Miten sosiaalityön erityisosaaminen esitetään TYP:n asiakasdokumenteissa?

5 TUTKIMUKSEN TULOKSET

5.2 Miten sosiaalityön erityisosaaminen esitetään TYP:n asiakasdokumenteissa?

Yhteistä aineistoni dokumenteissa oli se, että jokaiselle asiakkaalle sosiaalityöntekijä oli tehnyt asiakkuuden alkuvaiheessa sosiaalisen selvityksen. Selvityksessä asiakkaan elämänhistoria ja nykyinen elämäntilanne käydään pääpiirteissään samanlaisen kaavan mukaan läpi. Asiakkaan koulutus, työhistoria, sosiaalinen verkosto, fyysinen ja psyykkinen terveys, suhde päihteisiin, asumisjärjestelyt ja toimeentulo, käytiin kaikissa selvityksissä läpi. Pääpaino oli niiden asioiden selvittämisessä, jotka asiakas itse tuo aluksi merkittävimpinä esille. Sosiaalityöntekijän kokemuksen mukaan keskusteluun nostetaan myös teemoja, jotka näyttäytyvät olennaisen tärkeiksi juuri tämän asiakkaan tilanteessa. Sosiaalityöntekijä ei keskity kapea-alaisesti ja suoraviivaisesti pelkästään työttömyyttä aiheuttaviin ongelmiin, vaan pyrkii selvittämään asiakkaan elämäntilannetta laaja-alaisesti.

Vaikka tutkimusaineistoni sosiaaliset selvitykset noudattavat tiettyä rakennetta, ovat ne hyvin eritasoisia keskenään. Tämä voi johtua sekä asiakkaan suhtautumisesta työskentelyyn että työntekijän tavasta kirjoittaa dokumentteja. Jotkut asiakkaat ovat kertoneet jo ensimmäisellä tapaamiskerralla hyvinkin yksityiskohtaisesti esimerkiksi lapsuudestaan ja/ tai nykyisestä elämäntilanteestaan. Toiset selvitykset ovat sitten pelkistetympiä. Selvityksiä on toki mahdollisuus jälkikäteenkin täydentää. Mutta asiakkaiden erilainen suhtautuminen työskentelyyn sosiaalityöntekijän kanssa pakostakin vaikuttaa siihen mitä sosiaalityön asiakasdokumentteihin on mahdollista kirjata.

”… Terveydellisiä rajoitteita N8:lla ei ole, eikä säännöllistä lääkitystä. N8 on kuitenkin itkuinen ja kertoo, että kokee masennusta ja jaksamattomuutta joka on jatkunut jo pidempään. Hän ei kuitenkaan ole keskustellut lääkärin kanssa asiasta. …”(N8)

”Alkukeskustelussa on todettu, että M9:n pitkäaikaisen alkoholin liikakäytön vuoksi on tarpeen selvitellä asiaa tarkemmin sekä suunnitella mahdollista päihdehoidon aloittamista.”(M9)

Asiakkuuden alussa tehtyjen sosiaalisten selvitysten perusteella ei kuitenkaan voida koskaan täysin ennustaa itse työskentelyn etenemistä. Tätä kuvaavana esimerkkinä voin kertoa M6:n asiakkuudesta. Asiakkuuden alussa tehdystä sosiaalisesta selvityksestä ilmenee, että M6 oli joutunut luopumaan terveydellisistä syistä työstä, jossa oli työskennellyt useita vuosia, koko aikuisen ikänsä työhistorian. Äkillisen sairastumisen ja sitä seuranneen työttömyyden myötä M6:n elämässä on

57 sekava jakso, päihteiden runsasta käyttöä, masennus oireita, avioero, huoli lasten tapaamisoikeudesta, itsemurhayritys, ja taloudellinen tilanne on hyvin tiukka.

”M6 kertoo, ettei hänellä ole mitään käsitystä mille alalle hän lähtisi kouluttautumaan.

Ensisijaisesti M6 toivoo pääsevänsä työhön sekä tukea tilanteensa selvittelyyn.”

Perusteellisten terveydentilaselvitysten perusteella todettiin, ettei M6:lla ole mahdollisuuksia palata entiseen ammattiinsa. Tämä oli erityisen kova isku M6:lle, jolla itsellään oli kova motivaatio entisenlaiseen työntekoon. Yhteistyössä M6:n kanssa sosiaalityöntekijä teki laajan sosiaalisen selvityksen, jonka perusteella pala kerrallaan lähdettiin elämisen solmuja ratkaisemaan.

Työvoimaohjaaja teki omalla tahollaan M6:n kanssa tiiviisti työtä uuden ammattialan löytämiseksi.

