Maahanmuuttajien suhde työelämään

Työhön liittyvä identiteetti kuvaa laajasti ja monitasoisesti ihmisen ja työn välistä suhdetta (Eteläpelto 2009, 90). Kaikilla haastateltavilla oli jonkinlainen suhde työelämään, jonkinasteinen kytkös tai kokemus työelämästä. Osalla tämä suhde oli kevyempi, kun taas osalla huomattavasti vankempi.

Pisin työelämäkokemus oli selkeästi Marokosta kotoisin olevalla Manuelil-la. Hän oli saapunut Suomeen 24 vuotta sitten vuonna 1990 pahimpaan lama-aikaan. Manuel oli kotimaassaan kouluttautunut ammattikoulussa

autonasenta-jaksi sekä hitsaaautonasenta-jaksi. Vaikka työkokemustakin oli, oman alan töitä ei löytynyt.

Suomessa Manuel kouluttautuikin uudelleen, ensin puusepäksi ja sen jälkeen kampaamoalalle. Hän työskenteli opintojensa ohella DJ:nä sekä ovimiehenä.

Manuel on toiminut kampaamoalan yrittäjänä melkein valmistumisestaan läh-tien. Kampaajan töidensä lisäksi Manuel toimii kouluttajana kampaamoalalla.

Tässä työssä Manuel kiertää ympäri Suomea kouluttamassa muita kampaajia.

Kaiken kaikkiaan Manuelin opiskeluhistoria on monimuotoinen ja laaja.

Vaikka työ- ja opiskelupolku on monimuotoinen, on työhön liittyvä identiteetti nykyään selkiintynyt. Kampaamoala, yrittäjänä toiminen sekä muiden koulut-taminen, oman ammatillisen tiedon ja kokemuksen jakaminen ovat tärkein osa Manuelin työhön liittyvää identiteettiä, ammatillisuutta, jonka hän kokee mie-luisaksi itselleen. Työhön liittyvä identiteetti on ollut epäselvä hänen tullessaan Suomeen, jolloin suuntaa oli muutettava jotta työllistyminen vaikeina lama-aikoina toisesta kulttuurista tulevalle nuorelle miehelle mahdollistuisi.

”Just alko sillon lama, oli aika hankalaa kyllä. … (Työnssaanti lähti liikkeelle) to-della hitaaasti, toto-della vaikeesti. Mutta se oli taas itsestä kiinni. Kaikki. Mitään mulla ei ollut valmiina. Vuonna 94 erottiin vaimon kanssa, entisen vaimon kanssa. Niin kaikki piti, työpaikka missä olin töissä, ite hankkinut, koulutukset kaikki ite hankkinut.”

Yrittäjyys on vahva osa myös Equadorista kotoisin olevan Luisin työhön liittyvää identiteettiä. Jose on saapunut Suomeen kolmetoista vuotta sitten ja suorittanut International Business ammattikorkeakoulututkinnon. Hän on työs-kennellyt Suomessa ennen opintojensa alkua, opintojen aikana sekä niiden pää-tyttyä. Yrittäjänä Luis on toiminut valmistumisestaan lähtien. Sekä Manuelin että varsinkin Luisin työhön liittyvä identiteetti on rakentunut Suomessa. Täällä on tehty töitä usealle eri alalla sekä opiskeltu tutkinto. Työ on tärkeä osa sekä Manuelin että Josen elämää, mutta ei kaikkea määrittävä.

”Monelle yrittäjälle se kovin isku on se jos firma menee konkurssiin. Se on liian kova tai liian iso osa sitä minäkuvaa ja kyllä mä huomaan että kaveriporukka, varsinkin

ne uudet tuttavuudet, ne alkaa yrittää liian kovasti linkittää mua ja sitä firmaa. Ja mä en välttämättä tykkää siitä. Koska en haluu että se on liian iso osa mun persoonaa.”

Osalla haastatelluista työhön liittyvä identiteetti ei suinkaan näyttäydy selkeänä. Venäjältä kotoisin olevalla 27-vuotiaalla Katarinalla työhön liittyvä identiteetti oli ollut selkeä hänen kotimaassaan Venäjällä. Katarina oli suoritta-nut kuusi vuotta kestäneen proviisorin tutkinnon, tehnyt opintoihinsa liittyvät harjoittelut ja muuttanut sen jälkeen Suomeen aviomiehensä saatua täältä töitä viisi vuotta sitten. Työllistyminen kouluttautumalleen alalle Suomessa ilman kielitaitoa näyttäytyi haastavana ja epävarmana. Venäjällä töitä riittäisi.

“Now it would be easier for me in Russia. I would be earning a lot of money. It’s really, it’s very good. Pharmaseutical industry is very good in Russia.”

