi työttömyyspro-

sentti, joten toisaalta taas voisi ajatella, että Joensuussa yrittäjyyteen ohjaavia työntöte-

kijöitä olisi enemmän.

KUVIO 21. Vastaajien yrittäjyysintentiot, niihin vaikuttavat tekijät sekä keinot yrittä-

jyyden edistämiseksi

Itä-Suomen yliopiston yrittäjyysilmapiiri eli hyväksyttävyys koettiin varsin heterogeeni-

seksi eri ryhmien välillä. Parhaaksi sen kokivat Kuopion kampuksen perusopiskelijat.

On huolestuttava huomata, että etenkin jatko-opiskelijat kokevat, että yrittäjyyttä ei tuo-

da tarpeeksi esille uravaihtoehtona. Mielenkiintoista on myös huomata, että henkilö-

kunnan jäsenten välillä vaihtelun varsin suuri vastattaessa siihen, ovatko omat yrittä-

jyystiedot ajantasaiset. Savonlinnalaiset kokevat hyväksyttävyyden selvästi negatiivi-

semmaksi kuin muut vastaajat.

Yrittäjyyden toteutettavuus eroaa huomattavasti vastaajien välillä. Miehet, kuopiolaiset, perusopiskelijat sekä yllättäen myös savonlinnalaiset kokevat omaavansa parhaiten yrit-

täjyyteen tarvittavat kyvyt ja luonteenpiirteet. Etenkin savonlinnalaisten osalta tulos on mielenkiintoinen, sillä houkuttelevuus, todennäköisyys sekä hyväksyttävyys saa savon-

linnalaisten vastaajien keskuudessa varsin heikkoja arvoja. Kuopion alueella vuonna 2007 toteutetussa vastaavassa tutkimuksessa perusopiskelijat kokivat yrittäjyyden toteu-

tettavuuden heikoksi. Edistystä tässä kohtaa siis on tapahtunut parin viime vuoden aika-

na. Tässä tutkimuksessa naiset ja henkilökunta kokevat yrittäjyyden toteutettavuuden heikoksi. Naisten osalta tämä myötäilee aiemman, vuonna 2007 toteutetun tutkimuksen linjaa.

Tutkimuksessa havaittiin, että yrittäjyysintentioita vahvistaa vapaus ja itsenäisyys. Tä-

mä on havaittu myös aiemmissa tutkimuksissa (van Geenhuizen & Soetanto 2004;; Huo-

vinen 2007). Vapaudessa ja itsenäisyydessä houkuttelivat etenkin työtehtävien vaihtele-

vuus ja vapaus valita omat työajat ja määritellä omat työtehtävät. Yrittäjyyden ei nähdä yhdistävän perhettä perheyrittäjyyden yleisyydestä huolimatta. Tämä voi osaltaan liittyä siihen, että akateemisten yrittäjyydessä substanssi voi keskittyä hyvinkin kapealle sekto-

rille ja osaamista ei pystytä jakamaan.

Taloudellinen epävarmuus estää yrittäjyysaikomuksien toteutumista käytännössä. Sa-

manlainen havainto tehtiin myös vuonna 2007 Kuopion alueella toteutetussa tutkimuk-

sessa. Suurimmat yksittäiset esteet olivat toimeentulon epävarmuus, velkaantumisen pelko sekä omien säästöjen rajallisuus. Perusopiskelijoilla korostui myös epäonnistumi-

sen pelko ja omien säästöjen rajallisuus. Tätä voidaan selittää varmastikin sillä, että pe-

rusopiskelijat eivät ole vielä luoneet omaa statustaan työmarkkinoilla ja myöskään va-

rallisuutta ei ole kertynyt samalla tavoin kuin henkilökunnan jäsenille ja jatko-

opiskelijoille. Toisaalta perusopiskelijat voivat myös kokea, että yrityksen perustami-

seen aina tarvitsee mittavat säästöt. Henkilökunta kokee taloudellisen epävarmuuden varmastikin eri tavalla kuin opiskelijat;; hehän menettävät yrittäjyyden kautta varman palkkatulonsa. Taloudellinen epävarmuus ryhmien välillä siis on erilaista.

