6 Yhteenveto ja pohdinta
6.2 Miten tutkimuskirjallisuuden valossa sosiaalityötä ja erityisesti lastensuojelun
Sosiaalityö on ajan saatossa työskennellyt niin yksilöiden, perheiden kuin kokonaisten verkostojen kanssa. Sosiaalityötä on kehitetty aina tarpeiden mukaisesti, usein erilaisten aatteiden ja vaikutteiden vanavedessä sekä usein vahvasti vapaaehtoisvoimin.
Sosiaalityön historiassa yksityinen ja julkinen lastensuojelutyö kehittyivät omassa ajassaan rinnakkain. Aatevirtaukset Suomeen ovat olleet alati kasvavia, vaikuttaen myös sosiaalityön sisältöön. Kansainvälistyminen on tuonut ajansaatossa sosiaalityöhön myös uusia ideoita, työkäytänteitä ja oppipohjaa. Myös uskonto on vahvasti vaikuttanut
Sosiaalityön synty Ajatus väestö- ja perhepolitiikan
kautta vaikuttamisesta Yksilönoikeudet saada apua
Lastensuojelun teoriaa ja
58 aatemaailmaan sosiaalityössä, ollen vahvasti sosiaalityön perusperiaatteen mukaista, lähimmäisestä huolehtimista.
Sosiaalityö on vastannut yhteiskunnassa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien avuntarpeisiin olemassa olevien resurssien mukaisena. Avustustyö on ollut pitkälti materiaalista avustusta. Sosiaalityötä on tehty alkujaan vapaaehtoistyöhön perustuen, mutta ajansaatossa kunnallinen velvollisuus sosiaalityölle on vahvistunut lainsäädännön kautta.
Menneiden vuosikymmenien suuria lastensuojelun tarvetta lisänneitä tapahtumia ovat olleet muun muassa 1890-luvulla voimistunut Amerikan siirtolaisuus, vuoden 1918 kansalaissota, 1930-luvun talouslama sekä toinen maailmansota (Mikkola & Helminen 1994, 15). Sota-ajat, taloudelliset suhdanteet ja työllisyystilanne ovat kautta Suomen historian aiheuttaneet sosiaalityölle omat erityiset haasteensa. Sosiaalityötä on sota-aikoina tehty olemassa olevien resurssien mukaisesti, vahvasti virallisten ja vapaaehtoisten kanavien yhteistyönä. Sotien aikoina on pyritty turvaamaan heikoimmassa asemassa olevat, eritoten lapset, jotka on nähty kautta historian tulevaisuuteen panostamisena. Taloudellisen ahdingon aiheuttamaan avun tarpeeseen on pyritty vastaamaan resurssien mukaisesti, pääasiassa avustusten ja konkreettisten toimien kautta. Lasten kasvuolosuhteiden puutteet ja vanhempien kasvatuskyvyn heikkous on pyritty usein myös korjaamaan suojaamalla lapsi ja sijoittamalla heidät kodin ulkopuolelle. Lasten sijaishuollon muodot ja käytännöt ovat kehittyneet myös, pitkälti yhteiskunnallisten aatemuutosten vanavedessä. Ajansaatossa ajatusmuutos asiakkaan asemasta, oikeuksista, velvollisuuksista ja etuuksista ovat muuttuneet.
