Motivaatio on yksilön sisäinen tila, joka saa aikaan, ohjaa ja ylläpitää toimintaa. Moti-vaatio vaikuttaa siihen, mitä valintoja yksilö tekee erilaisten toiminta- ja käyttäytymis-vaihtoehtojen välillä. (Lehtinen, Kuusinen & Vaura 2007, 177.) Jaakkolan (2010, 117–
118) ja Robertsin (2001, 6) mukaan motivaatio käsitteenä kuvaa monimutkaista ja muuttuvaa prosessia, jossa yhdistyvät ihmisen sosiaaliset muuttujat ja persoonallisuus- ja kognitiiviset tekijät. Motivaatiolla on vaikutusta siihen, miten intensiivistä ja määrä-tietoista yksilön toiminta on, kuinka kauan hän jaksaa yrittää aloittamaansa tehtävää ja kuinka nopeasti hän ryhtyy toimeen (Weinberg & Gould 2011, 73). Motivaatiolla on merkitystä myös siihen, mitä yksilö ajattelee ja tuntee, kun hän suorittaa tiettyjä tehtäviä (Lehtinen, Kuusinen & Vaura 2007, 177). Motivaatio voi vaihdella lyhyelläkin aikavä-lillä sekä se voi syntyä ja kadota nopeasti (Koski 2013, 97).
Käyttäytymisen kannalta motivaatiolla on kaksi tavoitetta: motivaatio antaa energiaa käyttäytymiselle, ja motivaatio suuntaa käyttäytymistä. Motivaatio on syy siihen, miksi urheilija viettää tuhansia tunteja harjoituksissa tullakseen paremmaksi urheilijaksi. Mo-tivaatio ohjaa myös tavoitteiden saavuttamiseen. Jos tavoitteena on oppia uusi taito, niin motivaatio ohjaa käyttäytymistämme tuon tavoitteen saavuttamiseksi. (Jaakkola 2010, 118.) Motivaation tarkastelussa peruskysymys on aina miksi tai mitä varten. Motivaatio on käsite kaikille prosesseille ja olosuhteille, joita voidaan pitää toiminnan vaikuttumi-na. Motivaatiota voidaan kuvailla myös käyttäytymisen sisäiseksi syyksi. (Zimmer 2002, 78.)
Liikuntamotivaatio vaikuttaa suoritusten laatuun, liikunnan intensiteettiin, pitkäjäntei-syyteen toiminnassa ja tehtävien valintaan. Näin ollen motivaatiota voidaan pitää kes-keisenä näkökulmana liikunnan opetus- ja ohjaustapahtumissa, koska se vaikuttaa kaik-keen tekemiseen urheiluseuran harjoituksissa ja liikuntatunneilla. (Liukkonen, Jaakkola
& Soini 2007, 157.) Positiivisten liikuntatottumusten ja liikuntamotivaation syttymisen
kannalta on jokaisen ohjaajan ja liikunnanopettajan hyvä tietää, kuinka motivaatio syn-tyy ja pysyy yllä sekä kuinka siihen voidaan vaikuttaa (Weinberg & Gould 2011, 51).
Motivaatio voidaan jakaa sisäiseen motivaatioon, ulkoiseen motivaatioon ja amotivaati-oon (Deci 1982, 209; Ryan & Deci 2009, 172). Sisäsyntyisen motivaation eli sisäisen motivaation käsite syntyi Edward Decin toimesta kritiikkinä behaviorismia kohtaan.
Behaviorismin ajatuksena oli, että ihmisen toimintaa voidaan motivoida suurimmaksi osaksi ainoastaan ulkoisten palkintojen avulla. Ulkoisen motivaation rinnalle Deci kui-tenkin toi sisäisen motivaation käsitteen, jolla hän tarkoitti sitä, että henkilö tekee jota-kin sen takia, että se on hänelle jo sinällään palkitsevaa. (Nurmi & Salmela-Aro 2002, 16.) Sisäisesti motivoitunut ihminen asettaa itselleen sellaiset tavoitteet, jotka hän itse haluaa. Sisäiseen motivaatioon kuuluu kiinnostusta tiettyä asiaa kohtaan ilman ulkoisia palkkioita. (Malmberg & Little 2002, 129.) Sisäisesti motivoitunut henkilö kokee miel-lyttäviä tunteita kuten viihtymistä, vapautta ja rentoutumista urheilun aikana (Vallerand 2001, 270).
Sisäinen motivaatiosyntyy yleensä pätevyyden, autonomian ja sosiaalisen yhteenkuulu-vuuden kokemuksista. Tyypillinen esimerkki sisäisestä motivaatiosta on lasten pihape-lit. Lapset pelaavat pihalla yhdessä pihapeliä ja he ovat kaikki täysin uppoutuneita peliin ja kokevat pelaamisen mielekkääksi. Ilman aikuisen asettamia sääntöjä, lasten psykolo-giset perustarpeet tyydyttyvät. He kokevat autonomian tunteen, kun he yhdessä määrit-televät säännöt ja organisoivat pelin. Pelissä kaikki saavat onnistumisen kokemuksia ja tuntevat olonsa päteviksi. He toimivat yhdessä ryhmänä, joten heille kaikille välittyy sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunteita. Pelin aikana lapset myös oppivat uusia taitoja ja oppiminen sinällään vaikuttaa positiivisesti sisäiseen motivaatioon. (Deci & Ryan 2012, 88.)
