Ennen arvopaperimarkkinalain uudistumista laissa luki, ettei arvopaperinvälittäjä ole
velvollinen tiedottamaan seikoista, jotka koksevat henkilön taloudellista asemaa tai yksityistä olosuhdetta. Lain uudistumisen myötä välittäjälle on annettu lisää velvollisuuksia sekä oikeuksia mm. ottaa selvää asiakkaan taloudellisesta asemasta, jotta pystyisi palvelemaan asiakasta parhaalla mahdollisella tavalla.
3.5 Markkinoiden väärinkäyttöä koskevat säännökset
Hallitus antoi eduskunnalle syyskuussa 2004 esityksen markkinoiden väärinkäytön estämistä koskevan direktiivin (Market Abuse Directive, MAD) toimeenpanemiseksi Suomen
lainsäädännössä. Direktiivin toimeenpanemiseksi arvopaperimarkkinalakiin lisättiin säännöksiä sisäpiirintiedon käytöstä ja kurssin vääristämisestä sekä säännökset arvopaperinvälittäjän velvollisuudesta ilmoittaa Rahoitustarkastukselle epäilyttävistä arvopaperikaupoista. Laissa tarkennettiin myös listayhtiöiden jatkuvaa tiedonantovelvollisuutta sekä sisäpiiriläisten
ilmoitusvelvollisuutta ja sisäpiirirekistereitä koskevia säännöksiä (Rahoitustarkastus 2004.)
Lain tarkentamisella markkinoiden väärinkäyttöä koskevista kysymyksistä pyrittiin luomaan luotettavuutta markkinoihin. Siten arvopaperimarkkinoilla toimijat sekä sijoittajat pystyvät luottamaan tiedon täsmällisyyteen ja oikeuteen.
Arvopaperimarkkinoita koskevan sääntelyn laiminlyöntien ja väärinkäytösten seuraamuksista säädetään arvopaperimarkkinalain lisäksi rikoslaissa. Sisäpiiritiedon ja kurssien vääristämisen määritelmät lisättiin arvopaperimarkkinalain uudistumisen myötä rikoslaista
arvopaperimarkkinalakiin. Rikosoikeudelliset rangaistussäädökset jätettiin kuitenkin edelleen rikoslain 51. lukuun (Karjalainen ym. 2008. 379-380.)
Sisäpiiritieto
Sisäpiiritieto koskee arvopaperiin liittyvää tietoa, joka on omiaan olennaisesti vaikuttamaan sanotun arvopaperin arvoon tai hintaan. Ollakseen sisäpiiritietoa, tiedon on oltava täsmällistä, olennaista ja se on vain suppean henkilöpiirin tiedossa, eli se ei ole julkistettua (Karjalainen ym. 2008. 383-386.)
Julkiseen sisäpiirirekisteriin merkitään sisäpiiriläisten eli ilmoitusvelvollisten henkilötiedot sekä näiden omistukset ja -kaupat yhtiön liikkeeseen laskemilla arvopapereilla. Sen tulee myös sisältää vastaavat tiedot ilmoitusvelvollisten puolisoista, edunvalvonnassa olevista
vajaavaltaisista sekä samassa taloudessa vähintään vuoden asuneista muista perheenjäsenistä.
Rekisteriin merkitään myös edellä mainittujen henkilöiden määräysvaltayhteisöjen arvopaperiomistukset sekä tiedot vaikutusvaltayhteisöistä. (Rahoitustarkastus 2008a.)
Arvopaperikeskus ylläpitää rekisteriä, jonka avulla voidaan valvoa mahdollista
sisäpiirikaupankäyntiä. Arvopaperikeskuksen SIRE-järjestelmän avulla kaikki kaupat, jotka ovat tehty arvo-osuusjärjestelmässä olevilla arvopapereilla, kirjautuvat automaattisesti sisäpiirirekisteriin. Yhtiön tulee pitää sisäpiirirekisteriä itse mikäli se ei kuulu SIRE-järjestelmään. (Rahoitustarkastus 2008a.)
Sijoituspalveluyrityksen on riittävin toimenpitein pyrittävä estämään
vaikuttavassa asemassa olevan ryhtyminen henkilökohtaisiin liiketoimiin, jos siitä
voi aiheutua eturistiriita sellaisen liiketoimen tai palvelun kanssa, johon hän osallistuu asemansa vuoksi, jos hänellä on arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettua sisäpiirintietoa taikka jos hänellä on sijoituspalveluyrityksen asiakkaita tai niiden liiketoimia koskevaa luottamuksellista tietoa. Tällaisen tiedon luottamuksellisuus on pyrittävä muutoinkin turvaamaan. (Laki sijoituspalveluyrityksistä 4 luku 34§.)
