2 KÄSITTEET
3.3 Minkä tasoisella sääntelyllä kotirauhan piiriin voidaan mennä?
PeL 10.3 §:n mukaan välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä kuten rikosten selvittämiseksi ja perusoikeuksien turvaamiseksi voidaan säätää lailla. Lailla voidaan säätää oikeutus mennä kotirauhan suojaamalle alueelle tilanteissa, joissa on välttämätöntä turvata perusoikeuksien toteutuminen tai rikoksen selvittäminen26.
Oikeuskirjallisuudessa tarkennetaan edelleen PeL 10.3 §:n rajoituslauseketta. Kotirauhan suojaan voidaan mennä perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikoksen selvittämiseksi.
Kotirauhan suojaan menemisestä on säädettävä lailla ja toimenpiteiden tulee olla välttämättömiä. Perusoikeuksien turvaamiseen on viitattu esimerkiksi palotarkastusten suorittamiseen ja ampuma-aseiden säilytykseen liittyen. Rikosten selvittäminen puolestaan viittaa esimerkiksi kotietsintään. Näiden toimenpiteiden on lähtökohtaisesti oltava välttämättömiä ja esimerkiksi kotietsintää ei tulisi tehdä vähäisten rikosten kyseessä ollessa.27
Laissa voidaan asettaa myös lisävaatimus sille, kenen päätöksellä kotirauhan piiriin voidaan mennä. Esimerkiksi PolL 6:4.2 §:n mukaan vakituiseen asumiseen eli kotirauhan ydinalueeseen kuuluvaan tilaan pääseminen edellyttää pääsääntöisesti päällystöön kuuluvan poliisimiehen määräystä.
Vaikka lainsäädäntö antaa mahdollisuuden mennä kotirauhan piiriin, voidaan lain sanamuodon mukaista tulkintaa käyttäen tehdä päätelmä, että pelkkä lain säännös ei vielä riitä kotirauhan suojaamaan paikkaan menemiseen, vaan tarvitaan päällystöön kuuluvan virkamiehen päätös, jonka mukaan poliisimies voi suorittaa poliisitutkinnan kotirauhan suojaamalla alueella. PolL 2:8.2 §:n mukaan kiiretapauksessa päätöksen voi tehdä myös poliisimies. Eristäminen voisi olla kiireellinen esimerkiksi silloin, jos kerrostalossa syttyisi tulipalo ja huoneistojen asukkaat tulisi evakuoida palavasta rakennuksesta turvaan.
26 Helminen ym. 2014, s. 17.
27 Neuvonen 2014, s. 44-45.
Yksityiselämän suoja on muodostunut merkittäväksi suojelukohteeksi ja on perusoikeussuojattu PeL 10 §:ssä28. EIS:n 8,2 artiklassa määritellään millaisissa tapauksissa kotirauhan suojaamalle alueelle voidaan mennä. Perusteita ovat rikoksen estäminen, epäjärjestyksen torjunta sekä muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaaminen.29
Perustuslakivaliokunnan mukaan viranomaisten toiminnassa joudutaan menemään kotirauhan suojaamalle alueelle henkilön tavoittamiseksi tai paikkoihin ja esineisiin kohdistuvien etsinnän tai tarkastuksen suorittamiseksi. Perustuslakivaliokunta on esittänyt kantanaan, että kotirauhan piiriin voidaan mennä, mikäli tärkeä yleinen etu sitä vaatii ja että toimivalta siihen voidaan antaa vain virkavastuiselle henkilölle sekä tarkastuksen tekeminen on mahdollista vain erityisestä syystä.30
Kotirauhan piiriin ei siis voida mennä vaikkapa asetuksen tai ministeriön antaman määräyksen nojalla, vaan tarvitaan eduskunnan säätämä laki.31 Näin ollen voidaan todeta, ettei esimerkiksi poliisihallituksella ole toimivaltaa antaa sellaista määräystä, joka oikeuttaisi suorittamaan etsintää kotirauhan piiriin kuuluvalla alueella. Viljanen löytää vielä demokratiaulottuvuuden eli kansanvaltaisuuden näkökulman, joka liittyy läheisesti lailla säätämisen vaatimukseen. Perusoikeuksien rajoitusedellytysten hyväksyttävyys tulee nimittäin lainsäätämisen yhteydessä avoimesti arvioitavaksi. Ja hyväksynnän tekevät demokraattisesti vaaleilla valitut kansanedustajat, jotka toimivat tarkkojen säännösten nojalla kansanedustuslaitoksessa.32 Viranomaisilla ei siis ole toimivaltaa omien määräystensä nojalla rajoittaa perusoikeuksia; tässä tapauksessa kotirauhan suojaa.
28 Helminen ym.2014, s. 79.
29 Helminen ym.2014, s. 79.
30 Helminen ym.2014, s. 81.
31 PeVM 25/1994 vp, s. 5.
32 Viljanen 2001, s. 69. Ks. myös Helminen – Kuusimäki – Rantaeskola 2012, jossa he ottavat kantaa laintasoisen sääntelyn täsmällisyysvaatimukseen.
4 ITSEKRIMINOINTISUOJA PERUSOIKEUTENA
Vaikka poliisitutkinta ei ole rikoksen esitutkintaa, katson itsekriminointisuojan linkittyvän läheisesti esimerkiksi niihin tapauksiin, joissa poliisitutkinnassa totuusvelvollisuuden alaisena annettu todistajan lausuma voisikin kääntyä todistuksen antajaa vastaan niissä tapauksissa, joissa henkilön katoaminen paljastuisikin rikokseksi. Tällaisessa tapauksessa, epäilty tekijä kuulusteltaisiin rikoksesta epäiltynä henkirikokseen epäillyn oikeuksin ja velvollisuuksin, jotka poikkeavat merkittävästi todistajan oikeuksista ja velvollisuuksista.
Toisekseen poliisitutkinnan alustavissa puhutteluissa annetu lausunto voi koitua lausunnon antajaa vastaan, mikäli puhuteltavaa ei ole asianmukaisesti muistutettu heti sen jälkeen kun hänen asemansa on selvinnyt. Jokaisella ja siten myös todistajalla on OK 17:18.1 §:n mukaan oikeus vaieta sellaisesta seikasta, joka voisi saattaa hänet tai hänen lähiomaisensa syytteenvaaraan: henkilö voi alustavassa puhuttelussa kertoa seikkoja, jotka myöhemmin esitutkinnassa voivat kääntyäkin häntä itseään vastaan. EIS:n 6 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja sen toteutuminen edellyttää muun muassa sitä, ettei epäillyn tarvitse edesauttaa oman syyllisyytensä selvittämistä. Näin ollen katson, että tässä yhteydessä on perusteltua luoda silmäys itsekriminointisuojan sisältöön.
Oikeuskirjallisuudesta löytyy myös pohdintaa siitä, mitä itsekriminoivasta tiedosta tarkoitetaan rikosasiassa. Pekka Viljanen pohtii muun muassa itsekriminoivan tiedon saamisesta suhteessa prosessin ajoitukseen oikeusministeriön asettaman
”Todistelutoimikunnan mietinnön arvioinnissaan”. Viljanen pohtii muun muassa sitä, mikä merkitys on sillä, onko rikos jo virallisesti esillä ja esitutkinnassa. Henkilö voi tunnustaa rikoksen jollekin toiselle henkilölle silloin, kun rikosasiaa ei vielä virallisesti edes tutkita.
Viljasen mukaan ei pidä olla mitään estettä sille, etteikö tunnustuksen kuullutta henkilöä voitaisi kuulla todistajana myöhemmässä esitutkinnassa. Näin siitäkin huolimatta, ettei tunnustuksen antanutta henkilöä ole tiedotettu itsekriminointisuojasta. Viljasella on myös selkeä kanta siihen, mikäli henkilö oli jo tunnustuksen antaessaan rikoksesta epäillyn
asemassa: tunnustuksen kuullutta henkilöä voidaan kuulla todistajana.33
Viljasen pohdinta on hyvin mielenkiintoinen. Oletetaan vaikkapa tilanne, jossa tulipalon yhteydessä tulipalon sytyttäjä on tunnustanut sytyttäneensä palon lähimmälle ystävälleen.
Poliisin tullessa paikalle ei vielä osata epäillä rikosta vaan jatketaan tutkintaa muuna poliisitutkintana eli tapauksesta kirjattaisiin S-ilmoitus. Alustavin puhutuksin on saatu selvitettyä paloa edeltävät olosuhteet ja mahdollisesti paikalla olleet henkilöt. Tulipalon todellinen sytyttäjä on vain jättänyt poliisille kertomatta sytyttäneensä palon toivossa, ettei rikos koskaan selviäisi.
Viljasen mukaan olisi siis täysin selvää, että tulipalon sytyttäjän ystävä voitaisiin kuulla todistajana myöhemmin esitutkinnassa, mikäli tapauksen tutkinta antaisi siihen viitteitä.
Entä, jos tilanne sattuisi olemaan sellainen, että tulipalon sytyttäjä tunnustaisi paikalle tulleelle poliisimiehelle heti ja oma-aloitteisesti sytyttäneensä tulipalon mutta myöhemmässä kuulustelussa peruisikin tunnustuksen? Voitaisiinko tunnustuksen vastaanottanutta poliisimiestä kuulla asiassa todistajana?
Tilanne olisi mielenkiintoinen siltäkin osin, mikäli palon sytyttäjä avustaisi poliisia tekemään paikkatutkintaa kertomalla rehellisesti vaikkapa huonekalujen ja kaasupullojen sijainnit huoneistossa ennen tulipaloa. Tässä vaiheessa poliisi tutkii palon syttymissyytä ilman rikosepäilyä. Entä jos tapaus muuttuukin rikoksen esitutkinnaksi ja poliisitutkinnan vaiheessa suoritetussa paikkatutkinnassa mukana ollut rikoksentekijä ei enää esitutkinnassa haluakaan myötävaikuttaa asian selvittämiseen. Voidaanko esimerkiksi epäillyn avustamana tehtyä piirrosta tapahtumapaikasta hyödyntää todisteena rikosasiassa?