Kielenoppimisstrategioilla käsitetään sellaisia toimia, käyttäytymismalleja, tekniikoita tai menetel-miä, joita kielenoppijat käyttävät usein tietoisesti edistääkseen toisen kielen oppimistaan. Nämä stra-tegiat voivat helpottaa uuden kielen sisäistämistä, mieleen painamista tai palauttamista sekä käyttöä.
Tutkimusten mukaan kielenoppijat ovat tavallisesti tietoisia käyttämistään kielenoppimisen tavoista, ja he osaavat kuvailla oppimistapojaan. Kielenoppimisstrategioiden tietoinen käyttäminen voi tehdä kielenoppimisesta nopeampaa, helpompaa, tehokkaampaa ja hauskempaa. (Oxford 2008: 124–130.)
Kielenoppimiseen kuuluvat osaltaan oppimisen taidot, oppimaan oppimisen taidot, ajattelun taidot, ongelmanratkaisukyky sekä erilaiset oppimisen tekniikat (Oxford 1990: 2). Kuten edellisessä luvussa todettiin, kielenoppimisessa on keskeistä oppijan ja oppimisympäristön välinen vuorovaiku-tus (van Lier 2004: 4). Tämän vuoksi oppimisprosessi ja oppimistulos kytkeytyvät erottamattomasti toisiinsa. Oppimisprosessi käsittää oppijan tavat lähestyä tehtävää ja hänen yrityksensä suoriutua siitä. Oppimistuloksen kannalta puolestaan on keskeistä, kuinka oppija lähestyy tehtävää, mikä mer-kitys sillä hänelle on ja minkä tavoitteen vuoksi hän pyrkii sen suorittamaan. (Leino & Leino 1990:
32.)
Kehittyneemmät kielenoppijat valitsevat käyttämänsä oppimistavan tarkemmin ja tehtäväkoh-taisemmin kuin vasta-alkajat. Oppijat, jotka sietävät monitulkintaisuutta, vaikuttaisivat käyttävän mo-nipuolisemmin erilaisia oppimisstrategioita kuin sellaiset opiskelijat, jotka haluavat kysymyksiinsä tarkat vastaukset. (Oxford 2008: 126–127.)
Tutkimusten mukaan tehokkaat oppijat yhdistävät aktiivisesti uutta tietoa heillä muistissa jo olevaan tietoon. Menestyvien oppijoiden on myös todettu kykenevän järjestelemään, arvioimaan ja suunnittelemaan oppimistaan. (Oxford 2008: 125.) Monipuolisesti kieliä osaavan ja taitavan kie-lenoppijan kielenoppimisen helppous saattaa johtua synnynnäisistä ominaisuuksista ja yksilöllisestä lahjakkuudesta. Samaten kielenoppimisen taidot voivat olla sosiaalisesti opittuja ja suotuisan oppi-misympäristön tulosta. Hyvä kielenoppija saattaa oppia kieliä hyvin sekä tiedostamatta että aktiivi-sesti tiedostaen. Hän saattaa olla luontaiaktiivi-sesti lahjakas kielellisen aineksen analysoimisessa ja sillä operoimisessa. Lisäksi hän on saattanut omaksua toimivia menetelmiä kielitaitonsa kehittämiseen.
Toisaalta yhtä lailla ne oppijat, jotka eivät juuri opi kieliä tiedostamatta, kehittelevät itselleen sovel-tuvia kielenoppimisstrategioita kehittääkseen oppimistaan. (Dufva & Martin 2002: 248–249.)
