Kaikissa vastauksissa kiire nähtiin suurimpana esteenä lapsen sensitiivi-selle kohtaamisensitiivi-selle varhaiskasvatuksen arjessa. Melkein kaikissa vastauk-sissa esteeksi mainittiin suuret ryhmäkoot, henkilökuntavajaus ja työnte-kijöiden vaihtuvuus. Aikuisen puutteellinen empatiakyky ja tunnetaidot, negatiivinen asenne ja työssä uupuminen mainittiin osassa vastauksia.
Useamman tukea tarvitsevan lapsen määrä isossa ryhmässä koettiin hei-kentävän sensitiivisen kohtaamisen mahdollisuuksia. Työajan kohdentumi-nen lapsiryhmän ”ulkopuolelle” vie aikaa varsinaiselta perustyöltä, kuten myös huonosti organisoitu arki ja kirjallisten töiden tekeminen väärään ai-kaan.
Kiire, isot ryhmäkoot, työssä uupuminen, työntekijöiden vaihtuvuus ja poissaolot, työajan kohdentuminen yhä enem-män lapsiryhenem-män ”ulkopuolelle”, jos työn ydintehtävä ja koh-taaminen hukkuu kaiken muun taakse.
Aineisto voitiin jakaa vastausten mukaan kasvattajista johtuviin tekijöihin ja tekijöihin, joihin kasvattajat eivät pystyneet vaikuttamaan. Eniten mai-nituissa vastauksissa esteinä pidettiin niitä tekijöitä, joihin kasvattajat eivät voineet vaikuttaa. Näitä olivat suuret ryhmäkoot, kasvattajien poissa- olot ja vaihtuvuus. Nämä ovat myös ne tekijät, jotka aiheuttavat kiireen. Vaih-tuvat aikuiset eivät tunne ryhmän lapsia ja luottamuksellisen suhteen luo-minen lapseen vie oman aikansa. Lapset ja usein myös heidän vanhem-pansa kääntyvät mieluummin tutun ja turvallisen aikuisen puoleen. Kah-dessa vastauksessa pidettiin esteenä suuressa ryhmässä olevia useampia tuentarpeisia lapsia, jolloin he tarvitsevat aikuisten huomiota enemmän ja muiden lasten sensitiivinen ja yksilöllinen kohtaaminen jää vähemmälle.
Kasvattajasta riippuvaisia esteitä olivat hänen negatiiviset asenteet, aikui-sen oma tunnetila, empatiakyky ja jaksaminen sekä puutteelliset tunnetai-dot, yhdessä vastauksessa mainittiin liika aikuislähtöisyys toiminnassa. On-gelmana nähtiin myös jos aikuiset tekevät väärään aikaan kirjallisia töitä.
Aikuiselta vaaditaan tilannetajua ja käsitystä siitä, missä hänen tulisi mil-loinkin olla toiminnan sujuvuuden kannalta. Yhdessä vastauksessa mainit-tiin se, että aikuiset puhuvat lasten yli omia asioitaan. Kasvattajat arvelivat puutteellisen empatiakyvyn haittavan lapsen kuulemista. He myös toivoi-vat, ettei sellaisia ihmisiä olisi varhaiskasvatuksessa.
Johtopäätöksenä voidaan ajatella, että varhaiskasvatuksen laadun ja peda-gogiikan taustalla on aina vuorovaikutus. Lapsen varhaisvuodet ovat pa-nostamisen arvoisia asioita. Varhaiskasvatuksen laatuun satsaaminen ja ai-kuisen ja lapsen välinen sensitiivinen vuorovaikutussuhde edistävät lapsen taitoja, jotka kantavat pitkälle nuoruuteen. Teoriapohjan, edellisten tutki-musten ja tämän tutkimuksen mukaan sensitiivisen kohtaamisen avainte-kijä on sopivan kokoinen ryhmä ja kiireettömyys, henkilökunnan riittävä
määrä ja työntekijöiden pysyvyys, olennaista on myös kasvattajan ammat-titaito sekä kyky reflektoida omaa toimintaa ja muuttaa sitä tarvittaessa.
