runouden ullaKKo
MINUN RUNOUTENI Kukoista huoran tytär!
Kuiva riuku, kohtisuora vailla suihkulähdettä, on uusi yleispäte-vän komposition akseli – terävä – SIELUN NUOLENKÄRKI!
Tämä on tarkoitettu meidän käyttöömme tuhanneksi
vuosisa-Me puhdistamme tunnollisesti kaikki runouden sanat kar-boolivedellä ja denaturoimme.
Maankuulu edistysaskeleemme on etenkin murskaava isku hampaisiin ja melkein ilman kipua.
. . . .
Minkä tähden ja mitä tarkoittaa BZYPYZY.
Ensinnäkin se on tosi tyhmää: oikeastaan: mitä onkaan ”bzy-pyzy”? Ja toisekseen se on pelkkää moskaa: ”BZY”, ja sitten vielä joku ”PYZY”.
Kokonaisuudessaan tämä sana voi tarkoittaa jokapäiväistä lei-pää, kunniallista työtä tai jotain ystävyyden kaltaista.
OPPI FAKTAsta.
Filosofit tekivät lopun viisaudesta.
Platon, Sokrates ja Kant toimivat tärkeimpinä arkunkantajina.
Kantin kävynmuotoisessa päässä viisaus lakkasi olemasta. Hänen luotaan suuntasivat tuonpuoleiseen ”olevat sellaisenaan” yhdessä puhki kulutettujen symbolien, aatteiden ja muun joutavanpäi-väisen hölynpölyn kanssa, kun taas tälle puolelle kauttaaltaan jäi pelkkiä hämäriä käsityksiä. Jok’ikinen idiootti GNOSEologin TOMPPELI alkoi tarkastella itseään kuin hameen helmojen al-ta, istuskellen paisuttelemassa ”tiedon teoriaa” aina peräpukami-en korkeudelle asti. . . .
. . . .
. . . .
Eikä hamekankaiden alta mitään sitten löytynytkään: sen sai-vat kauhistuneina selville Weininger ja Nietzsche. Minne sor-mesi ikinä työnnätkään, joka puolelta löytyy pelkkiä käsityksiä ja mielteitä, eikä mitään muuta! Kiihkeästi, mutta ilman rahaa, himoittu ”oleva sellaisenaan”, ”perusolemus” valui pitkin poskia:
meidän runoilijamme näkivät hänet Mona Lisassa, Monna Van-nassa, Donna AnVan-nassa, pyhässä, potenssissa N, nuorissa, kuussa, kaikessa naispuolisessa muussa, muusissa, sumuisessa sitä supis-taen ja jyystäen, nämä heleät nuorukaiset löysivät oman juttun-sa – ”new!” – alastomuudesta, ”N”:ssä aistivat ”ikuisen naiseuden”
virran ja lopulta tulivat järjettömän väsyneiksi!
Kaikkiin asioihin ja vatsastapuhujiin kohdistunut epäilys he-rätti maailmansodan ja trevoluution.
Esiin työntyi FAKTA!!!
Vailla mitään mieltä, hyödytön, vihainen, ei minkäänlainen, epämukava, simppeli, kielikello ALASTON fakta!
Ja se pysyy niin kauan kuin te vielä annatte arvoa mille tahansa kauniille tai hyvälle.
Se ei kuihdu ennen kuin te minkä tahansa äänen soidessa vä-risette nautinnosta.
Lakia ei ole vielä täytetty: silloin kun ajatuksesi kehittyy kaik-kien sääntöjen mukaan ja saavuttaa ”maailman arvoituksen”, jota et kykene ratkaisemaan etkä heittämään mielestäsi – tässä si-nulle sääntö: älä AJATTELE, vaan ratkaise ”kirottu kysymys”
niin kuin haluat ja kaikki tulee olemaan kerrassaan niin kuin pitääkin.
Maailman ymmärtäminen tapahtuu mahassa, ei päässä! Ruu-ansulatus vastaa kaikkiin ongelmiin täydellisesti.
Kaalinkerien yli kattoja pitkin Lentää minun joutsensieluni
Naftaliininen!!!
Tässä runossa venäläisen futuristin pako NAISELTA? saavuttaa tuskastuttavan, juutalaisvainoja muistuttavan merkityksen: rikki revittyjen tyynyjen joutsenenuntuva, nurin käänneTyt hapankaa-lisammiot, ahtaan korttelin rikki riuhdotut katot ja naftaliiniksi
Ankaraa veren haureutta Kristuksen kanssa siipeis suojassa!
