Muukalaisten pelottava sopimattomuus - ULKOPUOLISUUDEN LUOMA IRRALLISUUS MATKAILIJOIDEN

5. ULKOPUOLISUUDEN LUOMA IRRALLISUUS MATKAILIJOIDEN

5.3 Muukalaisten pelottava sopimattomuus

Ulkopuolisten ja sisäpuolisten välistä etäisyyttä on helppo tarkkailla, jos osapuolet asustavat erillään toisistaan ja samallakin alueella ollessaan heidän toimintansa ja tarkoitusperänsä poikkeavat olennaisella tavalla toisistaan. Tilanne kuitenkin muuttuu, jos osapuolet eivät

78 tyydy vallitsevaan tilanteeseen, vaan toinen osapuoli pyrkii kaventamaan sosiaalista etäisyyttä ja haluaa mukaan paikallisen yhteisön toimintaan. Tällainen käyttäytyminen kyseenalaistaa vallitsevat vastakkaisasetelmat ja pakottaa osapuolet arvioimaan uudelleen suhtautumista toisiinsa. (Bauman 1999, 70–71.) Etäisyyttä kaventamaan pyrkivistä ihmisistä tulee

muukalaisia, jotka olemuksellaan kyseenalaistavat olemassa olevan asetelman. Ne ovat usein matkailijoita, jotka eivät tyydy tarjottuihin matkailupalveluihin, vaan haluavat tutustua laajemmin paikalliseen elämään. Sisäpuolisilla ja muukalaisilla on olemassa jotakin piirteitä, jotka yhdistävät heitä toisiinsa. Se, kuinka paljon nämä yhteiset piirteet heitä sitovat, on sidoksissa näiden piirteiden yleistettävyyteen; jos ne yhdistävät monia ihmisiä toisiinsa useassa naapurustossa, se menettää ainutkertaisuutensa ja henkinen etäisyys kasvaa. (Simmel, 2005, s. 81–83.)

Muukalaisuus tuo etäisen lähelle. He asustavat samassa naapurustossa, eivätkä tyydy pelkästään osallistumaan heille järjestettyihin aktiviteetteihin, vaan pyrkivät aktiivisesti ulottamaan toimintansa takahuoneen näkymättömille alueille. Tullessaan naapurustoon muukalaisina pidetyt matkailijat tuovat itsensä lähelle tavoissaan olemuksessaan ja ulkopuolisuudessaan (Järvinen-Tassopoulos, 2007, s. 33). Tällöin heidän asemansa korostuvat. He erottuvat selkeästi muista ulkopuolisina pidetyistä matkailijoista, sillä he yrittävät selkeästi sopeutua ja mukautua paikalliseen elämään naapurustossa. Muukalaiset kyseenalaistavat ulkopuoliseksi määrittämisen käyttökelpoisuuden sosiaalisten suhteiden määrittämisessä pelkällä läsnäolollaan. Heitä ei voi ajatella ulkopuolisiksi samalla tavalla kuin muita matkailijoita, muttei heitä kuitenkaan voi mieltää myöskään paikallisen yhteisön varsinaisiksi jäseniksi. Simmel (2005) kuvaa muukalaisten tunkeutuvan ylimääräisinä olemassa olevaan paikalliseen yhteisöön ja sekoittavan olemassa olevaa järjestystä tuomalla siihen ominaisuuksia, jotka eivät ole siitä itsestään lähtöisin. Muukalaiset ulottavat

näennäisesti oman vaikutuksensa ja läsnäolonsa ryhmään itseensä samalla tavalla kuin ryhmän varsinaiset jäsenet. Huolimatta kasvokkain tapahtuvasta vuorovaikutuksesta, kohtaamisista ja fyysisestä läsnäolosta muukalaiset ovat kuitenkin edelleen jollakin tapaa ulkopuolisia. (Simmel, 2005, s. 75–78.) Muukalaiset eivät jaa yhteisön kanssa kaikkia olennaisia piirteitä, vaan eroavat paikallisista esimerkiksi alkuperällään tai äidinkielellään.

Matkailijat ovatkin muualta tulleita, jotka eroavat paikallisista asukkaista taustoiltaan ja kokemuksillaan.