Aikuisen tavalla kohdata lapsi on valtava merkitys lapsen kasvulle, kehityk-selle ja oppimikehityk-selle. Turvallinen kasvuympäristö mahdollistaa lapsen posi-tiivisen minäkuvan ja itsetunnon rakentumisen sekä kokonaisvaltaisen hy-vinvoinnin. Ahosen (2015) ja Karilan (2016) mukaan laadukas varhaiskas-vatus edistää lapsen sosiaalisia ja kognitiivisia taitoja. Lämpimällä ja posi-tiivisella vuorovaikutuksella uskotaan olevan yhteys sosiaalis- emotionaa-lisiin taitoihin ja akateemiseen kykyyn. Varhaislapsuudessa hankitut tiedot ja taidot luovat pohjan myöhemmälle oppimiselle ja jopa työelämässä me-nestymiselle.
Varhaiskasvatuksen laatuun vaikuttavat monet yhteiskunnalliset ja poliit-tiset ratkaisut. Erilaiset lait ja säädökset ohjaavat varhaiskasvatuksen puit-teita. Ryhmäkoot ja aikuisen ja lapsen välinen suhdeluku ovat yksi merkit-tävä tekijä. Kiire koettiin suurimpana esteenä lapsen sensitiiviselle kohtaa-miselle, suuret lapsiryhmät ovat mielestäni osittain syynä myös tähän.
Mitä enemmän lapsia, sitä kauemmin esimerkiksi siirtymätilanteisiin me-nee aikaa. Kansainväliset tutkimukset (Karila 2016, s. 26- 27) ovat osoitta-neet, että ryhmien kasvaessa lapset kuormittuvat sosiaalisen paineen ja vuorovaikutussuhteiden määrän kasvaessa. Tästä johtuen myös kasvatta-jien mahdollisuudet toteuttaa laadukasta varhaiskasvatusta heikkenevät.
Valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman yksi tarkoitus on edistää yhdenvertaisen varhaiskasvatuksen toteutumista koko maassa. Mielestäni tämä ei toteudu siltä osin, että kunnat ovat nyt saaneet päättää nostavatko aikuisen ja lapsen välistä suhdelukua seitsemästä kahdeksaan. Kolmen kas-vattajan ryhmässä se tietäisi kolmen lapsen lisäystä ja moninkertaista vuo-rovaikutussuhteiden lisääntymistä.
Varhaiskasvatus on saanut Suomessa viime vuosien aikana paljon huo-miota valtakunnallisesti ja varhaiskasvatuksen merkitys on noussut esiin.
Vain kaksi kättä- kampanjaan on osallistunut kymmeniä tuhansia ihmisiä.
Kampanja sai ihmiset allekirjoittamaan kansalaisaloitteita, osallistumaan mielenosoituksiin ja sosiaalisen median viestintään. Kampanjan tarkoitus oli puolustaa varhaiskasvatuksen subjektiivista päivähoito- oikeutta ja ryh-mäkokojen pitämistä maltillisena, jotta kasvattajat voivat tehdä työnsä kunnolla. Subjektiivinen päivähoito- oikeus tarkoittaa, että lapsen oikeutta saada varhaiskasvatusta ei rajata vaikka toinen tai molemmat vanhem-mista olisivat kotona.
Kasvattaja itse on avaintekijä laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutumi-sessa. Hänen asenne, ammattitaito, osaaminen, vuorovaikutustaidot, sen-sitiivisyys ja kyky reflektoida omaa toimintaa sekä muuttaa sitä tilanteen mukaan vaikuttavat työntekemiseen. Soveltuvuus alalle, ihmissuhde- ja vuorovaikutustaidot sekä empaattisuus ja sensitiivisyys ovat mielestäni
helposti yhdistettävissä hoitoalan työntekijöihin. Usein kuulee sanottavan hoitotyön olevan kutsumusammatti, työ jota tehdään sydämellä.
Varhaiskasvatus on aikaan, paikkaan ja kulttuurikontekstiin sidoksissa. Var-haiskasvatus ja sen käytännöt ovat muuttuneet vuosikymmenien saatossa.