Rikoslain 51. luvun 1§ mukaan henkilö, joka hankkii itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta käyttää sisäpiirintietoa hyväksi luovuttamalla tai hankkimalla sellaisen arvopaperin omaan tai toisen lukuun, tai neuvomalla suoraan tai välillisesti toista sellaista arvopaperia koskevassa kaupassa, on tuomittava sisäpiirintiedon väärinkäytöstä.
Ennen lain uudistumista sisäpiirisäännökset eivät koskeneet arvopaperia, jota on haettu
julkisen kaupankäynnin kohteeksi. Säännöksiä laajennettiin koskeman myös muiden Euroopan talousalueen valtioiden vastaavaa kaupankäyntiä. (Karjalainen ym. 2008. 380.)
Kurssin vääristäminen
Kurssin vääristämisellä tarkoitetaan toimia, joilla suoraan tai välillisesti vaikutetaan arvopaperin kurssiin keinotekoisesti ja menettelytavoiltaan tai sisällöltään poikkeaa tavanomaisesta
arvopaperikaupasta tai tiedottamisesta arvopaperimarkkinoilla. Sen seurauksena arvopaperin kurssi poikkeaa siitä, mikä se olisi arvopaperin aidon kysynnän ja tarjonnan tai oikean tiedon perusteella (Karjalainen ym. 2008. 408.).
Arvopaperimarkkinalain 5. luvun 12§ mukaankurssin vääristämisellä tarkoitetaan:
1) arvopaperia koskevaa harhaanjohtavaa osto- tai myyntitarjousta, näennäiskauppaa ja muuta vilpillistä toimintatapaa;
2) liiketoimia ja muita toimia, jotka antavat väärää tai harhaanjohtavaa tietoa arvopaperien tarjonnasta, kysynnästä tai hinnasta;
3) liiketoimia ja muita toimia, joilla yksi tai useampi yhteistyössä toimiva henkilö varmistaa julkisen kaupankäynnin tai monenkeskisen kaupankäynnin kohteena olevien arvopaperien hinnan epätavalliselle tai keinotekoiselle tasolle; ja
4) arvopaperia koskevan väärän tai harhaanjohtavan tiedon julkaisemista tai muuta levittämistä, jos tiedon julkaisija tai levittäjä tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää tiedon olevan väärää tai harhaanjohtavaa.
Lain uudistumisen myötä kurssin vääristämistä koskevia säännöksiä täsmennettiin erityisesti kurssin vääristämisen tekotapojen yksityiskohtaisempaan ja esimerkinomaiseen määrittelyyn (Karjalainen ym. 2008. 408.)
4 Arvopaperimarkkinalain muutosten vaikutukset käytännössä
Merkittävimmät muutokset arvopaperimarkkinalakiin ovat olleet muutoksia, jotka ovat lisänneet sijoittajansuojaa. Tällaisia muutoksia ovat olleet esimerkiksi asiakkaiden luokittelu sekä tiedonanto- ja selonottovelvollisuuden täsmentäminen. Keskityinkin sen vuoksi haastatteluillani erityisesti niihin (katso liite 4).
OP-ryhmän lakimiehen Nousiaisen (2009) mukaan lain uudistumisella oli paljon vaikutuksia menettelytapoihin asiakassuhteissa. Sen lisäksi vaikutukset heijastuivat myös sijoituspalveluja tarjoavien yritysten toiminnan järjestämiseen.
Asiakkaiden luokittelu
Asiakkaan luokituksella on vaikutusta sijoittajansuojan laajuuteen sekä sovellettaviksi tuleviin menettelytapasääntöihin. Mikäli asiakas luetaan ei-ammattimaiseksi asiakkaaksi, on
tiedonantovelvollisuuden sekä selonottovelvollisuuden täyttäminen huomattavasti vaativampaa, kuin mikäli palvellaan ammattimaista asiakasta.
Haastatteluun osallistuneet yritykset luokittelivat asiakkaansa lähtökohtaisesti
ei-ammattimaiseksi asiakkaaksi. Nooa Pankin sijoituspäällikkö Tapionsalo (2009) täsmensi, että alle 1 % asiakkaista voidaan laskea ammattimaisiksi asiakkaiksi. Myös Länsi-Suomen
osuuspankin sijoitusjohtaja Antilan (2009) sekä Nordean sijoituspäällikkö Ohrankämmenen (2009) mukaan asiakastapaamisissa lähdetään liikkeelle oletuksesta, että ollaan tekemisissä ei-ammattimaisen asiakkaan kanssa.
Ohrankämmenen (2009) mukaan taustatiedot hankitaan kysymällä asiakkaalta sekä järjestelmissä jo olevista tiedoista. Antilan (2009) kertoi, että Osuuspankissa taustatieto hankitaan ensisijaisesti asiakkaalta itseltään saatavilla tiedoilla ja jos kyseessä olisi
ammattimainen asiakas, tämä varmistetaan omalla, aktiivisella taustatietojen hankkimisella.
