Mänttäri- van der Kuip (2013) on tutkinut organisatorisen tilivelvollisuuden lisääntymisen ja ammattieettisesti vastuullisen sosiaalityön tekemisen mahdollisuuksia markkinaorientoitu-neessa sosiaalityössä. Tutkimukseen osallistuneet olivat Manner-Suomessa työskenteleviä las-tensuojelun ja aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijän tehtävissä työskenteleviä henkilöitä, joilta ei vaadittu sosiaalityöntekijän muodollista pätevyyttä. Organisatorisella tilivelvollisuudella tutkija tarkoittaa ”sosiaalityön selontekovelvollisuuden osa-aluetta, jossa painottuu organi-saation budjettikontrolli, tehokkuus sekä niihin liittyvät sosiaalityöntekijään kohdistetut vaa-timukset, työhön kohdistuva valvonta, kontrolli ja arviointi” (mts. 5). Tutkimuksen perusteella viimeisen kolmen vuoden aikana organisatorinen tilivelvollisuus oli lisääntynyt julkisen sekto-rin sosiaalityössä merkittävästi. Erityisesti tilivelvollisuus oli lisääntynyt suurissa kunnissa.
(Mts. 10.)
Ammattietiikalla tarkoitetaan pyrkimystä asiakaslähtöisyyteen, luottamuksellisuuteen ja asi-akkaan kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen. Voimavarojen tasapuolinen jakaminen, yhteiskun-nallisiin epäkohtiin puuttuminen ja oman ammattitaidon kehittäminen luetaan ammattieettises-ti vastuulliseen sosiaalityöhön. Lisäksi työn on perustuttava lakiin. (Ethics in Social Work;
Sosiaalialan ammattieettiset ohjeet; Rostila 2001, 23–24, Van Der Kuip 2013, 6 mukaan.) Ammattieettisesti vastuullisen sosiaalityön tekemisen mahdollisuudet ovat kaventuneet ja mo-net sosiaalityöntekijät kokevat ristiriitoja siinä, miten voivat toteuttaa eettisesti kestävää sosi-aalityötä tulosvastuullisuuden ja selontekovelvollisuuden lisääntyessä organisaation taholta (mt).
Rostila ym. (2011) ovat tutkineet sosiaalityön professionaalisuuden toteutumista työpaikka-kohtaisesti kunnallisessa lastensuojelussa ja aikuissosiaalityössä organisaatiokulttuurien ja organisaatioilmapiirien valossa. Tutkimuksessa vertailtiin 21:a lastensuojelun yksikköä ja 9:ää aikuissosiaalityön yksikköä yhteensä 14 kunnassa. Tutkimukseen vastanneet olivat
koulutuk-25
seltaan sosiaalityöntekijöitä, sosiaaliohjaajia, etuuskäsittelijöitä ja joissakin työyksiköissä myös koulukuraattoreita tai koulupsykologeja. (Mts. 147, 149.)
Tutkimuksessa organisaatiokulttuurin alakäsitteinä mitattiin kulttuurin joustamattomuutta, pätevyyttä ja vastarintaa. Joustamattomuudella tarkoitetaan päätöksenteon keskittämistä ja muodollista sääntelyä. Pätevyys pitää sisällään asiakkaiden ammatilliseen kohtaamiseen liitty-vät asiat ja vastarinnalla tarkoitetaan yksikössä ilmenevää kilpailua, kriittisyyttä, haasteiden välttelyä sekä myös alistumista. (Rostila ym. 2011, 149.) Jäykkyyden kulttuurissa havaittiin sekä kuntien että työyksiköiden välillä suuria eroja varsinkin aikuissosiaalityössä (mts. 151–
152). Jäykkyyden kulttuuria kuvaava päätöksenteon keskittäminen ja muodollinen sääntely viittaa siis organisaation byrokraattisuuteen. Lastensuojelussa kriittisyyttä havaittiin vähem-män kuin aikuissosiaalityössä. Kirjoittajien mukaan tulos vastaa yleistynyttä käsitystä aikuis-sosiaalityössä ja toimeentulotukityössä vallitsevasta tyytymättömyydestä työn reunaehtoihin.
(Mts. 153.)
Organisaatioilmapiirin alakäsitteinä tarkasteltiin työn stressaavuutta, osallisuutta ja ilmapiirin toimivuutta. Työn stressaavuuteen liittyy emotionaalisen uupumisen kokemukset, työn kuor-mittavuus ja roolikonfliktit, jotka ilmenevät esimerkiksi siten, että työntekijä ei voi toimia työssään kuten haluaisi, vaan säännöt ja määräykset estävät asioiden kunnollisen hoitamisen.