Tämän irrallisuuden vuoksi muukalaisina pidettävät matkailijat herättävät pelkoa. He eivät ole kotoisin samalta alueelta, eikä heidän tarkoitusperiään voida tarkasti määrittää. Muukalainen

79 voikin osoittautua paikallisen yhteisön viholliseksi, jolta on pyrittävä kaikin tavoin

suojautumaan. (Ks. Kristeva, 1992, s. 15; ks. myös Järvinen-Tassopuolos, 2005.) Muukalaiset vaikuttavat yhteisössämme ja pyrkivät siihen mukaan, mutteivät kuitenkaan täysin sovi siihen, koska he ovat luonteeltaan liikkuvia ja sitoutumattomia. Matkailuun kuuluukin olennaisesti sen tilapäinen luonne. Paikalleen asettumisesta huolimatta sitoutuminen paikkaan ja siellä oleviin ihmisiin on ainoastaan väliaikaista. Muukalaisuus luokin yleistä turvattomuuden tunnetta, koska se tekee tulevaisuuden epävarmaksi. Ei ole mahdollista tietää, aiheuttaako heidän toimintansa muutoksen tai uhkan. Muutokset vaikeuttavat elämää ja muuttavat

tulevaisuuden entistä epävarmemmaksi ja vaikeammin ennakoitavaksi ja siksi vaaralliseksi ja pelottavaksi. Naapuruston kehityksestä katoaa luottamus, minkä johdosta tunnetaan

pakottavaa tarvetta puolustaa vanhoja hyväksi koettuja tapoja.

Muukalainen voidaan käsittää myös ennakkoluulottomaksi tarkkailijaksi, joka on vapaa toimimaan ilman naapuruston rakenteisiin kiinnittyneitä sitoumuksia. Muukalaisena ajateltua matkailijaa eivät sido naapurustossa ajan myötä sidotut perinteet, vaan he voivat tuoda aktiivisesti omaa olemustaan ja kulttuuriaan esille ja synnyttää heterogeenisuutta ja uudenlaisia sosiaalisia suhteita. Muukalaisen asema ei kuitenkaan ole pysyvä, vaan se voi muuttua jatkuvasti muiden mielipiteissä ja näkemyksissä. Tämä ilmenee kiintymisenä ja irrottautumisena johonkin tiettyyn paikan objektiin muuttuvassa tilassa, mutta samalla siinä kuvastuu läheisyyden ja etäisyyden yhtaikainen suhde kohtaamisissa ja muissa tilanteissa.

(Ks. Simmel, 2005, s. 78–79.) Esimerkiksi paikallisten asukkaiden on helppo luokitella seuramatkalla olevat massaturistit ulkopuolisiksi ulkoryhmään kuuluviksi ihmisiksi.

Vaikeampaa sen sijaan on luokitella pidempiaikaisempia matkailijoita, kuten hiihtopummeja ja vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka asettuvat aloilleen ja vaihtelevin tavoin totuttelevat

normaaliin arkielämään naapurustossa. Kyseinen esimerkki kuvaa hyvin eri matkailijoiden vaihtelevaa sijoittumista sosiaalisen etäisyyden muodostamalla jatkumolla, joka kuvaa paikallisten ja matkailijoiden välistä sosiaalista etäisyyttä. Massaturistit sijaitsevat fyysisestä läheisyydestään huolimatta jatkumolla kaukana, kun taas hiihtopummit ja

vapaaehtoistyöntekijät ovat pelottavan lähellä paikallisia asukkaita aiheuttaen hämmennystä siitä, miten heihin oikein tulisi suhtautua. He ovat muukalaisia, jotka eivät vaikuttaisi kuuluvan mihinkään. Tällainen kaksiselitteisyys koetaan uhkaavaksi, koska se tekee

tulkittavan tilanteen entistä monimutkaisemmaksi ja epävarmemmaksi (ks. Bauman, 1999, s.

71–72). Muukalainen voi osoittautua yhteisön viholliseksi, jolta pyritään kaikin tavoin suojautumaan. Muukalaisen kohdistuu vihaa ja pelkoa, jota selittävät muukalaisen erilaisuus

80 ja vieras alkuperä, joista muodostuu eräänlainen muukalaisen kollektiivinen erikoispiirre (Kristeva, 1992). Hänellä ei ole paikkaan liittyviä siteitä samalla tavalla kuin muilla.