OP-keskuksen kehityspäälikkö Anne Haaralan (2009) mukaan Osuuspankkien
sijoituspalveluasiakkaat ovat pääasiassa ei-ammattimaisia asiakkaita. Pankissa tulee tarvittaessa tarkistaa, että asiakas on luokiteltu oikein. Jos on syytä epäillä, että luokittelukriteerit eivät enää täyty, asia tulee selvittää ja arvioida uudestaan. Asiakkaan luokittelua koskevat tiedot ovat
asiakaskannassa.
Haastatellut yritykset pystyivät sanojensa mukaan luottamaan asiakkailtaan saamaan informaatioon eikä heillä ollut tarvetta epäillä tietojen luotettavuutta. Tapionsalon mukaan Nooa Pankissa ei ole tullut esille tapauksia, jossa asiakas olisi ollut epärehellinen
asiakasluokittelua varten tehdyssä kyselyssä. Myöskään Arvopaperivälittäjäyhdistyksen apulaisjohtajan Vesa Sainion (2009) mukaan asiakkaiden luokittelussa ammattimaisiin ja ei -ammattimaisiin asiakkaisiin ei ole ilmennyt ongelmia
Skinnerin (2007) mukaan asiakkaiden luokittelun pitäisi pohjautua erilaisiin testeihin, joilla testattaisiin asiakkaan taustoja, kuten taloudellinen riskin sietokyky, asiakkaan intressit sekä asiakkaan kokemus ja ymmärrys riskeistä. Haastatteluun osallistuneet yritykset pohjasivat luokittelukriteerinsä asiakkaalta kyseltäviin tietoihin. Yksikään haastatteluun osallistuneista yrityksistä ei testannut asiakkaan ymmärrystä koskien tuotteita ja sijoituksen riskejä. Asiakkaan ymmärrys ja tietämys arvioitiin taustatietojen valossa. Asiakkaita ei myöskään pääsääntöisesti luokitella eri sijoitusaloilla eri tavalla, vaan asiakkaan tietämys yleistetään koskemaan koko sijoituspalvelualaa.
On huomattava, että prosentuaalisesti ammattimaisten asiakkaiden lukumäärä on huomattavan pieni. Testeillä vältyttäisiin siitä, että ammattimainen asiakas laskettaisiin ei-ammattimaiseksi asiakkaaksi. En näkisi tätä kuitenkaan tarpeellisena, sillä testaamisen hyödyt olisivat
suhteellisen pienet. Sijoituspalveluyrityksillä tuntuukin olevan vakiintunut tapa ottaa varman päälle.
Tiedonantovelvollisuus ja selonottovelvollisuus
MiFID- direktiivin voimaantullessa tiedonantovelvollisuutta ja selonottovelvollisuutta
koskevaa normistoa tarkennettiin merkittävissä määrin. Tämä näkyy myös siitä, että koulutusta järjestettiin haastatelluissa yrityksissä erityisesti tiedonantovelvollisuuden- sekä
selonottovelvollisuuden osalta.
Sainion (2009) mukaan MiFID toi tullessaan paljon uusia velvoitteita liittyen juuri
asiakaskontakteihin ja yhdenmukaisti niitä, joskin toki jo ennen sitä osa toimijoista oli toiminut oma-aloiteisesti MiFID:n hengen mukaisesti. Asiakaskontakteista tehtiin rutiininomaisempia
prosesseja, joita seuraamalla tiedonantovelvollisuuden ja selonottovelvollisuuden vaatimukset tulisivat katetuiksi.
Nooa Pankissa käytetään Tapionsalon (2009) mukaan asiakaskohtaamistilanteessa apuvälineenä kyselylomaketta (liite 1), joka samalla toimii tarkistuslistana.
Lomakkeella asiakkaalta tiedustellaan aikaisemmista sijoitustottumuksista ja tietämyksestä.
Asiakkaan sijoitustaustojen lisäksi lomakkeella selvitetään intressit esimerkiksi sijoitushorisontin sekä riskinottohalukkuuden suhteen.
Haaralan (2009) mukaan Osuuspankissa asiakkaan tietämys ja aikaisempi kokemus selvitetään sijoituspalveluita tarjottaessa sijoittajakuvan kartoituksen avulla (liite 6).
Tiedonantovelvollisuuden täyttämiseksi on laadittu OP-Pohjola-ryhmässä Sijoittajatiedote.
Lisäksi yksittäistä tuotetta koskevia tietoja (esim. rahastojen kulut ja palkkiot) annetaan asiakkaalle vielä sijoittajatiedotteen lisäksi (esim. yksinkertaistettu rahastoesite).