Osallisuuteen taas liittyy kokemus siitä, tekeekö työtä omana persoonanaan vai tunteeko vie-raantuneensa työstä sekä aikaansaamisen tunne. Toimivuudella tarkoitetaan tässä kohtaa kas-vun ja uralla etenemisen sekä roolin selkeyden ja yhteistoiminnan kokemuksia. Organisaa-tioilmapiiriä koskevissa mittauksissa stressin kokeminen liittyi enemmän työyksikköön kuin kuntaan. Toimivuuden ilmapiirin eroavaisuudet erottuivat selkeimmin kaikista väittämistä se-kä kuntatasolla että työyksikkötasolla. Mahdollisuus uralla etenemiseen sosiaalityössä vaihte-lee siis paljon. (Rostila ym. 2011, 150.)
Pohdinnassa kirjoittajat päätyvät siihen, että kuntakohtaisella johdolla ja hallitsemistavalla on merkitystä sosiaalityön professionaalisuuden toteutumiseen. Henkilökohtaista paneutuvuutta ja aikaansaamista koskevan ilmapiirin suhteen yksiköt erosivat toisistaan enemmän kuin kun-nat. Professionaalisuuden toteutuminen on siis voimakkaammin yhteydessä omaan työryh-mään kuin kuntaan. Kaiken kaikkiaan tulokset kertovat kirjoittajien mukaan siitä, että sosiaali-työ professiona on heikoilla byrokraattisen kuntaorganisaation edessä mutta paikallisesti
sosi-26
aalityön arvoja ja harkintaa on voitu puolustaa kunta- ja yksikkökohtaisesti. (Rostila ym. 2011, 153–154.)
Sosiaalityöntekijät toimivat työssään useiden eri taholta tulevien ristipaineiden alaisuudessa.
Suurimmat odotukset ovat varmaan asiakkailla, mutta odotuksia ja vaatimuksia asettavat myös toiset työntekijät, kuten etuuskäsittelijät ja sosiaaliohjaajat sekä luonnollisesti esimiehet. Kal-lio, Blomberg ja Kroll (2011, 251) kuvaavat sosiaalityöntekijöiden olevan hyvinvointivaltion ammattilaisia, joiden työkenttä sijaitsee sosiaaliturvajärjestelmän ja kansalaisten välimaastos-sa. Kirjoittavat luonnehtivat (Lipskyn 1980 mukaan) sosiaalityöntekijöitä katutason byrokraa-teiksi, joiden asema lainsäädännön, instituutioiden ja asiakkaiden välissä on haastava. Ristirii-taisia odotuksia heille luovat tehtävä toteuttaa auttamistyötä lain määrittämissä puitteissa, vel-vollisuus noudattaa organisaation sääntöjä ja sekä tavoitteita mutta toisaalta vastata kunkin asiakkaan yksilöllisen elämäntilanteen vaatimiin tarpeisiin (Kallio, Blomberg ja Kroll 2011, 251).
Niemelän (2010, 65) mukaan mitä selkeämmin sosiaalityö on ammatillistunut, sitä autonomi-semmaksi se on muodostunut. Sosiaalityö ei enää perustu vain normien toteuttamiselle, vaan enenevässä määrin ammattilaisten, teoreettiselle ja menetelmälliselle osaamiselle ja ammatti-kunnan eettisen koodiston noudattamiselle (mts. 66). Sinkkonen (2012, 49) pohtii sosiaalialan eettisyyttä: Sosiaalialalla työskentelevän olisi tiedostettava se millaiselle ihmiskäsitykselle sosiaalialan työ perustuu ja millaiset eettiset arvot sitä ohjaavat. Hänen mielestään sosiaalialan eettiset arvot tulisi opettaa ja omaksua jo koulutuksessa. Oman profession ammattietiikan noudattaminen on hänen mukaansa tärkeää. Kriittisyys yhteiskunnassa vallitsevaa eriarvoi-suutta kohtaan ja sen julkituominen on myös osa sosiaalialan etiikkaa (mts. 49).
Sosiaalitoimistoissa tehtävän sosiaalityön pitkäaikaisena kysymyksenä ja tiettyjä ristiriitaisia näkemyksiä herättävänä asiana on ollut pitkään toimeentulotukityön ja sosiaalityön suhde.