Tulosten perusteella vastaajat kokevat tarvitsevansa useita erilaisia yrittäjämäisiä val-

miuksia. Valmiuksista etenkin suhdeverkostot, rahoitusosaaminen ja markkinointiosaa-

minen korostuivat. Nämä tekijät ovat samat kuin vuonna 2007 Kuopion alueella toteute-

tussa tutkimuksessa havaitut. Yrittäjämäisiä valmiuksia voi hyödyntää yrittäjyyden li-

säksi myös palkkatyössä, joten nämä ovat tärkeitä tulevan urakehityksen kannalta suun-

tautumisesta riippumatta. On mielenkiintoista, että nämä tekijät korostuvat edelleen, sillä Itä-Suomen yliopiston taholta on pyritty tarjoamaan yrittäjämäisiä valmiuksia edis-

täviä toimenpiteitä. Akateemiset eivät jostain syystä löydä näitä palveluita toivotulla tavalla. Tiedonkulun varmistaminen tulisikin huomioida entistä tarkemmin. Vastaajien mukaan tällä hetkellä parhaimmat yrittäjyyden edistämisen keinot Itä-Suomen yliopis-

tossa ovat kokeneiden yrittäjien mukanaolo, yrityksen perustamisneuvonta sekä yrittä-

jyyskoulutus. Liikeideapankkia ei nähdä yhtä tärkeänä kuin edellä mainittuja yrittäjyy-

den edistämisen keinoja. Tärkeimpinä yrittäjyyden edistämisen keinoina vastanneet kokivat kokeneiden yrittäjien mukanaolon, yrityksen perustamisneuvonnan sekä yrittä-

jyyskoulutuksen. Tulokset ovat yrittäjyyden edistämisen keinojen osalta hyvin saman-

laiset kuin vuonna 2007 Kuopion alueella toteutetussa tutkimuksessa. Tulokset osoitta-

vat kampusten ja eri ryhmien heterogeenisuuden. On haastavaa pystyä huomioimaan kaikki nämä erilaiset ominaisuudet ja tarpeet mahdollisimman laajasti ja tehokkaasti ja pystyä luomaan innovatiivisia ja tehokkaita keinoja akateemisen yrittäjyyden edistämi-

seksi. Tutkimuksessa korostuivat etenkin laajat yhteydet yliopiston ja elinkeinoelämän välillä. Olisi tärkeää pystyä tuomaan esille yrittäjyyteen houkuttelevia tekijöitä sekä madaltamaan taloudellisten riskien tuomaa estettä.

Tietoa tarjoavat ja muokkaavat erilaiset mediat;; kuten lehdet, internet ja televisio. Medi-

assa huomion saa yleensä suuryritykset ja pienyrittäjien ääni voi jäädä kuulumattomiin.

Median kautta saadaan myös tietoa yleisestä taloudellisesta tilanteesta ja sen vaikutuk-

sesta yrittäjyyteen. Medialla voi olla hyvinkin suuri vaikutus asenteisiin, potentiaalisen yrittäjyyden ja akateemisen yrittäjyyden realisoitumiseen sekä yksilön kuvaan yrittäjyy-

destä. Mielenkiintoisen haasteen luo, kuinka herättää kuopiolaisten vastaajien mahdolli-

nen valikoituminen ja vastaamatta jättäneiden kiinnostus yrittäjyyttä kohtaan. Keinova-

likoiman tulee olla laaja, sillä yhtä kaikille sopivaa akateemisen yrittäjyyden edistämi-

sen toimintatapaa ei heterogeenisuuden vuoksi pystytä esittämään. Tämä tarkoittaa sitä, että tulisi pystyä huomioimaan erilaiset yksilölliset elämäntilanteet, työuran vaiheet se-

kä koulutustaustat.

Tutkimuksen tavoitteena oli muodostaa ehdotus toimenpidekokonaisuudeksi akateemis-

ten yrittäjyyden edistämiseksi. Aiemman Kuopion alueella toteutetun tutkimuksen nä-

kemyksen mukaisesti yrittäjyyshalukkuus voidaan nähdä jatkumona, jonka toisessa ää-

ripäässä ovat yrittäjyydestä ei-kiinnostuneet henkilöt ja toisessa kiinnostuneet. Tällainen luokittelu on karrikoiva, mutta sen avulla voidaan helpottaa kokonaiskäsityksen hah-

mottamista ja muodostaa sopivia toimenpiteitä sekä helpottaa niiden kohdentamista tietyille ryhmille. Ei-kiinnostuneiden ryhmässä pääasiallinen fokus on yrittäjyysasentei-