Sisäinen motivaatio on suurin syy liikuntaharrastukseen sitoutumiselle ja sen jatkami-selle. Se saattaa vaikuttaa täysin yksilölliseltä ominaisuudelta, mutta se on myös sosiaa-linen ilmiö, johon valmentaja voi vaikuttaa yleisen motivaatioilmaston kautta. (Jaakkola 2009, 333.) Sisäisestä motivaatiosta on kyse silloin, kun palkinto tietyn tehtävän suori-tuksesta tulee lapselle tehtävästä itsestään eikä tehtävän ulkopuolelta (Deci 1982, 31;
Zimmer 2002, 80). Toimintaan osallistuminen tuottaa iloa ja positiivisia kokemuksia, jotka toimivat hyvinä motivaation lähteinä. He saavat nautinnon itse osallistumisesta eivät liikunnan avulla saatavasta tuloksesta esimerkiksi laihtumisesta. (Vallerand 2001, 270.) Sisäisellä motivaatiolla on todettu olevan ainoastaan positiivisia vaikutuksia ur-heilijan hyvinvointiin ja suorituksiin (Jaakkola 2009, 333).
Henkilön olleessa ulkoisesti motivoitunut, hän osallistuu toimintaan ainoastaan palkki-oiden ja pakotteiden vuoksi. Näin ollen toiminta on voimakkaasti ulkoapäin ohjattua ja kontrolloitua, ja se saattaa olla vahvasti ristiriidassa urheilijan henkilökohtaisten miel-tymysten kanssa. (Jaakkola 2009, 333.) Ulkoisesti motivoitunut toimii sen perusteella, mitä muut ihmiset haluavat. Hänelle tärkeintä ovat suosio, hyväksyntä, rangaistuksen välttäminen ja palkkiot. (Kirk 2013, 226–227.) Lapsen urheiluseuraharrastus saattaa olla ainoastaan vanhempien toive ja vanhemmat pakottavat lapsensa harjoituksiin, vaik-ka tämä ei sinne itse haluaisi mennä (Malmberg & Little 2002, 129). Ulkoisesti motivoi-tunut henkilö kokee liikunnan aiheuttavan epämieluisia tunteita kuten jännitettä ja pai-netta (Vallerand 2001, 271).
Ulkoisen motivaation seurauksena alkanut toiminta voi ajan myötä muuttua sisäiseksi motivaatioksi. Ensimmäisenä askeleena on ulkoinen säätely. Ihminen toimii siinä sen takia, koska hän saa muilta palkintoja toiminnastaan. Esimerkki ulkoisesta sääntelystä on työskentely opettajan käskystä/toiveesta. Toinen askel kohti sisäistä motivaatiota on sisäistetty säätely. Tässä vaiheessa ihmisen toimintaa eivät ohjaa enää ulkoiset palkinnot vaan ihminen haluaa toimia esimerkiksi oman itsearvostuksen kohottamiseksi. Tätä vai-hetta voi havainnoida sillä, että oppilas opiskelee koulussa ahkerasti, koska muutoin hän tuntisi itsensä ahdistuneeksi. Kolmas vaihe on tunnistettu säätely, jossa ihminen arvos-taa kyseistä toiminarvos-taa ja haluaa osallistua siihen. (Nurmi & Salmela-Aro 2002, 17.)
Oppilaalle voi kehittyä myös amotivaatio, joka tarkoittaa täydellistä motivaation puut-tumista (Metsämuuronen 1997, 9). Yleensä oppilaalle kehittyy amotivaatio silloin, kun hän kokee toiminnan olevan täysin ulkoapäin ohjattua ja kontrolloitua. Oppilaasta tun-tuu, ettei hänelle ole mitään sanavaltaa asioihin eikä häntä kuunnella ollenkaan. (Grås-ten, Liukkonen, Jaakkola & Yli-Piipari 2010, 38–44; Vallerand 2001, 271)
Amotivaati-on voi huomata oppilaan jokapäiväisessä kielenkäytössä esimerkiksi, ”Aina pitää…” tai
”Opettajat vaativat”, jolloin oppilas kokee, ettei hän ole itse asettanut tavoitetta itsel-leen vaan sen on tehnyt joku ulkopuolinen eli tässä tapauksessa opettaja (Malmberg &
Little 2002, 129). Amotivaation omaava henkilö kokee urheilun aiheuttavan apaattisuut-ta, avuttomuutta ja masentuneisuutta ja hän ei yritä asettaa itselleen tavoitteita (Valle-rand 2001, 271).