Ohrankämmenen (2009) mukaan asiakkaan aikaisempi tietämys varmistetaan kyselemällä taustatietoja asiakkaalta itseltään. Asiakkaan aikaisempi tietämys varmistetaan myös Osuuspankin sijoituspäällikkö Antilan (2009) mukaan hyvin perusteellisella asiakkaan kartoittamisella. Kartoitukseen käytetään asiakkaan antamia tietoja sekä hänelle annetut suositukset dokumentoidaan ja talletetaan. Taustan kartoituksessa asiakkaalta kysytään taustat, ikä, koulutus, tulot, varallisuus, sijoitettavan määrän osuus asiakkaan kokonaisvarallisuudesta, varojen tarve ajallisesti tulevaisuudessa, kokemuksen määrä, tuotteiden tuntemus,
sijoitustavoitteet, riskin ottohalukkuus ja riskin sietäminen sijoitusten arvon vaihdellessa..
(Antila 2009.)
Tapionsalo (2009) täsmentää, että oleellisimmat seikat kerrotaan asiakaskohtaamisessa suullisesti, mutta kattavammin informaatiota annetaan kirjallisessa muodossa. Asiakas allekirjoittaa dokumentit, joissa hän sitoutuu lukemaan saamansa esitteet ja tiedotteet ja vahvistaa saaneensa tietoa. Lomake arkistoidaan kirjallisena sekä sähköisesti. Sähköisessä muodossa asiakkaan tiedot ovat kaikkien Nooa Pankkien saatavilla. Ohrankämmenen (2009) mukaan rahastoista annetaan yksinkertaistettu rahastoesite sekä asiakas saa myös kirjallisen sijoitusehdotuksen.
Asiakkaan intressien toteutumista pyritään edistämään Osuuspankissa erilaisilla
toimintaperiaatteilla. Pankille on vahvistettu toimeksiantojen huolellista toteuttamista koskevat periaatteet, jotka on koulutettu myyjille ja joita valvotaan. Näissä asiakkaan edun ensisijaisuutta on korostettu, Antila (2009) kertoo.
Ohrankämmenen (2009) mukaan varmistetaan, että asiakas on saanut ostopäätöksen tekemisen kannalta riittävät tiedot antamalla asiakkaalle lainsäädännön vaatimat dokumentit sekä keskeiset seikat käydään läpi. Asiakkaan tarpeet, sijoittamisen tavoite ja riskinsietokyky kartoitetaan ja ratkaisuehdotus perustuu näihin seikkoihin.
Tiedonantovelvollisuus täytetään suurimmalta osin kirjallisessa muodossa, joten informaation lukeminen jää lähinnä asiakkaan vastuulle. Vaikka tiedonantovelvollisuus saadaankin lain näkökulmasta katettua asiakkaan sitoutumalla lukemaan kirjallisen informaation, ei
käytännössä ole takeita sille, että asiakas perehtyy jaettuun materiaaliin ja täydellisesti ymmärtää sijoituspalvelun riskin. On myös ongelmallista mielestäni, että pääasiallisesti asiakkaan
odotetaan lukevan kirjallinen informaatio asiakaskohtaamisen jälkeen. Tällöin asiakas on mitä luultavimmin jo ostanut sijoituspalveluita ja siten perehtyy materiaaliin jälkikäteen. On ymmärrettävää, ettei asiakaskohtaamistilanteessa ehditä käymään kaikkea informaatiota läpi, mutta mielestäni tulisi asiakkaan ymmärrystä testata ennen palvelun myymistä tälle.
Erityistä huomiota kiinnitin sopimusehtoihin, jotka asiakaskohtaamisessa annetaan kirjallisena.
Vakioehtoja ei ehditä asiakaskohtaamisessa käymään kauttaaltaan läpi, joten liityntä kuitataan asiakkaan laittamalla ruksin sopimuspapereihin. Onkin tulkinnallista, että tulevatko vakioehdot kyseisellä rasti ruutuun –tavalla osaksi sopimusta. Haastatelluilla yrityksillä ei ollut tältä osin ollut ongelmia.
Selonottovelvollisuus koskee mm. asiakkaan taloudellisesta asemaa, sijoituskokemusta ja muita asiakkaansuojan kannalta keskeisiä kysymyksiä. Tällaisia tietoja ovat mm. tiedot asiakkaan taloudellisesta asemasta, kyseistä sijoituspalvelua tai arvopaperia koskevasta
sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä sekä sijoitustavoitteista.
Haaralan (2009) mukaan selonottovelvollisuuden tarkoituksena on, että pankki arvioi, soveltuuko tarjottu sijoituspalvelu tai rahoitusväline asiakkaalle. OP-Pohjola-ryhmässä
asiakkaan yksilölliset olosuhteet (mm. riskinottokyky ja tavoitteet) tunnistetaan sijoittajakuvan kartoituksen avulla (liitteet 6-8).