Monisukupolvisuus ja -ammatillisuus on rikkaus, mutta myös haaste. Kas-vattajien erilaiset koulutustaustat usean vuosikymmenen aikana voivat ai-heuttaa näkemyseroja. Tapaan toimia vaikuttavat myös ihmisten näke-mykset ja elämänkokemus. Ajatellaan vaikka 30- 40 vuotta sitten valmistu-nutta ja vastavalmistuvalmistu-nutta työntekijää. Tässä ajassa aikuislähtöisyys on muuttunut lapsilähtöisyydeksi ja varhaiskasvatuksessa on nostettu esiin sensitiivisyys ja lämmin vuorovaikutus, lasten ja vanhempien osallisuus sekä tieto- ja viestintäteknologia- kasvatus. Kasvattajan olisi hyvä osata myös itse käyttää tietokonetta sekä erilaisia tietokoneohjelmia ja laitteita.
Elinikäisen oppimisen periaate, täydennyskoulutus, kasvattajan avoin asenne ja kyky reflektoida omaa toimintaa sekä muuttaa sitä tarvittaessa ovat lähtökohtana ammatilliselle kehittymiselle.
Varhaiskasvatuksen toteuttamiseen vaikuttavat koko tiimi ja työyhteisö.
Vuorovaikutus ja yhteisistä käytännöistä keskusteleminen ja yhdessä sopi-minen työyhteisön kasvattajien kesken on olennaista hyvän ja toimivan ar-jen mahdollistajana. Lapsen sensitiivisen kohtaamisen tulee olla arvo, jonka mukaisesti kasvattajat sitoutuvat hoitamaan, kasvattamaan ja opet-tamaan lapsia. Kallialan (2009) mukaan kasvattajan on helpompi toimia ryhmässä sensitiivisesti kun tiimissä enemmistöllä on sama näkemys ja toi-mintaperiaate. Kun tiimissä on vain yksi sensitiivinen kasvattaja, hänen on haastavampaa toteuttaa sensitiivistä toimintatapaa.
8 POHDINTA
Lapsen ja aikuisen välinen vuorovaikutus ja aikuisen sensitiivisyys on ai-heena kiinnostava ja ajankohtainen. Vuorovaikutukseen ja sen merkityk-seen on viime vuosien aikana kiinnitetty enemmän huomiota. Lapsi ansait-see parhaat mahdolliset eväät elämään. Kasvattajat viettävät joidenkin las-ten kanssa suuremman osan arjessa kuin hänen omat vanhempansa.
Omassa työssäni ja työyhteisössä pidän tärkeänä lapsen kohtaamista, usein pohdin miten haluaisin omaa lastani kohdeltavan varhaiskasvatuk-sessa.
Varhaiskasvatuksessa työskennellessä pidän tärkeimpänä läheisyyttä sekä turvallista ja lämmintä ilmapiiriä ja vuorovaikutussuhdetta. Nämä ovat asi-oita, jotka luovat pohjan oppimiselle. Lasten sylissä pitäminen ja lohdutta-minen ovat mielestäni tärkeitä asioita. Huumori ja hauskanpito ovat myös olennaista työssä. Lasten kanssa hassuttelusta nauttivat lapset ja aikuiset.
Vanhemmat ovat sanoneet keskusteluissa tärkeintä olevan, että lapsella on päiväkodissa hyvä olla ja että lapsi pääsee syliin kun on tarve. Arjessa
tulee niitäkin hetkiä kun joutuu pohtimaan, ettei tuo tilanne mennyt par-haalla mahdollisella tavalla lasta ajatellen. Toisaalta tärkeää on asian tie-dostaminen ja halu toimia entistä paremmin seuraavalla kerralla. Hyvän työyhteisön kanssa sensitiivistä ja lämmintä toimintatapaa on helppo to-teuttaa.