den muokkaamisessa. Kiinnostuneiden ryhmässä taas pyritään auttamaan yrittäjyysin-

tentioiden realisoitumista käytännössä. Jatkumon keskivaiheilla ovat yrittäjyyteen neut-

raalisti suhtautuvat. Heidän yrittäjyysintentioihin pystytään vaikuttamaan parhaiten yrit-

täjyystietämystä sekä yrittäjyyteen liittyvää osaamista kehittämällä. Tämän ajattelutavan perustana on ajatus, että positiiviset yrittäjyysasenteet ovat edellytyksenä yrittäjyystieto-

jen vastaanottamiselle ja tätä kautta oman osaamisen kehittämiselle. On selvää, että ke-

hittynyttä yrittäjyysosaamista tarvitaan potentiaalisen yrittäjyyden realisoituessa yrittä-

jyydeksi. On tärkeää vähentää yrittäjyydestä ei-kiinnostuneiden joukkoa ja kasvattaa kiinnostuneiden ryhmää.

Ei-kiinnostuneiksi tässä tutkimuksessa voidaan luokitella enemmistö naisista, osa joen-

suulaisista ja savonlinnalaisista. Heidän kohdalla on tärkeää vaikuttaa yrittäjyysilmapii-

riin sekä ennakkoluuloihin. Tämä onnistuu parhaiten suhdeverkostojen ja yliopiston ja elinkeinoelämän yhteistyön lisäämisen kautta;; esille voisi tuoda esimerkiksi positiivisia yritysesimerkkejä. Naisten yrittäjyysintentioiden vahvistamisessa on tärkeää, että pysty-

tään tuomaan esille mielellään vastaavalta koulutusalalta olevia naisesimerkkejä. Yrittä-

jyysesimerkkejä tulisi tuoda esille yliopistossa suurelle yleisölle. Tämä edesauttaisi sitä, että tieto olisi helposti saatavilla. Neutraalisti suhtautuvien;; tässä tutkimuksessa osa pe-

rusopiskelijoista ja henkilökunnasta, yrittäjyystietämystä tulisi lisätä esimerkiksi erilais-

ten seminaarien, innovatiivisten tilaisuuksien, yritysharjoittelujen sekä yrittäjyyden ope-

tuksen kautta. Neutraalisuhtautuminen voi aiheutua siitä, että vastaaja ei näe, että yrittä-

jyys voisi toteutua hänen kohdallaan uravaihtoehtona. Yrittäjyysvalmiuksien hallitsemi-

nen on tärkeää, sillä näitä taitoja tarvitsee toimenkuvastaan huolimatta lähes aina työ-

markkinoilla. Kiinnostuneita, joita tässä tutkimuksessa oli valtaosa miehistä sekä jatko-

opiskelijoista tulisi kannustaa toteuttamaan yrittäjyyttä. Tämä voisi käytännössä tarkoit-

taa erilaisia yrittäjyyspajoja, liikeidean etsintää sekä arviointia. Kiinnostuneita henkilöi-

tä yhdistävien pajojen ja koulutustilaisuuksien myötä yksilöt voivat verkostoitua ja muodostaa yrittäjyystiimejä sekä erilaisia, positiivisia vertaisryhmiä. Toiminnassa olisi hyvä olla mukana kokeneita yrittäjiä. Toimenpiteiden toteuttamiseksi tarvitaan laajaa, alueellista taustaverkostoa.

7.2 Tutkielman jatkotutkimusmahdollisuudet

Tämän tutkielman tarkoituksena on antaa kattava ja intensiivinen kuvaus akateemisten yrittäjyyshalukkuudesta ja edistämisestä Itä-Suomen yliopistossa. Tutkielman aihe on ajankohtainen;; akateemisten yrittäjyyteen liittyvää keskustelua käydään useilla eri tahol-

la. Kuopion ja Joensuun yliopistot ovat toimineet Itä-Suomen yliopistona vuoden 2010 alusta. Tämä on antanut ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia kolmen eri kampuksen erilaisia yrittäjyysilmapiirejä. Yliopistojen ja akateemisen yrittäjyyden rooli yhteiskun-

nassa nähdään vaikuttavana. Yliopistolähtöisiin spin-off ±yrityksiin ja akateemiseen yrittäjyyteen liittyviä tutkimuksia julkaistaan koko ajan. Yliopistojen kolmas tehtävä ja uusi korkeakoulukeksintölaki ovat ajankohtaisia. Erilaiset akateemiset yritykset tarjoa-

vat varmasti mielenkiintoisia tutkimuskohteita tulevaisuudessa.

