tämä johtuu siitä, että tekijänoikeusjärjestöt ylläpitävät näitä rekistereitä ja päättävät, täyt-tääkö teos heidän asettamansa edellytykset tai kuka voi päästä käsiksi rekisteritietoihin ja millä ehdoin. Tämä ohjaa kysymään, tulisiko tekijänoikeusrekistereistä säätää laissa.
Drm-järjestelmät korostavat tietotekniikka-ammattilaisten roolia, sillä ne ovat ikään kuin digitaalisen maailman oikeusjärjestelmä, joka on luotu teknisin keinoin. Yksin-kertaistettuna voi sanoa, että tietotekniikka-ammattilaiset käyttävät samaa valtaa kuin demokraattisesti valittu parlamentti. He luovat drm-järjestelmissä käytettävää digitaa-lista oikeuskieltä sekä drm-järjestelmiin sisältyvät digitaaliset riidanratkaisu- ja pakko-järjestelmät.
Kuten aiemmassa esimerkissä, jossa Sony käytti tietoturva-aukon tahallisesti luovaa järjestelmää, epäeettiset menettelytavat voivat vakavasti haitata käyttäjien oikeutettu-ja intressejä oikeutettu-ja yhteiskunnan etua. Oikeuden näkökulmasta on tärkeää havaita siirtymä kohti yksityistettyä oikeudenkäyttöä. Samoin tulee ymmärtää, miltä osin ja miten on tar-peen ja mahdollista vaikuttaa tekniikan kehittäjien toimintaan ja valvoa sitä.
Tietovarantojen yksityistyminen
On epäselvää, johtavatko drm-järjestelmät sellaisenaan tietovarantojen yksityistymi-seen. Toki on mahdollista estää tai kontrolloida teosten leviämistä ja käyttöä paljon laa-jemmin kuin ainoastaan tekijänoikeuslakiin nojaten. Tekijänoikeusjärjestelmällä sel-laisenaan lienee kuitenkin suurempi vaikutus tietovarantojen yksityistymiseen kuin drm-järjestelmillä.
Yleisesti on pelätty, että drm-järjestelmät estävät pääsyn aineistoon. Tämä pelko lie-nee suurimmaksi osaksi aiheeton, sillä tekijät haluavat yleensä aineistolleen mahdolli-simman laajan yleisön. Toki on tilanteita, joissa tarkoitus on nimenomaan säilyttää te-os salaisena. Hyvä esimerkki on skientologien pyrkimykset pitää pyhät kirjoituksensa piilossa. Tässä he ovatkin pitkälti onnistuneet jopa ilman drm-järjestelmien apua haas-tamalla monissa eri maissa ihmisiä oikeuteen tekijänoikeusloukkauksesta ja liikesalai-suuden paljastamisesta.
ver-musiikkia kuluttajille internetin välityksellä. Weedsharen toimintamalliin kuuluu, että kappaleen voi kuunnella muutaman kerran veloituksetta. Kuluttaja pystyy myös lähet-tämään kappaleen ystävälleen. Mikäli ystävä päättää ostaa kyseisen kappaleen, sen lä-hettänyt kuluttaja ansaitsee osuuden Weedsharen saamista tulosta. Drm-järjestelmien avulla Weedshare voi päättää, kuinka monta kopiota kuluttajat saavat tehdä kappaleesta ja millä tavoin sitä on mahdollista siirtää laitteesta toiseen.
On kiistatonta, että uusi tekniikka mahdollistaa aivan uusia liiketoimintamalleja ja ansaitsemistapoja. Kysymys onkin, miten tekniikkaa hyödynnetään. Drm-järjestelmät toimivat keskeisenä rakenteena sisällön sähköisessä kaupassa.