Politiikan kautta on linjattu erilaisia painopisteitä sosiaalityölle. 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkuvuosikymmenien aikana sosiaalityötä toteutettiin pitkälti vapaaehtoisvoimin. Sosiaalityön, varsinkin lastensuojelutyön toimintatavat ja periaatteet etsivät muotoaan. Sosiaalityö 1900-luvulle tultaessa virallistui ja sai kunnallisen hallinnon tiiviimmin ohjaamaan käytännön työtä. Lakien kautta muutostyö konkretisoitui käytännön tasolle. Esimerkiksi sotien välisen ajan merkittävimpiä lakeja lasten elinolojen turvaamiseksi olivat oppivelvollisuuslaki (vuonna 1922), terveydenhoitolaki (vuonna 1924) ja lastensuojelulaki (vuonna 1936). 1940- ja 1950-luvuilla syntyivät kodinperustamislainat, äitiysavustukset, yleinen neuvolajärjestelmä, lapsilisät, perhelisät ja perheellisten omat veroluokat sekä lapsivähennykset
59 verotuksessa. 1960-luvulla luotiin yksinhuoltajien tukimuodot, kuten erityislapsilisä, elatusavun ennakko (elatustuki) sekä perhe-eläkkeet. 1940- ja 1950-luvuilla panostus perheisiin ja lapsiin näkyi myös kattavan neuvolajärjestelmän perustamisena, yleisen koulujärjestelmän laajentumisena, kouluterveydenhuollon syntynä, kouluruokailun järjestämisenä sekä naisten erityisenä työsuojeluna. (Mikkola & Helminen 1994, 16–
18.) Sosiaalityö on edistänyt varsinkin terveydenhoidon ja koulumaailman kanssa yhteistyössä lasten ja perheiden hyvinvointia. Lastensuojelun sosiaalityö on moniulotteisesti pyrkinyt turvaamaan lasten olot, tehden poikkitieteellistä ja palvelurajoja ylittävää yhteistyötä.
Sosiaalityön käytänteitä ja toimijoita, jotka sosiaalityötä ovat toteuttaneet, on tässä tutkimuksessa tuotu esille havainnollisesti kaavioina. Kaavioissa on eritelty eri aikajaksoin sosiaalityön toimijatahoja sekä lastensuojelutyössä käytettyjä huollonmuotoja ja avustusmetodeja. Aineiston pohjalta voidaan todeta, että 1800-luvun lopulta 1900-luvun alkuvuosikymmeniin sosiaalityötä toteuttivat vielä seurakunnat, kunnat, yhdistykset sekä vapaaehtoistyöntekijät yhteistyössä. Huollonmuotoja olivat pitkälti sukulaisapu sekä elätehoito / vaivaishoito. Lastenkoteja perustettiin enemmissä määrin 1900-luvun alusta saakka, samoin turvakoteja, työtupia ja lastentarhoja. Myös kesäsiirtolatoiminta oli vahva lastensuojelullinen työmenetelmä. Sosiaalityön avustuksena toimi lastenhuollon lisäksi materiaalinen avustustyö, mutta 1900-luvun alkuvuosikymmeninä muodostettiin myös ensimmäisiä sosiaaliavustuksia. Hiljalleen 1910–1930-luvuilla hoitokodit, sijaisperheet, lastenkodit ja koulukodit vahvistuivat lasten sijaishuollon muodoiksi. Sosiaalityötä toteuttivat kunnat ja yhdistykset, mutta myös vapaaehtoistyö oli edelleen vahvaa. Sotien vuosikymmeninä 1940- ja 1950-luvuilla yhteiskunnallinen tilanne vaati sosiaalityön osalta erityisjärjestelyjä.
Erityistoiminnot, kuten siirtolatoiminta, maasta pois lähettäminen, sotakummityö sekä sota-ajan huoltojärjestelmät toimivat jo muodostuneiden käytänteiden rinnalla.
Lastensuojelussa alettiin hiljalleen myös painottaa avohuollollisten toimien ensisijaisuutta ja sosiaaliavustukset auttamisen keinoin lisääntyivät. 1960- ja 1970-luvuilla etuusjärjestelmät vahvistuivat edelleen ja Suomeen muodostui universaali sosiaalipalvelujärjestelmä. 1980-luvulta lähtien sosiaalityön kentässä vahvistuivat yksityisten palveluntuottajien toiminta. Työn keskiöön nostettiin ennaltaehkäisy ja lainsäädännön kautta lastensuojelutyön sisältöä, toimintamenetelmiä ja lasten – ja nuorten asemaan määriteltiin uudelleen.
60 6.3 Miksi lastensuojelun sosiaalityö on turvattu lakisäännöksin?