Paikallisten suhtautumisella matkailijoihin ulkopuolisina on olennainen merkitys

matkailijoiden kokemalle subjektiiviselle sekä paikan yleiselle turvallisuudelle. Matkailijat aistivat olemassa olevat jännitteet. Nämä ristiriitaisuudet voivat kärjistyä, jolloin

matkailijoiden turvallisuus voi suoraan olla uhattuna. Paikallisten kokemat ennakkoluulot voivat saada matkailijat myös miettimään mahdollista syytä, miksi heihin suhtaudutaan niin avoimen vihamielisesti. Onko olemassa jokin uhka, mikä heidän läsnäolostaan syntyy vaikuttaen kaikkien heidän yhteydessä olevien turvallisuuteen? Paikallisten jaottelun seurauksena matkailijat joka tapauksessa tuntevat jäävänsä irralleen ja yksin häntä ympäröivän naapuruston jokapäiväisen elämän keskellä. Matkailijat ovatkin

muukalaisuudestaan huolimatta edelleen ulkopuolisia paikallisten ihmisten silmin, vaikka muukalaisina olevat matkailijat toimivat yhdessä muiden naapurustossa olevien ihmisten kanssa osallistuen heidän arkipäiväiseen elämään. Muukalaisten vieraus ja epämääräinen sijainti yhtaikaisesti etäisenä ja kaukaisena voi entisestään tiukentaa koettua sosiaalista etäisyyttä. Muukalainen koetaan ulkopuolisiakin pelottavammaksi ja uhkaavammaksi, koska pienemmän sosiaalisen etäisyyden takia heitä ei voida jättää täysin huomiotta. Muukalainen voi olla Relphin käyttämän terminologian mukaisesti käyttäytymissisäpuolinen, muttei ole silti pystynyt saavuttamaan kunnolla empaattista sisäpuolisuutta paikallisten pitämän etäisyyden vuoksi.

Pelokas suhtautuminen muukalaisiin johtuu niihin liitettävästä epävarmuudesta ja

ennakkoluuloista, mutta kaikkein sisäpuolisimmatkin ihmiset ovat jollain tapaa muukalaisia meille itsellemme. Vieraiden kohtaaminen paljastaa uutta myös yksilöissä itsessään ja heidän suhtautumisessaan heitä ympäröivään maailmaan ja ihmisiin. Muukalaisuus ei aina

kuvastukaan pelkästään muissa vastaantulevissa ihmisissä, vaan se kätkeytyy myös meihin itseemme. Muukalainen asuukin kaikissa yksilöissä minuuteen kätkettyinä. Ihmisten suhtautuminen muihin auttaa heitä määrittämään myös itseänsä ja omaa muukalaisuuttaan:

kuinka he poikkeavat muista ihmisistä. Vieraiden kohtaamisissa paljastuu tarkkailijalle osia hänestä itsestään, joka auttaa häntä suhtautumaan muihin ihmisiin. Ei ole olemassa

arkipäiväistä joukkoon täysin sopeutuvaa tyyppiä, vaan jokaisessa asuu jonkinlainen muukalainen. (Kristeva, 1992, s. 13–15.) Ulkopuolisuus ja siihen liittyvä muukalaisuus ovatkin suhtautumiseen ja asennoitumiseen liittyviä piirteitä, jotka vaikuttavat subjektiivisesti matkailijoihin ja heidän kokemaan turvallisuuskokemukseen.

81 6. VALTAGEOMETRIA MUOKKAAMASSA MATKAILIJOIDEN KOKEMUKSIA

TILASSA

Doreen Massey (s. 1944) on brittiläinen maantieteilijä, joka on tutkinut urallaan paljon tilan ja paikan suhdetta ja sen järjestäytymistä sosiaalisesti. Yksi näistä järjestäytymiseen

vaikuttavista tekijöistä on valtageometria, johon perehdyn tässä luvussa tarkemmin. Massey (1994) käyttää valtageometrian käsitettä kuvaamaan sitä, kuinka eri sosiaaliset ryhmät ja yksilöt voivat olla hyvin erilaisessa asemassa sosiaalisten suhteiden muodostamassa

kokonaisuudessa. Ihmisten välisiä suhteita määrittääkin epätasa-arvoisuus, joka kuvaa heidän toisistaan eroavaa kykyään liikkua ja kommunikoida muiden ihmisten kanssa sosiaalisesti muodostuvassa tilassa. Vaikka matkustaminen on viime vuosikymmenien aikana

arkipäiväistynyt, edelleen on olemassa miljoonia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan poistuneet omalta asuinalueeltaan, eikä heillä ole mahdollisuutta modernin teknologian mahdollistamaan yhteydenpitoon. Massey (2008) kuvaakin yksilöiden olevan hyvin erilaisissa sosiaalisissa asemissa suhteessa tähän liikkumiskykyyn ja siinä muodostuviin keskinäisiin yhteyksiin.