Moniammatillisen TYP työskentelyn aikana M6.n mieliala kohentui ja hän löysi itselleen mielekkään koulutusvaihtoehdon. TYP:n monipuolisen asiantuntemuksen avulla M6:n kouluttautumisen aikaiset rahoitusratkaisut kartoitettiin ja tarvittavat taloudelliset tukitoimet saatiin järjestettyä. M6:n kuntoutuminen ei ollut suoraviivaisesti etenevää, vaan vaikeiden vaiheiden aikana tarvittiin seurantaa, välittämistä ja konkreettisia tekoja, ettei M6 ei jäänyt liian pian yksin selviytymään monista ongelmatilanteista.

”Opiskelu täyttää M6:n arjen täysin, lasten tapaamisen ohella ei juuri muuta ole ehtinyt.”

M6:a tuettiin vahvasti myös kiinnittymisessä päihdekuntoutukseensa muissa erityisyksiköissä.

Hänelle rakennettiin tukiverkostoa opintojen kanssa alkuun pääsemisessä. Asiakkuuden alussa M6:n tilanne näyttäytyi haastavana. Työskentelyn edetessä M6 itse oivalsi ja tiedosti sen, että hän voi omilla valinnoillaan vaikuttaa siihen, mihin suuntaan hänen elämäntilanteensa lähtee kehittymään. Kymmenen kuukauden pituinen TYP asiakkuus tuki vahvasti M6:n kuntoutumista.

Moniammatillinen työskentely antoi M6:lle työkaluja niin fyysisten, taloudellisten kuin sosiaalisten kysymysten ratkaisemiseen. Sosiaalityöntekijän rooli tukijana ja mahdollisuuksien avaajana oli keskeinen M6:n asiakkuuden aikana.

”M6 suhtautuu tulevaisuuteen positiivisesti. Pystyy nyt ajattelemaan elämässään tapahtuneita muutoksia hyvässä valossa, uuden alkuna.”

Sosiaalisia selvityksiä lukiessa nousee esille, että asiakkaat pääsääntöisesti suhtautuvat erittäin myönteisesti keskusteluun ja oman elämän kuvailuun sosiaalityöntekijän kanssa. Mikäli asiakas on valmis työskentelyyn, se että joku on varannut aikaa siihen että perehtyy minun tilanteeseeni näyttää jo joidenkin kohdalla toimivan pienenä askeleena oman elämän hallintaan.

58 Sosiaalityöntekijän erityisosaamista onkin sitten niiden työskentelyyn passiivisesti tai negatiivisesti suhtautuvien asiakkaiden motivoiminen oman asiansa kanssa työskentelyyn.

”M5 kertoi jännitysoireistaan, jotka olivat haitanneet työllistymistä ja koulutusta.”(M5)

Tämä asiakkaiden myönteinen suhtautuminen TYP työskentelyyn on todennettu myös työvoimatoimistojen ja työvoiman palvelukeskusten arviointitutkimuksessa 2007. Tuolloin asiakkaat olivat maininneet palvelun hyvinä puolina: paneutumisen, henkilökohtaisuuden, palveluiden keskittämisen saman katon alle, monipuoliset palvelut, palvelupisteen hyvän ilmapiirin ja ystävällisen henkilökunnan. (Arnkil ym. 2008, 263.)

Aineistooni sisältyy myös sosiaalipalveluohjauksen tuottamia tekstejä. He toimivat kiinteässä yhteistyössä sosiaalityöntekijöiden kanssa. Tässä toimipisteessä sosiaalityönpalveluohjauksen fokus keskittyy asiakkaiden päihdekäytön kartoittamiseen, elämänhallinnan parantamiseen ja kuntoutukseen. Sosiaalityönpalveluohjaajat tekevät paljon yhteistyötä terveyden- ja päihdehuollon hoitoyksiköiden kanssa asiakkaiden hoidon järjestämiseksi ja tutkimusten aloittamiseksi.

Sosiaalityönpalveluohjaajien haastattelun kuluessa tuli esille, että lähetteiden saaminen asiakkaille eri tutkimuksiin ja hoitomuotoihin vaatii paljon tarkkaa taustatyötä ja ennen kaikkea tietämystä myös terveydenhuollon sekä Kelan toimintatavoista ja asiakaskriteereistä. Jo pelkästään kuntoutushakemusten oikeanlaisilla sanavalinnoilla on vaikusta asiakkaan asian ratkaisuun.

Sosiaalityönpalveluohjaajien dokumentointi noudattaa samoja toimipisteen ohjeistuksia kuin sosiaalityöntekijätkin. Näissä näkyy kuitenkin hieman toinen näkökulma työskentelyyn.

Sosiaalityönpalveluohjaajat tekevät asiakkaiden kanssa työtä sen eteen, että asiakas kuntoutuisi niin paljon, että voisi siirtyä sosiaalityöntekijä-työvoimaohjaaja työparille.