Oppimisstrategioista on tehty monenlaisia toisistaan eroavia luokituksia. Klassisessa Oxfordin luokituksessa kielenoppimisstrategiat jakautuvat suorien ja epäsuorien strategioiden pääluokkiin, jotka puolestaan kumpikin jakautuvat kolmeen alaluokkaan ja alaluokat edelleen pienemmiksi stra-tegialuokiksi. Suoriin oppimisstrategioihin kuuluvat muististrategiat, kognitiiviset strategiat ja kom-pensaatiostrategiat. Epäsuoriin strategioihin taas kuuluvat metakognitiiviset, affektiiviset ja sosiaali-set strategiat.2 Oxfordin mukaan muun muassa opettajien kokemukset ovat osoittaneet hänen luoki-tuksensa erittäin toimivaksi oppimisstrategioiden tarkastelussa ja ymmärtämisessä. Kattava luokitus sisältää monenlaisia affektiivisia ja sosiaalisia strategioita, ja lisäksi siihen on yhdistetty koko joukko kompensaatiostrategioita, jotka jäävät monesti oppimisstrategialuokitusten ulkopuolelle. Mallin etu-na on myös se, että tunnetut metakognitiiviset, kognitiiviset ja muististrategiat on järjestetty helposti lähestyttävään muotoon. (Oxford 1990: 18–22.)
Suorat kielenoppimisstrategiat liittyvät suoranaisesti kohdekieleen ja edellyttävät kielen mentaalista prosessointia. Suoria strategioita käytetään uuden kielen käsittelemisessä ja kielen kanssa työskenneltäessä monenlaisissa tehtävissä ja tilanteissa. Muististrategiat, kuten ryhmittely tai kuvien käyttäminen, auttavat oppijoita painamaan uutta tietoa mieleensä sekä noutamaan sitä myöhemmin muistista. Monet oppijat hyötyvät muistettavan aineksen kuvittamisesta, toiset taas ovat oppimises-saan auditiivisesti suuntautuneita, ja joidenkin oppijoiden muistamista helpottaa fyysinen liike tai
2 Oxford esittelee strategialuokituksensa kokonaisuudessaan kielenoppimisen strategioita käsittelevässä teokses-saan Language learning strategies: what every teacher should know, sivuilla 18–21. Luokitus jakautuu kaikkiaan 62 erilaiseen kielenoppimisen menetelmään.
kosketus eli kyse on erilaisten assosiaatioketjujen rakentamisesta ja eri aistikanavien hyödyntämisestä muistijäljen tueksi. Kognitiivisia strategioita, kuten tiivistäminen tai päättely, käytetään kielen ym-märtämiseen ja kielelliseen tuottamiseen. Kognitiiviset strategiat ovat välttämättömiä kielenoppimi-selle, ja oppijat pitävätkin niitä tyypillisesti suosituimpina kielenoppimisstrategioina. Kompensaa-tiostrategiat, kuten arvailu tai synonyymien käyttäminen, mahdollistavat oppijoille kielen käyttämi-sen oppimisvajeista huolimatta. Kompensaatiostrategiat auttavat oppijaa kieliopillisissa haasteissa, mutta varsinkin silloin, kun oppijan sanastollinen osaaminen on riittämätöntä. Suorat oppimisstrate-giat toimivat parhaiten, kun niitä tuetaan epäsuorilla kielenoppimisstrategioilla. (Oxford 1990: 14, 37–47, 57.)
Epäsuoria kielenoppimisstrategioita käytetään oppimisen yleiseen hallintaan. Epäsuorat stra-tegiat tukevat ja hallinnoivat kielenoppimista ilman kohdekielen suoranaista käyttöä. Metakognitii-visia strategioita hyödynnetään oppimisprosessin koordinoimiseen. Ne auttavat oppijoita säätele-mään omaa kognitiotaan ja arvioimaan, miten he oppivat ja suunnittelemaan tulevia kielellisiä toimi-aan. Metakognitiivisuus tarkoittaa kognitiivisen rinnalla toimimista, eli metakognitiiviset strategiat muun muassa helpottavat oppijaa keskittymään oppimiseen ja kiinnittämään huomiota tuttuihin kie-lenaineksiin. Affektiivisilla strategioilla säädellään tunteita, motivaatiota ja asenteita. Affektiivisilla strategioilla on merkitystä, koska ne vaikuttavat keskeisesti kielenoppimisessa menestymiseen tai epäonnistumiseen. Hyvät kielenoppijat kykenevät usein kontrolloimaan oppimista kohtaan kokemia tunteitaan ja asenteitaan. Sosiaalisia strategioita käytetään toisten kielenpuhujien kanssa oppimi-seen. Ne ovat tärkeitä sosiaalisen käytöksen ja vuorovaikutustaitojen omaksumisessa. Sosiaaliset stra-tegiat parantavat myös oppijoiden empatiataitoja ja auttavat lisäämään kulttuurista ymmärrystä ja tu-lemaan tietoisiksi toisten ajatuksista ja tunteista. (Oxford 1990: 15, 135–146.)