Tutkimus on rajattu koskemaan alueellisesti Itä-Suomen yliopiston kolmea kampusta Kuopiota, Joensuuta ja Savonlinnaa. Tutkielmaa koskee myös ajallinen rajaus. Tuloksia ei voida yleistää koskemaan mitään muuta aluetta tai ajankohtaa. Nämä seikat tekevät jatkotutkimuksen tarpeelliseksi toisella alueella ja toisena ajankohtana.

Yliopistolähtöisten akateemisten yritysten ja ylipäätänsä akateemisten heterogeeninen ryhmä asettaa kiinnostavat puitteet akateemiselle tutkimukselle. Yliopistolähtöisten aka-

teemisten yritysten ja uuden liiketoiminnan tutkimukselle on tarvetta tulevaisuudessa.

Vastaavanlaisen tutkimuksen uusiminen Itä-Suomen yliopistossa tulevaisuudessa antaisi tietoa organisaatiomuutoksen vaikutuksesta akateemisten yrittäjyyshalukkuudessa. Tut-

kimus voitaisiin toteuttaa myös toisella alueella havainnoiden vallitsevan ympäristön

vaikutusta akateemisten yrittäjyyshalukkuuteen ja yrittäjyyden edistämiseen. Aihepiiris-

sä voitaisiin suorittaa myös kvalitatiivista tutkimusta pyrkien havainnoimaan tarkemmin yrittäjyysintentioihin vaikuttavia syitä ja niiden seurauksia. Mielenkiintoisia jatkotutki-

muksen aiheita tarjoavat yrittäjyysintentioissa eri ryhmien välillä vallitsevat eroavuudet ja niiden syyt.

LÄHTEET

Acs, Z. J. & Armington, C. & Robb, A. 1999. Measures of job flow dynamics in the U.S. U.S. Bureau of the Census Center for Economic Studies Discussion Paper 99-1.

Aghion, P. & Howitt, P. 1992. A Model of Growth through Creative Destruction.

Econometrica, 60(2): 323±351.

Ajzen, I. 1991. The theory of planned behavior. Organizational Behavior and Human Decision Processes, 50: 179±211.

Akola, E. & Heinonen, J. & Kovalainen, A., & Suvanto, K. 2008. Yrittäjyys valintana työuran eri vaiheissa - tarkastelussa nuoret ja ikääntyneet. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ- ja yrittäjyys 29/2008. Helsinki: Edita Publishing Oy.

Andersson, E. & Klofsten, M. 1998. Swedish Work Package 7. Academic Entrepreneur-

ship, technology transfer and spin-offs in different European regions.

Arenius, P. & Autio, E. 1999. GEM ± Global Entrepreneurship Monitor, Kansakuntien yrittäjyyspotentiaali. Kymmenen maan välinen vertaileva tutkimus. Suomen osaraportti.

Helsinki: Edita Publishing Oy.

Autio, E. & Keeley, R. H. & Klofsten, M. & Parker, G. C. & Hay, M. 2001. Entrepre-

neurial intent among students in Scandinavia and in the USA. Enterprise and Innovation Management Studies, 2: 145±160.

Baumol, W. J. 1990. Entrepreneurship: Productive, unproductive, and destructive. Jour-

nal of Political Economy, 98(5): 893±921.

Begg, I. 1999. Cities and Competitiveness, Urban Studies, 36(6): 795±810.

Binks, M. & Vale, P. 1990. Entrepreneurship and economic change. Maiden-

head: McGraw-Hill Book Company.

Birch, D. L. 1987. Job Creation in America. New York: Free Press.

Bosma, N. & Acs, Z. J. & Autio, E. & Coduras, A. & Levie, J. 2008. Global Entrepre-

neurship Monitor. 2008 Executive Report. Babson, Santiago, London: GEM.

Brennan, M. C. & McGowan, P. 2006. Academic entrepreneurship: An exploratory case study. International Journal of Entrepreneurial Behaviour and Research, 12(3): 144±164.

Bridge S. & O`Neill K. & Cromie S. 1998. Understanding enterprise, entrepreneurship and small business. Hampshire, New York: MacMillan.

