Medioitumisen merkitys imagotyössä

Medioituva maailma on tätä päivää. Tuntuu siltä, että ilmiötä ei ole, ellei sitä ole käsitelty julkisuudessa.

Ulkopuolinen huomio herättää vasta omankin väen. Käsitys ei kuitenkaan ole uusi, kuten käy ilmi vaik-kapa seuraavasta siteerauksesta vuosien takaa:

Ei voi olla huomaamatta, että paikkakuntamme herättää mielenkiintoa suuressa määrin juuri kulttuuriharrastusten takia. (...) Tuntuu väkisinkin siltä, ettemme aina itse huomaa, kuinka tärkeää kaikki tämä on ja miten paljon se merkitsee paikkakuntamme eteenpäin menossa. Naapurien täytyy se sanoa, vai olemmeko niin kiitoksen kipeitä, että kuuntelemme mielellämme, kun naapurit sen sanovat, ja vasta sitten panemme sen merkille. Totta tämä joka tapauksessa on. (Leo Suvanto;

Kankaanpään Joulu 1967)

Johan Fornäsin (998) mukaan joukkoviestinnällä on yhä tärkeämpi osuus objektiivisten, subjektiivis-ten, sosiaalisten ja kulttuuristen identiteettien tuottamisessa. Median kautta välittyvät tekstit ovat yhä keskeisempiä niin yksilöllisen kuin kollektiivisenkin identiteetin rakentamisessa, kuten myös siinä, kuin-ka ihmiset suhtautuvat toisiinsa ja millaiselta maailma heidän ympärillään näyttää. Tätä ilmiötä kutsu-taan medioitumiseksi. Taustailmiönä Fornäs tunnistaa yksilöiden, yhteiskunnan ja kulttuurin refleksiivi-syyden⁴² yleisen lisääntymisen myöhäismodernissa. Instituutiot, sosiaalisen vuorovaikutuksen kaavat ja media vaativat jatkuvaa itsen määrittelyä ja tarjoavat myös koko ajan enemmän resursseja tällaiseen itseensäviittaavuuteen. Refleksiivisyyteen sisältyy kasvava yleinen tietoisuus kulttuurisista aspekteista, ja täten se liittyy kulturalisoitumisen tai arjen estetisoitumisen prosesseihin. Fornäsin mukaan kehitys on johtanut myös median kulturalisoitumiseen. Näin refleksiivisyys toteutuu myös kulttuurin ja median suhteissa, kun toisaalta kulttuuri on yhä enemmän riippuvainen viestinnästä ja mediasta. Median levit-täytyminen on johtanut kulttuurin medioitumiseen ja mediasta on tullut suhteellisesti tärkeämpi kaikis-sa myöhäismodernin yhteiskunnan kulttuurisiskaikis-sa ilmiöissä. (Mt., 25–258.)

Mediavälitteinen mielikuvien muodostus on medioituvassa maailmassa oleellinen tutkimuskohde. Har-voin toimija ja kansalainen kohtaavat suoraan. Välittäjänä toimii media. Kansalaiset pääsevät muodos-tamaan käsityksiä vasta sen pohjalta, miten media on asioita tulkinnut ja halunnut ne esittää.

Karvonen (999) muistuttaa kuitenkin, että media on maailman suhteen pyyteellinen toimija. Sen int-ressit nousevat ns. medialogiikasta, jonka mukaan arvossaan ovat uutisarvoisuus ja dramaattisuus³. Media on siis aktiivinen toimija, ”tiedusteluelin, suodatin, muuntaja, vahvistin”, joka tulkitsee lähteestä tulevaa informaatiota omien tietorakenteidensa pohjalta ja omia tarkoitusperiään varten. (Mt., 78–79.) Journalistit ovat portinvartijoita, jotka voivat omilla kriteereillään valita sen, mikä ja missä suhteessa ko-rostettuna pääsee julkisuuteen - ja mistä taas vaietaan (mt., 85). Karvonen toteaa jopa, että ”mahdolli-sesti toimittajat ovat kaikkein keskeisimpiä imagonrakentajia (mt., 3), sillä Karvosen mukaan:

Imagossa on kyse jonkin tahon kulttuurisen olemassaolon jatkuvasta tuottamisesta ja uusintamisesta yhteiskunnallisessa prosessissa. Minkälaista elämää taho elää ihmisten

keskuudessa? Millaisia tarinoita siitä kerrotaan ja jälleenkerrotaan turuilla ja toreilla? Minkälaisia representaatioita tiedotusvälineet kierrättävät päivästä toiseen? (Karvonen 1999, 314.)