Kielenoppimista hyödyttäviä konkreettisia tekniikoita on luonnollisesti lukuisia ja menetelmien toimivuus yksilöllistä. Kielitaitokäsityksissä ja hyvinä pidetyissä oppimisstrategioissa on oppijakoh-taista variaatiota. Kielenoppija saattaa nojautua kielioppilähtöiseen kielitaitokäsitykseen, jossa mie-leen painaminen muistisääntöjen tai yksityiskohtaisen harjoittelun kautta on mielekästä. Toinen puo-lestaan suosii kohdekielisen kirjan lukemista, vieraskielisen musiikin kuuntelua, television katso-mista kohdekielellä tai oleskelua kohdekielisessä ympäristössä. Joku haluaa harjoitella kieltä puhu-malla itsekseen ääneen, toinen taas autenttisissa kielenkäyttötilanteissa toisten kielenpuhujien kanssa.
Siinä missä toiselle on tärkeää ahkeran harjoittelun kautta omaksuttu huoliteltu kielitaito ennen kie-lellisten resurssien käyttämistä, toiselle onkin ominaisempaa päästä hyödyntämään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa vähäistäkin kielitaitoa. Toiset kielenoppijat haluavat keskittyä oppimiseen yh-den aistikanavan kautta, toiset taas haluavat hyödyntää useita kognitiivisia alueita samanaikaisesti.
Kielenoppimiseen voidaan yhdistää muun muassa värejä, musiikkia, liikettä, kuvitteellista toimintaa tai tarinoita. (Dufva & Martin 2002: 248–253.)
Hyvän oppijan tai oppimistyylin määritteleminen tarkoittaa yksilökohtaisesti sopivien ja tavoit-teiden mukaisten menetelmien löytämistä. Yksilöt ovat erilaisia persoonallisuuksiensa sekä viestintä- ja oppimistyyliensä näkökulmasta. Toisille ulkoa oppiminen ja muistaminen on helppoa. Jotkut ovat nopeita oppimaan, toiset taas hitaampia, mutta tarkkoja ja sinnikkäitä siinä mitä tekevät. Yleisesti ottaen kielenoppimisessa vaikuttaisi olevan hyödyllistä kokeilla monenlaisia oppimismenetelmiä ja pitää yllä joustavaa kokeilunhalua, kunnes löytää kuhunkin oppimistarpeeseensa soveltuvan strate-gian tai niiden yhdistelmän. (Dufva & Martin 2002: 260.) Oppimistyylejä tutkittaessa on huomattu, että oppijat käyttävät mielellään itselleen mieluisia oppimisen tapoja. Esimerkiksi analyyttiseen op-pimistapaan mieltyneet analysoivat mielellään vastakohtia, oppivat kielioppisääntöjä sekä pitävät sa-nojen ja ilmausten osittamisesta. Sen sijaan ne oppijat, joita kiinnostaa tekstisisältö yleisellä tasolla, ovat valmiimpia arvaamaan ja lukemaan silmäilemällä, koska heillä ei ole tarvetta tuntea sisältöä sanakohtaisesti. Visuaalisesti orientoituneet oppijat puolestaan oppivat mielellään sanoja listaamalla ja ryhmittelemällä. Auditiiviset oppijat taas kuuntelevat mielellään ääninauhoja ja opiskelevat ää-neen. (Oxford 2008: 127.)