Toimeentulotukilain mukaan toimeentulotuki on viimesijainen taloudellinen tuki, jolla pyri-tään turvaamaan henkilön ja perheen toimeentulo ja edistepyri-tään itsenäistä selviytymistä. Laissa tarkennetaan tuen viimesijaisuutta ja tuen määrän minimitasoa toteamalla, että toimeentulotu-en avulla turvataan ihmisarvoistoimeentulotu-en elämän kannalta vähintään välttämätön toimetoimeentulotu-entulo. Ehkäi-sevän toimeentulotuen tarkoituksena on edistää henkilön ja perheen sosiaalista turvallisuutta ja
27
omatoimista suoriutumista sekä ehkäistä syrjäytymistä ja pitkäaikaista riippuvuutta viimesijai-sesta taloudelliviimesijai-sesta turvasta. (laki toimeentulotuesta 30.12.1997/1412 pykälä 1.) Ehkäisevä toimeentulotuki mahdollistaa täten toimeentulotukiasiakkaiden yksilöllisimpien tarpeiden huomioonottamisen tuen myöntämisessä sekä laajentaa auttamismahdollisuuksia siten, että myös taloudellisen tuen tulevat vaikutukset voidaan huomioida.
Toimeentulotukeen ja sen myöntämiseen kuuluu huollollisen sosiaalityön aspekti ja sitä kautta se on sosiaalityöhön olennaisesti kuuluvaa (toimeentulotukilaki 1 §; Kuivalainen & Saik-ku 2013, 156 Tainan & Kotirannan 2014, 188 mukaan). Aikuissosiaalityön vaikuttavuuden arviointisivuston määritelmän mukaan toimeentulotuen on osoitettu teettävän paljon työtä ai-kuissosiaalityössä. Tilanteen korjaamiseksi osa toimeentulotukityöstä on siirretty etuuskäsitte-lijöille. Kuitenkin etuuskäsittelyn mainitaan olevan pääosin vain hakemusten vastaanottamista ja käsittelyä. (www.thl.fi/ aikuissosiaalityön vaikuttavuuden arviointi/aikuissosiaalityö.) Tämä kuvaus toimeentulotukityön ja aikuissosiaalityön yhteydestä viittaa siihen, että sosiaalityönte-kijän työnkuvaan kuuluu toimeentulotukipäätösten tekeminen suurimmaksi osaksi. Käytännön työstä saamani kokemuksen mukaan sosiaalitoimistoissa toimeentulotuen myöntämisestä vas-taavat pääosin etuuskäsittelijät, mutta sosiaalityöntekijän tehtäviin kuuluu myös toimeentulo-tukipäätösten teko niiltä osin kuin päätöksissä tarvitaan sosiaalityöntekijän harkintaa. Tai ai-nakin pyritään siihen, että sosiaalityöntekijän työ keskittyisi vain harkintaa vaativan, kuten täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen myöntämiseen, siltä osin kuin se on mahdollista.
Käytännöt toki vaihtelevat paljon sosiaaliasemien ja työntekijöiden välillä.
Edellä kuvattua ongelmaa yritetään edelleen ratkoa esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden tehtä-vänkuvia uudistamalla. Tehtävä on haasteellinen, sillä on yksiselitteisesti vaikeaa määrittää kuinka paljon työ väistämättä sosiaalitoimistoissa nojaa toimeentulotukeen ja asiakkaiden ta-loudelliseen selviämisen tukemiseen ja kuinka paljon aikaa ja resursseja jää muuhun asiakasta tukevaan työhön. Suomalaisten sosiaalityöntekijöiden tilannetta vuonna 2003 selvittäneessä raportissa ilmeni, että sosiaalityöntekijät tunsivat suurimmaksi huolenaiheekseen arkisessa työssä kiireen, johon liittyvät myös pitkälti huoli suurista asiakasmääristä ja riittämättömästä henkilöstöstä. Tehtävänkuvan epäselvyyttä he eivät kokeneet kovin huolestuttavana asiana.
(Karvinen-Niinikoski ym. 2005, 42.) Sosiaalityöntekijät kokivat eniten voivansa vaikuttaa sii-hen, miten työnsä toteuttavat ja miten laadukasta työtä tekevät. Huomionarvoista tuloksissa on
28
se, ettei työn resursointiin koettu voitavan vaikuttaa juurikaan. Tutkijoiden tulkinnan mukaan sosiaalityöntekijöillä on autonominen asema omassa työhuoneessaan, mutta vaikutusmahdolli-suudet työhön jäävät pitkälti sen sisäpuolelle. (Mts. 46.)