2 Refleksiivisyys on peräisin latinankielisestä sanasta reflectere: kääntyä/ taipua takaisin (Fornäs 998, 252).

3 Tämän voivat varmasti allekirjoittaa kaikki kaavoituksen parissa työskentelevät: Uutinen ei ole hitaasti etenevä mutta hyvin hoidettu kaavoitusprosessi eri vaiheissaan vaan mieluiten jo ennen prosessin alkamistakin saatu vihje kaavamuutoksen myötä mahdollisesti toteutuvasta hankkeesta taikka sitten kaavahanketta vastustavat kannanotot, ristiriidat. ”Kaavoituskatsaus taas nähtävillä” otsikoi Kankaanpään Seutu 9.9.99, kun olin yrittänyt saada paikallislehden tiedottamaan Kankaanpään järjestyksessä neljännestä kaavoituskatsauksesta.

Tässä mielessä jäljempänä esiin tulevat toimittajakunnan arviot Kankaanpäässä tapahtuneesta kehityk-sestä ja yleensä median lisääntynyt kiinnostus kaupunkiympäristöä ja kaupungin taide-elämää kohtaan nousevatkin arvoon arvaamattomaan. Ennakoiko tämä jopa syvempiä muutoksia kaupungin identiteet-tiin ja imagoon?

Sidosryhmäkyselyn media-arvioita

Kaupunkisuunnittelun toimijoille ja sidosryhmille järjestämässäni kyselyssä keväällä 2003 halusin nos-taa esiin median roolin kaupunki-imagon rakentumisessa. Kysymystä nro 6 alustin seuraavasti: ”Me-dian katsotaan tänä päivänä vaikuttavan yhä keskeisemmin yksilöllisen ja yhteisöllisen identiteetin

Kyselykaavake lähetekirjeineen on liitteenä .

Kuva 128.

Satakunnan Kansa 29.8.1999.

Maakunnallinen lehti on esitellyt Kankaanpään taidetapahtumia näkyvästi.

rakentumiseen. Puhutaan yhteiskunnan ja kulttuu-rin medioitumisesta.” Kysymykseni kuului ”Millainen on median rooli kaupunki-imagon muodostajana?”

Esittämiini kahdeksaan väitteeseen piti valita vas-tausvaihtoehdoista samaa mieltä, en osaa sanoa tai eri mieltä.

Vastaajat olivat lähes yhtä mieltä median tärkeästä roolista kotiseutuylpeyden kasvattajana ja median valintojen vaikutuksesta kaupungin imagoon (liite 2, kaavio J). Katsottiin myös, että media voi hyvin-kin osallistua kaupunkimarkhyvin-kinointiin. Samoin lähes yksimielisesti vastattiin, että myönteiset viestit paik-kakunnasta lisäävän myös uskoa yrittäjyyteen. Tässä yhteydessä ei ymmärrettävästi haluttu korostaa me-dian kriittisyyttä. Meme-dian vaikuttavuutta ei sentään pidetty aivan ylivertaisena, kun väitteestä ”Asiaa ’ei ole tapahtunut’, jos sitä ei ole noteerattu mediassa”

oltiin enemmän eri mieltä kuin samaa mieltä. Samoin enemmän eri mieltä oltiin väitteestä ”Kaupungin imago on sellainen, minkä se on ansainnut”, minkä tulkitsen tarkoittavan, että negatiivisia tapahtumia usein suurennellaan mediassa.

Median edustajien käsitykset median roolista poik-kesivat eräiltä osin mielenkiintoisella tavalla muiden vastaajaryhmien mielipiteistä. Median edustajat ko-rostivat kriittistä rooliaan ja vähättelivät toisaalta median vaikuttavuutta. ”Asiat kyllä tapahtuvat” ilman mediaakin, kaupungin imago on ansaittu, eikä median valinnoilla ole siinä niin suurta merkitystä kuin muiden vastaajien mielestä. Vastauksista ei niiden pienen edustavuuden vuoksi (vastaajina neljä medi-an edustajaa) toki voi vetää mitään pidemmälle meneviä johtopäätöksiä, joskin tulos näyttäytyy ainakin itselleni varsin uskottavana.