Bygrave, W. D. 1993. Theory building in the Entrepreneurship Paradigm. Journal of Business Venturing, 8(3): 255±280.

Bygrave, W. D. 2004. The Entrepreneurial Process. eds. Bygrave, W. D. and Zacharakis, A., The Portable MBA in Entrepreneurship 3^rd edition. New Jersey: John Wiley & Sons Inc.

Carter, S. 1998. Entrepreneurship education: alumni perceptions of the role of higher education institutions, the 8th Internationalizing Entrepreneurship Education and Train-

ing Conference, European Business School, Schloû Reichartshausen, Germany.

Cassidy, T. & Lynn, R. 1989. A multifactorial approach to achievement motivation: The development of a comprehensive measure. Journal of Occupational Psychology, 62:

301±312.

Companys, Y. & McMullen, J. P. 2007. Strategic Entrepreneurs at Work: The Nature, Discovery, and Exploitation of Entrepreneurial Opportunities. Small Business Econom-

ics;; May 2007, 28(4): 301±322.

Davidsson, P. 1995. Determinants of Entrepreneurial Intentions. RENT IX Workshop in 23±24 November Entrepreneurship Research, Piacenza, Italy.

Diaz, F, & Rodríguez, A. 2003. Locus of control, nAch and values of community entre-

preneurs. Social Behavior and Personality: An International Journal, 31(8): 739±748.

DTI 2000/2001. 2001. Strategic Framework, London: HMSO.

Galloway, L. & Brown, W. 2002. Entrepreneurship education at university: a driver in the creation of high growth firms? Education + Training, 44(8): 398±405.

Gartner, W. B. 1989. Some Suggestions for Research on Entrepreneurial Traits and Cha-

racteristics. Entrepreneurship Theory & Practice, 14: 27±37.

Gartner, W. B 1990. What are we talking about when we talk about entrepreneurship?

Journal of Business Venturing, 5(1): 15±29.

Gartner, W. B. & Bird, B. J. & Starr, J.A. 1992. Acting as if: Differentiating entrepre-

neurial from organizational behavior. Entrepreneurship Theory and Practice, 16: 13±31.

Hansemark, O. C. 2003. Need for achievement, locus of control and the prediction of business start-ups: A longitudinal study. Journal of Economic Psychology, 24( 3): 301±

319.

Hegarty, C. & Jones, C. 2008. Graduate entrepreneurship: more than a child´s play.

Education & Training, 50(7): 626±637.

Hietala, K. 1987. Yrittäjyyden edistäminen - Myyttejä, mielikuvia, asenneilmastoja.

Helsinki: Yliopistopaino.

Hirsjärvi, S. & Remes, P. & Sajavaara, P. 2003. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.

Honkanen, V. 2010. Yrittäjiksi ryhtyneiden korkeakoulutettujen työssä menestyminen viidessä Euroopan maassa. RUSE Report 75;; 2010. Turku: Uniprint.

Huovinen, J. 2007. Akateemisten yrittäjyyshalukkuus ja yrittäjyyden edistäminen Kuo-

pion yliopistossa. Tutkimuksia ja selvityksiä 21/2007. Kuopio: Kuopion yliopisto. Kou-

lutus- ja kehittämiskeskus. Kuopio: Kopijyvä Oy.

Huovinen, J. & Littunen, H. 2007. The influence of personal backround and local envi-

ronment on the phenomenon of habitual entrepreneurship. eds. Malinen, P., Massey, C., Jones-Evans, D., Inter-ICSB Online Publication, p. 21. 2008. International Council for Small Business.

Huuskonen, V. 1989. Katsaus motivaatioteorian kehitykseen. Turun kauppakorkeakou-

lun julkaisuja. Sarja keskustelua ja raportteja 5: 1989. Turku: Turun kauppakorkeakoulu.

Johannisson, B. 1984. A cultural perspective on small business ± local business climate.

International Small Business Journal, 2(4): 32±43.

Jones-Evans, D. & Klofsten, M. 1999. Academic entrepreneurship in Europe. A survey.

44 ICSB Conference 20±23 June 1999. Innovation and economic development: The Role of Entrepreneurship and Small and Medium Enterprises". Napoli, Italy.

Kirzner, I. 1997. Entrepreneurial discovery and the competitive market process: An Austrian approach. The Journal of Economic Literature, 35: 60±85.