Sosiaalityö on aina omassa ajassaan saanut erinäisiä painopisteitä, jotka ovat suunnanneet sosiaalityön kehitystä omaan suuntaansa. Sosiaalityö on kuvastanut poliittista ilmapiiriä. Perhepolitiikka esimerkiksi korostui sosiaalipolitiikan painopisteenä 1940-luvun lopulla. 1950-luvulla aloitettiin sosiaalivakuutusjärjestelmien rakentaminen ja sosiaalipoliittisesti korostui työllistymispolitiikka. 1970-lukua voidaan kutsua sosiaalipalveluiden vuosikymmeneksi, mutta 1980-luku oli eräänlainen hyvinvointivaltion hienosäädön aikakausi, jolloin toteutettiin täydentäviä uudistuksia edeltäneiden vuosikymmenien painopistealueilla. (Urponen 1994, 252.) Vuonna 1984 voimaan tullut lastensuojelulaki määritteli vahvasti lapsen aseman uudelleen ja niitä arvoja, joita lapsen kasvatuksessa tuli tuolloin korostaa. 1990-lukua voidaan pitää taloudellisen laman aiheuttamien ilmiöiden vuosikymmenenä, jolloin sosiaalityö kohtasi omanlaisensa alasajon resurssien puutteen vuoksi. Myös lastensuojelulakia muokattiin tuolloin ja nuorten asemaa vahvistettiin sosiaalityön lainsäädännön kautta.
Sosiaalityön linkittyessä yhä enemmän osaksi kunnallista toimintaa ja yhteiskunnallisten ideologioiden mukaista valtion velvoitetta kansaansa kohtaan, on se tarvinnut yhtäläiset lainsäädännölliset asetukset turvaamaan sosiaalityön asiakkaiden asemaa ja ohjaamaan sosiaalityöntekijöiden työtä. Hiljalleen sosiaalityön kehittyessä ja työn sisältöjen eriytyessä on lastensuojelullinen sosiaalityö vaatinut omat lakisäädöksensä määrittelemään lastensuojelutyön käytäntöjä. Lainsäädännön kautta lasten erityisasema sosiaalityön keskiössä on tuotu näkyväksi. Lastensuojelutyö on kehittynyt omaksi sosiaalityön osa-alueekseen ja sen sisältö on määritelty joko osana sosiaalihuollon lainsäädäntöä tai lastensuojelulain kautta. Kiteytettynä voidaankin todeta, että valtiollinen ja kunnallinen velvollisuus sosiaalityölle on vahvistettu lainsäädännön kautta turvaamaan ennen kaikkea asiakkaiden asemaa. Lastensuojelun sosiaalityön osalta lasten asema on turvattu heitä koskevien säädösten ja lakien kautta.
Lainsäädännön kautta on pyritty ennen kaikkea vaikuttamaan kokonaisvaltaisesti lastensuojelutyön työkäytänteisiin, arvolähtökohtiin, yhteiskunnalliseen tehtävään, tavoitteisiin sekä menettelytapoihin.
Tämän tutkimuksen osalta sosiaalityön taivalta on tutkittu 1800-luvun lopulta 1990-luvulle. Tutkimuksen jatkumon tarve kuitenkin elää. Jatkona voisi pohtia lähihistorian
61 tutkimusta. Mitä sosiaalityön kehittymiseen vaikuttaneita tekijöitä 1990-luvun lopulta 2000-luvun ensimmäiseen vuosikymmeneen sisältyy? Tältä osin se on kuitenkin uuden tutkimuksen aihe, joka jäänee tutkijan mieleen kypsymään.
62 Lähteet
Auvinen, Martti. 2007. Holhouksen kritiikki ja radikalismin nousu. Teoksessa:
Huolenkantajat. Kokemuksia ja sattumuksia sosiaalialan vuosikymmeniltä. WS Bookwell Oy, PS – kustannus, 69-70.
Haapala, Pertti. 2009. Modernisation of Finland 1800–2000. Teoksessa: Perspectives to Global Social Development. Edited by Mikko Perkiö. Tampere Yliopistopaino Oy – Juvenes Print.
Haapala, Pertti. 1989. Sosiaalihistoria. Johdatus tutkimukseen. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
Hirsjärvi, Sirkka, Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula. 2006. Tutki ja kirjoita. 12.painos.
Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
Hentilä, Seppo. 2006. Suomen poliittinen historia. WSOY Oppimateriaalit Oy. 5., uudistettu painos, 99–210
Hyrkkänen, Markku. 2002. Aatehistorian mieli. Osuuskunta Vastapaino. Tampere:
Gummerus Kirjapaino Oy.
Hämäläinen, Juha. 2007. Lastensuojelun kehityslinjoja. Tutkimus Suomen lastensuojelun aatepohjasta ja oppihistoriasta. Snellman instituutin A-sarja 22 /2007.
Vaajakoski: Gummerus kirjapaino Oy.
Jaakkola, Jouko. 1994. IV Vastuu lähimmäisestä. Teoksessa: Armeliaisuus, yhteisöapu, sosiaaliturva. Suomalaisten sosiaalisen turvan historia. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 143–161.
Jokinen, Kimmo & Saaristo Kimmo. 2006. Suomalainen yhteiskunta. 2.,uudistettu painos. WSOY Oppimateriaalit Oy.
Kalela, Jorma. 2002. Historiantutkimus ja historia. 2.painos. Gaudeamus Kirja.
Tampere: Tammer-Paino Oy.
Kananoja, Aulikki. 2007. Sosiaalipolitiikka hyvinvoinnin turvaajana. Teoksessa:
Sosiaalityön käsikirja. Jyväskylä: Tietosanoma Oy. Gummerus Kirjapaino Oy.
63 Kannisto, Raija. 2007. Sosiaalipalveluiden laajentumisen ja tasa-arvoisuuden tielle.
Kontrolloijasta auttajaksi. Teoksessa: Huolenkantajat. Kokemuksia ja sattumuksia sosiaalialan vuosikymmeniltä. WS Bookwell Oy. PS-kustannus, 85–87.
Karisto, Antti, Takala, Pentti & Haapola, Ilkka. 2006. 1.-4.painos. Matkalla nykyaikaan.
Elintaso, elämäntavat ja sosiaalipolitiikan muutos Suomessa. Werner Söderström Osakeyhtiö.
Koskinen, Simo & Nuotio, Jorma. 2007. Radikalismi 1970-luvulla. Teoksessa:
Huolenkantajat. Kokemuksia ja sattumuksia sosiaalialan vuosikymmeniltä. WS Bookwell Oy. PS-kustannus, 71–75.
Lähteinen, Martti & Marjamäki, Pirjo. 2007. Sosiaalihuollon valtakunnallisen ohjauksen peruslinjaukset. Teoksessa: Sosiaalityön käsikirja. Tietosanoma Oy.
Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä.
Mahkonen, Sami. 2007. Lastensuojelu ja laki. Helsinki: Edita Prima Oy.
Meinander, Henrik. 1999. Tasavallan tiellä. Suomi Kansalais-sodasta 2000-luvulle.
Suomennos Paula Autio. Schildts. Helsinki: Oy Print Ab.
Mikkola, Matti & Helminen, Jarkko. 1994. Lastensuojelu. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino Oy.
Mäki, Helmi. 2007 a. Sodan ja rauhan välimaastossa. Teoksessa: Huolenkantajat.
Kokemuksia ja sattumuksia sosiaalialan vuosikymmeniltä. WS Bookwell Oy. PS-kustannus, 34–38.
Mäki, Helmi. 2007 b. Sodan vaikutus opiskeluun ensimmäisellä sosiaalihuoltajakurssilla. Teoksessa Huolenkantajat. Kokemuksia ja sattumuksia sosiaalialan vuosikymmeniltä. WS Bookwell Oy. PS-kustannus, 29–33.
Niemelä, Heikki & Salminen, Kari. 2003. Suomalainen sosiaaliturva. Helsinki: Edita Prima Oy
Piirainen, Veikko. 1974. Vaivaishoidosta sosiaaliturvaan. Sosiaalihuollon ja sen työntekijäjärjestöjen historiaa Suomen itsenäisyyden ajalta. Hämeenlinna: Arvi A.
Karisto Osakeyhtiö.