Lain tavoitteiden toteutuminen käytännön tasolla
Haastatteluiden perusteella tuli esille, että lain tiukentuminen nähtiin suurimmalta osalta positiivisena asiana ja sen tavoitteiden toteutuminen käytännön tasolla oli nähty onnistuneen.
Epäkohtia lain tavoitteiden toteutumiselle eivät haastattelemani yritykset löytäneet paljoa.
Osassa sijoituspalveluyrityksistä oltiin lain uudistumiseen varauduttu jo ennalta.
Haaralan (2009) mukaan jo ennen MiFIDin voimaantuloa OP-Pohjola-ryhmässä on asiakkaille tehty sijoittajakuvan kartoituksia ja pyritty sen avulla löytämään asiakkaalle sopivat ratkaisut säästämiseen ja sijoittamiseen. Näin ollen MiFIDin myötä tulleet säännökset eivät ole huomattavasti vaikuttaneet asiakaskohtaamisten rakenteeseen ja sisältöön pankeissa.
Tapionsalon (2009) sekä Ohrankämmenen (2009) mukaan lain tavoitteet olivat realistiset ja muutos nähdään positiivisena asiana. Tapionsalon mukaan sijoitusneuvonnan toimintatavat ovat direktiivin voimaansaattamisen jälkeen järjestäytyneet.
Antilan (2009) mukaan lain säännösten tiukentuminen on yhdenmukaistanut kohtaamisia, koska kohtaamiset on prosessoitu. ”Kaikki kohtaamiset tapahtuvat säännösten mukaisten vaiheiden kautta. Määrämuotoisuus auttaa toimimaan yhdenmukaisesti”, Antila kertoo.
Nordeassa toimittiin Ohrankämmenen (2009) mukaan jo ennen MiFIDn voimaantuloa pääsääntöisesti nykyisen säännöstön mukaisesti, eli vaikutukset ovat olleet vähäisiä.
Kehittämisehdotuksena Tapionsalo (2009) mainitsee tiedonanto- ja selonottovelvollisuuden suhteuttamisen sijoitustuotteen kokoon. Viranomaisten tulisi asettaa raja, jonka alittavilla sijoituksilla ei tarvitsisi noudattaa yhtä tarkkoja säännöksiä. Raja voisi Tapionsalon mukaan olla joko absoluuttinen, suhteellinen tai sekä että.
Tapionsalon (2009) mukaan direktiivin jälkeen on todennäköisempää, että asiakkaalle voidaan tarjota mahdollisimman oikeat ja sopivat tuotteet, sillä sijoituspalveluiden taso on muuttunut aikaisempaa ammattimaisempaan suuntaan. Asiakkaalta saadaan myös enemmän
informaatiota, kuin ennen direktiivin voimaantuloa. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi asiakkaan muut sijoitukset ja omaisuus.
Selonottovelvollisuuden normiston tiukentuessa sijoituspalveluyritykset voivat lain nojalla kysellä asiakkaan taloudellisesta asemasta tietoja, joita ennen lain uudistumista ei asiakkaan ollut luovutettava. Haastatteluun osallistuneet yritykset ovat kokeneet hyötyvänsä kyseisestä mahdollisuudesta saada informaatiota asiakkaan mahdollisista muista sijoituksista sekä varallisuudesta.
Direktiivin voimaansaattaminen tapahtui Tapionsalon (2009) mukaan liian lyhyellä varoitusajalla. Direktiivin sisällöstä saatiin liian vähän informaatiota etukäteen. Direktiivin tulkinta oli myös epäselvää ennakkotapausten puuttuessa, joten alan toimijat toimivat varman päälle. Tapionsalo lisää, että aluksi pelättiin mahdollisia väärinkäyttö tilanteita sillä asiakkaat pystyivät vaatimaan direktiivin toteuttamista ensimmäisestä päivästä lähtien.
Tapionsalon (2009) mukaan lain muutos on muuttanut sijoituspäätöksiä varovaisempaan suuntaan. On huomattava, että myös ennen lain uudistumista tapahtunut oikeustapaus koskien Nordeaa on osaltaan vaikuttanut sijoituspalveluyritysten varovaisuuteen riskien suhteen.
Yksi lain muutoksen tavoitteista oli mahdollistaa Euroopan talousalueelle vapaammat arvopaperimarkkinat, jotta kaupankäynti yli rajojen helpottuisi. Arvopaperimarkkinalain
uudistumisella ei Tapionsalon (2009) mukaan ole ollut kuitenkaan kansainvälistävää vaikutusta.
Ohrankämmen (2009) kertoi, että ei ole havainnut merkittäviä epäkohtia lain soveltamisessa.