Tarkastelussa olennaista ei ainoastaan ole se, kuka liikkuu, vaan myös vallan suhde tähän liikkuvuuteen on huomioitava. Liikkumisen ja kommunikaation lisäksi Masseyn kuvaamaan valtageometrian käsitteeseen liittyykin kyky kontrolloida ja vaikuttaa tähän liikkuvuuteen.

(Massey, 2008.) Se on yksi niistä monista sosiaalisista suhteista, jotka rakentavat matkailijoita ympäröivän naapuruston muodostamaa tilaa ja paikkaa (ks. Massey, 2003, s. 74). Tila on siis yhteydessä sosiaaliseen asemaan. Sitä pitävät hallussa ja sen toimintaa määrittävät ne, joilla on valtaa. Valta ilmenee muun muassa kulutuksessa ilmaisten sitä, että yksilöllä on kyky valita oma paikkansa. (Koskela, 2009, s. 40.)

Tässä luvussa keskityn kuvaamaan valtageometrian näkymistä ja vaikutusta matkailijoiden naapuruussuhteissa ja niiden merkitystä matkailijoiden turvallisuuskokemusten

muodostumiseen. Ensimmäisessä alaluvussa tuon esiin erityisesti pääoman ja länsimaalaisen ajattelun dominoinnin seuraukset Masseyn muodostamassa valtageometriassa. Toisessa alaluvussa tarkastelen valtasuhteiden välittymistä sukupuolikäytännöissä, joka on Masseylle keskeinen teema, onhan hän feministimaantieteilijä. Viimeisessä alaluvussa tuon esille, minkälaisia tilallisia muutoksia koetut valtasuhteet voivat luoda, ja miten ne vaikuttavat matkailijoiden kokemuksiin.

82 6.1 Masseyn valtageometria jakamassa tilaa

Eri sosiaalisilla ryhmillä on erilaiset suhteet lisääntyneeseen liikkuvuuteen tilassa ja ajassa.

Massey (2008) puhuu aika-tila tiivistymästä, joka viittaa tilassa tapahtuvaan liikkeeseen, kommunikaatioon ja sosiaalisten suhteiden maantieteelliseen laajenemiseen sekä siihen, kuinka ne vaikuttavat yksilöiden kokemuksiin. Tämä ilmiö on monesti esillä esimerkiksi globalisaatiokeskusteluissa. Aika-tila tiivistymän muutoksista eivät kuitenkaan pääse kaikki ihmiset osallisiksi. Voidaankin puhua sosiaalisesta eriarvoisuudesta, joka välittyy aika-tilan valtageometriana. Toisille tila toimii mahdollistajana ja potentiaalina, kun taas toiset tila vangitsee paikoilleen. Ääripäässä ovat ihmiset, jotka liikkuvat, kommunikoivat ja kykenevät jotenkin hallitsemaan omaa suhdettaan naapuruston muodostamaan tilaan, ja he ovat sen muodostumisesta jollakin tapaa vastuussa. Tällaisia henkilöitä ovat esimerkiksi

maailmanmatkaajat ja liikemiehet, jotka ovat jatkuvassa yhteydessä toisiinsa ympäri maailmaa erilaisten teknologian ja tekniikan mahdollistamien ratkaisujen avulla. Kaikki liikkumaan kykenevät ihmisryhmät eivät kuitenkaan ole samassa asemassa, vaan liikkuminen voi tapahtua pakon edessä, kun yksilöt pyrkivät löytämään itselleen töitä ja parempaa elämää.

Toiset ihmiset ovat lähinnä vastaanottamassa näitä globalisaation aikaan saamia ajan ja tilan tiivistymisen tuomia vaikutuksia. (Massey, 2008, s. 19–22.) Tällainen on esimerkiksi henkilö, joka ei koskaan matkusta minnekään, mutta hakee ruokansa intialaisesta ravintolasta,

kuuntelee radiosta eurooppalaista musiikkia ja katsoo illalla televisiosta Hollywood-elokuvia.

Matkailijat voidaan tässä jaottelussa ajatella olevan aktiivisesti globalisaatiossa mukana olevia yksilöitä, jotka kykenevät vaikuttamaan tilan ja ajan tiivistymisen synnyttämiin

virtauksiin omalla toiminnallaan. Heillä on riittävästi pääomaa ja muita resursseja kyetäkseen matkustamaan. He jättävät normaalin arkiympäristön tilan ja kurottavat uusiin tiloihin ja naapurustoihin. Matkailijoiden välillä on kuitenkin myös eroja. Toiset matkustavat säännöllisesti, majoittuvat hienostoalueilla ja käyttävät korkeatasoisia matkailupalveluja.