Tutkimuksen aihetta pohdin pitkään opintojen aikana. Sain neuvoja tehdä opinnäytetyö aiheesta joka kiinnostaa itseäni ja jonka parissa jaksaa puur-taa tarvittavan ajan. Lopulta valinta lapsen sensitiivisestä kohpuur-taamisesta tuntui juuri oikealta aiheelta. Osallistuminen Liisa Ahosen lämpimän vuo-rovaikutuksen- luennolle ja Outi Mäenpään rakentavan vuovuo-rovaikutuksen- luennolle vahvistivat näkemystä vuorovaikutuksen ja sensitiivisyyden tär-keydestä. Ensikosketuksia päiväkotiin ovat olleet työhön tutustumisjaksot ja harjoittelut jo yli 20 vuotta sitten. Kasvattajien käytös kiinnitti huomiota jo silloin. Ohjeistukset ettei lapsia saanut pitää sylissä tuntui käsittämättö-miltä. Sensitiivisiäkin kasvattajia oli, mutta silloin jo huomasi miten vaikea on toimia eri tavalla vähemmistön arvojen mukaisesti.
Tutkimus käynnistyi kunnolla loppuvuodesta 2018. Opinnäytetyön ohjaus-ryhmät koululla helpottivat opinnäytetyö prosessin selkeytymistä ja ete-nemistä, myös tutkimuskysymykset muovautuivat uudestaan. Tietoperus-taa löytyi monista varhaiskasvatusalan kirjoista, myös aikaisempia tutki-muksia löytyi hyvin. Loppuvuodesta hain tutkimuslupaa ja pääsin toteutta-maan kyselyä. Vastauksia sain kahdesta varhaiskasvatusyksiköstä yhdek-sän. Aineiston analysoiminen oli loppujen lopuksi aika haastavaa, vaikka samoja vastauksia oli paljon ja niistä löytyi samaan teemaan liittyviä asi-oita. Aluksi analysointi oli liian suppeaa, joten perehdyin aineistoon parem-min. Alkuvuodesta 2019 tuntui, että pääsin kunnolla sisään tutkimukseen ja aiheeseen ja kirjoittaminen alkoi sujua alkuvaikeuksien jälkeen. Tutki-muksen loppupuolella huomasin, että olisin halunnut lisätä vielä yhden tutkimuskysymyksen. Miten sensitiivisyys toteutuu omassa työssäsi ja työ-yhteisössäsi?
Tutkimustulokset olivat mielestäni luotettavia. Aihetta on tutkittu paljon ja aikaisempien tutkimusten tulokset ovat hyvin samankaltaisia. Oman työ-kokemukseni kautta olen havainnut tulosten kuvaavan hyvin käytännön kokemuksia varhaiskasvatuksessa. Jatkotutkimuksena olisi mielenkiin-toista tutkia miten lapset kokevat vuorovaikutuksen aikuisen kanssa var-haiskasvatuksessa. Tutkia voisi myös sitä, miten vanhemmat näkevät ja ko-kevat lapsen ja aikuisen välisen vuorovaikutuksen varhaiskasvatuksessa.
LÄHTEET
Aho, S. (1996). Lapsen minäkäsitys ja itsetunto. Helsinki: Oy Edita Ab.
Ahonen, L. (2015). Varhaiskasvattajan toiminta päiväkodin haastavissa kasvatustilanteissa. Väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis 2115. Ha-ettu 02.03.2019 osoitteesta
https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/98158/978-951-44-9971-5.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Ahonen, L. (2017). Haastavat kasvatustilanteet, lämpimän vuorovaikutuk-sen käsikirja. Jyväskylä: PS- kustannus.
Alasuutari, P. (2011). Laadullinen tutkimus. Tampere: Vastapaino.
Alasuutari, P. (n.d.) Mitä on laadullinen tutkimus? -Powerpoint esitys. Ha-ettu 04.03.2019 osoitteesta
http://wwwedu.oulu.fi/tohtorikoulutus/jarjestettava_opetus/Alasuu-tari/Mita_laadullinen_tutkimus_on.pdf
Eskola, J. & Suoranta, J. (1998). Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Jyväs-kylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
Heinonen, H., Iivonen, E., Korhonen, M., Lahtinen, N., Muuronen, K., Semi, R. & Siimes, U. (2016). Lasten oikeudet ja aikuisten vastuut varhaiskasva-tuksessa. Jyväskylä: Ps- kustannus.
