ei esitetä minkäänlaisia lukumääriä eikä viitettä tutkimukseen. Tietoja ei löydy myöskään sanallisesta juttutekstistä, joka keskittyy tunturikoivikoiden vähenemisestä

johtuviin _ongelmiin ja _niiden ratkaisuun.

Rauhanturvaajien leukemiatapauksia kuvaavan

grafiikan tiedot ovat tilastolliseksi

tiedoksi aivan

liian

epätarkkoja

ja

lukumääräisestikin tapauksia on vähän, yhden

ja

kahdentoista vä1i11ä.

Luwt

ovat osin summittaisia (...useita sairastunut...),

ja

rauhan-turvaajat

ovat

sairastuneet

tai

kuolleet

joko _syöpään,

leukemíaan tai verisyöpdtin.

Grafiikan lähteinä ovat BBC, Reuters, AP

ja New York

Times,

joten

tiedot eivät ole peräisin tilastollisesta tutkimuksesta, vaan samaa aihetta käsittelevistä ulkomaisista juttuteksteistä. (Esiintyma 66.) Kolmen yrittäjän hotelli-

ja

ravintolaomistuksista kerto-vassa grafïikassa ei myöskään ole

þse

tilastollisin menetelmin kerätystä tiedosta, mutta

kylläkin

yhtenäisestä asiakokonaisuudesta

(esiintymä 76).

Esiintymässä käytetään kuitenkin symbolikartalle ominaisia ilmaisutapoja, tässä tapauksessa erivärisiä mökki-kuvioita ilmaisemassa kunkin yrittäjän omistuksia. Symbolit kuuluvat tässä yhteydessä selvennyskeinoihin.

5.4.2.1.4 Reittikarttojen rakenneteemat

Reittikartta esittää paikasta toiseen etenevän kulkureitin. Grafiikkaesiintymässä reittejä

voi

olla

yksi tai

useampia. Reittikartat kuvaavat lähes pelkästään reittiä, sen lähtö-

ja

päätepistettä sekä matkan varrelle sattuneita paikkakuntia, joista toimittajalla on sanalli-sessa juttutekstissä kerrottavaa.

Taulukko

I 1. Reittikarttojen rakenneteemat.

Maantieteellisen sijainnin esittäminen Suhteutus maantieteelliseen kontekstiin Etenemissuunta

Ajan kuluminen/käyttö matkan aikana Selvennys

Vertailumahdollisuus

Maaston ominaisuuksien kuvailu Kuvailu

Symbolisuus

Rakenneteem atyypit lkm/sijaintikarttojen lkm t0/10

Kartoille ominainen

siíaíntíin liittyvä

teema on

näþvissä

kaikissa reittikartoissa.

Reit-tien

lähtö-

ja

päätepisteet näkyvät kartoissa, samoin

niiden nuolikuvioilla

merkitty

eten emís suu nta ja s uhteutumín en løai ^emp øøn ^m øøntíeteellís e en

kontekstììn

Suurim-massa osassa tutkituista reittikartoista maantieteellisen sijaintitiedon määrä on kuitenkin vähäinen veffattuna sijainti-

ja

suunnittelukarttoihin. Matkailureportaaseihin kuuluviin kuuteen esiintymään

(esiintymät 421,467, 637, 707,

708

ja 895) ei

suurimpien vesistöjen

ja

vastaavien maamerkkien lisäksi ole merkitty

juuri

muita kuin ne paikka-kunnat,

joita

sanallisessa juttutekstissä käsitellään. Maantieteellisen tiedon määrän osalta reittikartat muistuttavat teemakarttoja, vaikka reittikartoissa onkin hieman teema-karttoj ^a enemmän maantieteellistä tietoa.

Reittikartat voivat joissakin tapauksissa muistuttaa hieman teemakarttoja siinäkin, että ne voivat tarjota myös

uertã¡lutnøhdoÛísu

_,

mikäli

niissä esitellään useampi reitti.

Tällaisia ovat tutkimusaineistoon sisältyvät kolme reittikarttaa, jotka esittelevät uusia

ja

vanhoja lentoreittejä Aasian

ja

Pohjois-Amerikan

välillä

(esiintymä 214),paäkaupwtki-seudun penkkarireittejä

(esiintymä

596)

ja

eurooppalaisia vaellusreittejä Suomessa (esiintymä 924). Møøston omìnøísuuksísts kertovia karttavärejä ei useimmissa reitti-kartoissa käytetä. Poikkeuksia

kuitenkin on:

Suomen kaukovaellusreittejä esittelevä kartta (esiintymä

924),

valtatie 7:n

reittiä

kuvaava kartta (esiintymä

786)

sekà paa-kaupunkiseudun penkkarireittien

kartta

(esiintyma, 596).

Aiøn kulumínen

kuvataan

ACTA

WASAENSIA

17l

yleensä

vain

sanallisessa tekstissä, mutta vaellusreiteistä kertova kartta kertoo, missä ajassa

reitit

on tarkoitus kulkea lähtöpaikasta päätepisteeseen (esiintymä

924).

Sama temporaalinen rakenneteema

liittyy kuitenkin implisiittisesti kaikkiin

reittikarttoihin, sillä paikasta toiseen kulkemiseen kuluu aina

jokin

_tietty aika.

Selvennvskeínoína reittikartoissa käytetään kartalle

piinettyjä

reittejä, väriltään

joko

mustia

tai

punaisia. Pysähdyspaikat on

merkitty

mustin

tai

punaisin pistein. Nuolia käytetään kulkusuunnan merkkeinä. Sijaintikartan tyyppisissä reittikartoissa on lähtö-paikka merkitty puhekuplalla. Maapallon puolelta toiselle ulottuvien reittien suhteutta-miseksi karttaan on merkitty pituus-

ja

leveyspiirit (esiinfymä 214). Esimerkiksi Etelä-mantereelle suuntautuneen matkakuvauksen

reittikartta

sisältää

reitin

ohella karttaan

merkityt leveyspiirit, joiden

perusteella

voi

suhteuttaa Etelämantereen sijainnin maapallon muihin osiin. Samaan mittakaavaan

piirretty

Suomen kartta antaa mahdolli-suuden verrata Etelämantereen

ja

Suomen kokoa keskenään. Karttaesiintymässä on myös

kuvaílun

rakenneteema,

sillä

siihen

liitetty

sanallinen teksti antaa

tietoaEtelù-mantereen luonnonolosuhteista. (Juttu 288, esiintymä 89 5 .)

seessdiin 'lM¡*üsamiseste vuonnr r6pr.; ,

hopeqnvä-Port

EGYPlI

INIIA

1000kn

lñtìoû ,øltamct¡

/ lrs

Kuvio 30.

Esimerkki reittikartan rakenneteemoista. (Esiintymä 1773, juttu _1600.)

Esimerkkinä olevassa reittikarttaesiintymässä møøntieteellistä

siiøintia

osoitetaan mo-nin tavoin (maiden nimet, rajat, paikkakunnat, vesistöt, Kravun kääntöpiiri).

Maantie-tee1liseensijaintiinyhdistyyjossainmäärinmyös

teuttøminen, sillä reittikartta

esittää laajaa maantieteellistä aluetta

eri

maineen

ja

kääntöpiireineen.