”Tässä vaiheessa TYP-asiakkuutta on todettava, että kaikki mahdollinen tuki ja selvitystyö M14n työllistymisen edistämiseksi on TYP:n taholta annettu….”(M14/sosiaalityönpalveluohjaus)

”TYP asiakkuuden alussa edetty työelämä painotteisesti, mutta N4n alkoholin käytön vuoksi aloitettu sosiaalityönpalveluohjaus. Sosiaalityönpalveluohjauksessa kartoitettu N4n kokonaistilannetta ja TYP-asiakkuuden oikea-aikaisuutta.”( N4/sosiaalityöntekijä)

Dokumenttienrakenne on toistensa kaltaisia työntekijästä riippumatta. Organisaatiolla on ohjeistettu yhteinen kirjaustapa ja - kulttuuri. Työntekijät käyttävät oman työnsä kuvauksissa kautta linjan passiivimuotoa: keskusteltiin, sovittiin. Dokumenteissa ei esiintynyt sosiaalityöntekijöiden tai sosiaalityönpalveluohjaajien omien ajatusten tai mielipiteiden kuvausta. Rivien välistä on

59 paikoitellen luettavissa, että sosiaalityöntekijän omat mielipiteet ja odotukset eivät sulje asiakkaalta mahdollisuutta kokeilla omia voimavarojaan.

”Aloittanut atk-ryhmän, jonka kokee hyvänä. Aloittaa rinnalla myös Myötätuultaryhmän x.x.xx alkaen, sekä myös liikuntaryhmä suunnitteilla marraskuussa.” (N5)

Se onkin pyrkimyksenä, että asiakas voi käytännössä kokeilla omia kykyjään ja jaksamistaan.

Dokumenttien valossa sosiaalityöntekijät ja sosiaalityönohjaajat ovat valmiita koko ajan joustavasti etsimään uusia etenemissuuntia asiakkaan joko kieltäytyessä tai epäonnistuttua edellisessä. Kaikki kivet käännetään, että asiakas löytäisi itselleen oman tiensä kuntoutumiseen ja oman elämänsä järjestämiseen.

”N10 koki itse, ettei ole täysin työkykyinen kokopäivätyöhön, mutta halusi lähteä kokeilemaan työelämään esim. 3-4 päivänä viikossa.” (N10)

Asiakkaalle tarjottavat mahdollisuudet mahdollistavat hänelle omien rajojensa konkreettisen kokeilun. Monta kertaa asiakkaan mielikuvat jostakin toiminnasta voivat olla hyvin kaukana todellisuudesta. Asiakkaan mielikuva omista voimavaroistaan saattaa pohjautua toiveisiin, menneeseen aikaan tai pelkoihin enemmän kuin nykyiseen todellisuuteen. TYP työskentely antaa asiakkaalle konkreettisen mahdollisuuden kokeilla jotakin uutta, ja todeta käytännössä mihin omat voimavarat sillä hetkellä riittävät. Sosiaalityöntekijän tietämys niistä mahdollisuuksista, joihin asiakasta on mahdollista ohjata, muodostuu tässä työskentelyn vaiheessa oleellisen tärkeäksi.

Entistä olennaisempi osa sosiaalityöntekijän asiantuntijuutta on tiedon jakaminen, soveltaminen ja hallinta. Sosiaalityöntekijän täytyy olla tietoinen myös siitä, mikä on muiden yhteistyössä toimivien ammatillinen kanta ja näkemys asiakaan tilanteeseen. Esimerkiksi terveydenhuollon kannanotot asiakkaan terveydentilaan ovat ensisijaisen tärkeitä päätöksen teossa. (Pohjola ym. 2010, 275.)

”Puhuttu siitä, että edetään tässä vaiheessa varovaisemmin työelämän suuntaan ensin jotta N4 saa päiviinsä tekemistä ja rytmiä ja mietitään koulutusvaihtoehtoja vähän myöhemmin.” (N4)

Kontekstisidonnainen sosiaalityön asiantuntijuus vaatii myös yhteiskunnallista osaamista.

Asiantuntijuus sosiaalityössä on aina sidoksissa yhteiskuntaan ja se rakentuu tilannekohtaisesti käytännön toiminnassa eri osaamisalueita yhdistellen ja soveltaen. Esimerkiksi asiakkaan elämästä on tunnistettava ne tekijät, jotka kulloinkin vaikuttavat asiakkaan hyvinvointiin. Ihminen voi olla yhden asian suhteen marginaalissa (esim. työtön), mutta toisen asian suhteen valtavirrassa (esim.

terveydentila). (Juhila 2006, 104.) Sosiaalityö paikantuu ihmisen vuorovaikutukseen ympäristönsä kanssa. Niemelän mukaisesti ihmisten hyvinvointi ankkuroituu arjen toimijuuteen ja

60 toiminnallisuuteen ja näiden osatekijöiden tukeminen ja mahdollistaminen ovat sosiaalityön keskeisiä elementtejä. (Niemelä 2009, 223–226. ; ks. Pohjola 2010, 275.)