Klofsten, M. & Jones-Evans, D. 2000. Comparing Academic Entrepreneurship in Europe ± The Case of Sweden and Ireland. Small Business Economics, 14(4): 299±309.

Koiranen, M. 1993. Ole yrittäjä: sisäinen ja ulkoinen yrittäjyys. Helsinki: TT kustan-

nustieto.

Kolvereid, L. 1996. Organizational employment versus self-employment: Reasons for career choice intentions. Entrepreneurship Theory and Practice, 21: 23±31.

Kovalainen, A. 1995. $W WKH PDUJLQV RI WKH HFRQRP\ :RPHQ¶V VHOI-employment in Finland 1960±1990. Avebury: Aldershot.

Krugman, P. 1995. Development, Geography and Economic Theory. Cambridge: MIT press.

Krugman, P. 1996. Making sense of the Competitiveness Debate. Oxford Review of Economic Policy, 12: 17±25.

Krugman, P. 1997. Pop Internationalism. Cambridge: MIT Press.

Krueger, N.F. & Carsrud, A.g L. 1993. Entrepreneurial intentions: Applying the theory of planned behavior. Entrepreneurship & Regional Development, 5: 315±330.

Krueger, N.F. & Brazeal, D.V. 1994. Entrepreneurial potential and potential entrepre-

neurs. Entrepreneurship Theory & Practice, 18(3): 91±104.

Krueger, N.F. Reilly, M.D. & Carsrud, A.L. 2000. Entrepreneurial intentions: A compet-

ing models approach. Journal of Business Venturing, 15(5): 411±432.

Kuratko, D. & Hodgetts, R. 2001. Entrepreneurship: A Contemporary Approach. Fifth edition. Fort Worth, TX: Harcourt College Publishers.

Laukkanen, M. 1999. Yrittäjyyden ja uuden liiketoiminnan jäljillä. Paikallinen kehittä-

minen kansainvälistyvässä maailmassa. Kuopion yliopiston selvityksiä E.

Liao, T. F. 1994. ,QWHUSUHWLQJSUREDELOLW\PRGHOV /RJLWSUREL¶WDQGRWKHUJHQHUDOL]HG linear models. Thousand Oaks, CA: Sage Publications.

Littunen, H. 2000. Entrepreneurship and the characteristics of the entrepreneurial perso-

nality. International Journal of Entrepreneurial Behaviour & Research, 6(6): 295±310.

Malecki, E. 1997. Technology and economic development: the dynamics of local, re-

gional and national competitiveness. 2. edition. London: Longman.

McClelland, D. C. 1961. The achieving society. Princeton, N.J: Van Nostrand.

McGregor, D. 1960. The human side of enterprise. New York: Mcgraw-Hill.

McMullen, J. S. & Shepherd, D. A. 2002. Regulatory focus and entrepreneurial inten-

tion: action bias in the recognition and evaluation of Frontiers of Entrepreneurship Re-

search. Wellesley, MA: Babson College.

Metsämuuronen, J. 2005. TTP- Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä.

Jyväskylä: Gummeruksen kirjapaino Oy.

Nieminen, M. & Kaukonen, E. 2001. Universities and R&D networking in a know-

ledge-based economy. A glance at Finnish developments. Sitra reports 11. Helsinki:

Sitra.

Nonaka, I. & Takeuchi, H. 1995. The Knowledge-Creating Company: How Japanese Companies Create the Dynamics of Innovation. New York: Oxford University Press.

Opetusministeriö 2009. Korkeakoulupohjaisen yrittäjyyden edistäminen. Opetusminis-

teriön ja työ- ja elinkeinoministeriön korkeakoulupohjaisen yrittäjyyden edistämisen yhteistyöryhmän muistio. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2009:

10. Helsinki: Opetusministeriö.

Paasio, K. & Pukkinen, T. 2006. Korkeasti koulutettujen ammatinharjoittajana ja yrittä-

jänä toimiminen. Selvitys AKAVAn jäsenistössä. AKAVA ry. Helsinki: Suomen Graafi-

set Palvelut Oy.

Peltonen, M. & Ruohotie, P. 1992. Oppimismotivaatio. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otava.

Pilegaard, M. & Moroz, P.W. & Neergaard, H. 2010. An Auto-Ethnographic Perspec-

In document Akateemisten yrittäjyyshalukkuus ja yrittäjyyden edistäminen Itä-Suomen yliopistossa (sivua 89-0)