Heillä on varaa valita matkustuskohteensa, naapurustonsa ja käyttämänsä palvelut. Toiset taas säästävät vuosikausia pystyäkseen toteuttamaan haluamansa matkan ja pyrkivät etsimään mahdollisimman edullisia majoitusalueita ja matkailupalveluita. Vaikka molemmilla ryhmillä on aika-tila tiivistymän muodostama kyky liikkua ja matkustaa, heidän kykynsä vaikuttaa sen kehitykseen ja omaan asemaansa siinä on erilainen.

Paikalliset asukkaat ovat ainakin jollain tapaa tila-aika tiivistymän vastaanottajia, sillä he kokevat matkailijoiden tuomat vieraat vaikutukset ja kulttuurit omassa naapuruston

83 muodostamassa kotiympäristössään. He voivat silti olla itsekin yhteydessä muuhun

maailmaan esimerkiksi soittelemalla ja surffailemalla internetissä. Vapaa-ajallaan he voivat vastaavasti matkustaa myös itse. Kuitenkin erityisesti kolmannessa maailmassa on paljon paikallisia asukkaita, joilla ei ole itsellään edellytyksiä matkustaa tai vaikuttaa millään tavalla aika-tila tiivistymän kehitykseen; he ovat pelkästään sen vaikutusten vastaanottajia. Edes omalla naapuruston alueella heidän mahdollisuuteensa vaikuttaa alueen ja matkailun kehittymiseen ovat rajalliset resurssipulan vuoksi. He joutuvat tyytymään muiden tekemiin ratkaisuihin ja päätöksiin. Aika-tila tiivistymän muodostamassa valtageometriassa syntyykin Masseyn (2008) mukaan monimutkaisia sosiaalisen eristäytymisen prosesseja. Muiden ihmisten resurssit voivat vähentää alueella asuvien asukkaiden vaikutusvaltaa omasta

alueestaan ja heikentää jo ennestään heikkojen mahdollisuuksia ja asemaa. (Massey, 2008, s.

23.) Tämä lisää heidän tuntemaansa epävarmuutta ja turvattomuutta omasta tulevaisuudestaan.

Aika-tilan tiivistymän tyypillinen kuvailu edustaakin Masseyn (2008) käsityksen mukaan pitkälti länsimaisen kolonialismin näkökulmaa maailman kehittymisestä. Maailma kuvataan usein yhtenäisenä kehityskulkuna, jossa kaikki ovat matkalla samaan pisteeseen. Kolmannen maailman valtioiden ajatellaan olevan vain ”jäljessä” länsimaiden kehityksessä ja tapahtumat kuvataankin yleensä nimenomaan länsimaiden näkökulmasta länsimaiden vaikutusvallan leviämisenä. Nämä vallitsevat valtasuhteet vaikuttavat ajatteluumme, tietoomme ja käsitykseemme meitä ympäröivästä maailmasta. Tällaista ajattelutapaa on käytetty oikeuttamaan monia asioita sen mukaan, mikä palvelee parhaiten omaa etua. Sen avulla puolustetaan välillä toisilleen vastakkaisiakin pyrkimyksiä, kuten vapaata kauppaa ja paikallisten ihmisten oikeutta omaan maahansa. Paikkoja pidetään rajattuina, ja niitä merkitsemään on rakennettu korkeita raja-aitoja, joiden puolustaminen on perustunut väkivaltaan, rasismiin ja sortoon. Tämä kuvaa länsimaisen valtaa suhteessa muihin tarkastelussa oleviin maihin. Tarkastelu tulisi kuitenkin irrottaa näistä olemassa olevista rakenteista ja kolonisaatio erottaa käsityksestä eurooppalaisen historian sivutuotteena.

(Massey, 2008, s. 104–109, 119.) Näin on mahdollista antaa tilaisuus uudenlaisille tulkinnoille.