6 POHDINTA

Tutkimukseni valossa sosiaalityön erityisosaaminen TYP:ssa vaikeasti työllistyvien asiakkaiden kanssa muodostuu: sosiaalityön ammatillisesta vahvasta osaamisesta, oman laajan toimintakontekstin aukottomasta tuntemuksesta, toiston tuomasta varmuudesta asiakastyöskentelyssä, taidosta verkostoitua ja tuoda oma ammattiosaaminen kaikkien yhteistyössä olevien hyödyksi. Jokaisella työskentelyyn osallistuvalla sosiaalityöntekijällä on juuri tälle toimipisteelle ominaista hiljaista tietoa, ajan myötä kehittynyttä työskentelyyn kuuluvaa pelisilmää.

Tätä erityisosaamista on hyvin haasteellista saada näkyviin tämän kaltaisessa tutkimuksessa.

Dokumenteissa on vain rajalliset mahdollisuudet kuvata koko sosiaalityön keinovalikoimaa.

On selvää, ettei kaikkea asiakastyöskentelystä ole mahdollista kirjoittaa tutkimiini asiakasdokumentteihin. Paljon tietoa työskentelystä jää asiakkaan ja sosiaalityöntekijän väliseksi toiminnaksi. TYP:n sosiaalityön erityisosaamiseen kuuluu olennaisena osana myös asiakasdokumenttien kirjoittaminen niin, että ne sisältävät sen informaation jota toimintaympäristö tarvitsee. Dokumenttien tulee palvella erityisesti asiakkaan tarpeita niin TYP:n sisällä kuin sitten koko työskentelyverkostossa.

Erityisosaamista on myös kyky säilyttää herkkyys nähdä tämä edessä oleva asiakas ainutkertaisena ihmisenä omien ongelmiensa ja onnenaiheidensa kanssa. Lähteä joka kerta uudelleen, avoimin mielin, tutkimaan kuinka juuri tätä ihmistä pystyn auttamaan ja tukemaan. Vaikka työkalenteri on täynnä monta viikkoa eteenpäin, tällä sinulle varatulla hetkellä keskitymme yhdessä sinun asiaasi.

LÄHTEET

Alasuutari, Pertti. 2007. Laadullinen tutkimus. 3. uudistettu painos. Vastapaino. Tampere.

Arnkil, Robert. Karjalainen, Vappu. Saikku, Peppi. Spangar, Timo. & Pitkänen, Sari. 2008. Kohti työelämälähtöisiä integroivia palveluja. Työvoimatoimistojen ja työvoiman palvelukeskusten arviointitutkimus. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Edita Publishing Oy. Helsinki.

Atkinson, Paul. & Coffey, Amanda. 1997. Analysing Documentary Realities. Teoksessa Silverman, David. 1997. (edited) Qualitative Research. Theory, Method and Practice. SAGE Publications Ltd.

London. 45 – 62.

Dahler-Larsen, Peter. 2005. Vaikuttavuuden arviointi. Stakes: Hyvät käytännöt. Menetelmä- käsikirja. Helsinki.

Eräsaari, Risto. 1996. Keskustelua asiantuntijaposition muotoutumisesta. Juväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan työpapereita. No 94. Jyväskylän yliopistopaino. Jyväskylä.

Eskola, Jari & Suoranta, Juha. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä.

Eteläpelto, Anneli. & Onnismaa, Jussi. (toim.) 2006. Ammatillisuus ja ammatillinen kasvu.

Aikuiskasvatuksen 46. vuosikirja. Dark Oy. Vantaa.

Filppa, Virpi. 2002. Kansalaisen tarpeista sosiaalialan erityisosaamiseen. Osaamisen monimuotoisuutta jäsentämässä. Sosiaali- ja terveysministeriö selvityksiä 2002:9. Edita Prima Oy.

Helsinki.

Haapakoski, Arja. 2002. Artikkeli: Suuren ja pienen tarinan välissä – uusien asiantuntijaryhmien ammatillisen tiedon rakentuminen. Teoksessa: Pirttilä, Ilkka & Erikson, Susan. (toim.) 2002.

Asiantuntijoiden areenat. Jyväskylä. Paino Kopijyvä Oy. 105–117.

Haddington, Pentti. & Kääntä, Leila. (toim.) 2011. Kieli, keho ja vuorovaikutus. Multimodaalinen näkökulma sosiaaliseen toimintaan. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Hansaprint Oy. Helsinki.

Hakanen, Jari. 2004. Työuupumuksesta työn imuun: työhyvinvointitutkimuksen ytimessä ja reuna-alueilla. Työ ja ihminen. Tutkimusraportti 27. Työterveyslaitos. Tampereen yliopistopaino.

Tampere.

62 Heikkilä, Matti. & Lahti, Tuukka. (toim.) 2007. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukatsaus 2007.

STAKES. Yliopistopaino. Helsinki.

Hirsjärvi, Sirkka. Remes, Pirkko. & Sajavaara, Paula. 2006. Tutki ja kirjoita. Gummerus Kirjapaino Oy. Helsinki.

Hämäläinen, Juha. 1987. Laadullinen sosiaalitutkimus käytännössä. Johdatus laadulliseen sosiaalitutkimuksen ”käsityötaitoon”. Kuopion yliopiston julkaisuja. Yhteiskuntatieteet. Tilastot ja selvitykset 2/1987. Kuopion yliopiston painatuskeskus. Kuopio

Hämäläinen, Hannu. 2008. Sosiaaliset innovaatiot sosiaali- ja terveydenhuollossa. Teoksessa: Saari, Juho. (toim.) 2008. Sosiaaliset innovaatiot ja hyvinvointivaltion muutos. Gummerus Kirjapaino Oy.

Vaajakoski. 100 - 120.

Hämäläinen, Timo. 2008. Yhteiskunnallinen murros vaatii tulevan yhteiskuntamallin visiointia.

Teoksessa: Saari, Juho. (toim.) 2008. Sosiaaliset innovaatiot ja hyvinvointivaltion muutos.

Gummerus Kirjapaino Oy. Vaajakoski. 302–329.

Hänninen, Vilma. & Timonen, Senni. (2004) ”Huoli” ja ”Masennus”. Teoksessa Honkasalo, Marja-Liisa. Utriainen, Terhi. & Leppo, Anna. (toim.) 2004. Arki satuttaa. Kärsimyksiä suomalaisessa nykypäivässä. Vastapaino. Tampere. 193 – 225.

Isoherranen, Kaarina. 2005. Moniammatillinen yhteistyö. Werner Söderström. Helsinki.

Isoherranen, Kaarina. Rekola, Leena. & Nurminen, Raija. 2008. Enemmän yhdessä - moniammatillinen yhteistyö. WSOY Oppimateriaalit Oy. Helsinki.

Juhila, Kirsi. 2006. Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina. Sosiaalityön yhteiskunnalliset tehtävät ja paikat. Vastapaino. Tampere.

Juhila, Kirsi 2008. Aikuisuus sosiaalityössä. Teoksessa: Jokinen, Arja. & Juhila, Kirsi. (toim.) 2008.

Sosiaalityö aikuisten parissa. Vastapaino. Tampere. 82- 108.

Julkunen, Raija. Nätti, Jouko. & Anttila, Timo. 2004. Aikanyrjähdys: keskiluokka työn puristuksessa. Vastapaino. Tampere.

Julkunen, Raija. 2006. Kuka vastaa? Hyvinvointivaltion rajat ja julkinen vastuu. Stakes. Helsinki.

Järvikoski, Aila. Lindh, Jari. & Suikkanen, Asko. (toim.) 2011. Kuntoutus muutoksessa. Juvenes Print. Tampere.

63 Kaija-Kortelainen, Minna 2008. Aikuissosiaalityö sosiaalitoimiston ja työvoiman palvelukeskuksessa. Teoksessa: Väisänen, Raija. & Hämäläinen, Juha. (toim.) 2008.

Aikuissosiaalityö kunnan palvelujärjestelmässä. Tutkimus aikuissosiaalityön yleisestä luonteesta, tiedosta ja toiminnasta. Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisuja 6:2008.

Lappeenrannan teknillinen yliopisto Digipaino. Lappeenranta. 136 – 154.

Karjalainen, Lea. 2008. Artikkeli: Alistetut ja ahdistetut pitkäaikaistyöttömät. Teoksessa:

Hirvilammi, Tuuli. & Laatu, Markku. (toim.) 2008. Toinen vääryyskirja. Lähikuvia sosiaalisista epäkohdista. Vammalan Kirjapaino Oy. Vammala. 109 – 124.

Karjalainen, Vappu & Vahtera, Eeva. 2000. Yhteiset asiakkaat ja aktiivinen yhteistoiminta. Katsaus hyviin käytäntöihin. Sosiaali- ja terveysministeriö. Työministeriö ja Stakes. Helsinki.

Karjalainen, Vappu. & Karjalainen, Pekka. 2007. Työvoiman palvelukeskukset ja kuntouttava sosiaalityö. Teoksessa: Heikkilä, Matti. & Lahti, Tuukka. (toim.) 2007. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukatsaus 2007. STAKES. Yliopistopaino. Helsinki. 141 – 152.

Karjalainen, Pekka. 2007. Aikuissosiaalityö, työvoiman palvelukeskukset ja erityisryhmien sosiaalityö. Teoksessa: Kananoja, Aulikki. Lähteinen, Martti. Marjamäki, Pirjo. Laiho, Kristiina.