64 Piiroinen, Hannu. 2005. Epävarmuus, muutos ja ammatilliset jännitteet. Suomalainen sosiaalityö 1990-luvulla sosiaalityöntekijöiden tulkinnoissa. Jyväskylä: Jyväskylä University Printing House.
Pulma, Panu. 1987. Kerjuuluvasta perhekuntoutukseen. Teoksessa: Suomen lastensuojelun historia. Helsinki: Lastensuojelun keskusliitto.
Rauhala, Pirkko-Liisa. 1996. Miten sosiaalipalvelut tulivat sosiaaliturvaan?
Sosiaalipalvelujen Suomi. Juva: WSOY:n graafiset laitokset, 87–120.
Raunio, Kyösti. 2010. Olennainen sosiaalityössä. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press, Oy Yliopistokustannus, HYY Yhtymä.
Satka, Mirja. 1994. IV Hyvinvointivaltion rakentajat. Teoksessa: Armeliaisuus, yhteisöapu, sosiaaliturva. Suomalaisten sosiaalisen turvan historia. Jyväskylä:
Gummerus Kirjapaino Oy, 301–330.
Satka, Mirja. 2007 a. Sosiaalityön tietoperustan ja osaamisen kehittäminen. Teoksessa:
Huolenkantajat. Kokemuksia ja sattumuksia sosiaalialan vuosikymmeniltä. WS Bookwell Oy. PS-kustannus, 185–188.
Satka, Mirja. 2007 b. Huoltotyöstä sosiaalityöksi, kotikäynneiltä toimistoon. Teoksessa:
Huolenkantajat. Kokemuksia ja sattumuksia sosiaalialan vuosikymmeniltä. WS Bookwell Oy. PS-kustannus, 47–51.
Satka, Mirja. 2007 c. Sosiaalityön ammattinimikkeiden kehitys. Teoksessa:
Huolenkantajat. Kokemuksia ja sattumuksia sosiaalialan vuosikymmeniltä. WS Bookwell Oy. PS-kustannus, 15–16.
Singleton, Fred. 1998. A Short History of Finland. Revised and updated by A.F.Upton.
Second edition. Cambridge : University Press.
Sipilä, Jorma. Sosiaalityön jäljillä. 1996. 2.painos. Tampere: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Tammer-Paino Oy.
Toikko, Timo. 2005. Sosiaalityön ideat. Johdatus sosiaalityön historiaan. Jyväskylä:
Vastapaino. Gummerus Kirjapaino Oy.
65 Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli. 2002 a. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi.
Helsinki: Tammi.
Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli. 2009 b. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi.
Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä.
Turpeinen, Oiva. 1987. Lastensuojelu ja väestökehitys. Lastensuojelun lääkinnällinen ja sosiaalinen kehitys Suomessa. Teoksessa: Suomen lastensuojelun historia.
Lastensuojelun keskusliitto. Helsinki.
Urponen, Kyösti. 1994. Huoltoyhteiskunnasta hyvinvointivaltioon. II Reformit käynnistyvät. Teoksessa: Armeliaisuus, yhteisöapu, sosiaaliturva. Suomalaisten sosiaalisen turvan historia. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 174–203.
Vartiainen, Aulikki. 2007. Susirajalla. Teoksessa: Huolenkantajat. Kokemuksia ja sattumuksia sosiaalialan vuosikymmeniltä. WS Bookwell Oy. PS-kustannus, 80–82.
Elektroniset lähteet:
Sosiaalityön yliopistoverkosto. Sosnet.fi. 13.6.2003.
http://www.sosnet.fi/Peruskoulutus/Sosiaalityön_maarittely.iw3. Luettu 23.2.2011.
Lait:
Aikuisopintolaki 1987.
Asetus laillisesta suojelusta 1852.
Asetus lasten päivähoidosta 1973/239.
Asetus sosiaalihallituksesta 1917.
Asetus sosiaalihuollon ammattien kelpoisuuksista 1983.
Elinkeinolaki 1868.
Elinkeinolaki 1879.
Hallintomenettelylaki 1982/598.
Holhouslaki 1898/34.
Huoltoapulaki 1956/16.
66 Irtolaisasetus 1883.
Irtolaislaki 1936/57.