Taloudellisten suhteiden ulottumista maapallon ympäri kuvataan nykyajan menestystarinana, vaikka se todellisuudessa on tuottanut alueille uusia epätasa-arvoisuuden muotoja ja

rakenteita. Uusia taloudellisia suhteita luonnehtiikin eräänlainen epäjärjestys ja kaaos, jonka takaa on nousemassa selkeitä globaalin tason hierarkioita luoden varsin selkeät ja

84 yhdenmukaiset vallan maantieteen suuntaviivat. (Massey, 2008, s. 132.) Tämä luo eritasoisia riippuvuussuhteita, jossa toisen alueen toiminnat vaikuttavat suoraan tarkasteltavan alueen toimintaan. Tämä luo moniarvoisuutta, kun vaikutusvaltaiset veturiyritykset ja muut toimijat levittävät yksipuolisesti naapurustoihin omia homogeenisia sanomiaan, mikä kuvastaa hyvin kulttuurisen vaihdon eriarvoisuutta (ks. Massey, 2003, s. 77). Monikansalliset yhtiöt ovat vallanneet myös matkailualan ja monet matkailualan yritykset matkakohteissa ovat suurten yhtiöiden omistuksessa, jolloin paikallisen naapuruston ihmisten hyötyminen matkailusta jää marginaaliseksi. Länsimaisten käsitysten ja monikansallisten yhtiöiden vallalla onkin

huomattava vaikutus naapurustojen kehittymiseen. He kehittävät alueita omilla ehdoillaan ja paikalliset vaikutusmahdollisuudet supistuvat. Erityisesti kehittyvien maiden matkailun kehityksessä on olemassa uhka, että monikansalliset yhtiöt sanelevat kohteen ja naapuruston tulevaisuuden. Pääoma tuottaa valtaa.

Vallan tavoitteluun liittyy ihmisillä monenlaisia tavoitteita. Yksi keskeinen tavoite on tunne oman elämänsä hallinnasta, mikä tuottaa varmuutta ja ontologista turvallisuuden tunnetta.

Turvallisuudesta onkin Koskelan (2009) mukaan tullut eräänlainen kulutushyödyke, jota hankkivat ne, joilla siihen on varaa. Turvallisuuden parantaminen katsotaan onnistuvan parhaiten erilaisilla hankinnoilla, joiden saatavuus perustuu ihmisten maksukykyyn. Tämä johtaa ihmisten tilalliseen epätasa-arvoon ja sosiaaliseen marginalisoimiseen. Tiukasta kontrollista johtuen rikollisuus siirtyy tiukasti valvotuista naapurustoista muille alueille ja muiden tilankäytön edellytykset kapenevat. Tila polarisoituu. (Koskela, 2009, s. 21.) Tällä tavoin ihmisten vallan käyttö heikentää muiden kokemaa turvallisuutta. Piiloutuminen

erilaisten kulutushyödykkeiden taakse ei myöskään välttämättä paranna koettua turvallisuutta, vaan tekee mahdolliset vaarat entistä konkreettisemmiksi. Se voi saada ihmiset pelkäämään entistä enemmän. Yksittäiset matkailijat eivät varsinaisesti tee matkakohteessa ja

naapurustossa mitään suuria tilallisia muutoksia tai investointeja, vaan niitä tekevät matkailijoiden asiaa ajavat matkailuyritykset. Matkailijat toiminnallaan ja läsnäolollaan kuitenkin hyväksyvät tehdyt ratkaisut ja vahvistavat näin olemassa olevia valtarakenteita.

Matkailijoiden ajatellaan olevan rationaalisia, itsenäisiä ja vaikutusvaltaisia toimijoita, jotka päättävät ja kontrolloivat omalla toiminnallaan matkansa kulkua ja suhdettaan paikallisiin ja ympäristöön (Cheoung & Miller, 2000, s. 379). Heillä on pääomaa, ja he pystyvät halutessaan vaihtamaan suunnitelmiaan ja päättämään omista liikkeistään alueella. Tämä vaikuttaa

matkailijoiden sosiaalisen todellisuuden rakentumiseen naapuruston muodostamassa tilassa.

Matkailijat voivat valita haluamansa ravintolan, käyttää valitsemansa hotellien palveluja ja

85 kierrellä valitsemassaan naapurustossa, jotka he mieltävät turvallisiksi. Matkailijoita kuitenkin sitovat heidän aikaisemmin tekemänsä päätökset ja varattuun matkaan liittyvät rajoitteet.

Matkailualalla työskentelevät paikalliset puolestaan käyttävät työaikansa pyrkiessään luomaan matkailijoille ikimuistoisen loman naapurustossa. Heidät nähdään olevan sidottuja työhönsä ja jokapäiväisen elämän rutiineihin. Tämä vastakkainasettelu korostuu erityisesti länsimaalaisten matkailijoiden ja kolmannen maailman paikallisten suhteissa, joissa valta ilmenee koloniaalisena ja imperialistisena. Tästä voi kehittyä monia negatiivisia seurauksia.