Ihastuttava juutalaisnainen, verimakkara, suolistetaan kuin kultaisia munia kantava kana ja juutalaisten sukupuuttoon kuo-lemattomuuden salaisuus löytyy: lapset!
Pian kaikki miehinen siemen, jonka tätä nykyä ovat ostaneet fabriikit tuottaakseen spermiinia, valuu Esterin kohtuun ainoana tavoitteenaan lapsensynnytys.
Miehet menettävät järkensä himosta saada lapsi Rebekasta!
Ranskalaiset korot menettävät viimeisenkin pikantin koros-tuksensa amorin aluspöksyjen mukana.
Kaikessa tyhjyydessään ALASTON FAKTA hahmottuu roiskeissaan heränneen bzypyzyn autuaassa löyhkässä.
Kaksoiskielto: Vasili Rozanov pani merkille juutalaisten MI-KVEn: rituaalisesti puhdistava kylpy on kaikkein häveliäin asia, joskin samaan aikaan Jehova itse on myös mikve. Häpeän ju-malallistamista ja jumalallisen häpäisemistä, kun kaikki, kaikesta huolimatta, jää omalle paikalleen: siinäpä giljotiini itselleen kuo-lemalle!
Ja mitä siitä, vaikka kiinnostus vähän herääkin, tähän pitää vastata ehdottomasti:
MITEn tapahtui Maailman luominen.
Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kuvataan tarkasti yllättyneen luojan jokailtainen huuto: ”Hyvä! Oikein hyvä!”. Hän oli yllätyk-sestä poissa tolaltaan!
Maailma, joka tuli uutuutena itselleen Herralle Jumalalle, luo-tiin tietenkin umpimähkään!
Tähän kätkeytyy maailmanrakenteen salaisuus! Sekä syy sii-hen, että kaikki kävi osapuilleen onnellisesti!
Nyt, kun totuus on HAKATTU PALASIKSI, yrittäkää har-joittaa taidetta kirjailijat, te, jotka pakenette häpeäänne – temp-peliin!
FAKTAn isku ajatukseen johtaa kouristuksenomaisiin puris-tuksiin aivojen pehmeässä kudoksessa!
Juuri siksi runoilijan jokainen sana törröttää keskellä katua hä-peällisesti kuin KOIRAN KIIMA kahvilan vieressä.
Taiteilija ei ole mikään fakiiri, eikä kondiittori! Olkoon tämä teille merkiksi, että pystyisitte erottamaan: missä fakta ja missä efekti tai konvehti!
Löytänette tästä yhtäläisyyksiä niin itseään piiskaavien hlys-tien, kuohittujen skoptsien31 kuin venäjän kansan juridisen tur-pavärkinkin kanssa.
Äkkipikainen pystynenä ja lerppuva varsiselleri.
Vaan emme me ole skoptseja, koska leikkelemme vain sellais-ta, mikä voi kasvaa takaisin. Meille ei ole olemassa mitään tämän kaltaista: juomattomuus, syömättömyys ikuisia nesteensiirtoja varten tyhjästä TAIVAAN laidat kukkuroilleen. Olemme täy-dellisen tyytyväisiä maailman rakenteeseen ja, jos Jupiterin sys-teemissä on oma Jumalansa, joka ilmestyy tuomitsemaan meidän omaamme, ainoastaan me kolme – Zdanevitš, Krutšonyh ja Te-rentjev – emme pakene sen toisen tykö, vaan istuudumme oman Jumalamme kanssa NELJÄSTÄÄN syytettyjen penkille kuin osasyylliset kaikkeen aikaansaatuun, luotuun ja tapahtuneeseen...
TÄÄLLÄ JA YLHÄÄLLÄ JA HelvetiSSÄ!!!
Ajavatko pois?! – luomme vielä yhden maailman. Siinä kaikki.
Meidän varastomme ovat ehtymättömät! Minkäänlaisia val-lanvaihdoksia perintöjärjestyksien mukaan emme tunnusta!
Kaikki, mikä tapahtuu, tapahtuu itsestään kuin taikaiskusta!
Edistys on 41°:lle naurun aihe ja tavanomainen nautinto! Ei pa-rannuksille! Paitsi turhanpäiväisille!