Myöskään muut haastattelemani yritykset eivät olleet kohdanneet suuria epäkohtia.
Lain soveltamisen valvonta
Hallituksen esityksen (43/2007) mukaan lain uudistumisen odotettiin vaikuttavan laajalti Rahoitustarkastuksen toimintaan. Odotusarvona oli, että Rahoitustarkastukselle tulisi ensinnäkin joukko uusia valvottavia sijoitusneuvonnan alalta sekä lainsäädännön käytännön toimeenpaneminen edellyttäisi kertaluonteisesti joukon muutoksia Rahoitustarkastuksen valvontamenetelmiin ja tietojärjestelmiin. Rahoitustarkastuksessa tapahtuvista muutoksista suurimpia ovat olleet kuitenkin sen muuttuessa Finanssivalvonnaksi vuoden alusta. Taustalla on vaikuttanut MiFID direktiivi, jonka voimaansaattaminen johti finanssivalvonnasta annetun lain voimaansaattamiseen 1.1.2009. Finanssivalvonta on uusi rahoitus- ja
vakuutusvalvontaviranomainen, jolle pääosin siirtyvät 1.1.2009 alkaen entisten Rahoitustarkastuksen ja Vakuutusvalvontaviraston tehtävät (Finanssivalvonta 2009.)
Olli Laurilan (2009) mukaan Rahoitustarkastuksessa ei olla toistaiseksi huomattu erityisiä ongelmia tiedonantovelvollisuuden suhteen. Yksi käytännön kysymys toki on se, että vakuutustuotteiden myyntiä ja markkinointia (esim. nk. sijoitusvakuutukset) koskee eri sääntely kuin rahoitustuotteiden myyntiä.
Sainion (2009) mukaan vie aina jonkin aikaa, ennen kuin uusi sääntely saavuttaa
tarkoituksenmukaisen muotonsa, joten lain tavoitteiden toteutuminen ei ole vielä nähtävissä.
Arvopaperilautakunnan esittelijä Kouvalaisen (2008) mukaan MiFID -sääntelyn voimaantulon jälkeen yhteydenotot Arvopaperilautakuntaan olivat lisääntyneet. Syy yhteydenottojen kasvulle ei ollut suurimmassa osassa tapauksia löydettävissä suoraan laista. Suurin syy yhteydenottojen kasvuun oli markkinatilanteen nopea muutos syksyllä 2008. Useimpien yhteydenottojen aiheet olivat samoja. Omaisuudenhoito- ja arvopaperivälitystä ja sijoitusrahastojen markkinointia koskevat valitukset nostivat tilastopiikin.
Vaikka tiedonantovelvollisuuden ja selonottovelvollisuuden osilta lakiin tehtiin huomattavia täsmennyksiä, Kouvalaisen (2008) mukaan sijoitusneuvonnassa voidaan nähdä epäkohtia tiedonanto- ja selonottomääräyksien noudattamisessa, kuten ennen lain muutostakin.
Lain tuomat lisävaatimukset sijoitusneuvonnan osalta työllistivät alan yrityksiä markkinointi- ja selonottosääntelyn vaatimusten kasvaessa. On mahdollista, että kaikkia sääntelymuutoksia ei ole saatu kaikilta osin alalla vielä edes käytännössä toimintaan. (Kouvalainen 2008.)
5 Johtopäätökset
Arvopaperimarkkinalain uudistumisen myötä sääntely selkiintyi ja yhdenmukaistui.
Säännöksille jätettiin vähemmän tulkinnan varaa kuin aiemmin. Sääntelyä tarkentamalla myös arvopaperimarkkina-alalla toimivien organisaatioiden toimintatavat yhdenmukaistuivat.
Asiakkaiden luokittelu ja asiakkaan asemasta sopiminen on ollut yksi merkittävimmistä muutoksista arvopaperimarkkinalakiin. Käytännössä sijoituspalveluyritysten asiakkaat luetaan ei-ammattimaisiksi asiakkaiksi ja heihin sovelletaan siten tiukempaa sääntelyä.
Sääntelyn tiukentuminen tiedonantovelvollisuuden ja selonottovelvollisuuden osilta johti siihen, että asiakkaalle annetaan palveluista ja tuotteista enemmän tietoa. Vastaavasti myös yritys saa asiakkaastaan enemmän tietoa kuin aiemmin.
Tarkemmat pelisäännöt johtivat siihen, että asiakaskohtaamistilanteisiin joudutaan varaamaan enemmän aikaa kuin ennen. Sen vuoksi suurin osa informaatiosta tarjotaankin asiakkaalle kirjallisessa muodossa. Aikaa on käytetty huomattavasti myös mm. kouluttamiseen ja esitteiden yms. päivittämiseen. Sijoituspalveluyritykset ovat ottaneet varovaisemman asenteen ja
välttelevät turhien riskien ottamista tarjotessaan asiakkailleen palveluita.