Pääoma mahdollistaa monia asioita ja tuo epätasa-arvoisuuden jakautumisen alueella esiin selvästi erityisesti silloin, kun paikallisten ja matkailijoiden elintasossa on suuria eroja.

Paikalliset asuvat pienissä vaatimattomissa asumuksissa, kun taas matkailijat palaavat nukkumaan hienoihin hotelleihin, jossa he voivat vaipua unien turvalliseen maailmaan, eikä heitä uhkaa kukaan tai mikään (ks. Valtonen & Veijola, 2011). Näistä suurista elintasoeroista voi helposti syntyä erilaisia ongelmia tai matkailijat voivat ainakin kuvitella sen muodostavan mahdollisen turvallisuusuhkan, jolloin valtaa voidaan pyrkiä käyttämään näiden mahdollisesti syntyvien, kuviteltujen ongelmien ennaltaehkäisemiseksi.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että matkailijat käyttäisivät yksisuuntaisesti valtaa suhteessa paikallisiin asukkaisiin. Matkailijat eivät olekaan ainoa taho, joka pyrkii käyttämään valtaa omalla toiminnallaan. Matkailijoiden toimintaa pyrkivät ohjailemaan erilaiset toimijat, jotka haluavat säädellä ja muokata heidän liikkumistaan, käyttäytymistään ja olemistaan kohteessa.

Tätä perustellaan usein turvallisuuteen liittyvillä kysymyksillä. Esimerkiksi vallanpitäjät pyrkivät usein ohjailemaan heitä ”sopivina” pidettyihin aktiviteetteihin. Elintasoeroista ja matkailuelinkeinon tuomista edellytyksistä huolimatta myös paikalliset asukkaat voivat ilmentää valtaa suhteessa matkailijoihin. Tämä valta ei kuitenkaan välttämättä liity pääomaan, vaan muihin tekijöihin. Katse on yksi päämekanismeista, jonka avulla paikalliset ilmaisevat matkailijoiden ja heidän välisiään valtasuhteita. Matkailijoita tarkkaillaan, arvioidaan ja joskus heidän toimintaansa pyritään sekaantumaan. Matkailijat ovat usein paikallisten

ihmisten katseiden kohteena jo pelkästään heidän erottautumisensa takia. He ovat toimintansa, fyysisen ulkonäkönsä ja kielensä perusteella erotettavissa paikallisista asukkaista. Heitä voidaan pitää uhkaavina näiden eroavaisuuksiensa vuoksi, mikä vaikuttaa paikallisten suhtautumiseen matkailijoihin ja näin myös matkailijoiden omien turvallisuuskäsitysten muodostumiseen. Samalla erottautuminen tekee matkailijat kuitenkin entistä

haavoittuvaisemmiksi, sillä erottautuminen joukosta voi altistaa heidät rikoksille ja muille vaaroille. (Ks. Cheoung & Miller, 2000, s. 382.)

86 6.2 Nainen miehisen katseen objektina

Tilan kokemiseen ja siinä liikkumiseen vaikuttavat myös muut tekijät kuin pääoma. Niitä ovat muun muassa sukupuoli, luokka ja etninen alkuperä. Nämä tekijät eivät toimi toisistaan erillään, vaan vaikuttavat toisiinsa samanaikaisesti. Seuraavaksi tarkastelen valtageometriaa sukupuolen näkökulmasta, koska sukupuolten väliset suhteet ja niiden tarkastelu tilan ja paikan suhteen muodostumisessa on ollut myös Masseylle läheinen aihe. Tilojen ja paikkojen valtasuhteita ilmaistaan sukupuolikäytännöissä, joka ilmaisee miesten ja naisten erilaisia tapoja käyttää tilaa. Historiallisesti naisen ja miehen roolit ovat olleet sosiaalisesti jyrkästi toisistaan erillään. Miehen ja naisen väliset sukupuolisuhteet ovat kuitenkin olleet

muutoksessa 1800-luvun lopulta lähtien. Naisten rooli kodin hengettärenä on muuttunut, kun naiset ovat astuneet mukaan työelämään ja siirtyneet viettämään vapaa-aikaansa myös muualla kuin kodin suljetuissa tiloissa. Tämän naisten lisääntyneen liikkuvuuden on nähty uhkaavan vallinnutta patriarkaalista järjestystä ja muokkaavan miesten aikaisemmin hallitsemia sukupuolten välisiä suhteita. Naisten liikkuminen ei kuitenkaan ole pelkästään modernismin myötä noussut ilmiö. Jo viktoriaanisella ajalla naisten matkustaminen nähtiin keinona löytää itsensä miehisen vallan ja järjestyksen ulkopuolella. (Massey, 1994.) Nykyisin naisten yksin matkustaminen on länsimaissa edelleen lisääntynyt, mikä voidaan ajatella merkkinä naisten vapautumisesta kotiin sitovista kahleista. Tasapainoa sukupuolten välillä ei kuitenkaan ole saavutettu, sillä naisten matkustamista rajoittavat edelleen monet