Aian kuluminen

raportoidaan sanallisessa tekstissä, reittikarttaan matkapäiviä ei ole merkitty, mutta valtameren

ja

_Punaisen meren ylittäminen

rahtilai-va11avieneepitkänajan.ReittikulkeenuolenosoittamassaeMSri

Lankan Colombosta Port Saidiin Välimeren rannalle. Merimatkan merkkinä on katko-viivan lisäksi pieni laivaa esittävä vinjettipiinos, joka on sekä merimatkan että matkus-tusvälineen svmbolí. Esimerkkinä oleva reittikartta voisi olla myös laivaa esittävän

piir-roskuvion

ja

reittikartan yhdistelmä, mutta olen luokitellut sen karttoihin. Selvennvksíä ovat eri paikkakuntia kuvaavat mustat pisteet, laivan reittiä osoittava katkoviiva, reitin suunnan nuolikuvio

ja

mittakaava. Myös maiden rajoja ilmaisevat viivat

ja

viivanpätkät sekä

Kravun kääntöpiiriä kuvaava ohut katkoviiva voidaan laskea

selvennysten joukkoon, vaikka ne myös ilmentävät maantieteellisen sijainnin rakenneteemaa. Vesis-töjen merkkinä käytetyt harmaan sävyt kuuluvat nekin selvennyksen rakenneteemaan.

5.4.2.1.5 Yhteenvetoa karttojen tehtävistä

Sijainnin esittäminen on kaikille karttatyypeille yhteinen piirre, mutta maantieteelliseen

kontekstiin

suhteuttamisessa

ne

eroavat toisistaan

jonkin _veffan.

Teemakartoissa suhteuttaminen laajempaan maantieteelliseen kokonaisuuteen

ei

ole yhtä tärkeää kuin muissa karttatyypeissä, eikä maaston ominaisuuksien kuvailemisella myöskään ole erityisen suurta merkitystä teema-

ja

reittikartoissa. Teemakartoissa kokonaisuuden, eli tietyn ilmiön

ja

_{sen osien} kuvaaminen nousee yhtä tärkeäksi

kuin

sijainnin esittäminen.

Teemakartat muodostavatkin yhteenvetoja sanallisessa

juttutekstissä

käsitekävistä asioista. Yhteenvetotehtävä korostuu silloin, kun kaikkia kartan sisältämiä kokonaisuu-den osia

ei

käydä sanallisessa tekstissä läpi, vaan ne näkyvät ainoastaan grafiikassa.

Teemakartta mahdollistaa myös osien välisten vertailujen tekemisen erityisesti silloin,

kun

esitettävänä on määrällistä tietoa. Vertailua tehdään satunnaisesti myös

reitti- ja

suunnittelukartoissa

ja

implisiittisesti kaikissa kartoissa. Vertailu voi tapahtua vanhan

ja

uuden

välillä

(suunnittelukartat), kokonaisuuden

eri

osien

välillä

(teemakartat) tai maantieteellisten kohteiden sijainnin vä1i11ä.

Aikaan suhteutuvia tehtäviä on suunnittelukartoilla

ja reittikartoilla.

Suunnittelukartat suuntautuvat tulevaisuuteen esittämällä sellaista, mitä

vielä ei

ole olemassa,

ja

jonka

ACTA

WASAENSIA

n9

toteutumista sanallinen teksti käsittelee. Myös

reittikarttoihin

sisältyy temporaalinen aspekti,

joka

tulee paremmin esiin sanallisessa tekstissä

ja

sen etenemisessä kartan mukaisesti lähtöpisteestä kohteeseen.

Kartoilla

on myös kuvailuun

liittyviä

tehtäviä.

Kuvailu voi

tapahtuakarttaan

liittyvän

sanallisen

tai

numerotiedon muodossa tai

jonkin

karttaan kuuluvan kohteen kuvan tai symbolin

välityksellä. Kuvailuksi on

laskettavissa myös maaston ominaispiirteiden esittäminen, joka tapahtuu käyttämäIlä konventionaalisia karttapohjia

ja

-vàirejä. Tämän tyyppisessä kuvailussa maasto pyritään näyttämään samanlaisena

kuin

se luonnossa havaitaan.

In document "Informatiivinen graafi premillä" : johdatusta sanomalehtigrafiikan kielioppiin (sivua 175-179)