Ylivoimaisesti suurin osa vastaajista oli havainnut taiteen osuuden kasvaneen Kankaanpäätä koskevassa uutisoinnissa. Tämä kävi ilmi sekä ”rasti ruutuun” vastauksissa että etenkin avovastauksissa, kun pyysin mainitsemaan teemoja, joita Kankaanpäästä on käsitelty eniten viimeisten vuosien aikana (liite 2, kaa-vio K). Taiteen osuus oli sidosryhmien mielestä kasvanut Kankaanpäätä koskevassa uutisoinnissa niin määrällisesti kuin suhteellisestikin ottaen ja koskien sekä paikallista että seudullista ja valtakunnallista uutisointia. Syynä saattaa yksinkertaisesti olla aiempaa runsaampi ja näyttävämpi tarjonta, kuten laajat kesänäyttelyt, taiteilijoidemme menestys maailmalla tai paikallisella tasolla uuden taidekahvila Naulan näyttelyt. Toinen syy lienee ympäristö- ja kaupunkitaidetta kohtaan tunnettu kasvava kiinnostus tämän ajan ilmiönä. Median herkkyys ottaa esiin taideaiheita on ajan myötä kasvanut. Luvun 7 sekä määräl-linen että laadulmääräl-linen mediatekstien tarkastelu todistaa tämän väitteen kuten myös kyselyni tuloksen oikeansuuntaiseksi.

Kyselyä laatiessani minulla itselläni oli selvä käsitys ja muistikuva siitä, mitkä tapahtumat olivat erityi-sesti herättäneet median kiinnostusta ja halusin testata tätä käsitystä muilla. Ehkä halusin samalla myös muistuttaa sidosryhmiä näistä käännekohdista: Taidekoulun uudisrakennus valmistui 995, ydinkeskustan taidepainotteinen kehittäminen sai merkittävän EUtuen 997, Kankaanpään kaupunki sai SAFA -palkinnon 2000, Kankaan päät -kesänäyttelyiden sarja sai runsaasti julkisuutta 2002, TV:ssä esitettiin Kuvat 129.

Kulttuuridokumentti (Kankaanpää/Lappeenranta) Ihmisten kaupunki 2003. Kysymykseni nro 5 kuului:

”Onko oma suhtautumisesi hyvän kaupunkiympäristön/ arkkitehtuurin/ taiteen mahdollisuuksiin Kan-kaanpään imagotekijänä muuttunut positiivisemmaksi ja mihin tapahtumiin kytkisit muutoksen, jos sitä on tapahtunut?” Kaikki vaihtoehdot saivat runsaasti mainintoja, eniten kuitenkin taidekoulun uu-disrakennuksen rakentaminen ja EU-tuen saaminen projekteille.

Valtakunnantason median, erityisesti television kiinnostus koetaan oman kokemukseni mukaan eri-tyisen kohottavana. Koskaan en ole saanut niin paljon positiivista palautetta kuin TV:ssä helmikuussa 2003 esitetyn kulttuuridokumentin Ihmisten kaupunki jälkeen. Ohjelmassa olivat Lappeenranta ja Kan-kaanpää esimerkkeinä keskisuuren ja pienen kaupungin kulttuurisesta suunnittelusta ja sen merkityk-sestä imagotekijänä. Ohjelma poiki myönteistä palautetta tyyliin: ”Vasta nyt huomaan, kuinka hienos-sa kaupungishienos-sa asunkaan” tai ”Kankaanpää on selvästi mainettaan parempi.” Kun meidät noteerataan, opimme itsekin antamaan arvoa omalle kaupungillemme.

Kuvat 130.

Satakunnan Kansa 28.8.1997.

Taiteen kaupun-gille tuoma mediajulkisuus on yleensä laatuaan myön-teistä.

Kulttuuri- ja taidetapahtumat, kaupunkiympäristön parantaminen ja hyvä arkkitehtuuri (varsinkin huo-mionosoitukset ja palkinnot) ylittävät uutiskynnyksen yleensä positiivisella tavalla. Saadessaan seudul-lista ja valtakunnalseudul-lista huomiota ne luovat paikkakunnasta myönteistä julkisuuskuvaa sekä suoraan että välillisesti, kasvavan kotiseutuylpeyden myötä. Kyselyni osoittavat, että tällaisen näkyvyyden koe-taan nimenomaan kasvaneen.