Arvopaperien markkinoinnissa on lainuudistumisen myötä annettava tarkempi kuva
sijoituspalvelusta tai tuotteesta ja riskien tuominen esille markkinoinnissa on lain uudistumisen myötä tullut yhä tärkeämmäksi osa-alueeksi. On myös yhä tarkempaa, ettei markkinoinnilla johdeta sijoittajaa harhaan esimerkiksi lupaamalla liikoja.
Lakiin tuotiin vaihtoehto perinteiselle markkinapaikalle säätämällä monenkeskisestä
kaupankäynnistä. Monenkeskiselle kaupankäynnille asetettiin kuitenkin tiukat kriteerit, joille jätettiin kuitenkin tulkinnanvaraisuutta. Se, että monenkeskisen kaupankäynnin syntymisen edellytyksen on sitova arvopaperikauppa sekä volyymin on oltava riittävän laajaa, on kova vaatimus markkinapaikan järjestäjän säännöille sekä osapuolen sitoutumiselle niiden
noudattamiseen. Säännöissä on täten täsmennettävä riittävän selkeästi, milloin osapuolet ovat mm. hyväksyneet ehdot ja sitoutuneet kauppaan. Laissa ei myöskään ole säännelty tarkasti, milloin kaupankäynti on riittävän laajaa.
Kaupankäynnin läpinäkyvyyttä on lain uudistumisen jälkeen korostettu. Tämä on kuten tiedonantovelvollisuuskin, sijoittajan suojaa ajatellen säädetty. Sijoittajan on saatava riittävästi tietoa liikkeelle laskijasta ja kaupankäynnistä. Samalla myös ehkäistään mahdollisia väärinkäytös tilanteita.
Arvopaperimarkkinalakiin lisättiin yleisiä ohjeita, joita tulee noudattaa. Tällaisia ovat esimerkiksi hyvä tapa sekä säännökset toimeksiantojen huolellisesta toteuttamisesta ja käsittelystä. Kyseisillä säädöksillä on mitä luultavimmin pyritty paikkaamaan mahdollisia puutteita laissa jättämällä tulkinnan varasuutta.
Pääsääntöisesti haastateltujen sijoituspalveluyritysten kokemukset lain uudistuksesta ovat olleet hyvät eikä huomattavia epäkohtia ole tullut esille. Tiedonantovelvollisuuden ja
selonottovelvollisuuden osilta näkisin olevan suurimmat kehityskohdat sijoituspalvelualalla toimijoille. Myös sijoituspalvelusta tehtävien sopimusten ehtoja tulisi täsmentää sijoittajan suojaa ajatellen.
Tulossa olevat lainmuutokset
Nousiaisen (2009) mukaan arvopaperimarkkinalain kokonaisuudistus on juuri alkamassa, mutta siinä fokus on muussa kuin vastikään voimaan tulleessa sääntelyssä.
Valtiovarainministeriönarvopaperimarkkinalain kokonaisuudistuksesta annetunarviomuistion (2008c) mukaanlausunnonantajista Rahoitustarkastus, SAK, Suomen Pankki,
vakuutusvalvontavirasto ja Valtakunnansyyttäjänvirasto kannattavat yleisten periaatteiden lisäämistä lakiin ja esimerkkejä ainakin jatkoselvittämisen arvoisina.
Hankkeen tärkeimpinä perusteina pidetään lakihuoltoa ja lain ymmärrettävyyden parantamista, tarvetta tehdä suomalainen arvopaperimarkkinasääntely
kansainvälisesti kilpailukykyiseksi ja yhtenäiseksi EU:n muiden jäsenmaiden sääntelyn kanssa sekä markkinoiden kehittymisestä johtuvaa sääntelyn muuttamis- ja selvennystarvetta. (Valtiovarainministeriö 2008c.)
Arvopaperimarkkinalakia arvioitaessa valtiovarainministeriössä ei ole havaittu suuria sääntelyn sisältöön ja ulottuvuuteen liittyviä muutostarpeita. Esimerkkeinä muutostarpeista esitetään, ja ne koskevat arvopaperimarkkinoiden avoimuutta, tietojen jakamista sekä luottamusta ja
tasapuolisuutta. Hyvä arvopaperimarkkinatapa pyritään myös selkeästi määrittelemään.
Liputusvelvollisuutta ja markkinoiden väärinkäyttöä koskevien muutosesimerkkien tarkoituksena on yhtenäistää kansallista sääntelyä EU-sääntelyn kanssa ja siten edistää kansallisten lakien vertailtavuutta muiden jäsenvaltioiden sääntelyn kanssa. Lain kokonaisuudistuksella pyritään myös täsmentämään viranomaissääntelyn tehtäviä sekä kehittämään itsesäätelyä. (Valtiovarainministeriö 2008b, 6, 11, 16.)