Toisin kuin yleensä ajatellaan, drm-järjestelmiä ei käytetä ainoastaan kuluttajakau-passa. Niitä voidaan hyödyntää läpi koko tuotanto- ja arvoketjun sekä organisaation si-sällä että organisaatioiden välisessä toiminnassa, esimerkiksi tekijöiden tai oikeudenhal-tijoiden selvittämiseksi sekä aineiston ja versioiden hallintaa varten.
Drm-järjestelmiä ei myöskään ole ainoastaan yksityisten yritysten käytössä ja an-saintatarkoituksessa. Esimerkiksi Creative Commons -liike on hyödyntänyt drm-järjes-telmien tarjoamia mahdollisuuksia lisensoidakseen käyttöoikeuksia ilmaiseksi käyttäjil-le. Kyseessä on siis tärkeä digitaalisen ympäristön infrastruktuuri, josta voi olla hyötyä monenlaisessa toiminnassa sekä erilaisten tuotantomallien, sisällön levittämismallien tai bisnesmallien luomisessa.
Kollektiivisesta lisensoinnista individuaaliseen lisensointiin
Kollektiivisella lisensoinnilla tarkoitetaan sitä, että tekijöitä edustavat tekijänoikeusjär-jestöt myöntävät lupia tiettyjä käyttötarkoituksia varten. Kollektiivista lisensointia hyö-dynnetään massakäyttötilanteissa, joissa käytetään suuria määriä teoksia. Esimerkkinä tästä on äänitemusiikin tai elävän musiikin esittäminen konserteissa, ravintoloissa tai muissa julkisissa tiloissa.
Kollektiivista lisensointia käytetään erityisesti silloin, kun tuotetaan paljon tietyn alan teoksia
tekijöitä ja muita oikeudenhaltijoita on vaikeaa löytää aikapula tekee yksilölisensoinnin mahdottomaksi
on kyse saman alan teoksista, joilla on suurin piirtein yhtä suuri arvo käyttäjille oikeuksien arvo ei ole riittävän suuri yksilölisensoinnin perustelemiseksi
oikeudenhaltijat eivät itse pysty valvomaan teosten käyttöä tai potentiaalisia käyttä-jiä on vaikeaa tunnistaa
kyse ei ole niinkään tekijänoikeuden toteuttamisesta kuin tekijämyönteisen politii-kan toteuttamisesta.
Yksilöllistä lisensointia, jossa teoksen hyödyntäjä sopii teoksen käytöstä suoraan tekijän kanssa, voidaan pitää ensisijaisena lisensointitapana, kun taas kollektiivista lisensoin-tia käytetään tilanteissa, joissa yksilöllinen lisensointi on mahdotonta. Drm-järjestel-mät mahdollistavat lisensoinnin automatisoinnin ja voivat erityisesti vaikuttaa mahdol-lisuuteen löytää tekijät tai muut oikeudenhaltijat. Niillä on myös mahdollista nopeuttaa lisensointiprosessia, vähentää siitä aiheutuvia kustannuksia sekä tehostaa ja
automati-••
••
••
•
Drm-järjestelmiä on tästä näkökulmasta pidettävä suurimpana innovaationa tekijän-oikeuden alalla kollektiivisen lisensoinnin keksimisen jälkeen. Yksinkertaistettuna voi-si sanoa, että voi-siinä missä kollektiivinen lisensointi on ollut ehtona tekijänoikeusmarkki-noiden kehittymiselle erityisesti massakäyttötilanteissa, drm-järjestelmät mahdollistavat nykyistä toimivammat ja vapaammat markkinat, joilla kollektiiviseen lisensointiin liit-tyvä hintamonopolisoinnin ongelma vähenee.
Eräs lisäperuste siirtyä kollektiivisesta lisensoinnista yksilölliseen lisensointiin on si-sällöntuotannon muuttuminen. Välikäsien, kuten kustantajien ja levy-yhtiöiden, ase-ma on tekniikan kehittymisen seurauksena heikentynyt, ja saase-malla sisällöntuotanto on pirstaloitunut ja arkipäiväistynyt. Sisältöä tuotetaan eri tavalla kuin aikaisemmin: siinä missä tekijänoikeuslain mallitilanne on ollut aiemmin niin sanottu romanttinen kirjai-lija, joka ylhäisessä yksinäisyydessään kirjoittaa romaanin, merkittävä osa sisällöntuo-tannosta tapahtuu nykyään tiimeissä ja siinä saatetaan jopa käyttää kohdeyleisön työ-panosta hyväksi. Tässä tilanteessa tekijöiden keskinäisen osuuden määritteleminen on olennaisesti vaikeutunut. Myös tekijänoikeusjärjestöjen edustavuus on ainakin tietyil-lä aloilla todennäköisesti heikentynyt, siltietyil-lä yleensä vain ammattilaiset kuuluvat tekijän-oikeusjärjestöön.
Drm-järjestelmät voivat vaikuttaa myös tallennusmaksun perusteisiin. Tallennus-maksut korvaavat käyttöä yksityiseen tarkoitukseen, mutta esimerkiksi kopiointisuo-jauksilla voidaan haluttaessa estää yksityinen kopiointi tai rajoittaa sitä. Herää kysymys, onko tallennusmaksu enää perusteltu tässä uudessa tilanteessa, jossa tekijät itse voivat valita, ryhtyvätkö toimiin kopioinnin estämiseksi.
Oikeudellisen epävarmuuden vähentäminen
Tekijänoikeusjärjestelmän eräänä suurena haittapuolena on pidettävä nykyisen järjes-telmän aiheuttamaa oikeudellista epävarmuutta erityisesti maailmanlaajuisessa toimin-taympäristössä. Vaikka tekijänoikeuslainsäädäntö pohjautuu kansainvälisiin sopimuk-siin ja Euroopassa myös EU:n direktiiveihin, tekijänoikeuslait poikkeavat merkittävästi toisistaan. Esimerkiksi teoksen julkaiseminen internetissä voi olla tietyssä maassa lail-lista ja jossain toisessa laitonta. Ongelmana on, että internetissä toiminta näkyy maail-manlaajuisesti.
Teoksen sähköisessä levityksessä on helppo lisätä sopimuselementti, jonka ehdot kul-kevat teoksen mukana. Sopimusehdoissa voidaan pätevästi sopia teoksen käyttöehdoista tekijänoikeuslain oletussäännöistä poiketen.
Suurimpana yksittäisenä ongelmana käyttäjille on yleensä sen selvittäminen, ketkä ovat teoksen oikeudenhaltijoita ja mitkä heidän yhteystietonsa ovat. Drm-järjestelmillä ja niihin liittyvillä palveluilla tämä prosessi voidaan helposti yksinkertaistaa.
Kuluttajan näkökulmasta on ongelmallista, että tekijänoikeuslain muutosten vuoksi myös kuluttajiin voidaan helposti kohdistaa vaatimuksia tai syytöksiä tekijänoikeuslouk-kauksesta. Tekijänoikeuslaki on varsin vaikeaselkoinen, ja sen perusteella voi olla vaikeaa arvioida, mitä saa tehdä ja mitä ei. Toisaalta drm-järjestelmiä, kuten kopiosuojauksia, käyttämällä oikeudenhaltija voi vapaasti supistaa tekijänoikeuslain rajoitussäännösten piiriin kuuluvia oikeuksia, esimerkiksi oikeutta valmistaa kappaleita yksityiseen käyt-töön. Toisaalta drm-järjestelmiä hyödyntäen voidaan ohjata kuluttajien toimintaa siten,
si, että tekijänoikeuslakia muutettaisiin ei-kaupallisessa käytössä sallivampaan suuntaan ja että drm-suojausten asettamiselle annettaisiin oikeudellinen merkitys.
Yhteenveto
Drm-järjestelmän ja tekijänoikeuden sääntelyyn liittyy suuria periaatteellisia kysymyk-siä. Kysymys on pitkälti siitä, millaisen viestintäympäristön haluamme luoda ja min-kätyyppistä riskinjakoa eri toimijoiden välillä pidetään oikeudenmukaisena. Nykyinen tekijänoikeuslaki lähtee siitä, että vastuu käytön lainmukaisuudesta tai laittomuudesta on käyttäjällä. Tekijällä tai muilla oikeudenhaltijoilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta huolehtia omista intresseistään.
Moderniin tekijänoikeuteen kuuluu myös se, että tekijänoikeusloukkausten valvon-tavastuu halutaan sälyttää palveluntarjoajille ja elektroniikkateollisuudelle. Se, onko tä-mä oikeudenmukainen ja järkevä riskinjako, on kysymys, johon päättäjien on otettava kantaa ennemmin tai myöhemmin.
Toinen yhtä lailla tärkeä kysymys on drm-järjestelmien kokonaisvaikutus tekijän-oikeuden kantaviin teorioihin. Eräänä ilmentymänä tästä ongelmasta on nimenomaan kysymys tekijänoikeuden rajoituksista tai ”käyttäjien oikeuksista”, jotka eivät sinänsä ole oikeuksia vaan pikemminkin vapauksia. Jos käytetty drm-järjestelmä tekee teoksen käytön tekijänoikeuden rajoituksen mukaisesti mahdottomaksi ja varsinkin jos drm- järjestelmän toimintaan liittyy sopimukseksi tulkittavissa oleva elementti, käyttäjä on heikoilla. Ongelmaan esitetyt ratkaisut eivät ole olleet kovin vakuuttavia. Tästä syys-tä lienee tarpeellista arvioida kysymys tekijänoikeuden tasapainosta ja sen toteutumis-mekanismeista kokonaan uudelleen.
Myös itse drm-järjestelmien markkinoiden sääntely on alue, jonka merkitys on kas-vamassa. Tähän liittyy erityisesti kysymys siitä, millä tavoin tulisi hoitaa drm-järjestel-mien yhteensopivuuteen ja tietoturvaan liittyviä ongelmia.
Drm:n sääntelyssä on valitettavasti lähdetty siitä, että kysymys on vain ja ainoas-taan tekijänoikeudellisen suojan toteuttamisesta teknisin keinoin. Mikään ei voisi ol-la virheellisempää. Drm-järjestelmien sääntelyssä – erityisesti tekijänoikeusjärjestel-män osana – tulisi avoimemmin tunnustaa järjestelmien monta ulottuvuutta ja pyrkiä ratkaisuihin, jotka ovat sekä käyttäjien ja oikeudenhaltijoiden että koko yhteiskunnan edun mukaisia.
Kirjoittaja
Oikeustieteen tohtori Viveca Still toimii viiden yliopiston yhteisenä tekijänoikeusasiamiehenä Taideteollisessa korkeakoulussa. Hän on väitellyt tekijänoikeuden ja it-oikeuden alaan kuu-luvalla tutkimuksella digital rights managementin oikeudellisesta sääntelystä ja vaikutuksis-ta tekijänoikeusjärjestelmässä.
Kirjallisuutta
Bell, T. W. 2001: Escape from Copyright: Market Success vs. Stature Failure in Protection of Expressive Works. University of Cincinnati Law Review, Vol 69/2001.
Dusollier, S. 2005: Droit d’auteur et protection des œuvres dans l’univers numérique. Droits et exceptions à la lumière des dispositifs de verrouillage des œuvres. De Boeck & Larcier.
Rosenblatt, B., Tripp, B. & Mooney, S. 2002: Digital Rights Management: Business and Technology. M&T Books, New York.
Shapiro, C. & Varian, H. R. 1999: Information Rules. A Strategic Guide to the Network Economy.
Harvard Business School Press, Boston, Massachusetts.
Still, V. 2007: DRM och upphovsrättens obalans. IPR University Centerin julkaisuja 2. Helsinki.