uskonnolliset, kulttuuriset ja sosiaaliset tekijät. Lisäksi koettu pelko ja turvattomuus voivat estää naisten matkustamista ja liikkumista majoituskohdetta ympäröivässä naapurustossa.

Vaikka naiset eivät ole enää sidottuja koti-elämään, he eivät silti ole täysin irrallaan ja vapaita sukupuolten välisten valtasuhteiden muodostamasta epätasa-arvosta. Miehet pystyvät

toiminnallaan ja läsnäolollaan rajoittamaan naisten liikkumista naapuruston alueella (ks.

Massey, 2008, s. 19). Jokapäiväisessä elämässään monet naiset joutuvat kohtaamaan

yksityiselämään kohdistuvia tunkeutumisyrityksiä, jotka voivat ilmetä fyysisenä väkivaltana, henkilökohtaisina kommentteina, tuijotuksena ja sopimattomina eleinä, jotka saavat naiset tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi ja väärässä paikassa olevaksi. (McDowell, 1999, s. 105.) Mediassa esiintyy uutisia naisten ahdistelusta ja väkivallasta julkisilla paikoilla, mikä vahvistaa näitä mielikuvia ja käsityksiä. Se raportoi naisiin kohdistuvia väkivallantekoja ja hyökkäysyrityksiä, joita naiset ovat kohdanneet liikkuessaan alueella. Media toimii näin naisten pelon tuottajana välittämällä tilallista kuvaa globaaleista ja paikallisista rikoksista (ks.

Koskela, 2009, s. 337). Lisäksi matkaoppaat varoittelevat naismatkailijoita sekä kehottavat

87 heitä välttelemään tiettyjä alueita ja liikkumaan aina porukassa, jossa muiden läsnäolo

parantaa koettua turvaa.

Naisten tilan käyttöä rajoittavat siis monet sosiaalisesti koetut uhkat, jotka kohdistuvat erityisesti miehiin. Miehet rajoittavat heidän liikkumistaan tietyillä, uhkaavaksi koetuilla alueilla. Tämä paikkojen karttaminen voi olla paikan yleistä välttelyä tai sidottua johonkin vuorokauden aikaan. Erityisesti yö koetaan naisille turvattomana vuorokaudenaikana, ja sen takia varoitellaan, ettei naisten tulisi liikkua ulkona öisin yksin. Naisten kohtaama pelko rajoittaa heidän liikkumistaan ja johtaa niiden tilojen välttelemiseen, joissa pelätään erilaisten vaarojen vaanivan. He eivät uskalla liikkua alueella yksin, vaan joutuvat aina turvautumaan miesten seuraan halutessaan liikkua naapurustossa. Tämä heikentynyt kyky liikkua alueella itsenäisesti rajoittaa naisten kokemaa vapautta ja kasvattaa heidän riippuvaisuuttaan miehistä, mikä osoittaa tilan patriarkaalisuutta ja maskuliinista valtaa (ks. Massey, 2003, s. 75).

Julkiseen tilaan liittyy näin sukupuolittunutta eriarvoisuutta. Tämä näkyy siinä, kuinka miehet ja naiset käyttävät ja käsittävät naapuruston muodostamaa tilaa eri tavalla. Naiset tuntevat liikkumisensa olevan rajatumpaa ja pelkäävät miesten muodostamaa fyysistä uhkaa heidän koskemattomuudelleen. Pritchard ja Morgan (2000) väittävätkin, että julkiset turistiset matkailuympäristöt ovat maskuliinisesti rakentuneita perustuen miesten liikkumisen mahdollistamiseen ja heidän nautintoonsa. Tämä johtaa samalla kuitenkin usein naisten eristäytymiseen ja ekskluusioon. (Pritchard & Morgan, 2000.) Naiset ovat kuitenkin ottaneet

In document Turvallinen naapuri : teoretisointia matkailijoiden turvallisuuskokemusten rakentumisesta sosiaalisissa suhteissa (sivua 77-0)