Suomessa on pantu täytäntöön arvopaperimarkkinoita koskevat direktiivit arvopaperimarkkinalakiin ja sen lähilakeihin, valtiovarainministeriön asetuksiin sekä Rahoitustarkastuksen määräyksiin. Direktiivien yksittäisten artiklojen sisältö ei ole aina vastannut suomalaista lainsäädäntötekniikkaa tai -kulttuuria.
(Valtiovarainministeriö 2008b, 11-12.)
Arvopaperimarkkinalain kokonaisuudistuksella pyritään vastaamaan seuraaviin:
a) Yleisiä periaatteita ilmentävien säännösten tulee olla riittävän kattavia, jotta ne lisäävät sijoittajansuojaa ja ohjaavat itsesäätelyä
b) Kokonaisuudistuksessa tarkasteltaisiin toimijoiden kokemuksia jaottelusta ammattimaisen ja ei-ammattimaisen asiakkaan välillä
c) Arvopaperimarkkinat tarvitsevat ajantasaisen perusnormiston niin siviili- kuin
kauppaoikeudellisen sääntelyn alalla, ja tätä sääntelyä tulisi tarpeellisessa määrin uudistaa. Laki kuuluu oikeusministeriön hallinnonalaan.(Valtiovarainministeriö 2008b, 28.)
Kouvalaisen (2009) mukaan Arvopaperimarkkinalain kokonaisuudistushanke on vielä
alkumetreillä ja vaikutuksia voi tässä vaiheessa olla vielä vaikea arvioida. Hallituksen esitys on suunniteltu annettavaksi Eduskunnalle vuonna 2010.
Jatkotutkimusehdotuksia
Jatkotutkimusehdotuksena esittäisin lain kokonaisuudistuksen vaikutuksen tutkimisen mm.
kansainvälisen sijoitustoiminnan näkökulmasta. Alan toimijat toimivat yhä useammin yli rajojen, joten hyvänä tutkimuksen aiheena olisi lainsäädännön yhtenäisyyden tarkasteleminen EU-maiden välillä.
Arvopaperimarkkinalain uudistumisesta on kulunut hieman yli vuosi, joten sen aiheuttamat muutokset eivät ole kaikilta osin vielä nähtävillä. Lain kokonaisuudistuksen vaikutuksia olisi myös mielenkiintoista päästä tutkimaan.
Lähteet
Antila, J. Länsi-Suomen Osuuspankki, sijoitusjohtaja. sähköpostihaastattelu 04.02.2009.
Arvopaperimarkkinalaki 495/1989
Arvopaperivälittäjien yhdistys. 2005. Toiminta ja tarkoitus. Luettavissa:
http://www.apvy.fi/yhdistys/fi_FI/toiminta_ja_tarkoitus/. Luettu 27.11.2008.
Arvopaperivälittäjien yhdistys.2007. MIFID. Tiedote.
Luettavissa: http://www.apvy.fi/yhdistys/Tiedotteet/fi_FI/mifid_tiedote/. Luettu 13.5.2008.
Arvopaperivälittäjien yhdistys. 2008. MiFID – rahoitusvälineiden markkinat direktiivi.
Arvopaperimarkkinayhdistys ry. 2007. Itsesääntelystä. Luettavissa:
http://www.cgfinland.fi/content/blogcategory/14/36/lang,fi/. Luettu: 19.11.2008.
Arvopaperimarkkinayhdistys ry. 2008a. Suomen listayhtiöiden hallinnointikoodi (Corporate Governance).
Arvopaperimarkkinayhdistys ry. 2008b. Tehtävät. Luettavissa:
http://www.cgfinland.fi/content/blogcategory/13/32/lang,fi/. Luettu 19.11.2008.
Direktiivi 2004/39/EY
Elinkeinoelämän keskusliitto 2008a. Sijoitusmarkkinat. Luettavissa:
http://www.ek.fi/www/fi/talous/tietoa_Suomen_taloudesta/sijoitusmarkkinat.php. Luettu 9.10.2008.
Elinkeinoelämän keskusliitto 2008b. Pörssikurssien kehitys.
http://www.ek.fi/www/fi/talous/tietoa_Suomen_taloudesta/kuvat/tal38.pdf. Luettu 9.10.2008.
Euroopan Parlamentti. 2004. Lissabonin strategia: kilpailukykyisempi Eurooppa sekä useampia
ja parempia työpaikkoja. Luettavissa:
http://www.europarl.europa.eu/highlights/fi/1001.html. Luettu 2.10.2007.
Fin Focus. 2006. Nro 2. Euroopan Komissio. Luettavissa: