Matala kynnys

Kallion D-asema edustaa matalan kynnyksen toimintaa. Matalan kynnyksen palveluiden ja kohtaamispaikkojen määritelmät eivät ole selvärajaisia, mutta yleensä matalalla kynnyksellä halutaan ilmaista, että edellytykset palveluun hakeutumiselle ja pääsylle eivät ole yhtä tiukkoja kuin niin sanotussa normaalissa palvelujärjestelmässä. Normaalin

palvelujärjestelmän kynnyksiä nostavat muun muassa päihteettömyyden vaatimus, valvonta, leimautumisen pelko tai hoitoon pääsyn menettelyt.¹⁵ Esimerkiksi huumeiden käyttäjille suunnatuissa matalan kynnyksen palveluissa voidaan luopua päihteettömyyden vaatimuksesta, jolloin apua tarvitseva voi hakeutua palveluun seurauksia ja leimautumista pelkäämättä.

Matalan kynnyksen palveluihin voi hakeutua ilman lähetettä, nimettömästi ja ilman

ajanvarausta.¹⁶ Osassa palveluista voidaan keskittyä enemmän terveysneuvontaan ja hoitoon ohjaamiseen, kun taas toiset ovat enemmän kohtaamispaikkoja, joissa tarjotaan

harrastusmahdollisuuksia, vaikuttamismahdollisuuksia ja ihmissuhteita. Tärkeää on saada asiakkaita aktivoitua ja toimimaan oma-aloitteisesti.¹⁷ Matalan kynnyksen määritelmä ja toiminta ovat siis hyvin monimuotoista.¹⁸

Suomessa sosiaali- ja terveyshuollon palveluista on säädetty sosiaalihuoltolaissa. Lain tarkoituksena on turvata ”tarpeenmukaiset, riittävät ja laadukkaat sosiaalipalvelut sekä muut hyvinvointia edistävät toimenpiteet” ¹⁹. Kaikilla apua tarvitsevilla on oikeus saada näitä palveluita, mutta käytännössä kaikki eivät niitä saa. Syitä palveluiden ulkopuolelle jäämiseen ovat muun muassa ongelmien kasaantuminen, fyysiset ja psyykkiset esteet, pitkät jonot tai palveluiden vaikea tavoitettavuus. Erityisesti huono-osaiset ovat vaarassa jäädä

palvelujärjestelmän ulkopuolelle, sillä heillä ei ole mahdollisuuksia, tietoa tai voimavaroja hakeutua avun piiriin. Matalan kynnyksen palvelut pyrkivät madaltamaan esteitä ja saamaan ulkopuolelle jääneitä palveluiden pariin.²⁰

Osa matalan kynnyksen kohtaamispaikoista on suunnattu kaikille, osassa taas toiminta on suunnattu jollekin tietylle kohderyhmälle, kuten työttömille, asunnottomille, työelämän ja opiskelun ulkopuolella oleville nuorille, ikääntyneille, lapsiperheille, maahanmuuttajille tai päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiville. Esimerkkejä matalan kynnyksen palveluista

15 Leemann & Hämäläinen 2015, 1.

16 Törmä 2009, 164–165.

17 Leemann & Hämäläinen 2015, 3, 6; Leemann & Hämäläinen 2016, 587, 591.

18 Törmä 2009, 165.

19 Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 1 §.

4 ovat esimerkiksi ikääntyneiden päivätoiminta, nuorten etsivä työ, lapsiperheille suunnatut perhekahvilat, erilaiset varhaisen puuttumisen palvelut sekä vertaistoiminta.²¹

1990-luvun lamalla oli suuri vaikutus siihen, että matalan kynnyksen palvelut vakiintuivat Suomeen. Taloudellisesta niukkuudesta ja yhteiskunnallisesta kriisistä seurasi köyhyyttä ja muita vaikeuksia, mistä seurasi suuri avuntarve. Ensimmäiset matalan

kynnyksen palvelut olivat päiväkeskuksia, yökahviloita ja ensisuojia, jotka vetivät puoleensa erityisesti mielenterveys- ja päihdeongelmaisia, moniongelmaisia ja muita huono-osaisia.

Laman heikentäessä yhteiskunnan tarjoaman avun saatavuutta matalan kynnyksen toimijoiksi nousi erityisesti kolmas sektori. Vähitellen matalan kynnyksen toimintasektori laajeni huono-osaisista myös muille kohderyhmille, mutta edelleen iso osa matalan kynnyksen toiminnasta on suunnattu päihde- ja mielenterveystyöhön.²²

Ilman matalan kynnyksen palveluita moni kaikkein huono-osaisimmista jäisi ilman minkäänlaisia palveluita, sillä perinteisellä palvelujärjestelmällä on vaikeuksia vastata kokonaisvaltaisesti heidän tarpeisiinsa.²³ Palveluiden matala kynnys edistää saavutettavuutta ja saatavuutta, ja sitä kautta tavoitetaan huono-osaisia, jotka ovat julkisten palveluiden ulkopuolella ja heikommassa asemassa yhteiskunnassa kuin muut.²⁴ Normaalin

palvelujärjestelmän haasteena onkin kaikkein huono-osaisimmat ja moniongelmaiset henkilöt, sillä heillä on suurimmat ongelmat. Samaan aikaan heidän avuntarpeensa on suurin, mutta ongelmien kasautuessa kynnys hakeutua palveluiden piiriin nousee.²⁵ Kokonaisvaltaisen ja monialaisen lähestymistavan ansiosta matalan kynnyksen palvelut tavoittavatkin useimmiten niitä kaikkein huono-osaisimpia, jotka eivät ole vielä normaalin auttamisjärjestelmän piirissä.

Tavoitteena on, että matalan kynnyksen kautta avun kautta he pääsisivät kiinni julkiseen palvelujärjestelmään.²⁶

Matalan kynnyksen palveluita tarjoavat niin julkinen kuin kolmas sektorikin, mutta usein matalan kynnyksen toiminta nähdään ominaisena järjestöille, jotka toimivat erillisenä normaalin palvelujärjestelmän osana.²⁷ Järjestöt saavat rahoitusta matalan kynnyksen toiminnalleen Veikkaus Oy:n tuotoista, joiden jakamisesta vastaa sosiaali- ja

terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA). Ennen vuotta 2017 Veikkauksen tuottojen

20 Leemann & Hämäläinen 2015, 2–3.

21 Leemann & Hämäläinen 2016, 590.

22 Leemann & Hämäläinen 2015, 5–6.

23 Leemann & Hämäläinen 2015, 3, 8.

24 Leemann & Hämäläinen 2016, 590; Seppälä et al. tulossa, 3.

25 Leemann & Hämäläinen 2016, 591.

26 Leemann & Hämäläinen 2015, 3.

27 Leemann & Hämäläinen 2015, 8; Seppälä et al. tulossa, 8–9.

5 jakamisesta vastasi Raha-automaattiyhdistys.²⁸ STEAn avustukset on tarkoitettu

kansalaisjärjestöille, jotka toiminnassaan pyrkivät lisäämään muun muassa yhdenvertaisuutta, osallisuutta, yhteisöllisyyttä sekä erilaisten ihmisten kohtaamista ja heidän keskinäistä

ymmärrystänsä sekä vahvistamaan ihmisten voimavaroja²⁹.

Erilaiset kohtaamispaikat ovet yksi matalan kynnyksen toimintaa edustava

toimintamuoto. Kohtaamispaikkoja on pelkästään Helsingissä useita kymmeniä. Tarkkaa määrää on vaikea arvioida ja se riippuu siitä, millä tavalla kohtaamispaikan määrittelee.

Tyypillisesti kohtaamispaikat ovat syntyneet tarpeesta auttaa ja tukea erityisryhmiä ja lisätä asuinalueiden asukkaiden hyvinvointia.³⁰ Kohtaamispaikkoja on sijoitettu useimmiten alueille, joissa asuu muita alueita enemmän työttömiä, pienituloisia ja toimeentulotukea saavia. Nämä ovat matalan kynnyksen kohtaamispaikkojen kohderyhmiä, ja paikkojen sijaintiin vaikuttaa usein se, että ne sijaitsevat kohderyhmiään lähellä.³¹

Matalan kynnyksen ja julkisen palvelujärjestelmän välistä vuorovaikutusta on kritisoitu useasti. Tutkimuksissa on todettu, että matalan kynnyksen palvelut voivat osaltaan olla nostamassa normaalin palvelujärjestelmän kynnystä ja omalla matalalla kynnyksellään oikeuttaa korkeamman kynnyksen sinne.³² Muun muassa Kork & Vakkuri (2013) toteavat, että matalan kynnyksen ja muiden palveluiden ”korkeuseroja” tulisi tasoittaa, jotta

siirtyminen matalan kynnyksen palvelusta palvelujärjestelmään olisi helpompaa³³. Lisäksi erilaisten kynnysten järjestelmät ovat saaneet kritiikkiä siitä, että matalan kynnyksen palvelut muodostavat ikään kuin oman järjestelmänsä, joka hoitaa erityisesti edellä mainittuja kaikkein huono-osaisimpia, vaikka todellisuudessa sen pitäisi täydentää julkisia palveluita sekä toimia ohjaavana toimijana muiden palveluiden pariin.³⁴ Kuitunen & Valkonen (2013) huomauttavat myös, että hoitopalveluiden ollessa ylikuormittuneita, joutuvat matalan kynnyksen toimijat hoitamaan myös sellaisia ihmisiä, jotka perinteisesti kuuluisivat normaalin julkisen palvelun piiriin.³⁵ Yhteistyötä kolmannen sektorin matalan kynnyksen palveluiden ja julkisen sektorin palvelujärjestelmän kesken tulisi siis kehittää.³⁶

Sinikka Törmä on tutkinut matalan kynnyksen käsitettä sekä sitä, onko matalaksi väitetty kynnys todellisuudessa matala aina ja kaikille. Matalan kynnyksen käsite on

28 Tietoa STEAsta s.a.

29 STEA s.a.

30 Seppälä et al. tulossa, 3, 8–9.

31 Seppälä et al. tulossa, 17.

32 Leemann & Hämäläinen 2015, 8; Leemann & Hämäläinen 2016, 591.

33 Kork & Vakkuri 2013, 21.

34 Leemann & Hämäläinen 2015, 6–8.

35 Kuitunen & Valkonen 2013, 10.

36 Leemann & Hämäläinen 2015, 8–9.

6 suhteellinen ja subjektiivinen ja samalla myös ongelmallinen. Palvelun nimittämisen matalan kynnyksen palveluksi määrittää useimmiten palveluntarjoaja itse perustuen yleensä

nimenomaan normaaleita palveluita lievempiin vaatimuksiin. Asiakkaan kokemus kynnyksen mataluudesta voi kuitenkin erota palveluntarjoajasta. Määritelmä on ongelmallinen myös siinä mielessä, että siinä oletetaan kohderyhmän puolesta palveluun hakeutumisen olevan

helppoa.³⁷ Kokemus kynnyksen mataluudesta eroaa myös asiakkaiden ja eri asiakasryhmien välillä. Moniongelmaiset ja erittäin huono-osaiset voivat aiheuttaa pelkoa muille matalan kynnyksen palvelun asiakkaille ja siten nostaa heidän kynnystään palveluun, vaikka heilläkin olisi tarvetta avulle.³⁸