Me emme millään tasolla ole teosofeja, emme hinduja, emme joogeja, emmekä steinereitä! Pyyteettöminä emme pyri
positii-naan puoliksi – niin antaa mennä, kolmeen osaan – niin sitten kolmeen! Ilman nyrkinheristelyä!
Me emme tunnusta kulttuurin jaksollisia järjestelmiä ja sym-bolisia lukuja opettajan kalpealla otsalla! Täydellisyys ympäröi meitä edestä, takaa ja sivuilta! Me emme näe eroa elämässä Kau-kaasian ulottuvuudessa tai Järjentakaisessa, Astraali ei ole sen korkeammalla kuin Australiakaan tai Itävalta-Unkari...
Ja matkustella paljon tarkoittaa – olla Taivaallisen Kuninkaan tomppeli.
Vielä neljäkymmentä kertaa keksitään tuli ja kuu lentää pois kolmella delfiinillä...
Jää vain suurenmoinen pötypuhe, jota me hulmuttelemme KUIN L I P P U A!!
Yhdessä sen paksunahkaisen paikan kanssa, mistä tämä vuo-sisata on revitty, Ihmiskunta kulkee kohti taiteilijan sosiaalista valtaa! Se on todella mielenkiintoista!
Te tunnette säätyjen historiallisen vaihtelun:
1. Uhripapit – täydellinen valta kaikista ihmisistä, taivaan päällä ja kaikkialla. Kirjallisuudessa ei esiinny uhripapin tosiasiallista kuvausta. Se ei ole Mooses, ei egyptiläinen merkkienselittäjä auguuri, sen täytyy olla jotain egyptintakaista. Me tunnemme jo rappeutuneen tyypin, joka liehittelee jumalia ja puoliksi – 2. Sotapäällikkö – ”itämainen despootti”, joka menettäessään
hypnoottisen mahdollisuutensa käskeä ja komentaa suun-tautuu omalta osaltaan kokonaan kaupalliseen toimintaan ilmentyäkseen vallattomuuden kolmannella tasolla –
3. Porvari – kapitalisti – miljonääri – keinotteleva liikemies ja – sittemmin tuhlari, poroporvari, nakupelle, virkamies, käsi-työläinen ja viidennellä tasolla –
4. Proletaari – ei valtaa Jumalassa, ihmisissä, rahassa – jäljelle jää työ, mekaanisten liikesarjojen mahdollisuus itsensä ravitsemi-seksi ja tuhoamiravitsemi-seksi. Proletaari jättää säätynsä vain sairauden perusteella, kun katoaa viimeinenkin valta – toiseksi viimei-seltä ihmiviimei-seltä: tehdä työtä ja väkivaltaa! Ja silloin täydelli-sin mitättömyys, jota vuosisatojen ajan on jaksettu katsoa vain nautinnon lähteenä, ihminen, jolla ei ole minkäänlaista valtaa JUMALATON, IDIOOTTI, PROVOKAATTORI, KÖYHÄ JA LAISKURI –
5. Taiteilija – ottaa esille aseensa, hyppää suuriin saappaisiin-sa, nostaa päähänsä ensimmäisen käsiinsä saamansa kruunun, tunkee taskuunsa kultaa ja suuhun piirakan ja lähtee maa-ilman parlamentin ensimmäiseen istuntoon… HÄN ON SAAPASJALKAKISSA! Maailman tuleva hallitsija!
Sitten seuraa tarina erityisesti runoilijoille: Hyvän ja pahan tie-don puu oli ulkomuodoltaan ja sen hedelmät maultaan aivan samanlaisia kuin kaikki muutkin paratiisin tarhan puut. Ome-noiden syönti nimenomaan tästä puusta tuli synniksi VASTA KIELLON JÄLKEEN!
Siinäpä TAIKATEMPPU; kiellettyjä, niin sanotusti, eivät ol-leetkaan paratiisin omenat, vaan poikkeuksellisen kova himo yh-tä jos toistakin puuta kohtaan.
Se oli PYHÄ PROVOKAATIO ja sukua sille, kuten meillä päin puhutaan – ei saa kirjoittaa runoja, joilla on merkitys, järki ja mieli – siitä seuraa pahaa, te KUOLETTE!
Ja sitä todellakin kuollaan, koska ajatellaan, ettei merkityksen kanssa ole sama asia kuin ilman merkitystä!
SIUNAAN TEITÄ