Juujärvi, S., Myyry, L. & Pesso, K. (2007). Eettinen herkkyys ammatillisessa toiminnassa. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino Oy.
Juuti, P. & Vuorela, A. (2015). Johtaminen ja työyhteisön hyvinvointi. Jy-väskylä: PS- kustannus.
Jyväskylän yliopisto (n.d.). Laadullinen tutkimus. Haettu 15.02.2019 osoit-teesta
https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelma-polku/tutkimusstrategiat/laadullinen-tutkimus
Jyväskylän yliopisto (n.d.). Laadullinen analyysi. Haettu 15.02.2019 osoit-teesta
https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelma-polku/aineiston-analyysimenetelmat/laadullinen-analyysi
Kalliala, M. (2009). Kato mua! Kohtaako aikuinen lapsen päiväkodissa? Hel-sinki: Yliopistopaino.
Kanninen, K. & Sigfrids, A. (2012). Tunne minut, turva ja tunteet lapsen sil-min. Jyväskylä: PS- kustannus.
Karila, K. (2016). Vaikuttava varhaiskasvatus, tilannekatsaus toukokuu 2016. Haettu 26.02.2019 osoitteesta
https://www.oph.fi/download/176638_vaikuttava_varhaiskasvatus.pdf Keltikangas- Järvinen, L. (2012). Pienen lapsen sosiaalisuus. Helsinki:
WSOY.
Koivunen, P-L. (2009). Hyvä päivähoito, työkaluja sujuvaan arkeen. Jyväs-kylä: PS- kustannus.
Kronqvist, E-L. & Kumpulainen, K. (2011). Lapsuuden oppimisympäristöt, Eheä polku varhaiskasvatuksesta kouluun. Helsinki: WSOY.
Kuusela, S. (2013). Esimiehen vuorovaikutustaidot. Helsinki : Sanoma Pro Lasten oikeuksien sopimus. (n.d.) Haettu 02.03.2019 osoitteesta
https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/sopimus-kokonaisuudessaan/
Makkonen, H. (2014). Aikuisen sensitiivisyys päiväkodissa. Opinnäytetyö.
Sosionomi. Vaasan ammattikorkeakoulu. Haettu 12.02.2019 osoitteesta https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/83217/opinnayte-tyo.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Opetusalan ammattijärjestö. (n.d.). Varhaiskasvatuslaki voimaan 1. syys-kuuta- vaatii kunnilta heti toimia. Haettu 15.01.2019 osoitteesta
https://www.oaj.fi/ajankohtaista/uutiset-ja-tiedotteet/2018/varhaiskas-vatuslaki-voimaan-1.-syyskuuta--vaatii-kunnilta-heti-toimia/
Opetushallitus. (n.d.). Varhaiskasvatus. Haettu 03.02.2019 osoitteesta https://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/varhaiskasvatus
Opetushallitus. (n.d.).
Paavola, S. (2017). Pääsy- ja soveltuvuuskokeet auttavat hyvän hoidon tur-vaamisessa. Haettu 04.03.2019 osoitteesta
https://www.superliitto.fi/viestinta/ajankohtaista/paasy-ja-soveltuvuus-kokeet-auttavat-hyvan-hoidon-turvaamisessa/
Rautiainen, A. (2016). Mitä on varhaiskasvatuksen pedagogiikka? Blogijul-kaisu 23.05.2016. Haettu 12.02.2019 osoitteesta
https://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tut- kintojen_perusteet/varhaiskasvatus/103/0/mita_on_varhaiskasvatuk-sen_pedagogiikka
Saari, K. (2018). Kasvattajan pedagoginen sensitiivisyys ja lapsen kannus-taminen varhaiskasvatuksessa. Opinnäytetyö. Sosionomi. Hämeen am-mattikorkeakoulu. Haettu 10.02.2019 osoitteesta
https://www.theseus.fi/bitstream/han-dle/10024/144136/Saari_Katja.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Haettu 19.11.2018 osoit-teesta
https://www.oph.fi/download/195244_Varhaiskasvatussuunnitel-man_perusteet19.12.2018.pdf