Isyyslaki 1979/700 (isyysloma 1976).
Julistus ja johtosääntö vaivaishoidon tarkastelusta 1893.
Julistus toimenpiteistä lapsenmurhain estämiseksi 1861.
Julistus yleisten varojen käytöstä tilattomien aseman parantamiseksi 1896.
Julistus vaivaishoidon tarkastelun järjestämisestä 1888.
Joutolaisasetus 1865.
Kansakouluasetus 1866.
Kansaneläkelaki 1937.
Kansaneläkelaki 1956/347.
Kansanterveyslaki 1972/66.
Kasvatusneuvola asetus 1971/778.
Kehitysvammalaki 1972.
Kieltolaki 1917. (kumottu 1932) Kodin perustamislainalaki 1940.
Kätilölaki 1920.
Köyhäinhoitolaki 1922.
Laki asumisoikeusasunnoista 1990/650.
Laki aviottomista lapsista 1922.
Laki kansakoulujen lääkärin toimesta 1952.
Laki kasvatuslaitosten valtionavusta 1922.
Laki kehitysvammaisten laitoksista 1926.
Laki kätilöistä ja äitiyshuollosta 1944/223.
Laki lapsen elatuksesta 1975/704.
67 Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 1984/361.
Laki lapseksi ottamisesta 1979/32.
Laki lasten kodinhoidon tuesta ja hoitovapaasta. 1985/24.
Laki lasten päivähoidosta 1973/36.
Laki lastentarhain valtionavusta 1927/296.
Laki maanhankinnasta (Lex kallio) 1922.
Laki nuorista rikoksentekijöistä 1940/262.(Useita muutoksia: 1942/881, 1953/494, 1955/215, 1971/489, 1973/939,1974/618,1976/137,1983/323,1990/350))
Laki ottolapsista 1925/208.
Laki ottolapsista annetun lain muuttamisesta 1951/536.
Laki päihdyttävien aineiden väärinkäyttäjien huollosta 1961/96.
Laki sosiaalihallituksesta 1968/24.
Laki sosiaalihuollon hallinnosta 1936 ja1950.
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 1992/734.
Laki sosiaali- ja terveyshallituksesta 1991/63.
Laki äitiysavustuksesta 1937.
Lapsilisälaki 1948/541.
Lapsilisälaki 1992/796.
Lastensuojeluasetus 1983/683.
Lastensuojelulaki 1936/52.
Lastensuojelulaki 1984/683.
Lastensuojelulain uudistus 1990.
Maanvuokralaki 1892 ja 1902.
Muuttovapausjulistus 1879.
Oppivelvollisuuslaki 1921.
Palkollissääntö 1865.
68 Perhehoitajalaki 1992/312.
Perhelisälaki 1943/375.
Perhe-eläkelain uudistus 1990.
Rikoslaki 1889.
Sairausvakuutus laki 1963/364.
Senaatin päätös ohjesääntöisen haureuden lakkauttamisesta 1907.
Sosiaalihuoltoasetus 1983/607.
Sosiaalihuoltolaki 1982/710.
Sotaorpojen työhuoltolaki 1948.
Sotaturmalaki 1938 ja 1941.
Suomen perustuslaki 1999/731.
Suomen Suurruhtinaan Valtiopäiväjärjestys 1906/26.
Teollisuusväestön suojelulaki 1890.
Terveydenhoitoasetus 1879.
Terveydenhoitosääntö 1927/336.
Torpparivapauslaki 1918.
Työaikalaki 1946/604.
Työehtosopimuslaki 1946/436.
Työsopimuslaki 1924.
Työttömyyskassalaki 1934/125.
Työttömyyskassalaki 1984/603.
Uskonnonvapauslaki 1922/207.
Vaivaishoitoasetus 1852.
Vaivaishoitoasetus 1879.
Vammaispalvelulaki 1987/380.
69 Vammaistukilaki 1988/124.
Yhdistyneiden kansakuntien lasten oikeuksien julistus 1984.
Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien sopimus 1989.
Äitiysavustus laki1941/424.
Äitiysavustus vähävaraisille 1935 (äitiysavustus 1937).
70