Sarvimäki, Pirjo. Karjalainen, Pekka. & Seppänen, Marjaana. 2007. Sosiaalityön käsikirja.

Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä. 165–170.

Karjalainen, Pekka. 2010. Pitkäaikaistyöttömien kanssa tehtävä sosiaalityö työvoiman palvelukeskuksissa. Teoksessa: Kananoja, Aulikki. Lähteinen, Martti. & Marjamäki, Pirjo. (toim.) 2010. Sosiaalityön käsikirja. Tietosanoma Oy. Tallinna. 208 – 214.

Karvinen, Synnöve. 1996. Sosiaalityön ammatillisuus modernista professionaalisuudesta reflektiiviseen asiantuntijuuteen. Kuopion yliopiston painatuskeskus. Kuopio.

Laitinen, Merja. & Kemppainen, Tarja. 2010. Asiakkaan arvokas kohtaaminen. Teoksessa:

Laitinen, Merja. & Pohjola, Anneli. (toim.) 2010. Asiakkuus sosiaalityössä. Gaudeamus Helsinki University Press. Helsinki. 138–177.

Laitinen, Merja. & Pohjola, Anneli. (toim.) 2010. Asiakkuus sosiaalityössä. Gaudeamus Helsinki University Press. Helsinki.

Launis, Kirsti. 1994. Asiantuntijoiden yhteistyö perusterveydenhuollossa. Käsityksiä ja arkikäytäntöjä. Stakes. Helsinki.

64 Launis, Kirsti. 1997. Moniammatillisuus ja rajojen ylitykset asiantuntijatyössä. Teoksessa Kirjonen, Juhani. Remes, Pirkko. & Eteläpelto, Anneli. (toim.) 1997. Muuttuva asiantuntijuus.

Koulutuksen tutkimuslaitos. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylän yliopistopaino. Jyväskylä. 122 – 133.

Laine, Markus, Bamberg, Jarkko & Jokinen Pekka toim. 2007. Tapaustutkimuksen taito.

Gaudeamus. Helsinki.

Lehtinen, Erno. & Palonen, Tuire. 1997. Tiedon verkostoituminen – haaste asiantuntijuudelle.

Teoksessa Kirjonen, Juhani. Remes, Pirkko. & Eteläpelto, Anneli. (toim.) 1997. Muuttuva asiantuntijuus. Koulutuksen tutkimuslaitos. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylän yliopistopaino.

Jyväskylä. 103 – 121.

Marjamäki, Pirjo. & Kananoja, Aulikki. 2010. Sosiaalityön erityisosaaminen ja erityispalvelut.

Teoksessa Kananoja, Aulikki. Lähteinen, Martti. & Marjamäki, Pirjo. (toim.) 2010. Sosiaalityön käsikirja. Tietosanoma. Tallinna. 306– 311.

Metsämuuronen, Jari. (toim.) 2006. Laadullisen tutkimuksen käsikirja. Gummerus Kirjapaino Oy.

Jyväskylä.

Metteri, Anna. 2004. Hyvinvointivaltion lupaukset ja kohtuuttomat tapaukset. Edita Prima Oy.

Helsinki.

Mutka, Ulla. 1998. Sosiaalityön neljäs käänne. Asiantuntijuuden mahdollisuudet vahvan hyvinvointivaltion jälkeen. Jyväskylän yliopistopaino. Jyväskylä.

Niemelä, Pauli. 2009. Ihmisen toiminnallisuus ja hyvinvointi sosiaalityön teoreettisen ymmärryksen perustana. Teoksessa: Mäntysaari, Mikko. Pohjola, Anneli. & Pösö, Tarja. (toim.) 2009. Sosiaalityö ja teoria. PS-kustannus. Juva. 213 - 236.

Niemelä, Pauli. (toim.) 2010. Hyvinvointipolitiikka. WSOYPro. Helsinki.

Niiranen, Vuokko. 2002. Asiakkaan osallistuminen tukee kansalaisuutta sosiaalityössäkin.

Teoksessa Juhila, Kirsi. Forsberg, Hannele. & Roivainen, Irene. (toim.) 2002. Marginaalit ja sosiaalityö. Paino Kopijyvä Oy. Jyväskylä. 63 – 80.

Nouko-Juvonen, Susanna. Ruotsalainen, Pekka. & Kiikkala, Irma. (toim.) 2000. Hyvinvointivaltion palveluketjut. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki.

65 Oksanen, Atte. & Salonen, Marko. (toim.) 2011. Toiminnallisia loukkuja. Hyvinvointi ja eriarvoisuus yhteiskunnassa. Irmeli Järventien juhlakirja. Tampereen Yliopistopaino Oy. Tampere.