Katarina on miettinyt uudelleen suuntautumista esimerkiksi sairaanhoita-ja opintojen pariin, mutta ei pidä asairaanhoita-jatusta kovinkaan mielekkäänä. Suomessa työhön liittyvä identiteetti onkin epävarma ja hapuileva.

”I don’t know. Maybe I… Even if I get invited maybe I will not go. Or maybe I will. I didn’t decide yet. … I don’t think that I’m never gonna work with that degree.

Maybe the time during I study nursing my Finnish will be better. So things can change over time, maybe I start working as nurse then change my mind about something. So.”

Uudelleensuuntautumista on joutunut harkitsemaan myös Pakistanista kotoisin oleva Nuna. Nunalla on kotimaassaan hankittu insinöörin sekä opetta-jan tutkinnot. Nuna kokee opettamisen ammatikseen. Hän on työskennellyt opettajana, ja kokee kyseisen työn itselleen mieluisaksi. Nunan työhön liittyvä identiteetti on selkeä. Kuitenkin samoin kuin Katarinan tapauksessa, Nuna ei ole varma onko hänen mahdollista työllistyä haluamalleen alalle Suomessa.

Hän aikoo yrittää pyrkiä ammattikorkeakouluun opettajaopintojen pariin tule-vaisuudessa, mutta pitää mielensä avoimena myös muille vaihtoehdoille

työl-listyä. Sekä Katarinan että Nuna työhön liittyvät identiteetit ovat rakentuneet heidän kotimaassaan opiskelujen, harjoittelujen ja töiden myötä.

Pakistanista kotoisin olevan Soyalan työhön liittyvä identiteetti on raken-tumisvaiheessa. Soyala on 28-vuotias ja muuttanut Suomeen neljä vuotta sitten.

Hänellä on kotimaastaan kauppatieteiden maisterin tutkinto, mutta ei lainkaan työkokemusta kotimaastaan kuin Suomesta. Valmistumisensa jälkeen Soyala muutti miehensä kanssa Suomeen. Soyalan haaveena on perustaa oma leipomo, leipominen on hänelle tärkeä harrastus. Tämä tarkoittaa kotouttamiskoulutuk-sen ja suomen kielen opintojen jälkeen lisää opiskelua, mistä ei ole vielä selviä suunnitelmia. Kuitenkin Soyala kokee Suomen tarjoavan hänelle paljon mah-dollisuuksia itsensä kouluttamiseen ja työllistämiseen.

Suuri osa pakistanilaisten Nunan ja Soyalan elämää on ollut Suomeen muuton jälkeen olla kotona ja hoitaa lapsia. Kotouttamiskoulutus, kielen opis-kelu ja omat urahaaveet ovat tapahtuneet lasten sekä aviomiesten töiden eh-doilla. Työhön liittyvässä identiteetissä kietoutuvatkin yhteen ammattialan yh-teiskunnallinen, sosiaalinen ja kulttuurinen käytäntö sekä yksilön rakentamat ja jatkuvasti muokkaamat yksilölliset merkitykset työn asemasta, elämässä sekä työhön liittyvistä arvoista ja eettisistä sitoumuksista (Eteläpelto 2009, 90).

Kuten Beijaard, Meijer ja Verlop (2004, 113) toteavat, työhön liittyvä iden-titeetti ei näyttäydy haastateltavien tarinoissa staattisena kokonaisuutena, vaan etenevänä prosessina, jossa yksilön persoonalliset ja professionaaliset puolet yhdistyvät. Prosessit ovat pitkäkestoisia ja monivaiheisia. Työn ja muun elämän suhde on osassa haastateltavien kertomuksissa määrittävä: äidin on oltava las-ten kanssa kotona. Tässä prosessissa toimijuus on tärkeä elementti, jota tarkas-tellaan enemmän luvussa 7.2.3.

Collin ja Paloniemi (2009, 3) ovat todenneet, että työhön liittyvä identiteet-ti ei ole jotain mitä yksilöillä on, vaan jotain mitä he käyttävät selventääkseen itselleen omia puoliaan niin ammatillisesti kuin henkilökohtaisessa elämässään.

Tämä työhön liittyvän identiteetin puoli näyttäytyy erityisesti Nunan ja Katari-nan tarinoissa, he yrittävät hyödyntää omaa ammatillista osaamistaan ja päte-vyyttään yrittäessään löytää paikkaansa työelämän puitteissa Suomessa. Myös

Manuel on joutunut miettimään omaa paikkaansa suomalaisessa työelämässä useaan otteeseen. Nämä uudelleenmäärittelyt ovat vaatineet identiteettineuvot-teluja.

7.2.2 Oman paikan etsiminen uudessa kulttuurissa: maahanmuuttajien