Pitkänen, Sari. Lampinen, Pauliina. Klem, Simo. Huotari, Kari. & Partanen-Salosto, Leila. 2012. Ei ylhäältä annettuna, vaan yhdessä tavoitteellisesti toimien. ESR-välityömarkkinahankkeiden toimintamallien siirrettävyyttä koskeva tutkimus. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys. 17/2012. http://www.tem.fi/files/32398/TEMjul_17_2012_web.pdf (luettu 15.4.2012) Pohjola, Anneli. 2007. Tutkimus vallankäyttäjänä. Teoksessa: Viinamäki, Leena. & Saari, Erkki.

toim. 2007. Polkuja soveltavaan yhteiskunnalliseen tutkimukseen. Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Helsinki. 24–28.

Puuronen, Vesa. 2007. Etnografinen tutkimus. Teoksessa Viinamäki, Leena. & Saari, Erkki. toim.

2007. Polkuja soveltavaan yhteiskunnalliseen tutkimukseen. Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Helsinki. 101–119.

Raunio, Kyösti. 2009. Olennainen sosiaalityössä. Gaudeamus. Helsinki.

Ronkainen, Suvi. Pehkonen, Leila. Lindblom-Ylänne, Sari. & Paavilainen, Eija. 2011. Tutkimuksen voimasanat. WSOYpro Oy. Helsinki.

Räsänen, Pekka. Anttila, Anu-Hanna. & Melin, Harri. (toim.) 2005. Tutkimus menetelmien pyörteissä. Sosiaalitutkimuksen lähtökohdat ja valinnat. PS-kustannus.Juva.

Saari, Juho. (toim.) 2008. Sosiaaliset innovaatiot ja hyvinvointivaltion muutos. Gummerus Kirjapaino Oy. Vaajakoski.

Satka, M., Pohjola, A. & Rajavaara, M. (toim.) 2003. Sosiaalityö ja vaikuttaminen. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä.

Satka, Mirja., Karvinen-Niinikoski, S., Nylund, M: & Hoikkala, S. (toim.) 2005. Sosiaalityön käytäntötutkimus. Palmenia-kustannus. Helsinki.

Sosiaali-ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTE 2012 -2015. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:1. Tampereen Yliopistopaino Oy. Tampere.

http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=5197397&name=DLFE-18303.pdf ( luettu 15.4.2012)

66 Stake, Robert E. 2000. Case Studies. Teoksessa NK Denzin & YS Lincoln (Eds.) 2000. Handbook of Qualitative research. Sage Publications, Thousand Oaks. 236–247.

Suonio, Mari. 2011. Tulevaisuuden sosiaalityöntekijänä. Sosiaalityön opiskelijan ammatti-identiteetin ja käyttöteorian muodostuminen käytännön opetuksen ohjaustilanteessa. Teoksessa Ruuskanen, Petri. Savolainen, Katri. & Suonio, Mari. 2011. (toim.) Toivo sosiaalisessa. Toivoa luova toimintakulttuuri sosiaalityössä. UNIpress. EU. 194–214.

THL–Raportti 29/2012. Nuoret koulutuspudokkaat sosiaalityön asiakkaina.

http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/a889a2a2-ad88-4c1a-ae22-1504801857c1 (luettu 16.5.2012)

Tuomi, Jouni. & Sarajärvi, Anneli. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi.

Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta. 2009. Humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja käyttäytymistieteellisen tutkimuksen eettiset periaatteet ja ehdotus eettisen ennakkoarvioinnin järjestämiseksi. Helsinki.

Tuusa, Matti. 2005. Kohti kuntouttavaa sosiaalityötä. Aktivointi ja työllistymisen tukeminen sosiaalityön ammattikäytäntönä kunnissa. Kuntoutussäätiön tutkimuksia. Yliopistopaino. Helsinki.

Töttö, Pertti. 2004. Syvällistä ja pinnallista. Teoria, empiria ja kausaalisuus sosiaalitutkimuksessa.

Vastapaino. Tampere.

Uusitalo, Hannu. 1996. Tiede, tutkimus ja tutkielma. WSOY. Porvoo.

Viinamäki, Leena. 2007. Triangulatiivisen tutkimusasetelman soveltamismahdollisuudet. Teoksessa Viinamäki, Leena. & Saari, Erkki. toim. 2007. Polkuja soveltavaan yhteiskunnalliseen tutkimukseen. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki. 173–197.

Viitala, Riitta. 2007. Henkilöstöjohtaminen. Strateginen kilpailutekijä. Edita Prima Oy. Helsinki.

Vuori, Jukka. & Toikkanen, Jouni. 2008. Syrjäytyminen ehkäisy sosiaalisena innovaationa – esimerkkinä Työhön-menetelmä. Teoksessa: Saari, Juho. (toim.) 2008. Sosiaaliset innovaatiot ja hyvinvointivaltion muutos. Gummerus Kirjapaino Oy. Vaajakoski. 192- 215.

.Övretetveit, John. 1995. Moniammatillisen yhteistyön opas. Hakapaino. Helsinki.

67 http://arted.uiah.fi/synnyt/kirjat/varto_laadullisen_tutkimuksen_metodologia.pdf

http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/kvali/index.html http://www.tenk.fi/hyva_tieteellinen_kaytanto/kaytanto.html

Perustuslaki 11.6.1999/731 Kuntalaki 17.3.1995/365 Henkilötietolaki 22.4.1999/523

Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 2005/272 Laki julkisesta työvoimapalvelusta 30.12.2002/1295

Laki kuntouttavasta työtoiminnasta 2.3.2001/189 L Laki kuntoutuksen asiakasyhteistyöstä 13.6.2003/497 Laki toimeentulotuesta 30.12.1997/1412

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 2000/812

LIITTEET

Liite 1

HAASTATTELUSOPIMUS

Haastattelu kuuluu Kuopion yliopiston Yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa vuoden 2012 keväällä suoritettavaan Pro Gradu tutkielmaani. Haastattelun teemana on:

Asiakasdokumentit sosiaalityöntekijöiden erityisosaamisen kuvaajina Työvoiman palvelukeskuksessa vaikeasti työllistyvien asiakkaiden kanssa.

Haastattelut ovat luottamuksellisia ja niitä käytetään vain Pro Gradu tutkielmani teeman mukaiseen tarkoitukseen. Äänitetyt haastattelut kirjoitetaan nauhalta puhtaiksi ja tiedostot säilytetään luottamuksellisesti. Haastattelut poistetaan nauhurin muistista heti purkamisen jälkeen.

Raportissa ei näy haastateltavan tunnistetietoja. Haastatteluaineistoa käytetään lähinnä lisätietolähteenä Tutkielmaraportissa mahdollisesti esiintyvistä haastattelutekstinäytteistä poistetaan kohdat , jotka saattaisivat paljastaa puhujan henkilöllisyyden. Raportoinnissa noudatetaan hyvän tieteellisen käytännön mukaisia toimintatapoja ja kaikkea haastatteluaineistoa tullaan käsittelemään ehdottoman luottamuksellisesti. Haastattelija sitoutuu noudattamaan henkilötietolain (523/99) määräyksiä.

Kuopiossa .

Haastattelija: haastattelijan nimi Riitta Tiitinen Itä-Suomen yliopisto

Haastateltava:

Olen lukenut yllä olevan ja hyväksyn sen mukaiset haastattelutoimenpiteet

Haastateltavan allekirjoitus

69 Liite 2.

TEEMAHAASTATTELURUNKO 6.6.2011 TYÖNKUVAUS

Mitkä asiat Toivon tilanteessa haluat selvittää tarkemmin aivan alussa?

Vaikeinta mielestäsi Toivon kanssa on ....

Palkitsevinta olisi nähdä Toivo … MONIAMMATILLISUUS

Moniammatillisuuden parasta antia Toivolle voisi olla ....

Mitkä asiat koet moniammatillisuudessa vaikeina/ haasteellisina, kun alat työskennellä Toivon kanssa?

OSAAMINEN

Kuinka Toivon asema mielestäsi muuttuu/ muuttuuko, kun sosiaalityöntekijä tulee mukaan TE-hallinnon rinnalle ?

Mainitse mielestäsi (3) tärkeintä seikkaa, joihin kiinnität huomiota, kun teet asiakkuusarviota Toivon tutustumiskeskustelun aikana. Miksi painotat juuri näitä asioita?

DOKUMENTOINTI

Kirjaustyylisi: milloin, kuinka tarkasti, kirjaatko myös omat arviosi?

Kun kirjoitat Toivon asiakasdokumentteja, kuinka paljon ajattelet sitä, kuka lukee tai käyttää omassa työssään sinun tekstiäsi?

Toivo lukee viimeistään asiakkuuden päättyessä TYPissä hänestä tekemäsi kirjaukset: mitä haluat hänen siitä ajattelevan?

70 Liite 3.

Asiakastapauskuvaus

Toivo P. Arempi on täysin kuvitteellinen hahmo. Pyytäisin lukemaan tarinan. Haastattelussa on tarkoitus Toivon tarinaa apuna käyttäen kartoittaa suuntaviivoja kuinka lähtisit Toivon kanssa työskentelemään.

Toivo on 28-vuotias suomalainen mies. Hän asuu itsenäisesti vuokralla vanhempiensa omistamassa asunnossa. Isä on ilmoittanut viikko sitten, että Toivon on muutettava asunnosta pois, koska asunto on tarkoitus myydä. Toivolla ei ole juuri yhteyttä vanhempiinsa tai sisaruksiinsa. Muutama ystävä

In document Asiakasdokumentit sosiaalityöntekijöiden erityisosaamisen kuvaajina työvoiman palvelukeskuksessa vaikeasti työllistyvien asiakkaiden kanssa (sivua 60-80)